keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa...!

Näin todetaan yhdessä, nimeltämainitsemattomassa kodinkoneliikkeessä. Onhan se, siis tyhmää maksaa liikaa, mutta mistä maksaa, on eri asia. Esimerkiksi se, että ostin kyseisestä liikkeestä tuotteen. Epäilin sen toimivuutta myyjälle, joka vakuutti tuotteen olevan hyvä. Vannoi kautta kiven ja kannon, että se toimii. No mitäpäs siinä, lähdin tuote kainalossa kotiin. Ei toiminut, edes hetkeäkään. Soitin liikkeeseen, ja tiedustelin asiaa, ja siellä sanottiin, että tuote tarvitsee lisälaitteen, toimiakseen. Ja kun olin juurikin kysynyt, nimenomaan, että toimiiko se ilman muita laitteita "KYLLÄ TOIMII". Kehen on uskominen? Liikkeessä tietysti myyjään, joka näköjään puhui sondelia suun täydeltä. Palautin tuotteen. Mitä tästä jäi? Paskaa puhuva myyjä, tylyä, pitkäkestoista (siis jonotusta) puhelinpalvelua, ja paljon ylimääräistä kulua ja aikaa tuotteen edestakas ajeluun.
No, ostimmepas toisen tuotteen. Tässä tuotteessa on 1 kuluva osa, joka pitää vaihtaa säännöllisesti. No se tiedettiin, koska saimme jo heti varalle yhden. Tämä vaihdettava osa on myös sellainen, jossa siis on niin kuin pantti, että vanha tarvitsee viedä takaisin, niin sitten saa rahaa vastaan uuden. No niin, ensimmäistä kertaa olin nyt menossa vaihtamaan tuota osaa. Vanha osa mukana. Mutta "Ei meillä ole noita, tänään...". Mitä? Miksi ei? Tehän myydessä sanoitte, että teillä on? Voi, voi, voi... Kylläpä harmitti, koska taas jouduin ajelemaan edes takas, kyselemään 7 eri myyjältä apua, ja mitä, ei ole!!

Jos on tyhmää maksaa liikaa, niin on se myös tyhmää käyttää pa***ja tuotteita ja palveluita!

tiistai 23. syyskuuta 2008

Kirsejä siellä ja Kirsejä täällä, ja ehkä joka mättään päällä!

Vieraskirjaani oli ilmestynyt KirsiS kommenntti, jota ryhdyinkin poihtimaan. Tunnen oikeasti miljoona Kirsiä! Moniakin nimiä on paljon mutta... Kirsi S paljasti jo itsensä ;) Podengoton luuraaja =D
Sitten on Kirsi ja Milo + ehkä vähän Luke. Joka nykään Kettunen... Liekö antaa luonteesta vihiä... ;D Ei kait? Vai olikos Kukkonen? Joku K, eli olkoot KirsiK. Sitten "uunituoreuusioperuna" Kirsi, eli Sordon Kirsi... Eli peruna- Kirsi, kö? Sitten on (taas) Kirsi, eli Koon ja Geepsun ym. mamma... Olkoot hän ATK- Kirsi, koska jelppailee minua tuon tietokoneen ihmeellisen maailman kanssa... Kirsi, kummitätini lapsonen. Hänet on nimetty joskus Killiksi (mistähän tämäkin tulee??)... Montakos muuta Kirsiä vielä? Onhan niitä...
Ja Kati on toinen, on Kati S joka voi siis yhtäpaljon olla Eläinlääkäri Kati tai Mieheni sisko Kati. Naapurissa on Kati. Tämä siis naapurin Kati tai Kati W... Dabuljuu siis... Myös Kokkolan Kati löytyy...

Kaikki Kirsit ja Katit (S, W ja K ja Perunat, eläinlääkärit ja ATK.t ja Kokkolat... jne) ovat mukavaa sakkia, ottaisin teidän mielelläni matkaseuraksi =D Vielä kerkiätte! ;D Terkkuja vain kaikille!

Mareja on myös melko paljon. Onneksi hekin ovat saaneet etuliitteet esim. TurriMari... =) Johtuen tietysti siitä, että Turrin fleda on mitä turrein ja hänellä on Turrisia koiria! (äitini mielestä siis)
Arvaappa vain, miten joku nauraa, kun tutustuu minun kännykkäni nimimuistiin! =D
Ja siihen lisäksi se että esim. Kati W:llä on muistaakseni 4 eri numeroa...
Meidän porukassa saa kyllä jokainen oman lempinimensä, jos sellaista ei vielä ole! Tai ainakin tunniste nimen! =D

Pitkällisen salapoliisi tehtävän päätteeksi, olen löytänyt 1 saman niminen (etunimi+ sukunimi) ihmisen, kuin itse, koko Suomesta! Aijemmin ei ollut muita, kuin mää... Etunimenikin on sellainen, ettei esim. tuttavapiirissäni ole yhtään muuta saman nimistä.

