Kuinka turvallista on vinguttaa visaa?

Olen ollut aina puolesta, käyttää ulkomailla Visaa ja Visa Electronia. Ei tarvitse vaihtaa rahaa, tai kantaa käteistä. Visa on reilu tyyppi, maksaa mun ostoksen jne... ;)

Kävipä niin, että viime joulunahan olimme Lontoossa. Soipa puhelin perjantaina "Säästöpankista Teija Tarkka päivää..." No hei vaan. "Olette käyttäneet Visa Electron kotrttianne Brittiläisessä kirjakaupassa?" No joo, taisin siis Lontossa ollessamme toki ostaa systerille kirjan, joten kyllä... "Kyseiseen kauppaan, on tehty jonkinasteinen tietomurto, ja kortti tiedot, ovat joutuneet vääriin käsiin. Varotoimena, sinulle lähtetetään täältä uusi kortti, ja vanhasi kuoletetaan..." No jep, sepä mukavaa. Onneksi noita kortteja riittää, joten ei hätää. "Pyydän teitä myös tarkistamaan tilitietojanne lähiaikoina, ettei veloitusta ole tapahtunut." Apua, mun rahat! Viimeisetkin jos viedään! Pikana pankkiin. Tilillä oli edelleen rahaa, mutta nyt jännätään, kun tililtä on tehty katevarauksia. Olinko tosiaan itse käyttänyt noin paljon, vai onko joku sorminiekka kerinnyt... Noh, onneksi puhutaan vain jostain kympeistä, JOS siellä joku on käynyt. Sillä muistelin kyllä ostoksieni olleen jotain tuota summaa, jota katevaraus oli. Ja sitäpaitsi, eiköhän noita korvata, jos tililtä häipyy rahaa... Mutta, on se. Olen miettinyt kyllä tosiaan monesti, kun kortteja käytetään, että hemmetin Pepe tekee lisää veloitusta, kun olen selkäni kääntänyt! Mieltä kuitenkin lämmittää se, että nykyään sirukorteissa, on tunnusluku, jota aijon jatkossa todellakin käyttää!

Mietin kyllä seuraavan kerran, missä korttiani käytän. Onko käteinen kuitenkin parempi vaihtoehto? Ja vaikka olen monen monta vuotta käyttänyt kortteja, ei ole tälläistä koskaan aijemmin tapahtunut. Mietin kyllä kortin käyttöä Mexicossa, mutta kukas epäilisi käyttää korttia Lontoossa...? Jaa´a... Parasta on tietysti itse jokaisen,käyttää tunnuslukuaan, ja ottaa se kuitti siitä ostoksesta, ja verrata sitä tulleeseen laskuun tai tiliotteeseen.

No onkohan tässä mitään järkeä...?

Harrastukset, nuo ihanat rahareijät... Harrastuksia on monen laista. Kallista, halpaa, tosi kallista, hemmetin kallista, helppoa, aikaa vievää, sairasta, vaativaa, jne... Me olemme valinneet vaihtoehdot, sairaan kallista ja vaativasti aikaa vievää! Mitäs meillä tapahtuu torstai iltana? Minä olen valloittanut pari huonetta koiran pennuille. Sanomalehteä ja pentuaitaa ristiin rastiin. Koiraa siellä, täällä, yksi jopa sängyn päällä! Kotimme muistuttaa pahasti jotain kenneliä, kuin kotia... =/ Keittiön pöydän alla asuu pentuja, eteinen on täynnä koiran petejä, samoin olkkari, missä vielä muut koirien tavarat, mm. kanto boxeja. Pyykkinarut täynnä koirien pyyhkeitä ja peittoja... No joo, koska olen jo "turmellut" asuntomme pikku "kennelilläni", niin mitä, viimeinen siisti kohta. Olohuoneen sohvanurkkaus... Siellä se isäntä istuu, ja rakentaa, noita jonkinlaisia sähköautojutskahärpäkkähököttimiä... Liimaa, ruuvaa ja kiristää, myös omaa pinnaansa välillä. Samoin kuin minä... Siis tässä koira puuhassa. Isännällä on monenlaista mönkijää, ja kaikkia ruuvaillaan ja kunnostetaan ja rakennellaan erikseen. Olohuoneen iso pöytä, on vallattuna. Kuin leikkaus- sali. Kaikenmoista nippeliä pitkin, jokaisella tosin varmaan oma paikkansa. hmm... Olisipas iso omakotitalo, jossa olisi kellari tuolle kiristäjälle, ja yläkerta kennelille. Keskikerros, voisi olla sellainen, jossa asutaan... ;D Piha tietysti, jossa sutii koirat ja pikkuautot nurmet rullalle... Iso autotalli, isoille autoille... ja vaan, tosi paljon tilaa olla ja harrastaa!

Lisäksi, olen taas tosiaan saanut pienen hevoskärpäsen pureman. Kovasti koitan pyyhkiä tyhjällä lompakolla tätä kuumetta pois, mutta, en tiedä auttaakos. Jos olisi tuo oma talo, ja piha, ja vielä talli, niin jette cool!

Onko harrastamisissa ylipäätään enään mitään järkeä? Miksi ei oikeasti oltais vaan tyytyväisiä pariin koiraan ja neppiksiin? Pihalle voisi nikkaroida sellaisen puisen hevosen jne. Pääsisi ainakin hieman halvemmalla ;D

Lappi, täältä tullaan!

