torstai 31. heinäkuuta 2008

Pariisin makuja!

Notre Dame

Näkymiä Eiffel tornista.


Mona Lisa...


Eiffel- torni, tiedoksi, ken ei tätä tiennyt.... ;)




Riemu reikä.





Champs-Élysée





Seine.



Kuvat on H.Virran napsuttelemia.





maanantai 28. heinäkuuta 2008

Pariisi, pelkotilojen paratiisi!

Järjestimme siis pienen ylläri reissun pienelle porukalle, ja kentällä, perjantai aamulla, heille selvisi, että olemme lähdössä Pariisiin! Muut porukasta olivatkin käynyt joskus aijemmin Pariisissa, me emme.
Lähdimme siis matkaan pe aamulla aikaisin, Helsinki- Vantaalta. Pariisissa olimme hyvissä ajoin, olihan siellä vielä yksi tunti vähemmän kello. Matkatavarat, ja seikkailu alkoi. Periaatteesta, emme ottaneet taxia, vaan lähdimme sompaamaan metroon. Hieman alkoi jo hikoiluttamaan, ennen kuin löytyi. Löysimme sinne kyllä ihan suorilta, mutta jossain välissä kiireisimmille tuli jo hätä, olimmeko oikeassa paikassa.
Kaikki sujui oikeastaan oikeinkin mukavasti. Hotellikin löytyi, ja se oli hyvin mukavan tuntuinen pikku hotelli. Sellaisiahan ne on siellä, pieniä!
Hissi rikki... =/ 5 kerros, eli siis katto huoneisto, joten kävelyä riitti. Huoneetkin olivat oikein mukavat ja lähdimme tepastelemaan kaupungille.
Keli oli mitä hienoin, ja erittäin lämmintä! Aluksi tepastelimme sinne pakoliseen, Eiffel tornille. Mieletön. Se ken sen on nähnyt, tajuaa, mistä puhun. Muille tiedoksi, että kannattaa käydä, ainakin juurella! Visitointeja, taxi matkoja, bussi ajelua, nähtävää, syötävää, hauskaa jne., kyllä riitti. pitkä viikonloppu meni huminalla, eikä yhtään jäänyt "luppo"-aikaa. Kaikki aika käytettiin hyväksi. Hieno kaupunki kyllä! Asiakaspalvelua on ihan turha odottaa. Tällä kertaa voi oikeasti sanoa, että matkailu avartaa, ainakin uusien kokemusten perusteella. Koskaan en ole hypännyt taksista kesken matkan, maksamatta, mutta nyt sen teimme. Lähdimme taxilla kohti hotellia. Näytimme kuskille hotellin esitettä (koska hehän EI puhu muuta kuin fransuaa...). Asia oli kunnossa. Hieman jäi kaivamaan, kun kuski sanoi, että esitteessä oli väärä osoite...? Hä? No joo, olimmehan mekin päässeet sinne, osoitteen perusteella. Matkaan lähdettiin. Ja poks, kuski oli "perillä". Mutta eipäs se ollutkaan meidän hotelli...! Kuski katsoi uudestaan hotellin esitettä. Pyöritteli päätään ja ihmetteli, ranskaksi tietysti... Otin jopa kartan esiin, ja näytin sitä kuskille. Kuski lähti ajamaan. Ja vaikka me sanoimme hänelle, että hänellä on väärä suunta, kuski jatkoi edelleen.... Ja mittari raksutti! Kuski pyöri ja hyöri. Ajeli pitkin poikin, mutta ei ottanut minun neuvoa vastaan, menemme väärään suuntaan. Yksi matkustajista jo hermostui. Tekstiä alkoi tulla siihen malliin, että kuski jo hieman alkoi itsekkin epäillä, oliko oikeassa suunnassa. Eihän hän ollut, ja meillä meni hermo. selitykset sikseen, AUTO SEIS! Kuski ei tehnyt paljoa vastarintaa, kun oli ajeluttanut meitä ensin vajaan 20 euron edestä pitkin kylää, koittanut tarjota meille kahta eri hotellia (väärää siis), eikä ottanut edes vastaan meidän,ei niin paikallisten, neuvoja... Akat ulos autosta, ilman maksua, toisella puolella kaupunkia... Kyllä tavan seppä. Jos näytimme karttaa,missä katu oli jossa hotellimme sijaitsi, niin mitä hemmettiä, ukko lähti väärään suuntaan, ja mittari raksutti! Voi, voi! Noh, koitimme paikallistaa itsemme, ja etsiä uusi taksi. Taxi löytyi, hän katsoi karttaamme (hänellekkin osoite vieras), laittoi navigaattorin päälle, ja ajoi suorilta hotellillemme. Kiitos! Taxi kuskit eivät olleet ainoita, jotka olivat töykeitä ja epäystävällisiä. Mitenhän he oppisivat? Hotellin respassa ollut yöntimo,ei puhunut sanaakaan, kenellekkään, ei hymyillyt tai muuta. On kummaa, miksi ei voi vastata, jos jotain kysytään? Noh, mutta muuten siis tosiaan, jos emme ota huomioon noita epäystävällisiä ihmisiä ja ilmansaasteita, niin paikka oli oikein mukava. Kokemuksien arvoinen, niin ja ehdottomasti käymisen arvoinen!