Montako sinua löytyy? =D

maanantai 22. syyskuuta 2008

Perhosia lentelee!

Niin se aika rientää. Keväällä, varasin matkan Unkariin, Euroopan voittaja 2008 näyttelyyn, ja nyt se on jo kohta ajankohtaista! Huu..! Katselin nimittäin aikataulut ym. näyttelyn infot, ja alkoi oikeasti tuntumaan, että kohta se on joo!
Matka valmistelut ovat tiukasti käynnissä, ja alkaapa tosiaan, hieman jo jännittää. Matkakin joo, mutta tietysti näyttely, ennen kaikkea! Reissussahan ollaan oltu, monet kerrat, mutta onhan taas sellainen kohde, jossa ei ole vielä käyty! Kartat on hommattu, ja vanhat Budabestin kävijät haastateltu (kiitos Tiina!). Onhan siis kerrankin aikaa muuhunkin kuin näyttelyyn. Joten lenkkarit tiukalle, aijon tutkia koko kaupungin! Ja varakassit mukaan, Visa voi vinkua! On sekin kelpo kaveri, maksaa kaikki ostokset, eikä kinaa yhtään vastaan!

Eli ensi viikolla mennään, mukaan Kirsi (aivan uunituoreuusioperuna podengo- hommissa, ja mitä? Minä raahaan hänet heti mukaan Unkariin näyttelyyn! Vastuutonta...) ja 4 kpl pikku jyrsijöitä, siis podengoja. ;) Hommat hanskassa ja hanskat hukassa. Koitan muistella, mitä kaikkea tarviikaan ulkomaille näyttely reissuille...? Onhan edellisestä aikaa 4kk, paitsi ettei sitä lasketa, koska se oli Ruotsissa (eli sama kuin meillä, melkein). Joten aikasta pitkä aika siitä oikeasti on... hmm... pitää oikein miettiä... Joulukuussa 06? hä? Oikeasti, en ole siis ikuisuuteen ollut näyttelyreissulla ulkomailla! Joo´ o, kyllä. Piti oikein tarkistaa... =D Joulukuussa 2006!!
Hui, jään varmaan jo länsisatamaan, kun en tajua, mitä pitää tehdä... No ei kait, sen verta on noilla matkoilla koluttu, että no hätä, mukana ollaan! =D

Koitan löytää paikan päällä jostakin netti yhteyden. Joka voi tietysti olla hieman vaikeaa, jos meillä on joku veivattava kone hotellilla (?)... Katsotaan =D Pääsee taas tekemään suoraa kisa- raporttia, paikan päällä !

Nyt ei muuta kuin jännäillään ja odotellaan! Kohta mennään! =D

tiistai 16. syyskuuta 2008

Sieniä kuin sateella!

Näin on, nyt niitä on! Siis sieniä! Mustikoita en ole nähnyt tänä vuonna. Puolukoita joo, ja sieniä todella reilusti. Keräilimme vakio kanttarelli mestoilta tänä vuonna sieniä n. 5 kertaa. Normaalisti niitä saa kerättyä yhden kerran ja toisella kertaa löytyy ne, jotka jäi huomaamatta ekalla kerralla. Nyt löytyy suppiksia ja paljon sekasientä! Purkit loppuvat, kun on sieniä laittanut. Pakkanen on hyvällä mallilla, jne. Ja sitäpaitsi, liikuntaa!

Olen ollut muutaman kerran oikein sienessä, tietoisesti, tänä syksynä. Mutta kuten esim. tänään, kävelin muutaman sienen ohi, ja kas, koiran kakkipussirulla esiin, ja sienet pussiin! Ja äkkiä humahtaa pari tuntia kyykkiessä metsässä. Koirat tietysti juoksevat intona ympäriinsä sillä välin. Eli kaikki hyötyvät! Ja huomenna taas uusiksi, "lenkile" ;D

Ainut SUURI miinus on hirvikärpäset! Nuo ällöttävyydet! Syöksyvät vauhdilla, ja liimautuvat kiinni takin reunaan. Siitä hiipivät sivuluistoa niska villoihin! Ja sen jälkeen itse onkin jo hulluna heilumassa ja repimässä hiuksia! Hyi, hyi, hyi ja hyi! Ja käsittämätöntä, viilasin sieniveitsellä yhden ehdokkaista kahtia, niin ei muuta kuin meno jatkuu vaan! Etuvetosia, nuo veitikat!
No, sen verta sieni hullu olen, että yhdet hirvikärpäset ei saa minua pidettyä poissa metsistä! Kiitosta vain taas idän ihmeille, kun on tuollainen ällötys levinnyt suomeenkin! HYI!!