No niin, sain hyvän syyn, nyt tehdä tämän. Onnea rakkaalle ukolleni, varasin synttäri lahjaksi, viikon lapin loman! =D
Tätä synttäri lahjaa joutuu kyllä hieman odottelemaan, sillä varaus on vasta maaliskuulle ;) Mutta, silloin Lapissa on talvi! Joten, junalla mennään Rovaniemelle asti, ja sitten köryytellään vielä fleda hulmuten Saariseläle! Eli ihan oikeesti, mennään lappiin!
Ja tämä lysti piti tietysti jo osittain maksaa, eli nyt sitten, se ken peruu, kärsii! ;D Tämä on oikeasti meille, Laippi- friikeille, jännittävämpää odottamista, kun ulkomaan matka! Ja sinä, joka pidät meitä outoina, niin ihan sama... Sinä et ole ehkä löytänyt sitä oikeaa Lapin lumoa!

Jihaa! =D Ja onnea tuhannesti Henkalle! =D
(hullu akka...)

Hevostelua...?

Vanhana (nimenomaan vanhana) heppa likkana, mieleeni tulee usein, kuinka hauskaa olisi, jos olisi edelleen oma hevonen. Pikkulikkana tuli ratsastettua aktiivisesti, hoidettua hevosia, olipa pari omaakin... Sitten, siskoni muutti Englantiin, ja hevoset saivat väistyä tieltä.

Tarinahan alkoi siitä, kun siskoni olisi halunnut koiraa. Sitä ei suunnattomasta ruikutuksesta huolimatta otettu. Isäni sanoi, "ostan vaikka hevosen ennemmin, kuin koiran". Siskoni olikin ovelana kettuna muistanut tämän, kun hevosharrastuksemme kävi "vakavaksi". Isäni oli lunastettava lupauksensa, koska koiraa ei tullut. Tuli hevonen. Trakki poika. Tulta ja tappuraa. Muistan edelleen, kuinka hauskaa se oli, kun Trakin isän nimi oli Tissot ja äidin nimi Kassel... Tissit ja kassit, tätä jaksettiin nauraa. Ja hymyilipäs sille moni muukin, käytävää kulkenut. =)
Sukutaulun alle merkittiin, om. M&M Forssell. Periaatteesta, vaikka minun käyttö olikin vain nimellistä. Koitin monet kerrat mennä ratsastamaan "omaa" hevosta, ja siskoni aina vain sanoi, "joo, joo, mä ekaks". Ja niin kävi, että mitäs minulle jäi...? Loppu kävelyt. Olin tästäkin ikionnellinen, olinhan joka tapauksessa päässyt oman hevosen selkään. Vauhdista viis. Se, ken tuntee siskoni, tietää, miksi näin kävi. Minä, sosiaalinen väistyjä, ja siskoni, "mä haluun" tyyppi... Samanlainen, kuin isäni. Jästipäitä saakeli. Noh, vanhempani huomasivat siskoni dominassin hevostelussa, ja lupautuivat minun ruikutukseen : Haluan koiran, koska systerillä on hevonen! Melko reilua, eikö? Koiran ylläpito kulut ovat kuitenkin hyvin, hyvin pieni murto- osa hevosen kuluista. Sain koiran, ja ihanan koiran sainkin, maailman parhaan!
Sitten koitti aika. Trakissa ei ollut kapasiteettiä siihen kilpailutasoon, jota siskoni halusi. Trakki oli jo vanha mies, ja siskoni mielestä oikea vaihtoehto oli: teuraaksi. Tämä asia on ainut asia, jota meillä on käsitelty ns. "perhekokouksessa". Mitä tehdään? Siskoni halusi makkaraa, isälläni oli kaikki vaihtoehdot ok, ja minä ja äitini kiljua paruimme, ettei perheenjäsentä saa laittaa teuraaksi! 2 vastaan 1, me voitimme, ja Trakki myytiin harrastus hepaksi Paraisille. Tiedä sitten, mitä hänelle on sen jälkeen käynyt? Tilalle tuli Cassu. Hemmetin iso hevonen, ja kiltti kuin mikä! Cassusta tuli tarkkaan vaalittu kilpahevonen siskolleni, ja minun ratsastuksesta ei edelleenkään ollut hajuakaan... =(
Noh, en vaan jaksanut enään vaatia, ja sain tyytyä muutamiin ratsastus tunteihin. Oma hevonen oli kuitenkin. Ja olihan minulla koira! =) Mikä parasta.

Koiraharrastus onkin vienyt mukanaan, mutta kuinka edelleen monesti kaipaan hevosia ja ratsastamista. Säännölliseen tuntiratsastukseen minusta ei ole. Kaikki liika aikatauluttaminen saa vain harmittamaan. Olen kuitenkin aina pyöritellyt mielessä ajatusta, jos joskus saisi sellaisen talon, missä olisi navetta. Olisi oikein hauska ostaa oma "pullaponi". Sillä voisi ratsastaa muutaman kerran viikossa, ja syöttää sille laatikko tolkulla porkkanaa =) Haaveena on edelleen, vanha hoitohevoseni, Maisa, joka asustaa eläkehevosena Tortolan talleilla, Artjärvellä. Jos tässä lähellä olisi jokin edukkaampi tallipaikka, niin voisin vaikka kysäistä Maisaa tänne päin, mutta ei oikein nyt sovi kukkarolle tuollainen usean sadan euron kuukausi sijoitus... Lisäksi tietysti, että hevonen itsessäänkin jo maksaa..

Hevonen vaatii paljon aikaa, rahaa ja vastuuta! Joten, ehkäpä jatkan vain haaveilua, siitä omasta navetasta/ tallista ensiksi =)