Lisämausteen matkaan tuo korkeanpaikan kammoinen, minä! Vanhemmiten minulle on tullut tälläinen. Jalat vippaa, ja lakkaa toimimasta. Ja mitäpäs muuta tuolla oli kuin ahdasta ja korkeita paikkoja! Jo hotellin portaikko. Keskeltä näki koko matkan alas, yök, jalat vippaa. Ahdas, kahden hengen (nyt en huijaa, hissiin mahtui änkemällä 2 henkeä ja hissi oli varmaan n. 1/2 neliötä, eli ei lihaville) hissi, hyvin epämiellyttävää. Portaikko ylimpään kerrokseen oli erittäin ikävä. Avoin ikkuna portaiden ala tasolla, ja portaikko hyvin kapea, hui, jalat vippaa. Eiffel torni, jalat vippaa. Riemureikä, notredame, montmarte jne, jalat vippaa, ja jossain vaiheessa lakkasivat toimimasta kokonaan! Onneksi matka kuitenkin kesti vain tuon reilun viikonlopun. Jalat olisi varmaan ollut jo irti, mikäli olisi pitänyt vapista vielä päiväkin. Jo pelkkä korkean rakennuksen katsominen alhaalta sai jalat vipattamaan lopulta. Ja ne, joilla on torikammo, kerrottakoon, että näitähän tuolla riitti ahtauden lisäski.
Niin, ja ne jotka diggailevat elukoista, ei kannata käydä paikallisissa eläinkaupoissa. Meillähän ei tälläinen peli vetelisi. Koiran pentuja, ja seuraavassa kopissa kanoja. Marsuja pienen pienessä häkissä niin paljon ettei pohjaa näkynyt. Kanarialintuja n. 10cm x 15cm häkeissä,ei siis lentoa... Koiran pennut lasi kaapissa, ja hikihän siellä oli. Kassalla äitee maksoi luottokortillaan juuri ostamaansa pentua... Yhdellä kadulla oli varmaan kymmenkunta kauppaa vierivierssä, ja jos jokaisessa oli n. kymmenkunta pentua, niin valinnan varaa kyllä riittää.
Niin, ja pakkohan niillä on paperit olla, vaikkakin siis olivat oikeasti rotukoiria, mutta kun hintaa alkoi kerääntyä 2300e verran, niin joo... Mitähän tuohon sanoisi. Heräteostos? Ko?

Eli siis, jos emme ota huomioon, epäkohteliaita ihmisiä, ilmansaastetta (jonka vuoksi ilma sumeaa), ahtautta ja korkeita paikkoja ja eläinkaupassa myynnissä olleita koiranpentuja, pääsemme lopputulokseen, kannattaa käydä.
Ruoka ja näkymät olivat kuitenkin hyvin suuria plussia. Ja onhan se silti Pariisi. Lontoota kuitenkin kannatan enemmän, mutta käy tuokin. Miljoonakaupunkeja ovat kummatkin =)

keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Happy End!

Eilen sitten lähdimme etsintään apuun. Katselimme karttaa, ja mietimme, mitä on voinut sattua? Koiraa oli etsitty jo hyvinkin laajalta alueelta. Kuitenkin, itse ajattelin, että on parasta mennä sinne, missä koira kadonnut. Pakkasimme repun, tarkoitus oli kuitenkin olla iltaan myöhään asti. Laitoin omille koirille huomioliivit päälle, koska paikka oli uusi, ettei nekin nyt katoaisi, tai jos katoaa, niin on ainakin numero liivissä. Ajelimme paikalle, jalähdimme tepsuttamaan. Osa porukasta lähti muuhun suuntaan. Emme olleet kauaa kävellyt, kun siskoni pikku-pentu ja siis meidän kummikoiruus, Friida, väsähti. Jäin kaivamaan repusta sille maksan paloja ja vettä. Hetken paikoillaan olon jälkeen, siskoni huomasi karkulaisen! Se hiipi varovaisesti luoksemme, ja kyllä kelpasi herkut ja vesi! Koira löytyi, ja se oli kunnossa! Voi ei, kylläpä helpotti! HUH! Ei muuta kuin takaisin autolle, ja muut etsijät pois metsästä myös! Koira löytyi!