Ja taas kutisee, niskassa...

lauantai 13. syyskuuta 2008

115 CDI!

Oletko koskaan keulinut autolla? Tai edes melkein? Niin kuin silloin "pikku tyttönä" mopolla? Hurjaa, tämä tarvii kokea, ja sen elämyksen minulle tarjosi uusi "perheenjäsenemme", hiilenmusta Vito, 115 CDI! Voi V***U! Kyseessähän on siis paku, jos joku ei tiennyt. Voimaa on kuin pienessä kylässä, ja... Poistuin moottoritieltä, ja kurkkasin vasuriin risteyksessä. Nopeasti jos menen, niin kerkeän tuon auton eteen, ja niin, reipas polkasu kaasunamiskaan, ja siitä se sitten lähti. Siis melkein räpylästä, pakettiauto! Voi V***U taas! Hytti oli käsiä täys, ja ne kävi kuin tynnyrin pesijän! Fiilis oli samanlainen, kuin olet "melko" lämpösenä käyvän hevosen selässä. Vaahtoa suusta ja perse laahaa maata, kun ei pääse etenemään. Paikallaan laukkaamista ja kuopan kaivamista! Kun annat hieman ohjaa, ja hipaiset pohkeella, perse maahan, keula ylös, avot, sinne meni! Mamma ja kaakki! Tässä tapauksessa vain, penkki oli hieman tukevampi ja ratti toimi ohjina. Kun löysää ohjia, ja antaa hieman monoa... Perse maahan, hyvä pito, kaakkeja hieman enemmän, ja V***U, sinne meni, mamma ja Vito! Tiellä pysyttiin, mutta fiilis oli "melko" ainutlaatuinen. Autoni keulii! =D

Jos et usko, niin saakeli, hyppää jouselle ja tule kokemaan! xD

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Harkitse kahdesti!

Koiran hankinta on monen perheen suuri projekti. Lapset kinuavat jotain, isällä on ehdotus toisesta ja äiti lisää oman mielipiteen soppaan. Olen kuullut monia, monia tarinoita näistä kasvattajana. Suurimmaksi osaksi, perheet ovat yhteismielein hommassa mukana, ja se suuri lausahdus "koira tulee lapsille, mutta vastuu on vanhemmilla". Tämä lämmittää aina mieltä. Oman, ensimmäisen koiran hankinta on juttu, monen joukossa. Siskoni aloitti koirasta puhumisen, ja minä jatkoin myöhemmin. Äitini oli kovasti vastaan. Ja heikkona hetkenä, vanhemmat myöntyivät koiran hankintaan. Äitini ei kuitenkaan pitänyt ajatuksesta. Koira ei saanut mennä vanhempieni makuuhuoneeseen. Taloon väsättiin portteja jne. Äitini taisi kyllä ruokkia koiraa ja joitakin kertoja ulkoiluttaa, mutta teki kaiken melko pitkin hampain. Miksi koira sitten hommattiin? Lapset halusivat. Eron uhalla, isäni koitti hoitaa meidän kanssa koiraa. Äitini oli monesti korvia myöten täynnä koirastelua, ja olikin hermoromahduksen partaalla. Tämä kaikki aiheutui helppohoitoisesta pikkuruisesta koirasta. Mitä se olisi ollut, jos kotona olisi ollut jokin iso koira, tai hyvin aktiivinen, kuten vaikka dalmatiankoira? Mitä olisi silloin tapahtunut?

Ne jotka ovat hommaamassa perheenjäsentä, olisi ehdottoman tärkeää harkita sitä kahdesti. Koiraa ei voi ostaa vain lapsille. Ja asiaa on syytä harkita kolmesti, jos joku perheestä ei koiraa halua. Monesti se taitaa olla isä, joka kanittaa. =/ Jos joku perheestä ei koiraa halua, on asia erikseen selvittää, miksi? Koira tuo vaivaa mukanaan (tai siis vaivaa sille, joka EI halunnut sitä). Koira vie aikaa, se sotkee, tuhoaa, karvastaa ja on aina suuri kysymysmerkki matkoille lähdettäessä. Mikäli kaikki perheessä ovat valmiita hoitamaan koiraa, ollaan jo hyvällä mallilla.

