Matkalla...

Aikaa sitten, lupasin esitellä omastanäkökulmastani kohteen, AZORIT.

Kuvat kertovat enemmän, kuin tarinat. Tarinaa saari kuitenkin myös pitää sisällään. Kohteeseen saa suhteellisen edukkaita matkoja. Vain 1 matkatoimisto tekee kohteeseen matkoja, ja se on Hispania. Finnair lentää kohteeseen suoraan, ja sitä kautta voi myös löytää lennot ja hotellin itse.

Azorit ovat saariryhmä atlantissa. N. reilu 1500km portugalin rannikolta. Saariryhmä kuuluu Portugalille. Saaret ovat ollet hyvästi eristyksissä, siitä asti, kun ne ovat syntyneet tulivuorten purkauksissa. Tulivuoret ovat edelleen aktiivisia joillain saarilla, ja sen kyllä huomasi. Olimme São Miguelin saarella, joka on saarista suurin. Muillekkin saarille pääsee esim. lentäen, mutta se on melkoisen tyyristä. Viikon matka on riittävä, ellei halua tutustua muihin saariin. Saaret ovat kovin pieniä, ja ne on pian nähty.

Suuria plussia saarelta löytyy mm. aivan mieletön luonto! huhti-toukokuussa saari kukkii, ja se on kyllä varmasti näkemisen arvoista!
Saarella on lyhyet etäisyydet, ja kannattaakin vuokrata auto tai mennä päivän tai puolen päivän jeeppisafarille. Näin näkee saarta parhaiten.
Saaren luontoon kuuluu vain lintuja ja jotakin pikku öttiäisiä. Saarelle ei ole tullut mm. käärmeitä ja isoja hämähäkkejä jne. nilviäisiä, joten patikointi ja käpsyttelyt ovat turvallisia. Saarelta löytyy vain lehmiä, paljon, ja ihmisten muut kotieläimet. Saarella on hyvin vähän koiratouhua. Saaren oma rotu, Cão de Fila de são Miguel. Koirat ovat jalostuneet vain vartioimaan karjaa. Ne ei ole sylikoiria, eikä varsinkaan ystävällisiä! Azorilaiset eivät juuri pidä koirista. Ne ostavat ne vain käyttötarkoitukseen, ei lemmikiksi. Paikallinen oppaamme meinasi pyörtyä, kun kerroin, mitä Portugalinpodengot maksavat Suomessa. Eikä hän myöskään tiennyt omaa kansallisrotuaan! Mutta, hänellä olikin 7 kissaa kotona, mitä voi odottaa??
Lisäksi plussana on miellyttävä ilmasto. Ympäri vuoden n. + 20-25c.

Miinuksena saarella oli ajoittainen sumu ja pilvisyys. Kun olimme lähdössä delfiinejä katsomaan, harmittelimme pilvistä keliä, mutta pilvet olivatkin vain saaren päällä, juuttuneena vuoristoon. Eli merellä paistaa! Kannattaakin siis laitella aurinkorasvat naamalle, vaikka lähtiessä olisikin pilvistä!
Myös nähtävyydet jää näkemättä, jos on sumuista. Saarella ei myöskään ole juurikaan ostosmahdollisuuksia. Rahamme laitoimme vain ruokiin ja juomiin. Pieniä kaupoja on muutamia, ja saarella on 1 iso kauppakeskus, Suomen hinnoissa. Itse keskusta on hiljainen, ja en tiedä, onko saarella yhtäkään yökerhoa... Eli bailaajalle, saari ei sovellu.
Ruoka oli myös melko surkeaa... Viimeisenä päivänä löysimme paikallisen oppaan suosituksesta, hyvän ravintolan. Se olikin ainut paikallinen paikka, jossa sapuska maistui! Kauppakeskuksesta löytyy kyllä nämä perus burgen kingit, pizza hut... ym. Mc Donalds löytyy myös, mutta se on kaupungin laidalla.