Meinasi kyllä jo ruveta hieman ahdistamaan. Mitä jos koira olisi loukkaantunut, se varmasti kyyhöttäisi jossain, eikä liikkuisi. Tai mitäs jos joku on ottanut sen sisälle? tai, tai, tai. Vaihtoehtoja oli, ja kaikista pahin tietysti mielessä. Katselin tarkkaan ojan pientareita, jos vaikka auto olisi tönäissyt. Kyllä tosiaan oli huokaus, kun koira tuli. Siellä se oli ollut varmasti koko yön hiipimässä. Ei oikein ole osannut lähteä mihinkään... Mikä on kyllä paras juttu.
Koira oli ihan kunnossa. Muutamia hyttysen pistoja, mutta niitä tulee aina. Kotona on nyt uni ja ruoka maistunut. Olihan koira kateissa 23h.

Nyt voimme kaikki lähteä hyvillä mielin viikonlopun viettoon, reissun päälle, ja ken tietää, minne olemme menossa =D

Kadonnut ja kaivattu!

Ikäviä uutisia ei voi välttää. Tässä itse niin tohinassa järkkäilen viikonlopun reissua, ja nyt sitten siskoni soitti, että heidän koira on kadonnut eilen illalla. Yötä myöten on etsitty, ilmoitettu poliisille, käyty lähiseudun taloja läpi ja jaettu numeroa jne. Koiralla on tunnisteliivit päällään, ja toivoa tarvii, löytyisi jo! Monta konstia on, jotta saisi oman karvasen kaverinsa takaisin, mutta yksin ei aina jaksa. Onkin enemmän kuin kohtuullista, että meidän komppania lähtee haravointi apuun! Kaikki siis etäispäätteet pystyssä Mäntsälä- Pornainen ym. seudulla. koira kuitenkin etenee aikasta vauhtia, mikäli haluaa! Kyseessä kun on saksanseisoja.

Voi, voi, kylläpä taas harmittaa... =(
Toivottavasti löytyy, ja elävänä...

perjantai 18. heinäkuuta 2008

Vanhukset jalkamiehiksi!

Kun olet tarpeeksi iäkäs, joudut uusimaan ajokorttisi. Jotkut ei sitä enään saa. Sitten voikin siirtyä mopoilemaan, fillaroimaan tai vaikka potkukelkkailemaan. Nuo kaikki vempaimet,jotka kulkevat kovempaa kuin järki, ovat hengen vaarallisia sekä vanhuksille itselleen, että muulle liikenteelle. Eilen taas todistelimme tätä. Mummeli ajeli fillarilla tienreunaa. Hieman ennen meitä, mummeli nosti kättä pystyyn, ja taakseen katsomatta lähti ylittämään maantietä. Tien "ylitys" näytti lähinnä siltä, että mummeli on hieman napsussa, ja moikkailee vain jotakin, jolloin fillarin kulkusuunta vain hieman lepsui. Rohkeasti mummeli tosiaan lähti, n. 10 cm kerrallaan hän lipui kohti keskiviivaa. Hän ei siis esim. katsonut taakseen ja mennyt reippaasti tien yli, vaan lipui pikkuhiljaa kohti toista laitaa... Hurjalta näytti, sillä olimme juuri menossa hänen ohitseen. Onneksi vastaan ei tullut autoa, sillä muuten mummeli olisi nyt meidän puskurissa. Jouduimme väistämään oikein kunnolla kyllä, sillä emme voineet uskoa, että hän ihan oikeasti pyrkii tien yli tuollaisella meiningillä! Roiskaisut tuli varmaan mummelin housuun, kun jäi siihen hoippumaan pakun ilmavirtaan, keskelle tietä! Ei siis ollut kuin tiistain hesari välissä, kun ohi menimme. Eipä paljoa kerinnyt jarruttelemaan! Voisin kuvitella, jos olet esim. huono kuuloinen, niin paremmalla syyllä katsot taaksesi. Ja ehkäpä jopa ihan pysähdyt! Voi tietysti pelata venäläistä rulettia, ja arvuuttaa minkähän värinen auto saa mummon pois tieltä! Voi kauheaa! Hieman nyt mumelit ja pappelit tarkkaavaisuutta liikenteeseen. Kun ei nuo aistit enään tämänkään ikäisellä ihan kunnossa ole, niin saatika 50 vuotta vanhemmalla!

Turvallisuutta teille!

torstai 17. heinäkuuta 2008

Hyvää Huomenta!

