Encautom´s- elämää...

Urat keittiön lattiassa....

2012-02-15T06:28:00.002-08:00

Ihmettelen suuresti, ettei ihmiset ole kuolleet sukupuuttoon... Olen ajatellut äitiyden raskaaksi, mutta en ole millään asteella varautunut tähän. Itse on ihmeissään, ja häkeltynyt, joskus jopa peloissaan uudesta tilanteesta. Pieni kaveri ei juuri helpota oloa kirkumalla niin sydäntäsärkevästi, että itselläkin tulee itku. Lattiaan on tosiaan tainnut painautua jo urat kun kiikuttelin pienokaista aamutakissa laahaavin askelin. Huolestuneena mietin, mikä pikku toukkaa vaivaa? Vahdin vaihto, iskä heräsi ja otti laahustusvuoron. Istuin sohvalle ja pohdin, oliko tämä nyt kuitenkaan ihan se fiksuin ratkaisu? Hommata lapsi, joka valvottaa ja itkettää aamusta iltaan ja illasta aamuun? Oliko onnellisuus sittenkin vain luonnon oma keino saada ihmiset hyväksymään tuo pikku nyytti joka pian saisi sinut hulluuden partaalle? Isyysvapaa on paras asia jota tiesin tuona aikana. Isä otti asian tosissaan, ja huolehti vauvan ja minun hyvin voinnista, ja tsemppaamisesta. Hyvin se menee, kun vaan jaksaa...

Tällä hetkellä muistan tuosta laahustamisesta sen, että yön pimeinä tunteina lauloin hiipiessäni laulua lapselle... tuutulaulua...
Heh, lapsi on edelleen hengissä kyllä ;)

Mutta kuinka voi olla niin hukassa? Olisikos sittenkin pitänyt jäädä sairaalaan?
Aamun taas valjetessa, oli olo taas ihan toinen. Päivä sujui hyvin, kunnes oli taas aika mennä nukkumaan... Näistä silmämakuupusseista on patikoijat kateellisia!
Vauva sai nukkua kaiken sen ajan, jolloin se vain nukkui. Ja yöllä vietettiin sitten ne pitkät hereillä olemiset! Tunti silloin tällöin sitterissä, sylissä nukkumista, hetki omassa sängyssä... Jokseenkin siis HYVIn risaista, vaikka vauvat nukkuvat yli 16h vuorokaudessa!
No, tulihan sitä tuon iskän kanssa myös monet yöt naurettua niin että kyyneleet valui, ja mammalta taisi pissitkin roiskahtaa housuun!
Esimerkkinä se, että pikkuinen vauva huusi ja huusi, kunnes huuto loppui kuin seinään, ilme hämmentyi, ja housuun rojahti sellainen satsi kaapelia että! :D Mahanpuruja siis? Iskä lähti pesuhommiin, joka on tietysti vaativa homma. Lapsonen pyöri käsissä, kun isäntä yritti löytää sopivaa asentoa pepun pesuun. Ja siinä hässäkässä vauvan sinappi pylly olikin isännän mahaa vasten. Siitäkös nauru syntyi! ;D Olemme siis myös yön pimeinä tunteina nauraneet pienen ja viattoman vauvan kustannuksella! Tajusimmehan itsekkin, miten pihalla me olemme!

Suuri kiitos sikolleni, joka kyllästymiseen asti jankutti minulle, "lue tämä kirja, ota käyttöön tarkat kellon ajat ja rutiinit lapsen kanssa, tee se, nyt, LUE!!"
Minähän sitten luin kirjan, Nyt nukutaan!
Se taisi olla paras päätös ikinä. Piakkoin aloitimme oppien mukaisen säännöllisen unirytmin, jonka teimme meille sopivaksi. Herätys klo 8.00, valveilla 2h. Syödään leikitään ja lauletaan. Hiippaillaan ja huolletaan :) Ensimmäiset päiväunet klo 10.00-12.30. Hereillä 2h, samoin puuhin kuin edellisellä kerralla. Toiset päikkärit 14.30-17.00, ja taas hereillä 2h. Illan pikku torkut klo 19.00-20.00. Ja iltatoimet ennen yöunia klo 22.00-08.00. Ja eipä aikaakaan kun saimme kaiken järjestymään niin että tämä toimii! :)
Ei silmäpusseja, laahustamista tai niitä yöllisiä skeida sketsejä! :) Lapsonen kyllä herää muutaman kerran yössä syömään, mutta koska luovutin ja otin kaverin viereeni nukkumaan, ei tämä tuota suuri ponnisteluja! :)

Nyt voin rehellisesti sanoa, että nautin täysin tästä pikku kaverin kanssa olemisesta! Aamuisin köllöttelemme kellon soitua sängyllä ja juttelemme. Mietitään mitä tänään tehdään! Lapsonen on 90% ajasta jolloin on hereillä hyvällä tuulella, ja mikä onkaan ihanin tapa herätä kuin pikkuinen jokellus ja naurun kiljaisut vierestä! Toimiihan tuo kaveri ihan kuin kello, kun sille opetetaan tämä rytmi, niin kaveri oppii sen pian itse, ja herää kuin nakutettu muutamia minuutteja ennen kellon soittoa!
Kuinkahan joku jaksaa tuollaista laahustamista kuukaudesta toiseen? Ei kannata! Näin on paljon mukavampaa! Kiitos ihanalle iskälle, joka jaksoi tsempata meitä tuon laahustuskauden ohi! :)

Ihanaa olla äiti ihanalle vauvalle! :D

Ihan pihalla!