Lehmiä, lehmiä, lehmia....! Tiet pullollaan!

Näkymiä hotellimme parvekkeelta.

Tulivuori on sammunut, mutta kraaterin reuna savuaa edelleen. Maa oli niin kuumaa, että paikoin kengän pohjien läpi kuumotti. Myös todella voimakas rikin haju, oli paikoin liiankin voimakas!

Cão de Fila de são Miguel. En suosittele paijaamista...

Rantaa. Jos katselee rannalla oikein tarkkaan, voi nähdä delffiinejä tai valaita! =)

Se on tämä se meidän normaali huonekasvi, limoviikuna...!

Kraateri järviä. Nämä on kuuluisat kaksoisjärvet, vaikka tosin, vesi on sekoittunut jo niin, ettei värieroa enään huomaa...

Tämä on pakko nähdä, jos on yhtään "kummitus" friikki! Hylätty, valtava hotelli. Samaiset Filat kyllä vartioivat myös tätäkin, mutta näky on kuitenkin niin aavemainen, ettei voisi uskoa. Hotelli rakennettiin ja pian se lopetettiin. Maisemat ovat upeat, mutta sijainti on liian syrjäinen. Hotelli avattiin uudestaan 90- luvun alussa, ja sinne tuotiin hienosto huonekaluja aina ranskasta asti. Luxus hotelli kaatui kuitenkin jo alkutaipaleella, ja jäi uudestaan tyhjäksi. Koirat hommattiin vartioon, kun arvohuonekaluja alettiin varastelemaan. Nyt uskoisin paikan saavan olla rauhassa rosvoilta. Hotellille on kaavailtu uutta alkua, mikäli saisivat rakennettua golf kentän lähistölle. Paikka avattaisiin siis golf hotellina... Saa nähdä. Hotelli näkyy massiivisena monesta kohtaa. Varsinkin kaksoisjärviä kiertävältä tieltä.
Runsaassa sumussa paikka oli vielä aavemaisempi!!

Alas rannalle kannattaa kävellä, jos vain kunto kestää. Maisemat ovat mahtavat ylhäältäkin!

Aina on joku, joka haluaa olla spessu!

Delffiini ja valas safarit kannattaa kokea, ehdottomasti!! Vaikka joka kerta ei nappaisikaan, isojen kalojen kanssa. Pikku delffiinejä paikalla on kuitenkin aina, tai saa rahansa takaisin!

*

Kun joku mättää, niin sitten se mättää....

Kuinka huonosta fiiliksestä voi saada hyvän, vaikka kaikki tuntuu kaatuvan niskaan, ja se saakelin huono tuuri seuraa! Omasta fiiliksestä ja asenteesta on paljon apua. Kun hyvillä mielin kävin lauantai iltana ihanan pehmoiseen hotellin sänkyyn, aloin miettiä, kuinka olin niin hyvällä tuulella, vaikka päivä oli mennyt niiiin penkin alle? Hyvä seura? Huominen? Noh, tässä tapauksessa kummatkin edellä mainituista, ja oma "ei se oo niin vakavaa"- asenne.

Perjantaina lähdimme töiden jälkeen ajelemaan kohti Poria. Matkalla satoi, satoi ja satoi. Onneksi oli hyvä ruoka- parempi mieli! ;) Perjantai ilta sujui lörpötellessä, ja muutama siiderikin tuli naukattua! Hyvin mahduttiin pikkuiseen huoneeseen, vaikka porukkaa olikin... ;) Porilaista teki mieli, mutta ei löytynyt... Edes sämpylällä!