Koirat, asia josta jaksan aina höpöttää. Nuo hauskat apinat, jotka pilaavat ja sulostuttavat elämääni! Meillä koirat ovat oikeasti perheenjäseniä. Niillä on omat ilmeet ja ajatukset. Yksi on aamu-uninen, toinen taas hyytyy illalla. Kolmas on äänekäs, ja yksi sitten puhuu pelkällä katseellaan.
Meillä koirilla on oma huone. Ne ulkoilutetaan ja ruokitaan säännöllisesti. Ne otetaan mukaan, melkein kaikkialle, niillä on pantoja, tarvikkeita ja vaatteita (lyhytkarvaiset jäätyy talvella muuten) ja kaappitilaa enemmän kuin isännällä. Me välitämme ja huolehdimme koiristamme (vaikkakaan tämä tavaramäärä ei sitä tietysti takaa). Tämä kait syy myös siihen, että saamme koirilta myös hyvin paljon. Koirillamme on kaikilla oma persoonallisuus, joka jaksaa hymyilyttää meitä melkeimpä päivittäin. Tänään juuri aamulla raahauduin umpi väsyneenä, silmät raollaan katsomaan, mitä koirille kuuluu. No se yksi aamuvirkkuainavirkku oli heti siinä hääräämässä. En olis sellaista jaksanut, joten kävin koirien huoneen lattialle pötköttämään sen yhden, aamu- unisen viereen. Hän ei jaksanut nousta. Naamasta näki, "olkaa hiljaa, muo nukuttaa, ja anna sitä peittoa tänne vielä!" Koirilla on huoneessaan isot pehmoiset patjat, joilla tosiaan kelpaa itsekkin köllötellä (jollei satatuhatta koirankarvaa haittaa silmissä, nenässä ja suussa). Tässä kyllä tulee itsellekin sellainen fiilis, että ne, jotka ovat halukkaita ulkoiluun, lähtekööt itse. Me jäädään nukkumaan. Ja tämä aamu- uninen ei yleensä siis oikeasti herää kuin vasta silloin kun on pakko,eli ulkoilemaan lähdettäessä. Itsekkin kyllä herää aamulenkillä, mutta tuo lurjus meneekin heti takaisin nukkumaan, ja minä joudun töihin lähtemään, väärin! Voi, voi. Onneksi on kohta taas viikonloppu, ja saan ottaa unikaverin sänkyyn. Tuolalisen, joka ei herää aamulla, ennen kuin on pakko! =)





On ne, koirat ovat kivoja. Tietysti ne aihettavat paljon harmiakin, mutta siitäpäs ei puhuta nyt. Päivääkään en vaihtaisi pois noiden kakkaruuttien kanssa! Olen kyllä monesti nauranut ääneen koirien tempauksille. Esimerkiksi eilen illalla, yksi koirista venytteli ja ohoh, paukku pääsi! Muinamiehinä hän sitten vaan tepsutteli pois. Voi hyvää päivää, eipä pitänyt pokka! Tälläisiä pieniä asioita sattuu paljon, ja jos ei jopa nauruun hörähdä, niin hymyssä suin ainakin. Ja koska nyt pieru asiaan päästiin, niin yritäppä tosiaan olla nauramatta ja tiukalla pokalla, kun lenkillä käpyttelimme, niin pienin koirista käveli tienlaitaa, ja kappas, peppu paukkui oikein kunnolla, ja pitkään. Voi hemmetti, piti hieman pälyillä että onko ketään näkyvissä. Kukapa olis uskonut, "se oli toi pieni koira, en minä!" joopa joo, selitys ja pieru, ne vain tulee...

Halikaa koirianne! Ja pitäkää niistä hyvää huolta! Koirat ei ole mitään tuotanto-häkki- eläimiä. Ne ovat lemmikkejä, ihan sanan mukaisessa merkityksessä!

tiistai 15. heinäkuuta 2008

Heinäkuu, sateinen lomakuu!

Hihii vaan kaikille teille jotka lomailette! Heinäkuun ensimmäinen 2 viikkoa on ollut poikkeuksellisen sateinen, ja monin paikoin on satanut enemmän kuin heinäkuussa yleensä yhteensä! Nyt on pakko hieman lällättää, koska olen nyt niiiin monen kaverini suusta kuullu " hyvää TYÖpäivää". No joo, arvaatteko että olen ihan mielelläni töissä. Viihdyn työssäni enemmän kuin hyvin, joten minulla ei ole sellaista "apua, lomaan enään 3 viikkoa, jipiiiiii" ja loman aikana funtsisin kokoajan, koska loma loppuu... Eikös se olekkin mukavampaa sitten kun minun lomani on, niin lähdemme reissuun, sellaiseen paikkaan jossa voi olla lomalla, hyvässä kelissä! Kyllä sitten mainostan kunnolla marraskuussa, kun te muut jäätte tänne räntä,loska, gaggeli,pimeään TÖIHIN! Ja minä lähden LOMALLE! Ei tartte sateenvarjoa! =D