2012-01-31T06:22:00.000-08:00

Kun kantaa kotiin nyytin, ihan elävän pienen ihmisen alun, ei voi olla tarpeeksi varautunut siihen mitä tuleman pitää. Luin kaikki saamani infot, kirjat ja lehdykät. Tilasin aiheeseen liittyviä lehtiä jo raskausaikana. Konsultoin äitejä, kuuntelin korvat höröllä tarinoita, ja silti olin pihalla kuin lumiukko!

Tietysti perus tietoja oli saatu, opuksia ja esitteitä. Oli helppo tarkistaa aina jostain kun jokin asia askarrutti.
Mutta siitä huolimatta... Kokemus on se, joka edelleen tuo tietoa. Olin ostanut kassitolkulla vaatteita vauvaa varten (kaikki vaaleanpunaisia tietty, toivoen tyttöä...), kukaan ei kuitenkaan koskaan ollut sanonut, että en tee yhtikäs mitään lyhythihaisilla bodyillä, no en tosiaan tee! Kuinka paljon helpompaa oli pukea pikkuiselle body, joka aukeaa edestä, eikä tarvitse pujoittaa pään yli, no TODELLA paljon helpompaa! Pieniä asioita, ja kuitenkin isoja. Tässä siis vinkki tuleville mamoille, ostakaa bodyt jotka aukeaa edestä ja niissä on hihat! :D

Sairaalasta saimme mukaan erittäin hyödyllisen vihkosen. Se onkin nyt sen näköinen että sitä on kyllä luettu! :) Sairaalasta tuli myös mukana pari "pentupakettia", joissa olevat tuotteet olin kyllä jo hankkinut etukäteen, mutta ei kulutustavaraa ole koskaan liikaa ;) Näissä paketeissa oli miljoona eri lehtistä, lippusta ja lappusta, ja täytynee sanoa, ne kannattaa jättää lukematta tai lukea ne hieman vasemmalla kädellä. Niissä oli nimittäin hyvin paljon ristiriitaista tietoa. Sairaalan oma vihkonen oli paras ratkaisu ongelmiin. Saamani ja hankkimani infon määrä on valtava. Hetkessä kuitenkin opin, miten asiat hoituvat, käytännön kokemuksen kautta. Oli tietty soitettava (päivittäin) siskolleni ja haastateltava sitä milloin mistäkin. Sain hyviä neuvoja! Ja vertaistukea, ennen kaikkea! Ja, olipas se pakko soittaa kerran sairaalaankin jo, kun alkoi mamma hätääntymään :) Saimme heti vastauksen ja asia tuli hoidettua.

Mistäs sitä voi ihminen tietää, kun ei ole aijempaa kokemusta?
Ystävänikin sanoi toisen lapsen synnyttyä, "sairaalassa kysyivät että haluatko hoito opastusta?" No ihan varmasti sitä tarvitaan ja kertaus on hyväksi, vaikka kotona onkin jo yksi tyttö lapsi! "onko mielessä jotain, josta aloitetaan?" "No ihan ekaksi tuo pikku nakki tuolla jalkojen välissä, ei hajuakaan mitä sille tehdään!!" :)
Aina tulee uutta! :)

Tähän asti olemme selvinneet hengissä. Ja hyvä niin. Koko ajan tulee uutta, mutta oli hyvä lukea ja jututtaa paljon äitejä ennen kaverin tuloa, jotta edes alustavasti tiesi, mitä tuon pikku tyypin kanssa tehdään!

Iso kiitos kaikille teille äideille, jotka olette saaneet oloni tuntumaan varmemmaksi aina välillä kun epätoivo on iskenyt :) Ja special thanks to my lovely sister!! :D

Salista osastolle...

2012-01-15T10:12:00.000-08:00

Onnea, teille on syntynyt tyttövauva! Synnytyssalin tarjoilu!

Porvoon sairaalan synnytys osaston neidot, kauniita nuoria tyttöjä. Työnsä puolesta eivät saa varmastikkaan laitattaa rakennekynsiä, mutta voi jummi, niitä ripsiä, ja joka mammalla! Toistaan pidemmät kaikilla!