Rodun valinta on enemmän kuin tärkeää. Jos haluat egoa, ei kannata koittaa etsiä sitä vaikeasti koulutettavista roduista. Monet perhekoirat ovat ystävällisiä ja leppoisia, mutta suuria. Mikäli etsit rähisevää egoa, kannattaa ottaa lelukoira, sillä tämä on erittäin väärä peruste ottaa koira!
Mikäli etsii kaveria metsälle, ei kannata ottaa perhoskoiraa jne. Eli koiran käyttötarkoituksen mukaan, etsitään rotu. Koiraa, joka on kivan värinen, ei edellytä, että se olisi juuri sinulle sopiva. Kaikki pikku koirat eivät ole fifejä, vaan jotkut voivat olla teräviä käyttökoiria, ja aiheuttavat tuhoa, mikäli ei pääse toteuttamaan itseään. Ja väärästä luulosta huolimatta esim. labbis ja kultainen noutaja EI ole pelkkiä perhekoiria. Ne ovat tehokkaita metsästyskoiria, ja niiden pitäisi ehdottomasti päästä toteuttamaan itseään. Ja se ken toisin väittää "no ei meidän kultsu ainakaan halua metsälle" voi olla varma, että koira olisi sinne halunnut, mutta itse omistaja ei, ja siksi koiraa ei sinne viety... Miltä itsestä tuntuu, jos haluaa hurjasti esim. ratsastamaan tai golffaamaan. No, et mene, kun sun täytyy olla vain kotona ja loikoilla. No harmittaa, koska haluaisit mennä! Mutta sinä teet itse päätökset ja teet ne myös koirasi puolesta.
Saksanpaimenkoira on myös sarjassa "mikä koira otetaan? No sakemanni!" Kaikilla on sakemanni, mutta vain pikkiriikkinen osa niistä oikeasti harrastaa rodulle sopivia lajeja. Hatun nosto niille, jotka rakastavat tätä rotua, ja tekevät töitä koirien kanssa. Vastuuttomia kasvattajia kun löytyy, ja myyvät kenelle vain.

Mielenkiintoinen tapaus oli, kun vierailimme joskus aikaa sitten rotikka kasvattajan luona. Tarkoitus oli silloin hommata rotikka, koska isäntä sellaista halusi. Annoin heti alkuun ohjeet, että minä voin sitä viedä kyllä, mutta kouluttaa saa ukko itse. Ensimmäinen asia: tutustutaan "tuttuun" rotuun ja käydään kasvattajalla. Menimmekin, ja kerrostalosta löytyi parin rotikan ja naisen perhe. Jutustelimme hetken. Täti "kasvattaja" ryhtyi selvittämään suu vaahdossa, kuinka menestyneitä koiria hänellä on. kahdesti on voitettu rodun erikoisnäyttelykin! Tiedustelin, että onko yksikään rouvan koirista muotovalio, eli olikos rouva käynyt käyttökokeissa? "Minun koirat tottelevat ilman kokeissa käyntiäkin". No joo, niinhän ne varmaan tekevät, mutta, näyttöä muista kuin näyttelystä ei ole, eikä ilmeisesti tulekkaan! Joten, en ole etsimässä näyttelykoiraa, vaan kaveria, ja rodun omaisiin kokeisiin ja kilpailuihin soveltuvaa käyttökoiraa! Hetken jutustelun jälkeen, ovikello soi. Nainen antoi meille rotuun liittyvän kirjan, ja lähti avaamaan ovea. Tämän jälkeen me istuimme ja pällistelimme kirjaa, kun naikkonen itse jututteli ja kahvitteli tulleen vieraan kanssa. Eli, itseopiskelua. Sanoin ukolle, että täältä ei mitään osteta, jos sama peli jatkuu. Nousin ylös ja sanoin että lähdemme. Voimme lainata kirjastosta kirjoja. Emme koskaan hommanneet rotikkaa, kiitos tällekkin tätsylle siitä. Ukkoni tajusi, ettei tuollaista koiraa sovi ottaa, mikäli ei oikeasti halua olla treeni kentällä 8pv /vk!