Itse en ole, sitten kouluvuosien, viettänyt sellaista lomaa, että olisin ollut ihan tuuliajolla. Omat vapaani on yleisesti täynnä puuhaa, ja sijoitankin vapaani aina kaikenmoisten tapahtumien ja matkojen kohdalle. Pakolliset käynnit mm. se Linnanmäki, korkeasaari, mökkeilyt ja visitoinnit sukulaisilla ym. kerkiää käymään arkenakin tai tavan viikonloppuna. Suunnittelin jo vimmatusti ensi kesää. Jos vaikka pitäisi poikkeuksellisesti viikon tai kaksi lomaa, ja olisi tekemättä mitään tai lähtemättä minnekkään. No en usko että onnistuisi,onhan kesä täynnä ohjelmaa. Enimmäkseen koiraohjelmaa, ja kaikkiin kun pitäisi päästä niin... Noh, kaikki tyylillänsä, mutta uskokaa ihanat toverini, teidän loman mainostus on kokenut jo inflaation, enkä tule siitä mitenkään katkeraksi, päin vastoin... ;D

Mukavaa lomaa vain kaikille! Toivotaan että kelit suosii... xD

Oliko kuulossa vikaa?

Puhelinmyyjät, nuo ihanat ihmiset, jotka koittavat keinolla millä hyvänsä tuputtaa kaikkea.
Puhunko epäselvästi, vai mikähän siinä on kun ei ymmärretä. EN OSTA! Jos maksaa, niin EI kiitos! jne... Selvittelyt ovat loputtomia. Yrittäjänä noita puheluita tulee päivittäin, joskus useampiakin. Kun vastaan puhelimeen, ja kuullostaa siltä että siellä on puhelinmyyjä, niin kerron heti että EI kiitos. Siitä huolimatta puhelu saattaa kestää 10 minuuttia. Paras kait on nimeltämainitsemattoman firman soittajat. Yksi niistä suuttui kun emme tilanneet mitään, löi luurin korvaan. Yksi alkoi haistattelemaan ja syyllistämään. Samaisella firmalla on käytössään myös esim. kurkkusyöpä potilas jonka ääni on niin säälittävä, että melkeimpä jo hellyin. Tämä potilas löi luurin korvaan kun sanoin ei. Luulevatko he oikeasti hyötyvänsä jotakin tästä? Luulevatko he että oikeasti ensi kerralla varmasti tilaan jotain paskaa, koska ovat edellis kerralla lyöneet luurin korvaan tai haistatelleet??? Voin sanoa että EN! Olemmekin olleet nyt yhteydessä tämän firman johtoon, ja pyytäneet heitä olla soittamatta. Tämäkään ei meinaa mennä jakeluun. Mutta puhelut ovat huomattavasti vähentyneet. Yleensä puhelinmyyjät ovat mukavia ja kohteliaita. Tässä nimeltämainitsemattomassa firmassa, ei kait panosteta juuri tuohon asiakaspalveluun... Nämähän pilaavat myös kaikkien muidenkin maineen, näin se vaan menee. Mikä noita riivaa? Olkaa soittamatta tänne, niin ei tarvii suuttua, perkele! Ja ihan kaikki myyjät!

Me ei osteta mitään, enään!

torstai 10. heinäkuuta 2008

Ei olis tarttenu päälle ajaa, saatana!

No niiin, eilen se tapahtui... Tieliikenteessä menehtyi taas yksi viaton uhri... Tietä ylittämään lähtenyt... Siili...
Näin kävi... En kerinnyt paljoa miettiä, kun siili jo liukui renkaan alla levynä. Voi perkeleen perkele. Vähänkö alkoi harmittaa. Lisäksi tietysti siilin piikki varustus oli auton renkaassa... No se nyt tietysti oli se pienin pulma, olihan siili hengetön. No joo, jos jotakin positiivista tästäkin huonosta asiasta koittaa löytää, niin siili kuoli heti, eikä jäänyt kitumaan (sen suolisto oli lokarissa), ja pari varista käy auttamassa sitä pystyyn sieltä sitten myöhemmin.

Tämä on jotenkin myös huonoa pilaa, koska olen kauan etsinyt tarraa auton taakse jossa on kiroileva siili, joka huutaa "Ei tartte päälle ajaa, saatana!" No ajoin kuitenkin, mutta nyt löysin verkkokaupasta tuon tarran... Otin varuiksi pari muutakin tarraa, joten kohta on pelit täynnä kiroilevia siilejä. Kunhan pysyvät hengissä!