Noh, miksi tähän kiinnitin huomiota?
Synnytyksessäni avusti 2 kätilöä. "pää"kätilö oli mukava nuori naikkonen, joka kyllä osasi asiansa. Kiitos hänelle, ilman häntä en varmasti olisi saanut mitään aikaiseksi. Siinä mielentilassa oli ihan turha pyydellä minulta, vaan käskeä piti. Avustava kätilö olikin sitten toinen juttu... Heh, hänet nimesimme Pitkäripseksi. Synnytyksen aikana en hänestä huomannut muuta kuin nuo hemmetin pitkät ripset. Myöhemmin, neito osoittautui kyllä hyvinkin pitkäripsiseksi neidoksi... Kun olin päässyt pikku Undulaatin kanssa osastolle, tuli Pitkäripsi noutamaan Undulaattia kokeisiin. Undulaattia takaisin tuodessa, hän törmäsi vankkurilla minun sänkyyni. Johtunee ehkä siitä että puhuin hänelle, niin Pitkäripsen huomio herpaantui. Pyysin häneltä myöhemmin, voisiko hän tuoda kaksi asiaa, hän toi toisen ja unohti toisen. Pyysin uudestaan unohtunutta asiaa, ja hän toikin aivan muuta! Hän myös merkkasi papereihin hieman vääriä tietoja. Kysyin kysymyksen, ja sain vastaukseksi ympäripyöreitä "ehkä", "voi olla", "todennäköisesti"- tyyppisiä vastauksia... Ripsien syy se ei tietysti ollut, mutta neito antoi itsestään varsin hömelön kuvan. Hän ei jäänyt ainoaksi pitkäripsiseksi. Parin vuorokauden aikana vuorot vaihtuivat tietysti, ja aina oli uusi tyyppi.

Vanhemmat rouvat osasivat asiansa, ja tiesivät mitä tekevät. Heiltä kysyttyihin kysymyksiin sai luotettavia vastauksia. Ja se jos mikä oli tärkeää varsin tietämättömälle äiteelle. Kokemushan se on joka tuo tietoa, ja voisin uskoa ettei noilla nuorilla pitkäripsillä ole omaa kokemusta lapsista tai siitä synnytyksestä. Joskus lueskelin lehdestä nuoren kätilön haastattelua, jossa hän sanoi että ammattinsa vuoksi, olisi erittäin tärkeää tietää, miltä synnytyskivut tuntuvat. Vaikeaahan se on toki neuvoa kun ei tiedä itse mitä toinen käy läpi. Samoin vauvan hoidossa. Jos olet yötäpäivää hoitanut omaa lasta, tiedät siitä varmasti enemmän kuin kukaan muu, joka lasta on hoitanut muutaman tunnin.
Viimeisen yön neitokainen (pitkäripsi sekin), sai minut vakuuttuneeksi siitä että haluan pian pois sairaalasta. Koti-ikävä oli valtava. Tuo uusi tyyppi tuijotteli omasta kaukalostaan minua yön hämärinä tunteina ja pahastihan se oli iskänsä näköinen, joten ikävä tuli isukkiakin ;)

Sairaalassa oli hyvä ruoka, huolenpitoa, mukava oma huone... Mutta, omalla tavallaan epävarmat neitokaiset saivat minut vakuuttuneeksi siitä että nukun paremmin omassa sängyssä, ja saan apua tarvittaessa ystäviltä, netistä, puhelimitse jne. Se, että sain apua nappia painamalla, ei nyt tässä kohti ollut se, miksi olisin jäänyt sairaalaan. Kysyinkin heti, milloin täältä pääsee pois? :)

Oltuani sairaalassa 2vrk Undulaatti pääsi lääkärin kopeloitavaksi. Halusivat vielä myöhemmin varmistaa yhden pienen asian, mutta sen jälkeen saisin luvan lähteä. Kaikki oli siis kunnossa. Lapsen lähtötarkastus ei kyllä sitten välttämättä oli se paras paikka olla mukana... Mamma hormoonit saa mielen herkäksi eikä sitä todella ollut kiva katsoa. Tietysti lääkäri tekee työnsä, ja hyvä niin että lapset tarkastetaan, mutta raajojen vääntely ja vauvelin heiluttelu rempseästi sai minulla aikaan sydämentykytyksiä... Empä olisi halunnut nähdä tuota rutistelu hetkeä :/

Lisäselvittelyjen jälkeen, kaikki oli hyvin ja sain luvan lähteä. Outoa, kun piti vielä painaa nappia ja kysyä "mitä tälle pitää laittaa päälle?".
Tyhmiä kysymyksiä ei ole, mutta kyllä siinä kohti hieman itseänikin nauratti. Sängyn päälle oli levitetty vaatekaupan verran vauvan vaatteita, joista kätilö sitten osoitteli mitä laitetaan. Vaikka olin ottanut kotoota pienimpiä vaatteita joita löysin, oli kaikki silti isoa pikku Undulaatille. Ja, onneksi vaatteita oli reilusti mukana, sillä ekan vaatesatsin laitettuani kaveri loristi housut täyteen savea... Ja, ei muuta kuin riisutaan vaatteet, peffan pesu ja uusi vaatekerta päälle.