Mutta kuinka harkitsemattomia kasvattajat ovat. Jos kasvatat rotua joka on metsästysrotu, ei saa missään tapauksessa selvittää "joo, ei meidän koirat metsästä, sopii kivaksi kotikoiraksi". Kukaan kasvattaja ei voi kitkeä pitkän linjan jalostuksen tulosta, käyttöominaisuutta, muutamassa sukupolvessa pois!
Ja jos mietit itsellesi suurta sydämen valloittajaa, laumanvartijaa, niin käyppä vaikka aluksi tiiraamassa MYRSKY- elokuva. Se selvittää, mihin rotu on tarkoitettu! Ja käykää vierailemassa, ns. vaativaa rotua hankittaessa, useamman kasvattajan ja rodun harrastajan luona. Käykää seuraamassa näyttelyissä, kokeissa ja kilpailuissa rotua. Näin ei tule huti lyöntejä, ja koira voi viettää elämänsä perheessä asuen, ilman suurempia ongelmia. Ja osta koira vain luotettavan kasvattajan luota. Kaikenlaisia helppoheikkeijä on liikenteessä paljon!

tiistai 9. syyskuuta 2008

Poliisi, poliisi, poliisi...

Tänään aamulla TAAS, puhallutus. Vasta puhalsin viime viikolla, ja useasti nopeus valvontaa myös. Tämä on ihan ok, mutta, asuessani monta, monta vuotta, poliisilaitoksen naapurissa, minua ei koskaan, ei ikinä puhallutettu. Helsingissä olen tainnut koko ajokortti aikanani puhaltaa muutamia kertoja. Tutkan olen nähnyt myös... Mutta, kuinkas kävi, kun "maalle" muutettiin. Varmaan kerran viikossa on puhallutus tai tutka. Yleensä aina samoissa kohdissa, ja näitä paikkoja on tasan 3kpl. En väitä, että nämä olisi huonoja vaihtoehtoja. Tottakai tarvitsee, ja pitääkin olla näitä, ja nimenomaan, kun on koululaisia liikenteessä lähistöllä. Mutta, tänäkin aamuna, 4 poliisia seisoo tiellä, ja puhalluttaa. Tässä kohdassa juuri viimeksi oli puhallutus myös. Paikkana jees, sillä kun huomaat poliisit, et voi enään kääntyä pois. Lisäksi edelliskerralla, puhalsin töistä tullessani, koirien kanssa lenkille mennessäni ja tullessani... Eli pitivät puhallutusta melko kauan, ja alkoipas jo itseäkin hermostuttamaan, kun kokoajan olet huulet tötteröllä puhaltamassa niin että räkä lentää.
Olen kuluttanut tämän melkein 4 "maalla" asumis vuoden aikana varmasti 100l ämpärillisen verran noita pillejä. Ja kuinkahan usein, joku jää kiinni noissa kohdissa? Varmasti jokainen, joka siiderissä lähtee ajamaan, ei mene tuota kautta, vaan kiertää ne.

Poliisi on kaveri, tai ainakin pitäisi olla, joten sopii olla ryypiskelemättä, jos meinaa rattiin tarttua. Niin, ja se apina, joka suhisee mopollaan, ilman kypärää, tuppi kaakossa 30km rajoitus alueella, hirveällä pörinällä meidän tietä edes takas, niin olisi kyllä poliisin jututusta vailla. Itse, mopo aikanani, en suhissut omalla tiellä, vaan ihan muualla. Toisaalta, koska vahingon ilo on paras ilo, niin jatkakoon vain ajeluaan tuokin poika, sillä olen nyt parina kertana saanut makeat naurut, kun olen kuullut ensin hirmuista kaasutusta, katsonut ikkunasta, niin poikahan koittaa keulia tms. ja lentää turvalleen! Jousena tietysti vielä nousee ylös, ja katselee tilannetta, näkiköhän kukaan... HIHII! Kivat kolinat kuuluu, kun mopo viistää asfalttia pitkin! Ihan oikein sillekin! Ja nauran ensi kerrallakin! xD

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Sattuu ja tapahtuu...!

Viikonlopun himoharrastaja on nyt saanut kiintiönsä täyteen! Kyllä tosiaan, hieman korvissa soi, kun kotiin eilen pääsi. Tuloksiakin tuli, joten ei ollut turha viikonloppu! MR D Vaasassa on puuhastellut myös reippaasti. Vetää kuin viimeistä päivää, ja viimeinen kertahan se onkin hänelle... ;D

No joo, illalla sitten, kävimme syömässä. Voisin kyllä ihmetellä ääneen, olen vielä hengissä! Seuralaiset tekivät valinnan, mennään kiinalaiseen. Ja voin sanoa, en ikinä, koskaan mene tuohon paikkaan enään! Tarjoilija ei oikein puhunut Suomea...?! Ravintola muistutti lähinnä Latvialaisen slummialueen ravintolaa, kuin Suomalaista... Lautasella ollut ananas kärysi jo pitkälle "hieman" käyneelle... Riisit olivat kiertänyt varmaan 7 muullakin ruokailijalla, tai se oli kaavittu kattilan reunoilta, sillä osa riisistä oli kuivunut takaisin alkuperäiseen muotoon... =/
Kaikki tuntui hieman eltaantuneelta, ja öljyäkin oli laitettu (ei niin tuoretta) hieman liikaa joka paikkaan... =( Joo, en ollut ainut, jolla alkoi mahassa vääntää. Sain jopa pikku oksun kurkkuun, paikalta poistuessamme... =/ Voi hemmetti!
En taida vierailla hetkeen missään muussakaan kiinalaisessa!