En olekkaan koskaan ajanut muuta kuin hirveä päin. Se saikin "hieman" enemmän harmia aikaan,kuin tämä pieni pörreä siili =/ Ja tokihan lapissa ajaessani meinasin oksentaa metrin välein, sillä huomasin jossain vaiheessa, että ne pienet möntin, joita tie oli täys, joita siis luulin ensin traktorista lentäneiksi paskeiksi, että ovatkin liiskaantuneita sopuleita ! Eihän lapissa ole peltoa, josta se traktori olisi voinut tuoda sitä skeidaa tielle! Voi ällötys! Sopuleiden vaellus kausi, ja yök! Koirat haistelivat ihmeissään auton kylkiä... Olihan se täynnä sopulien erillaisia osia... Kyllä teki pahaa! Niin kuin tekee joka kerta, kun nään noita väsähtäneitä eläimiä tienposkilla... Hui kauheaa, hrrr...

Nyt shobbingille kaikki, perkele!
www.kiroilevasiili.fi

Kaameeta!

Tässä vielä omat henkselit ovat paukkuneet niin ettei oikein kunnolla tajuakkaan että omat koirat voitti. Kylläpä pikku Vakku on saanut silavaa ja sänkyhoitoa. Normistihan meillä ei koirat lepäile sängyssä, mutta kylläpä tämä kunkku saa lepäillä! Ja namia on kuppiin kolissut joka ruokakerta! =D On se, todella hienoa!

Kaameeta tässä jutussa on se että kaikkien koirat eivät edes selvinneet perille. Iltalehti raportoi tänään, kuinka kolme koiraa oli menehtynyt autoon laivan autopaikalla. Miten kauheaa se voisikaan olla! Palan tuo kurkkuun sekin, että pohdimme näyttelyssä, miksi tämä kyseinen greyhound ei tullutkaan kehään, vaikka omistajien tiedettiin olevan tulossa näyttelyyn. Tässä oli syy, kauhea syy, koira oli kuollut matkalla. Itse sain tästä tiedon vasta kotimatkalla. Tälläistä ei voi sanoin kuvata, millaista olisi menettää monta koiraa samaan aikaan. Kun yhden koiran menetys on jo niin kauheaa, niin saatika kolmen. Voi kauheaa! Iltalehden jutussa kerrotaan joitain yksityiskohtia, keskustelu palstat retostelevat kaikella sonnalla, ja ihmiset puhuvat mitä haluavat. Minulle on kuitenkin aivan sama, miten tämä yhteensattuman on tullut, lopputulos on kuitenkin sama. Oli syy kenen tahansa, ei se vaikuta enään asiaan. Kuulostellaan nyt ensin, miksi tähän on tultu, ja syytelkää vasta sitten...

Tässä kohti en voi muuta sanoa, kuin että omistajille voimia jaksaa...

tiistai 8. heinäkuuta 2008

Home, sweet home!

Onpa ihanaa olla kotona. Oma loota ja vessa =)
Reissussa oli huippu kivaa, ja näyttelystä tuli enemmänkin kuin odotettiin! Buffa pöydässä olemme nyt ahmineet niin paljon, että kotiin tullessa kelpasi perunat ja soossi, ihan pelkästään!

Matkalla sattui ja tapahtui kaikenlaista, kuten mm. puu kaatua rätkähti eilen nenämme eteen! Onneksi maisemia katsellessa kaasujalka oli kohtuullisen kevyt siinä kohti, muuten olisimme jääneet alle. Laivalla takana olevaa autoa oli kolhittu, ja selitys selityksen jälkeen ryöpsähteli kuskin suusta... Loppujen lopuksi klommo kait jäi siihen, ilman erillistä korvausta tms...

Laivamatkasta koirien osalta maksoimme 96euroa. Se on mielestäni kohtuullisen paljon. Koirien "ulkoilutus" on tietysti järjestetty kannelle, pienen pienen hiekkalaatikon voimin. Tämä olikin todella kuvottava, haiseva ja ällöttävä yllätys! Juurikaan kukaan koirista ei mennyt laatikkoon, saatika että Vares olisi sinne edes mahtunut. Laatikko löyhkäsi niin että oksetti kulkea edes ohi. Mukana itselläni ole pelkät sandaalit, joten uitin varpaitani jääkylmässä kusi-vesi lillussa kannella. Eli kansi lillui vettä. Ja koirathan tietysti olivat sinne pissineet. HYI HEMMETTI! Hävetkää laiva yhtiöt! Tälläinen näyttely naapuri maassa, ja laivat ei ole mitenkään varautunut ylimääräisesti tähän! Varmaanko koirani pissi ja kakki laivalle? No EI! Olisiko ollut liikaa vaadittu esim 4 kpl heinä paaleja kannelle? Narttu koiratkin olisi voinut pissata... Ja meidän rekuthan on opetettu, ettei pissailla sisälle, tai kadulle! Kävi kyllä niin kovasti sääliksi pissi hätäistä Varesta, joka itkeä tuhrutti hytissä "ulkoilun" jälkeen. Olihan se jo pidättänyt 19h!
On kait sama asia, että lapsille on kyllä järjestettynä jos jonkinlaista ohjelmaa. Pallomeristä kaiken sortin pelikonsoleita, piirrustusta, puuhastelua, pelejä, ohjelmaa jne... Olisiko vaikeaa, laiva vetää 100 lemmikki paikkaa á 12e = 1200e, eikä tälläisestä summasta irtoaisi pariin heinäpaaliin, tai pätkään pressua jolle levittää hiekkaa! Näin ollen muillakin matkustajilla olisi miellyttävämpää, jos koirat ei pissisi ja kakkisi (jos tekevät tarpeitaan) pitkin kantta.
Turku- Tukholma reitti oli varmaan ihan ääri tapaus tuolle matkan pituudelle. Mutta tuo Tukholma- Helsinki väli oli jo niiiiin liikaa, että tarvii sanoa, ensi kerran kun lähden, oli laiva mikä tahansa, otan varmana oman heinäpaalin tai ruohonleikkuu jämää pihalta pussillisen mukaan, jotta voin itse levittää sen koiralle kannelle, jotta se edes pissisi! Kansi on kuitenkin HYVIN helppo siivota, pelkkä painepesuri! Ja mereen lentäneet oljen jämät, ei haittaa!