Pian olimme valmiita sanomaan heipat sairaalan henkilökunnalle. Näin tein varmasti kolmeen kertaan, jotta he huomaisivat, että me nyt ihan oikeasti lähdetään, ja otetaan vauva mukaan! :) Olihan se outoa lähteä kahtena kappaleena kun paikalle oltiin kuitenkin saavuttu yöllä yhtenä. Kukaan ei lähtenyt peräämme, eikä hälyttimetkään soinut ovella, joten kyllä tämän vauvan sai sitten kait kotiin viedä, ihan oikeesti :D

Muutaman päivän täyshoidosta sai pulittaa vaivaiset 97,00e, joka on ihan naurettavan vähän verrattuna siihen mitä sillä rahalla sai!
Ympärivuorokautista apua ja henkilökuntaa. Ruokaa monesti päivässä, lakanat pedattuna, puhtaita vaatteita, suihku jne... Olisin maksanut tästä mielelläni enemmänkin. Aluksi vaikka tuplata hinta.

Kotona! Haalarissa ja sitterissä on kasvunvaraa ;)

Nyt se meidän yhteinen matka alkoi ihan oikeasti!
Jännää!

*

Uutta elämää!

2012-01-12T04:48:00.000-08:00

Täällähän se blogi on pysynyt, mutta niin kovin kauan hiljaisena. Ei ole yks tai kaks kertaa kun olen kuullut, "käyn aina säännöllisesti katsomassa, mutta ei siellä vieläkÄÄN ollut mitään uutta"

Nyt ajattelin ottaa asian käsittelyyn ja kertoa teille kaikille, millaista se on ollut, kun perheeseen on tullut lisäystä, ilman karvoja! Ja uskokaa tai älkää, tällä hetkellä se on ainut ohjelmani ;)

Näinhän se menee, synnyt, käyt koulua, opiskelet lisää, muutat omaan kotiin, tapaat elämäsi miehen, reissaatte, ostatte auton, ostatte oman asunnon, ostatte koiran, haluatte lapsia, vanhenette, lapset muuttaa pois, ja kohta ootte kahden kiikkutuolissa muistelemassa tätä aikajanaa.
Näinhän se yleensä menee. Meille noita koiria tuli vaan hieman enemmän kuin se yks kultsu... Ja aika vanhaksi päästiin rupsahtamaan ennen kuin vanha vekkari alkoi ilmoittelemaan itsestään.

Kuten kaikki minut lapsena/nuorena tunteneet tietävät, "meille ei tuu lapsia"... Joka myöhemmin muuttui "meille ei tule lapsia niin kauan kuin itse ollaan lapsia". Pian huomasin että taidan EHKÄ halutakkin niitä lapsia.
Olen aina jostain kumman syystä pelännyt synnytystä. Osaan hallita kipuni, mutta minulla kun ei ollut hajuakaan siitä, mitä synnytyksessä loppupelissä tapahtuu, ja tiesin etten voi sitä itse hallita ja ohjata. Olin ajatellut aina että haluan keisarinleikkauksen jos ikinä lapsia siunaantuu. Mitä kummallisia ennakkoajatuksia? Asiasta josta en oikeasti tiennyt yhtään mitään.

Jos joku ei vielä tiennyt, niin kasvatan koiria. Koirat ovat yleensä helppoja synnyttäjiä. Ne saa asian näyttämään liiankin helpolta. Olen rutinoitunut ja osaava kätilö. En hätäänny, vaan hoidan asiat niille kuuluvalla tavalla. On ollut ongelmia, isompia ja pienempiä, mutta kaikesta on selvitty. Olen ollut mukana synnyttämässä 60 koiran poikaa (ja tyttöä), ja läjän vielä muiden apuna. Noista 60 pennusta 10 pentua on tullut maailmaan keisarinleikkauksella, mutta ne loput 50 (+ muiden kasvattajien avustukset) olen saattanut maailmaan omin pikku kätösin. Ja muistan jokaisen erikseen. Melkoinen määrä koiran pentuja. :)
Ja kaikki on selvinnyt hengissä. Joten, enköhän minäkin selviä yhden "pennun" synnytyksestä? Ja ihan normaalisti sen on tultava ilman ennakkoon suunniteltuja leikkauksia...