Joskus, kauan sitten, ystäväni oli Helsingissä ravintolassa töissä, siis oikeassa ravintolassa. He jakoivat saman lastauslaiturin / sisäpihan, kiinalaisen ravintolan kanssa. Kaverini ihmetteli monesti, tupakalla käydessään, kun kiinalaisen ravintolan henkilökunta ruokki puluja takapihalla... Hän ajatteli, että vaikka kiinalaiset syövätkin kaikkea, olivat he varmasti vain ajatelleet olevansa pulujen frendejä. Piakkoin tästä, kaverini huomasi, että puluja ruokitaan jo ravintolan taka ovella, ja että pulut ovat jo melkein ravintolan takahuoneessa. Mielenkiintoista...? Noh, hetki tästä, kiinalainen ravintola lopetti toimintansa, ja "muutti" kuulemma halvempiin tiloihin. Tiedä sitten, kuinka pitkälle muuttivat, sillä paikallis lehti oli raportoinut, "Kiinalainen ravintola myi pekingin pulua ravintolassaan." Eli olivat myyneet pulua ankkana...? YÖK! En tiedä, kuinka asianlaita ihan aikuisten oikeasti on, ja oliko se juuri tämä ravintola, joka näin oli tehnyt, mutta kyllä meni halut kiinalaiseen hetkeksi. onneksi en ankkaa ole syönyt, en tykkää, enkä siis syö! Ei taida hetkeen maistua mikään muukaan ruoka, jota en näe, miten se on tehty, ja mistä!

Herkullista viikon alkua vaan kaikille!

lauantai 6. syyskuuta 2008

Töttöröö!

Tämä on kuvaus tämän päivän jälkeen. Yö meni hyvin kyllä. ;) Vaikka hieman epäilyttikin. Mutta näyttelyssä meni koko päivä. Lähdimme aamusta joskus 9.00 jälkeen kotoota, ja takaisin olimme n. klo 20.00! Voi hurja. Nyt on ollut harrastetta kerrakseen! ISO vati popcornia ja tuoppi vettä, ja taitaapa olla sitten nukkumatille lähtö!

Rusina plikka tuli pitkäkoiven seuraksi, niin ei ole niin orpo olo. Olihan viime yönä kasvillisuutemme hyökännyt etsivä Vareksen kimppuun... ! Iso, pari metrinen viherkasvi, oli yöllä kaatunut (?!) sohvan päälle, ja Etsivän ilme aamulla, kasvia nostettaessa, kertoi yöllisestä hyökkäyksestä! Ihmeellistä, itse en ole moiseen rohinaan herännyt...?!?!

Huomenna taas lisää harrastetta, eli, nyt sitä popcornia! =D

perjantai 5. syyskuuta 2008

Kaikki joukolla äänestämään!

Tämä on ensimmäinen kerta, kun edes harkitsen äänestämistä, mutta nyt sen teen, ja monesti! Äänestäkää nyt herranisä kaikki se BB- Minna pois sieltä! Voi kauhistus mikä mamma! Eihän kukaan jaksa katsoa, noita samanlaisia, jumppa pukuja, joita tuo nainen repii, milloin missäkin värissä, päälleen!

Tissit esiin, kesä meni jo!!- Minnan mielestä...

Himoharrastajan unelma viikonloppu!

Siitä se sitten lähtee, perjantai, ja mitäs oli muutakaan tekemistä, kuin ruinata vapaa päivä töistä, ja ajaa tampereelle edestakas viemään koiraa. Hurautin siis MR D:n Tempereelle, ja herra jatkoi sitten, poliisi autolla, matkaansa Vaasaan, naisiin... Tässä piilee taas tuon "kasvattamisen" kivat puolet. Rahaa menee, mutta tuleekos se takaisin?