Tsempatkaa nyt jo laiva yhtiöt!
Koirallisia matkustajia kun on melkoisesti!

maanantai 7. heinäkuuta 2008

Koppis oli roppi- junnu!

Henkselit on nyt paukkunut niin että rintapieli on kipeänä! Tarmo mies "the koppis" kruunasi eilen reissumme päätökseen, ollen ROP- juniori, eli tuplana mitalleja, ja toinen voittaja titteli! WAU! Otetaan nyt kaikki irti tästäkin ilosta! Ryhmä kehää ei toivottavasti kukaan katsonut, sillä the Koppis veti taas pohjat, ja sikaili (veti ihan hulluna, niin ettei etujalat osunut maahan, haisteli maata ja hyppeli miten sattuu) siellä minkä kerkes. Ja kun siinä sitten yritin hymyssä suin hieman järjestää Tarmoa, kaatui se selällee, ihan kuin se olisi vielä huutanut " mitä sä hakkaat muo, huomaako kaikki!". Yritin jatkaa hymyilyä ja olla ajattelematta asiaa, että ehkäpä kaikki maailman tuomarit ovat siinä vieressä katsomassa... No, tulipahan käytyä. Eipäs ole näytely eikä mikään, jos ei jonkun kanssa käy ryhmissä! =D

Reissu oli siis mitä hienoin, tämän takiahan tänne tultiin! Ei olisi voinut paremmin mennä 2 x JWW-08 titteliä!!

lauantai 5. heinäkuuta 2008

Uusi voittaja!

Täytyy sanoa, että huonosti nukutun yön, aamun eksymisen jälkeen ja parkkipaikan etsimisen vaikeuden jälkeen olimme ihan valmista kamaa kotiin... Raahauduimme näyttelyyn, ja tuttujahan sieltä löytyi joten tunnelma kohosi yllättäen. Vares oli ensimmäinen koira kehässä, joten jännitystä ei kerinnyt ilmaantumaan. Exelent paukahti =) Täytyi olla tyytyväinen, koska seuraavat kaksi koiraa saikin EH.n! Loppujenlopuksi, 4 exelenttiä, joten JIBII, oltiin ainakin neljänsiä, isossa junnu- luokasta! Juosta pätkyttelin menemään, ja ohhoh, Vares voitti koko luokan! Voi pyhä sylvi! Meidän vaapukka! Siitä tuli junnu voittaja! =D Tästä ei voisi paremmin mennä! Nyt oli ihan sama vaikka Vares pissisi tyynylle, olihan se JWW-08!!!!!
Jummi, nyt on kyllä ihan pakko taas paukuttaa henkseleitä! On se vaan niin hienoa! =D

Hysteerisen matkaseuralaisemme Flaami koiruus oli valioluokan neljäs. Eipäs sekään huonosti, iso luokka! =D
Nyt hinkataan noi pikku fifit kuntoon, ja lähdetään huomenna rinta rottingilla uudestaan näyttelyyn! =D Huomenna lisää fiiliksistä!

Stoccolm rules!

perjantai 4. heinäkuuta 2008

Sähläämistä ja sydämen tykytyksiä...!

Livenä Ruattista!

Perillä ollaan! Hyvä fiilis, ollaan oikeasti täällä! Matkan varrella se on välillä tuntunut epätodelliselta...