Selvisinhän minä, vaikka matka oli pitkä ja kivulias.
Olen onnellinen siitä että raskauteni sujui jotakuinkin kuin oppikirjoissa. Alkuraskauden pahoinvointi oli kamalaa. Makasin lattialla ja koitin olla hengittämättä. Kaikki hajut ja maut olivat kamalia. Ostamani hajuvesi, jonka ostin alkuraskauden aikoihin, olikin pian kamalan hajuista. Lahjoitin sen siskolleni, ja vieläkin voin pahoin kun haistan sitä (siskoni aiheuttaa minulle siis pahoinvointia, heh). Samoin kamalaakin kamalampaa on thai ruoka, ja kaikki ne hajut joita koin alkuraskauden aikana Thaimaan reissulla (ei IKINÄ enään thaimaaseen). Paras ystäväni oli kurkku. Kurkkua meni kilokaupalla, ja vesimeloonia, jota raahasin aina Eestistä asti :D
Kesäkuumalla nämä ihanat neste kaverini olivat suuuuri apu! En siis päässyt nauttimaan kaikista ihanista mieliteoista ja nameista, vaan päin vastoin, vedin kunnon laihdutuskuurin heti alkuun!
Osa syy laihdutuskuuriin (jota en siis oikeasti tarkoituksella tehnyt) oli sairastuminen raskausajan diapetekseen. Ravasin viikon - kk välein sairaalassa koko loppuraskauden ajan. Söin kuin mikäkin kasvispiipertäjä, ja laihduin. Kaveri masussa kuitenkin kasvoi, ja oli erittäin mukavaa päästä vakoilemaan kaveria niin usein, sillä joka kerta kun sairaalalla kävin, tiirasin ultra tv.tä suorana ;) Olen ehkä enemmän kuin ylpeä itsestäni, sillä sain itseni pidettyä kurissa ja nuhteessa, ja onnistuin välttämään esim. insuliini hoidot, pelkällä ruokavaliolla. Mahan asukas voi hyvin ja itsekin kyllä.
Kun alkuajan pahoinvointi viimein väistyi, olin "vain" raskaana, aina marraskuulle asti. Pystyin liikkumaan ja lenkkeilemään. Nukkumaan ja syömään. Vain iso maha oli poikkeavaa normaaliin. Mistään ei kiristellyt ja puristellut pieniä juttuja huomioimatta :) Kaikki hyvin siis!

Noh, siitähän se sitten lähti, yksi perjantai ilta. Pientä tuntua mahassa, ja yöllä sitten mentiinkin jo. Mitään ennakko merkkejä ei ollut laisinkaan, vaan suoraan toimintaa :) Olikin outoa kun neuvolassa kysyivät "onko supistellut?", mistäs minä tietäisin?
Yöllä sairaalassa sain heti vastaanottohuoneessa piikin persauksiin, älkää kysykö mitä se oli, mutta hemmetin huono olo siitä tuli! Seinät pyöri ja alkoi oksettaa! Pitikö se nyt väkisin tehdä vielä lisää huonoa oloa?
Olohan oli siinä vaiheessa vielä ihan "siedettävä". Lauantai aamu valkeni istuskellessani suihkussa. Allaspoika kuivatteli lattiaa ja esti liikojen vesien valumasta käytäville. Olihan tuo nyt ihan kivaa puuhaa 30 vuotis syntymäpäivänä! Iskä siis täytti juuri 30 tuona marraskuun päivänä! :)
Suihkuttelu oli jees, se auttoi hetkisen. Pikku hiljaa supistelut alkoivat kuitenkin ottaa yliotetta ja nukkumaton minä alkoi väsymään. Tässä vaiheessa en voinut millään ymmärtää, kuinka naapurin eukko on 11 kerran raskaana ja vielä hengissä!?!
En ole koskaan kokenut moista kipua. Enkä koe. Miehet, teillä ei ole pienintäkään ajatusta miltä se tuntuu!! Tässä vaiheessa ajattelin että en selviä hengissä tästä. Halaileva kätilö tuntui välillä raivostuttavankin rauhalliselta ja mukavia jutellessa en jaksanut häneen kiinnittää huomiota. Keskityin selviämään hengissä!
Mielessäni kävi ne kaikki rohkeat koira emot jotka pukkaavat ehkä 10 pentuakin, sanomatta sanaakaan. Ja minulta meinasi lähteä älli yhden kanssa!
Siirryttyämme synnytys saliin, sain testailtavaksi ilokaasua... No eipä paljoa naurattanut! Joten se loppui siihen... Ja lopulta sitten isäntä teki päätöksen, pistetään mamma puuduksiin, NYT!
Sitäkin olin pelännyt, epiduraalia, mutta, se oli niiiiin mun paras kaveri siinä vaiheessa! :) Sen laittaminen EI sattunut, vaikka se kuullostaa kamalalta. Ja mikä ihana onni ja autuus. Sain hetkisen pötköteltyä melkein ilman kipuja, tai noh, ne kivut mitä supistuksista tuli oli ihan naurettavan pieniä verrattuna edelliseen. :)
Kun ihminen on kuoleman rajamailla, en usko antaneeni laisinkaan selkeitä vastauksia kätilön kysymyksiin "paljonko sattuu nyt asteikolla 0-10?". Ei tuollaista kuulu kysellä. Naamasta sen varmasti näkee?!
Jossain vaiheessa pitkää päivää tuli aika ottaa loppukiri. Tositoimiin ryhdyttiin ja 15minuuttia ja maailmaan pötkähti elämää suloisempi pikkuinen tyttö! :) En oikeasti pystynyt ajattelemaan että se oli meidän, ja me saadaan ottaa se kotiin mukaan! Se oli elämäni helpottunein ja onnelisin hetki! Ja on sanottava, että elämässäni on ollut paljon onnea! Tähän ei voi verrata mitään!

