Postilla piisaa hommaa!

Etanaposti, taitaa nykyään olla jo harvinaista "tavan" kansalaisen käytössä. Yrityksetkin koittavat siitä päästä eroon, lähettelemällä laskuja sähköpostilla ja mitälie, sähköisiä laskuja... Noh, Postilla on ilmeisesti nyt hommat olleet vähissä, kun ovat alkaneet itseään työllistää. Lähetimme Sipooseen korusähkeen. Sähke meni perille, ja hetken kuluttua postilta tuli lasku, ei vain 1 vaan 3 laskua, eri kuorissa, samasta asiasta. Soitin postiin ja kyselin, että mitä? "No pahoittelemme, kun meillä on nyt mennyt masiinat sekaisin, ja kaikki sähke laskut on lähtenyt kolmeen kertaan. Heitä laskut pois, saatte myöhemmin vielä sen oikean laskun". Eli siis 4 laskua samasta asiasta? Noh, on ainakin lajittelussa hommaa postilla. Nyt tästä on hetki kulunut aikaa, ja se neljäs lasku saapui. MUTTA, mukana tuli myös 3 hyvityslaskua, eri kuorissa, niille jo roskiin heitetyille laskuille... hmm... Mitäs sitten vielä...?

Lähetin myös hiljattain laskun asiakkaalleni Espooseen. Yläkulmassa kirjeessä on toki oman yritykseni osoite, lähettäjänä, niin kuin pitää? Niin mitä? Sain seuraavana päivänä leimatun kirjeeni takaisin...? HÄ? Menin postiin kirjeeni kanssa, ja täti oli ihmeissään... Kuinka kaikki on voinut mennä samaan halpaan, ja kuinka vielä postin jakaja on tuonut kirjeen, vaikka näkee osoitteen olevan muualle...? Noh, kirje lähti samaan hintaan Espooseen. Toivottavasti on mennyt perille...

Tälläisenä aikana, on tietysti ihan hyvä tehdä tälläistä, jotta kaikilla on oikeasti hommia, eikä ketään tarvitse irtisanoa... ;)

*

Ja Suomihan juo!

Eipäs ole sekään jäänyt epäselväksi... Suomi juo, ja tässä tapauksessa, minulla palaa hermo. Olemme siis muuttaneet, ja minulla on liike, vanhan Alkon tiloissa. Tai oikeastaan, liikkeeni on pullonpalautuksessa ;). Noh, joka tapauksessa. Alko on tästä häipynyt n. 8kk. sitten, eli yli puoli vuotta, ja mitä? Tänään taas 2 kävijää... Siis Alkoon. Ja tuskin jää tähän tältäpäivältä! Aluksi kerroin ja opastin ihmiset uuteen Alkoon, joka on tässä ihan vieressä. Mutta, kun teen sitä ohjauspalvelua jo melkein työkseni, niin eipäs paljoa jaksa enää huvittaa. Ihmiset kävelevät sisään, ja ihmettelevät "missäs alko on?". Ovessa oli lappu, että Alko on muuttanut, mutta kilinketut, ne sitä katsoneet. Otimme laput pois, ja laitoin oman liikkeeni auki/kiinni lapun ja mainoksen oveen, no eihän sitäkään janoiset katso, vaan pörähtää sisään. Ja kuinka oikeasti, ihmiset sitten vielä viitsivät tulla kysymään, että missä se Alko nyt tosiaan on? Tässä tapauksessa olen nyt kait oikeutetusti tyly. Omat asiakkaani häiriintyvät, ja itseänikin harmittaa, kun kesken asiakas käynnin, sisään paukahtaa hampaaton ukko, joka haluaa pikaisen vastauksen Alkon sijaintiin! No en tiedä!

Olen ottanut selkeän linjan "Ei täällä ainakaan" Ja kannattais sinunkin lopettaa jo se ryypiskely!
Käsittämätöntä... Tapoihinsa kangistuneet Suomalaiset ja Alkon vastuuttomuus, kuinka Alko voi muuttaa, kauheaa! Kuvasta pääset katsomaan ne uudet yhteystiedot!

Oikeesti rehellinen!

Juttelimme eilen kyläreissulla yhdestä ystävästämme. Hän on iso mies, jolla on vahvat mielipiteet. Mutta, hän on myös oikeasti rehellinen ja avoin. Kaikki sanotaan, oli hyvää tai huonoa. Misteri taitaa itsensä tunnistaa, kun tähän hieman lisää kirjoittelen... ;)