Takaisin kotiin, ja pakkasin kamppeet ukko- rakkaalle, joka lähti 2 koiran kanssa serkkuaan tapaamaan, kaljan, motocrossin, kalastuksen, saunomisen, häröilyn ja muun vastaavan merkeissä. Ei siis muuta kuin prätkä lavetille, ja matkaan minun uudella autolla... Viimeksi samaiselta reissulta on järkyttävää kuva materiaalia, jota ajatellessakin menee iho kanan lihalle. Ja sitä edelliseltä reissulta on myös samankaltaista kuva materiaalia, muodossa: Dokupentti! (ja muut Pentit). Näin lähti iloisesti taas videointi vehkeet myös mukaan, saa nähdä mitä "kivaa" nyt tulee!

Mitäs sitten jää? No minä, Vares ja sotkuinen kämppä. Siivousta siis tiedossa... ;) No joo, pahin on jo hoidettu, eli taidetaan löysäillä. Olimme kyllä menossa kovasti SM- ilotulituksia katsomaan, ja kokemaan Vareksen kanssa hieman erillaista perjantai iltaa, mutta, mutta... Tarviikos sitä selitellä? ;) Tälläistä tämä lapsettoman perhe- elämä on =D

Himoharrastus siis tulee tässä kohtaa...! 2 päivää näyttelyä!!! Eipäs voi muuta sanoa... Hullua menoa. No joo, ilmoitin miljuuna koiraa näyttelyyn, ja olen siis kumapanakin päivänä paikalla. Maximi hyöty =D
Ja illalla, ihan omassa rauhassa kotona tuon pitkäkoiven kanssa. Saa nähdä, kuinka monesti herään ensi yönä, kun tuo yksityisetsivä näkee mörköjä joka nurkassa, sillä hänen henkinen "mini me" eli MR D, ei olekkaan kotona?!?!! No sehän selviää sitten, ja näkyy silmäpussien koossa. Voi tietysti olla että se the pussit, tuossa silmän alla, voi ollakin makuupussit, tai jos se pussius leviää myös ylä luomeen, niin näky muistuttaa lähinnä kanan vi***a... No hyi... eipäs nyt riehaannuta, vaikka onkin perjantai. Tämä selviää huomenna, ja viimeistään sunnuntaina...

Mutta siis viikonloppu edessä! Ja täytyy myöntää, että orpoa on olla... Miten saan vain yhden remmin solmuun?
Kivat viikonloput kaikille!

keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Läpi syyskuun...!

Ja repaleisen lokakuun...
Kuin napista kääntäen, alkoi syksy. Tosin, eipä se kesä koskaan kunnolla alkanutkaan. Äitienpäivä oli jees, ja pari muuta lämmintä päivää, mutta... Muutoin, pelkkää sadetta ja kosteaa tuulta. Nyt sitä sitten saa tulla, onhan nyt virallisesti syksy! Kaivelin kynttiöitä esiin, ja ajattelin jo kohta raivata "kesä"kukat pois terassilta. Nurmikko on viidakko, ei saa leikattua koska siis sataa... Kanervia oli tukku jo täys. Eli hyvä syksy fiilis kyllä. Lapin- kaipuu piinaa perkeleesti edelleen. Koitin tässä lievittää patoutunuttta haluani, ja katselin auto- juna yhdistelmiä. Joskos vaikka sitten vuodenvaihteen jälkeen...? Revontulia ja paukkupakkasia katsomaan ja kuulemaan. On tämäkin. Naapuri jakkaran mamma, ei voi sietää lappia! Varsinkaan kesällä ja talvella... Voi, voi... Noh, eiköhän tässä jaksa jotenkin kärvistellä. Syksy kun on täynnä ohjelmaa, mm. Unkarin reissu =) Ja toivottavasti tulisi pikku pentusiakin! =) Ohjelmaa riittää, mutta onko se oikeanlaista...? ;)

Niin ja olettekos katsoneet BB.tä? VOI HYVÄÄ PÄIVÄÄ! Kuka tuollaista jaksaa usean kuukauden? No jaa, en minä ainakaan. Ja viimeinen into lähtee, jos se hassua hassumpi Niko- poika poistuu talosta. Katsotaa, joskos vaikka nuo rauhoittuisivat,tai keksisivät jotakin muuta tekemistä...

maanantai 1. syyskuuta 2008

Unohdettu?