Matkaan lähdettiin siis tänään, perjantaina, klo 05.30. Matkalla poimittiin mukaan hieman vahvistusta, ja perillä Turgussa 08.15. Laivaan (joka oli myöhässä), jossa melkoista meininkiä ja mukavaa porukka. Noh, koska systerini oli miehineen myös päättänyt lähteä katselemaan näyttelyä, olivat he siis samalla laivalla, ja loisivatkin meidän hytissä ;) Kuumaa ja kivaa piisasi todella. Kärytettiin itsemme kansi baarissa. Väsykin alkoi jossain vaiheessa painaa, niin että siskokset äFFät kävi silmälleen. Buffetti sapuskointi kutsui iltapäivällä, ja kyllä, söimme itsellemme melkeimpä pahan olon taas! Loppu matka sujuikin mahan vieressä köllöttäessä, ja turhia joristessa.

Meidän hotelli on aivan Stoccolmin keskustassa, joten, olin reilu, ja annoin autoni purkamisen jälkeen systerille, jotta heidän ei tarvitse mennä enään iltasella junalla ja bussilla majapaikkaansa. Näin ollen myös siis säästimme parkkimaksun täällä keskustassa.
Tämä auton vaihto ei kuitenkaan sujunut ihan mutkitta. Tässä kohti niitä sydämen tykytyksiä. Ehdotin nimittäin, että systerini ja hänen miekkonen survoisivat itsensä meidän pakun persauksiin, ja sitten ajaisimme hotellille ja he ottaisivat auton. Tämä siksi, ettei tarvii koittaa kauheassa porukassa metsästää kyytiläisiä, vaan he ovat siinä sitten jo valmiina. Noh, kaikkihan sujui ihan kivasta, paitsi että olimmehan tulossa maahan, jossa on maailman voittaja näyttely, ehkäpä juurikin maailman suurin sellainen, joten tulliinhan meidät ohjattiin. "Takakontissa hiljaa ja hengittämättä, tulli mies tulee". "How many dogs do you have?" Hmmmm... No koska yhden koiran paperit oli takakontissa, jossa siskoni mies makoili (päälleen hän oli repinyt kassin ja paidan...?!?!), huijasin ihan vähän... " we have three dogs..." Miltä olisi näyttänyt avoin takakontti, jossa siis makoilee ukko, pikku siiderissä, kassi niskassa...? Salakuljetettuja jäniksiä kyydissä, kö? Heillä kyllä siis oli liput, joten emme rikkoneet lakia, ja kuljetusmuotohan oli vain väliaikainen... ;) Tosin, matkassa ollut 13-v KeTy, oli survoutunut ison koiran häkkiin, koiran kanssa, joten tätä en tiedä kuinka sen olisin selittänyt... " well, everything is ok, have a nice day" HUH!!! Ikkunat kiinni, ja hervoton repeäminen autossa, sekä kontissa, että hytissä! Takakontista kuului vain hikinen "ollaanko selvillä vesillä jo?" Oltiin kyllä, nyt ei muuta kuin hotellille ja auton tyhjennykseen! Etupenkin pimut olivat sydän syrjällään, koska huomasivat pikku huijaukseni... "Kuinka sä pystyit sanomaan ton noin suoraan" Taisin kait "unohtaa" sen yhden koiran... hmm... Eli olemme siis oikeasti perillä!
Pikku kävely, suihku ja lootaan! Hyvää yötä, huomenna lisää liveä suoraan Stoccolmista!

torstai 3. heinäkuuta 2008

Hiukset tötteröllä ja matka humua!

Tulipahan taas käytyä Linnanmäellä. Tuo vekkuli rahareikä, jossa joka vuosi käydään, kahdesti... Mukavat toverit oli matkassa mukana mutta he tekivätkin taktisesti, eivät ostaneetkaan rannekkeita! Joten, mitäs muutakaan, kuin me kuskasimme sitten mini ihmisiä laitteisiin! Voi, voi... Kylläpä oli mukava olo kuin kotiin lähdettiin! Ja se uusi laite... Kaikkeahan pitää aina koittaa, eikös, joten ei muuta kuin pimulin kanssa jonoon. Laite ei näyttänyt kauhean pahalta... Mutta tuntui kyllä senkin edestä! Voi päivää, eikä hyvää ollenkaan! Nyt sai huutaa! ;D Ohhoh! Noh, kokeilemisen arvoinenhan se oli, viskaa ja vatkaa...

Sama jatkuu huomenna, sillä lähdemme laivailemaan! Matkaamme Ruotsiin maailman voittaja- 08 koiranäyttelyyn. Auto on lastattu koirilla, kasseilla ja ihmisillä! Toivotaan, ettei tuule kovasti, sillä voipi olla, että eiliset vatkaukset ovat vielä tuossa kurkun päässä... Toivottavasti näyttelyssä on paljon myyjiä! Ja sängyt tietty pehmeitä hotellissa! ! =D

No jo vain, nyt ei muuta kuin pakkaamaan! Mukavaa viikonloppua!