Kuinka moni kertoo, jos asia on oikeasti hyvin? Koska olet kertonut ystävällesi, kuinka hyvä tyyppi hän on? Ihan ne pienimmätkin asiat? Koska kehuit jotakin, ihan vaikka vain pienestä asiasta?
Noh, avoin ja vilpitön vastaanotto on aina, kun käymme tämän ystävämme luona. (sulku teksteistä ei kannata välittää, ne on kaikkos juttuja, ja ne ei siis "tarkoita" mitään...)Portilta hän huutaa " Tervetuloa (haistakaa pa***)" "ompas mukavaa nähdä! (aivan kauheeta)" Tähän paikkaan on aina mukava mennä. Isäntä pakitti asuntovaunun pihaan, ja heti tuli "voi hurja, sä pakitit tosi hienosti tuohon, olet kyllä taitava kuski". Noh, siinä olen kyllä samaa mieltä, mutta kuinka moni sen sanoo? Isännällekkin tuli varppina hyvä mieli.
Illan sapuskoita mietittäessä, sanoimme, että mitäs jos tehtäisiin dippi vihanneksia. "Mitä ne on?"... Saimme ylipuhuttua heidät mukaan, ja kun sapuskat olivat syöty, totesi isäntä "Ei kyllä oltais hogattu itse laittaa tälläistä, nää on hurjan hyviä, vitsi, onneksi te ehdotitte näitä, on kyllä hyvää!". Kuinka moni olisi sanonut tuon, "onneksi te ehdotitte näitä"???
Joten, sain kait tämän asiani selväksi? Miksi ei kaikki voisi sanoa pientä kiitosta tai positiivista sanaa, ihan pienistäkin asioista? Niistä tulee hyvälle mielelle! Eikä mikään jää sitten ainakaan epäselväksi.

Noh, onhan tuossa suorapuheisuudessa ihan sellainen yksi pienikin juttu, se kääntöpuoli...
Matkasimme näyttelyyn, ja huomasimme, että näyttelyn pihalla on parkkimaksun kerääjiä. Huikkasin takapenkiltä isännälle, joka ajoi, että sanot että me mennään vain purkaamaan, ettei me makseta maksua. Noh, mitä tapahtuu kun isäntä avaa ikkunaa- "no haistakaa nyt vi**u, vi****n siitä edestä!" Heh, mitään säästämättä, V.stä tinkimättä... Isäntä sitten tulkkasi häkeltyneelle parkki miehelle, että me mentäis vaan purkaamaan...

Mutta asiat tulee sanottua suoraan. Ja asian toimitus on aina avointa ja vilpitöntä.
Tätä samaa asiaa on myös (ainakin melkein) elokuva - YES MAN. Mies, joka sanoo kaikelle kyllä. Kokeilkaa! =D

Ja terkut Kaikkoselle... ;) Tullaan taas pian käymään!

*

Saako bussikuskikurssilla- urpå viiruksen?

Mikä on, kun bussikuski kaahaa perälaudassa kiinni, 120km/h nopeudella? Ohittelee samassa nopeudessa? Ajaa rinnalle liikennevaloissa, joissa on 1 kaista? Tulee niin kiinni perseeseen liikenne valoissa, ettet näe edes bussin koko tuulilasia, eikä edes tiistain hesari mahtuisi väliin? Huudella bussin ovesta kaupunki ajossa hävyttömyyksiä? Tai muuten vain olla urpå ja käyttäytytä kuin sika? Onko bussikuskeilla ego ongelmia? Kun on niiiiin iso 15 litranen masiina alla, että on pakko alkaa itsekkin pullistelemaan? Tai ei oikeasti ole mitään elämää, kun vain busseilu?

Kuvassa autolla vauhtia vajaa 100km/h. Liukas talvikeli, ja yksi dösistä meni jo ohi... Ja tässä jo ihan "turvaväli"

Ihan oikeasti? Tiedän monen monta bussikuskia, ja VAIN 1 asiallisen. Hänkin jo varmaan kuukahtanut, tai ainakin hyvin vanha...

Siskoni naapuri... Onneksi tässä vaiheessa entinen sellainen, mutta bussikuski kuitenniin. Ensimmäiset sanat, joita siskolleni sanoi uutena naapurina, vittumaiseen äänensävyyn; "Onks noi teidän koirat koulutettuja?". Ja siitähän se riemu alkoi. Solvauksia, uhkauksia, häiriköintiä, ja vain naapurin toimesta. Hän mm. soitti palokunnan siskoni ovelle. Vaikka ei siellä mitään palanutkaan... Paikalla kävi myös sossun väki, vaikka lapsia ei ollutkaan, eläinsuojelun tyypit, ja tarklastivat tilat oikein erinomaisiksi! Suunsoittoa ja uhkailuja koirien hoitajille... Lista on loputon. Mutta, kiusa se on pienikin kiusa. Kun rahaa, aikaa ja kärsivällisyyttä oli mennyt tarpeeksi, selviteltiin asiaa poliisien ja lakimiesten kanssa. Vihdoin urpå bussikuski luovutti, myi asuntonsa ja muutti pois. Mitä ihmettä? Miksi pitää olla niin vaikeaa?
Omasta kokemuksesta puhumattakaan...