Olen matkani varrella törmännyt, jos jonkinlaisiin ihmisiin, asiakkaisiin, tuttaviin ja tovereihin. Joistain on tullut hyviä ystäviä ja toiset taas jää... Itse olen sosiaalinen ja tutustun helposti uusiin ihmisiin. On esimerkiksi kasvatin omistajia, joista ei kuulu mitään, ja niitä, joita näkee joka viikonloppu. Miten ja missä määräytyy se, kenestä tulee "parempi" toveri ja kenestä taas ei tule, vaikka yrittäisikin. Kuinka pienestä se on kiinni, jääkö joku pyörimään porukkaan vai ei?
Koiranäyttelyssä tepsutellessani, tuttuja tulee aina vastaan. Toisista ei ole hajuakaan, mistä heitä tuntee ja toisista tarinan muistaa hyvin tarkkaan. Miellyttävä koira- tuttavuus, Kirsi, on sekin hassu tuttavuus. Joskus, vuonna keppi ja kivi, olin lähdössä Slovakiaan Euroopan voittaja näyttelyyn. Sanoin asiasta yhdelle ystävälleni ja totesin perään, että voisin ottaa jonkun koiran mukaan, jotta saisin omia kulujani pienemmäksi. Ystävälläni oli tiedossa, mahdollinen halukas, Kirsi. Kirsillä olikin Koo- Gorgi, joka sitten pakattiin mukaan ja lähdimme näyttelyyn. Tästä se alkoi. Puolin ja toisin olemme siis ottaneet toistemme koiria mukaan ulkomaan reissuille. Moikkaillaan näyttelyissä, ja monesti olen patistanut ATK- Kirsin apuun! Terkkuja vaan Kirsille!

Niin niitä tovereita tulee. Se, mikä ihmetyttää, on muutama ystävä, jotka ovat onnistuneet katoamaan. Se, mitä heille kuuluu, en tiedä, sillä kummatkin tekivät näyttävän katoamisen, pitkän ystävyyden päätteeksi. MR Juhulin tarina on selvä. Juhulin poitsu ystävä oli saattanut itsensä hengiltä ja Juha vajosi kaikkien vanhojen ystävien tavoiteltavista omiin oloihinsa. Olen tavannut hänet tämän jälkeen, ja hän kertoi kuinka asia on. Piste sille. Vaikkakin kerkisi "katoamaan" ennen kuin hänen selvityksensä kuulin. Ikävää on se että Juha oli todella hyvä ystävä... Toinen "ystävä"- Armi... Tämä veijari on siskoni lukio kaveri. Jostain kumman syystä, mekin tutustuimme, ehkä siksi että kuskasin heitä innokkaana 18- kesäsenä (juuri ajokortin saaneena) baariin. Ne miljoonat tunnit, kun olemme istuneet autossa, mäkin pihalla "lounaalla", polttaneet tupakkaa koppi huurussa, arvuutellut iltapäivä lehden visailuja ja ahmineet itsemme turvoksiin. Autoin kaveria mäessä, ja menin heille hommiin, kun he apua tarvitsivat. Puuhastelimme koirien kanssa, ja puhuimme monia satoja puheluita, tuntitolkulla! Kuinkas kävi? Nihkeän osallistumisen polttareihini ja häihimme, ja sen jälkeen "PUF", ei ole näkynyt... Sain joo, monta vuotta tästä, tekstiviestin, ettei vanha numero ole enään käytössä, ja jää äitiyslomalle... KIVA! Olisipa ollut mukava, jos olisi tästä voinut jotenkin muuten ilmoittaa. Mutta mitä vielä. Miten voi olla, että vaan häipyy? Ei vastaa puheluihin, tekstiviesteihin, sähköpostiin jne. Mikä kumma saa kaverin lukkiutumaan noin, ja sulkemaan muut pois elämästään. Reilua se ei ole, meille ystäville ainakaan. Sillä en ole ainut, jonka tämä tyttö raivasi kylmästi pois elämästään. OK, uskon että hän löysi elämänsä miehen ja keskittyy siihen, mutta kun me naiset ei olla tuollaisia! Onhan minullakin ukon retale, monta koiraa, asunto ja duuni, mutta en ikinä voisi kuvitella, että heivaisin kaverit pois elämästäni, noin vain! Ainahan jotkut "suhteet" hyytyvät, ja jäävät elämään säästöliekillä, mutta ei niitä unohdeta! Silloin tällöin voi soittaa, tai ainakin vastata jos soitetaan!

En osaa ymmärtää. Miksi hyvä kaveri suhde heitetään roskikseen ja häivytään. Tälläinen ihminen, ei ollutkaan oikeasti ystävä? Ja uskon, että jos joskus tulee tekstari tai puhelinsoitto "mitä kuuluu, pitkästä aikaa?", niin voin kertoa, että meidän kuulumiset on vaihdettu jo silloin, kun itse on jättänyt vastaamatta siihen...