Se, mitä olin tässä kaikessa pelännyt, itse synnytys, on kaikkein pienin ja kivuttomin hetki. Miksi kukaan ei voinut kertoa sitä etukäteen? Miksi pelkäsin tuota mystistä hetkeä? Nyt tiedän ja nyt kerron sen muillekkin. Sillä keisarinleikkauksessa koet sen pahimman kivun myös, ja sen jälkeen vielä leikkaushaavan hoitoa. Eli kaukaa viisas valitsi tavallisen toimituksen ;)

On tietysti tosiaan vaikeaa ajatella mitä tuleman pitää, jos siitä ei ole kokemusta. Olin jo ajatellut valmiiksi että annan tilanteen viedä mukanaan. Olin tuuminut että otan niitä kivunlievityksiä joita on tarjolla, mutta lääkkeitä pyrin viimeiseen asti välttämään. Kaikkea kuitenkin sain ja olen tyytyväinen että en niistä kieltäytynyt. Mielestäni on täysin turhaa tehdä suunnitelmaa siitä, kuinka sen pitää sujua. Se ei nimittäin kuitenkaan suju niin...
Nyt, kun on, tiedän mitä mahdollisesti odottaa seuraavalla kerralla. Ja voin kertoa että seuraavalla kerralla kun meillä koira synnyttää, ajattelen asioita ihan erilailla ;)

Siinä se nyt on, ihkaelävä pieni ihmisen alku. Kuvassa vain muutaman minuutin ikäinen. (ja puoli kuollut onnellinen mama)
Ensimmäisten kiekaisujensa perusteella, sai pikku neito kutsumanimekseen Undulaatti :)

Kiitos Porvoon sairaalan synnytysosastolle hyvästä hoidosta :)
Ja kiitos ihanalle ukolleni.

Kesä!

2010-06-21T10:40:00.000-07:00

Vinku hörppää suoraan hanasta!

Voro ottaa ensi tuntumia uimisen suhteen!

Tuleekos kalua?

Missä jallu luuraa...? ;D

Vinkulla on AINA jano... Siksi on kait parempi hörppää kunnolla!

***

Huligaaneja ja neniä!!

2009-11-18T02:28:00.001-08:00

Hyvin mahtuu, vielä...

Vanha sotaveteraani tähyilee...

Onks ihan pakko?

Vinkkari

Nokia, se pääpiru!

Vaakun vakio, yhdellä jalalla...

Vinku

Vauhti kaksikko.

Hyvä jehu, Indi!

Siinä on teille!!

... ZZZzzzzzzZZZZZ.....

The Vinku

Väsynyt vanha pieru...

Nokka.

Iso Nokka

***

Uusi perheenjäsen! Our new member!

2009-10-05T04:42:00.001-07:00

Täs mä oon, ja kohta olen uudessa kodissa!
Here I am, and going soon in my new home =)

"Vinku"

Matkalla...

2009-08-20T01:44:00.000-07:00

Aikaa sitten, lupasin esitellä omastanäkökulmastani kohteen, AZORIT.

Kuvat kertovat enemmän, kuin tarinat. Tarinaa saari kuitenkin myös pitää sisällään. Kohteeseen saa suhteellisen edukkaita matkoja. Vain 1 matkatoimisto tekee kohteeseen matkoja, ja se on Hispania. Finnair lentää kohteeseen suoraan, ja sitä kautta voi myös löytää lennot ja hotellin itse.

Azorit ovat saariryhmä atlantissa. N. reilu 1500km portugalin rannikolta. Saariryhmä kuuluu Portugalille. Saaret ovat ollet hyvästi eristyksissä, siitä asti, kun ne ovat syntyneet tulivuorten purkauksissa. Tulivuoret ovat edelleen aktiivisia joillain saarilla, ja sen kyllä huomasi. Olimme São Miguelin saarella, joka on saarista suurin. Muillekkin saarille pääsee esim. lentäen, mutta se on melkoisen tyyristä. Viikon matka on riittävä, ellei halua tutustua muihin saariin. Saaret ovat kovin pieniä, ja ne on pian nähty.

Suuria plussia saarelta löytyy mm. aivan mieletön luonto! huhti-toukokuussa saari kukkii, ja se on kyllä varmasti näkemisen arvoista!
Saarella on lyhyet etäisyydet, ja kannattaakin vuokrata auto tai mennä päivän tai puolen päivän jeeppisafarille. Näin näkee saarta parhaiten.
Saaren luontoon kuuluu vain lintuja ja jotakin pikku öttiäisiä. Saarelle ei ole tullut mm. käärmeitä ja isoja hämähäkkejä jne. nilviäisiä, joten patikointi ja käpsyttelyt ovat turvallisia. Saarelta löytyy vain lehmiä, paljon, ja ihmisten muut kotieläimet. Saarella on hyvin vähän koiratouhua. Saaren oma rotu, Cão de Fila de são Miguel. Koirat ovat jalostuneet vain vartioimaan karjaa. Ne ei ole sylikoiria, eikä varsinkaan ystävällisiä! Azorilaiset eivät juuri pidä koirista. Ne ostavat ne vain käyttötarkoitukseen, ei lemmikiksi. Paikallinen oppaamme meinasi pyörtyä, kun kerroin, mitä Portugalinpodengot maksavat Suomessa. Eikä hän myöskään tiennyt omaa kansallisrotuaan! Mutta, hänellä olikin 7 kissaa kotona, mitä voi odottaa??
Lisäksi plussana on miellyttävä ilmasto. Ympäri vuoden n. + 20-25c.