Entisen työnantajani mies oli myös bussikuski, joka selvitti minulle tosissaan; "joo, katsos uusissa busseissa on sellainen juttu, että kun avaat oven, niin se on minuutin auki, eikä se voi liikkua se bussi, ennen kuin ovi on mennyt kokonaan kiinni, siksi ei voi enään avata ovia mummoille, jotka kipittää rollaattorilla, kun siinähän menisi taas se minuutti, ainakin" MITÄ? Kyllähän toki tiedän, että busseissa on joku jarrulukko, että kun ovi on auki, bussi ei voi liikkua, mutta paskat siinä mitään minuutin ajastinta ole? Ja tuo tyyppi oli muutoinkin outo, selittelyineen... Oliko lie edes ihminen, kun yöt ajoi dösää ja päivät teki hommia kukkakaupassa...? Ilmankos jututkin pehmenee hieman...

Niin, ja se yksi urpå, jonka päivä on kuulemma pelastettu, kun saa vetästä oven kiinni juuri jonkun nenän edestä. Piristää päivää? Mutta, entäs se minuutin viive ? ;D

Ja yksi kuski, joka tosiaan ajoi rinnalleni liikennevaloissa, vaikka kaistoja oli vain yksi.... Kyydissä paljon väkeä ja kuski näytteli sormea! Go Savonlinja!

Ystäväni talossa asuva dösäkuski, joka tulee tauoillaan kotiin ja jättää dösänreuhansa niin, ettei ystäväni pääse autollaan pois pihasta... Ja kun ystäväni oli sanonut, että voisiko kuski olla ystävällinen, ja jättää auton tienvarteen, koska hänen auto ei mahdu pihasta pois, niin kuski tokaisi "no hanki saatana kunnon duuni, niin ei tarvii täällä himassa päivisin olla, ja minähän jätän bussini, minne haluan, siirrä se saatana itse, jos et mahdu"... Noh, mitäs tähän enään lisättävää... Muuta kuin että ystäväni oli tilannut tälle lihavalle kuskille painonvartijat- lehden, jotta jaksaisi joskus kävellä kotiin syömään sieltä tienreunasta, eikä ajaisi bussiaan heidän kerrostalon pihaan. Teki myös valituksen kuskista bussiyhtiöön.

Ja se yks dösäkuski, joka kotonaan laitteli hiuksia imurin päälle ja ovien kahvoille, jotta näkee, käykö bussikuski kumppani kotona pettämässä häntä....

VOI VOI VOI!!!!
Mikä ihme teitä dösäkuskeja riivaa? Laihduttakaa, käykää lenkillä, ja hankkikaa joku kiva harraste!
Urpåt kun ette kait tajua edustavansa työnantajaa suunsoittamisellaan.... Eihän se olekkaan kuin kissan kokoisin kirjaimin se firman nimi siinä dösän kyljessä...

*

Elämä on...

Jutteluni ystäväni kanssa herätti minut todellisuuteen. Kuulin "susta on tullut samanlainen laho-aivo, kun mä"- sanoi hyvä ystäväni jutellessamme puhelimessa. "Aijemmin luotin aina suhun, kun sulla on paperit järjestyksessä, mutta en enään!" No niin oli, oikeasti, oli! Edelleen, olen organisoinut muistamiseni siisteihin pinoihin. Esim. Näyttelyilmoittautumiset. Ne ovat valmiiksi täytettyinä, ja muistilappujen kanssa tuossa duunipöytäni nurkalla. En koskaan ole unohtanut ilmoittaa johonkin sellaiseen näyttelyyn, jonne haluan mennä. Alkuvuoden huonotuuri on lannistaneet minua pahasti. Koirien onnettomuudet, ihmisten ilkeilyt, talokaupat (tai niiden puute) ja muut asiat, ovat saaneet aikaan sen, että olen asettanut monta asiaa edelle näitä blogi kirjoituksia jne. juttuja. Lisäksi avasin itselleni kaupan, joka työllistää tietysti reilusti enemmän, kuin aikaisempi varasto myynti...

No... Aktiiviset täällä vierailijat, ei näköjään ole kaikonnut, vaan aktiivina olen saanut sähköposteja, että koitahan jatkaa taas blogin kirjoittelua! Ja näin on nyt taas tarkoitus. Miljoona "kirjoitettavaa" asiaa pyörii päässä, mutta olen vain ollut niin saamaton...

Nyt koitamme ryhdistyä. Niin paljon hienoja saavutuksiakin on koirien kanssa tullut, ja ne kaikki jää laittamatta kotisivuille, kun ei vain yksinkertaisesti jaksa avata illalla kotona konetta enään.

Mutta, Affi; Lupaan ja vannon, katta kiven ja kannon, että kampaan aivoni, ja alan taas täsmälliseksi! Voit siis soittaa jatkossakin, ja kysyä, milloin jonkun näyttelyn ilmoittautumisaika umpeutuu ja kuka siellä on tuomarina ;D
Ja varppina, päivitän sivuja aktiivisemmin kuin kerran kuukaudessa!

*