Lauantai valkeni, ihan liian aikaisin! Käytettiin koirat ulkona, ja mentiin syömään. Ulkona mietittiin, pitäiskö laittaa auton parkkimittariin rahaa... "nooh, ei täällä ketään ole tähän aikaan aamusta sakottamassa...". Mentiin tyytyväisenä aamupalalle. Aamupala oli todella houkuttelevan näköinen, ja kokeneena hotelli vieraana, voin kertoa, että se oli myös laadukas! Aamupalalla kuitenkin tuli maksi tylsyys, koska kauan odotetut (ja legendaariset) keitetyt munat, ei oikein vastannut haluja. 7min munat valui reisille! HÄ? Eikös 7 minuutissa saada munasta kovempaa?? Hmm.. olipas ollut huono munan laittaja. Kysäisin asiasta, mutta täti vain kiitti ilmoituksestani, eikä tullut kertomaan siitä sen enempää. Itse keitän kotona 8minuuttia munia, ja tokihan ne ovat nyt hieman tiukempaa. Voiko 1 minuutti olla noin ratkaiseva??
Noh, saimme mahat täyteen, joskin löysät porilais munat sai jäädä...
Haimme kamppeet huoneesta, joka oli n. 7 tuhannen mutkan ja 13 hissin ja 60 oven takana, tavaramme. Iloista oli se, ettei hotelli täti laskuttanut koiristamme. Heh! Onhan meidän koirat niin pieniä ja siistejä... ja eihän niitä ollut taas "kun" 5...
Autolla odottaa, mitäs muutakaan saatana, kuin porilainen PARKKISAKKO!! Voi viddu! Parkkipirkko oli edelleen siinä parin auton päässä, joten, en voinut vastustaa kiusausta " hah! tää on paljon vähemmän kun HELSINGISSÄ!!!" Ja niinhän se olikin, mutta saakeli! Tosin, parkkipaikkoja on kahden hintaisia, niitä edukkaita ja noita hieman kalliimpia! Pyh, saakelin akka on joutunut lauantai aamuna töihin, maksetaan hänelle siis mieluusti tuollainen pikkusumma! Helsingissä keskustan, ihan virallinen, parkkimaksu maksaa enemmän kuin tuo!!
Ajeltiin näyttelypaikalle hyvissä ajoin, vaikka tosin aikataulusta myöhässä. Kasattiin teltta, ja odoteltiin ensimmäistä koiraa kehään. Se oli pikkuinen, ja aivan ihana, Minni! Ja hemmetti, EH!! =( Voi skeida... Noh, seuraavaan kehään... Vares, ja sääli sijoitus... =/

Noh, teltassa istuksellessamme, seuraavaa koiran vuoroa odotellessamme, alkoi sataa. Onneksi kasasimme teltan, MUTTA, vettä tuli niiiiiin paljon, etten ole hetkeen nähnyt! Sitä satoi jopa teltasta sisään, kun saumat ei enään kestäneet. Kirsin kanssa roikuttiin etulipassa. Hetki meni, ennen kuin oikeasti sade loppui...
Vettähän tuli niiiin paljon, että hetkessä oli lammikoita reippaasti! Juuri ennen siis viimeisten koirien kehään menoa, pludasin pikkuiseen lammikkoon, jonne sandaalini jäi kiinni. Kun nykäsin sandaalin mukaan, roiskasi se vettä, kuravettä, ympäriinsä. Koira, ja koko lahkeeni oli ihan kurassa... Voi ei!!! Onneksi, asiat taas järjestyi, pikaisella toiminnalla! Viimeiset koirat, saivat lämmintä kättä, ja esiintyminenkin oli, mitä oli... Mutta, lähdimme kuitenkin hyvillä mielin näyttelystä. Matka Tampereelle, kaveri juna asemalle ja hotelliin!
Ruokaa napaan, koirat lenkille, suihkuun ja sitten vain pötköttelin! Siellä, peiton alla, tämä ajatus sitten lähti. Kuinka oli hyvä mieli, vaikka olikin niin monta pientä ja isompaa negatiivista asiaa. Taitaa todella olla asenne kysymys. Sillä hetkellä, pehmeässä sängyssä, peiton alla, ei ollut yhtään huonoa asiaa. Karvakorvat tyytyväisinä, ja olin jo aikaisin menossa nukkumaan. Huomenna parempi päivä!! =)