Miinuksena saarella oli ajoittainen sumu ja pilvisyys. Kun olimme lähdössä delfiinejä katsomaan, harmittelimme pilvistä keliä, mutta pilvet olivatkin vain saaren päällä, juuttuneena vuoristoon. Eli merellä paistaa! Kannattaakin siis laitella aurinkorasvat naamalle, vaikka lähtiessä olisikin pilvistä!
Myös nähtävyydet jää näkemättä, jos on sumuista. Saarella ei myöskään ole juurikaan ostosmahdollisuuksia. Rahamme laitoimme vain ruokiin ja juomiin. Pieniä kaupoja on muutamia, ja saarella on 1 iso kauppakeskus, Suomen hinnoissa. Itse keskusta on hiljainen, ja en tiedä, onko saarella yhtäkään yökerhoa... Eli bailaajalle, saari ei sovellu.
Ruoka oli myös melko surkeaa... Viimeisenä päivänä löysimme paikallisen oppaan suosituksesta, hyvän ravintolan. Se olikin ainut paikallinen paikka, jossa sapuska maistui! Kauppakeskuksesta löytyy kyllä nämä perus burgen kingit, pizza hut... ym. Mc Donalds löytyy myös, mutta se on kaupungin laidalla.

Lehmiä, lehmiä, lehmia....! Tiet pullollaan!

Näkymiä hotellimme parvekkeelta.

Tulivuori on sammunut, mutta kraaterin reuna savuaa edelleen. Maa oli niin kuumaa, että paikoin kengän pohjien läpi kuumotti. Myös todella voimakas rikin haju, oli paikoin liiankin voimakas!

Cão de Fila de são Miguel. En suosittele paijaamista...

Rantaa. Jos katselee rannalla oikein tarkkaan, voi nähdä delffiinejä tai valaita! =)

Se on tämä se meidän normaali huonekasvi, limoviikuna...!

Kraateri järviä. Nämä on kuuluisat kaksoisjärvet, vaikka tosin, vesi on sekoittunut jo niin, ettei värieroa enään huomaa...

Tämä on pakko nähdä, jos on yhtään "kummitus" friikki! Hylätty, valtava hotelli. Samaiset Filat kyllä vartioivat myös tätäkin, mutta näky on kuitenkin niin aavemainen, ettei voisi uskoa. Hotelli rakennettiin ja pian se lopetettiin. Maisemat ovat upeat, mutta sijainti on liian syrjäinen. Hotelli avattiin uudestaan 90- luvun alussa, ja sinne tuotiin hienosto huonekaluja aina ranskasta asti. Luxus hotelli kaatui kuitenkin jo alkutaipaleella, ja jäi uudestaan tyhjäksi. Koirat hommattiin vartioon, kun arvohuonekaluja alettiin varastelemaan. Nyt uskoisin paikan saavan olla rauhassa rosvoilta. Hotellille on kaavailtu uutta alkua, mikäli saisivat rakennettua golf kentän lähistölle. Paikka avattaisiin siis golf hotellina... Saa nähdä. Hotelli näkyy massiivisena monesta kohtaa. Varsinkin kaksoisjärviä kiertävältä tieltä.
Runsaassa sumussa paikka oli vielä aavemaisempi!!

Alas rannalle kannattaa kävellä, jos vain kunto kestää. Maisemat ovat mahtavat ylhäältäkin!

Aina on joku, joka haluaa olla spessu!

Delffiini ja valas safarit kannattaa kokea, ehdottomasti!! Vaikka joka kerta ei nappaisikaan, isojen kalojen kanssa. Pikku delffiinejä paikalla on kuitenkin aina, tai saa rahansa takaisin!

Kun joku mättää, niin sitten se mättää....

2009-08-03T03:49:00.000-07:00

Kuinka huonosta fiiliksestä voi saada hyvän, vaikka kaikki tuntuu kaatuvan niskaan, ja se saakelin huono tuuri seuraa! Omasta fiiliksestä ja asenteesta on paljon apua. Kun hyvillä mielin kävin lauantai iltana ihanan pehmoiseen hotellin sänkyyn, aloin miettiä, kuinka olin niin hyvällä tuulella, vaikka päivä oli mennyt niiiin penkin alle? Hyvä seura? Huominen? Noh, tässä tapauksessa kummatkin edellä mainituista, ja oma "ei se oo niin vakavaa"- asenne.

Perjantaina lähdimme töiden jälkeen ajelemaan kohti Poria. Matkalla satoi, satoi ja satoi. Onneksi oli hyvä ruoka- parempi mieli! ;) Perjantai ilta sujui lörpötellessä, ja muutama siiderikin tuli naukattua! Hyvin mahduttiin pikkuiseen huoneeseen, vaikka porukkaa olikin... ;) Porilaista teki mieli, mutta ei löytynyt... Edes sämpylällä!

Lauantai valkeni, ihan liian aikaisin! Käytettiin koirat ulkona, ja mentiin syömään. Ulkona mietittiin, pitäiskö laittaa auton parkkimittariin rahaa... "nooh, ei täällä ketään ole tähän aikaan aamusta sakottamassa...". Mentiin tyytyväisenä aamupalalle. Aamupala oli todella houkuttelevan näköinen, ja kokeneena hotelli vieraana, voin kertoa, että se oli myös laadukas! Aamupalalla kuitenkin tuli maksi tylsyys, koska kauan odotetut (ja legendaariset) keitetyt munat, ei oikein vastannut haluja. 7min munat valui reisille! HÄ? Eikös 7 minuutissa saada munasta kovempaa?? Hmm.. olipas ollut huono munan laittaja. Kysäisin asiasta, mutta täti vain kiitti ilmoituksestani, eikä tullut kertomaan siitä sen enempää. Itse keitän kotona 8minuuttia munia, ja tokihan ne ovat nyt hieman tiukempaa. Voiko 1 minuutti olla noin ratkaiseva??
Noh, saimme mahat täyteen, joskin löysät porilais munat sai jäädä...
Haimme kamppeet huoneesta, joka oli n. 7 tuhannen mutkan ja 13 hissin ja 60 oven takana, tavaramme. Iloista oli se, ettei hotelli täti laskuttanut koiristamme. Heh! Onhan meidän koirat niin pieniä ja siistejä... ja eihän niitä ollut taas "kun" 5...
Autolla odottaa, mitäs muutakaan saatana, kuin porilainen PARKKISAKKO!! Voi viddu! Parkkipirkko oli edelleen siinä parin auton päässä, joten, en voinut vastustaa kiusausta " hah! tää on paljon vähemmän kun HELSINGISSÄ!!!" Ja niinhän se olikin, mutta saakeli! Tosin, parkkipaikkoja on kahden hintaisia, niitä edukkaita ja noita hieman kalliimpia! Pyh, saakelin akka on joutunut lauantai aamuna töihin, maksetaan hänelle siis mieluusti tuollainen pikkusumma! Helsingissä keskustan, ihan virallinen, parkkimaksu maksaa enemmän kuin tuo!!
Ajeltiin näyttelypaikalle hyvissä ajoin, vaikka tosin aikataulusta myöhässä. Kasattiin teltta, ja odoteltiin ensimmäistä koiraa kehään. Se oli pikkuinen, ja aivan ihana, Minni! Ja hemmetti, EH!! =( Voi skeida... Noh, seuraavaan kehään... Vares, ja sääli sijoitus... =/

Noh, teltassa istuksellessamme, seuraavaa koiran vuoroa odotellessamme, alkoi sataa. Onneksi kasasimme teltan, MUTTA, vettä tuli niiiiiin paljon, etten ole hetkeen nähnyt! Sitä satoi jopa teltasta sisään, kun saumat ei enään kestäneet. Kirsin kanssa roikuttiin etulipassa. Hetki meni, ennen kuin oikeasti sade loppui...
Vettähän tuli niiiin paljon, että hetkessä oli lammikoita reippaasti! Juuri ennen siis viimeisten koirien kehään menoa, pludasin pikkuiseen lammikkoon, jonne sandaalini jäi kiinni. Kun nykäsin sandaalin mukaan, roiskasi se vettä, kuravettä, ympäriinsä. Koira, ja koko lahkeeni oli ihan kurassa... Voi ei!!! Onneksi, asiat taas järjestyi, pikaisella toiminnalla! Viimeiset koirat, saivat lämmintä kättä, ja esiintyminenkin oli, mitä oli... Mutta, lähdimme kuitenkin hyvillä mielin näyttelystä. Matka Tampereelle, kaveri juna asemalle ja hotelliin!
Ruokaa napaan, koirat lenkille, suihkuun ja sitten vain pötköttelin! Siellä, peiton alla, tämä ajatus sitten lähti. Kuinka oli hyvä mieli, vaikka olikin niin monta pientä ja isompaa negatiivista asiaa. Taitaa todella olla asenne kysymys. Sillä hetkellä, pehmeässä sängyssä, peiton alla, ei ollut yhtään huonoa asiaa. Karvakorvat tyytyväisinä, ja olin jo aikaisin menossa nukkumaan. Huomenna parempi päivä!! =)

Kuva kertoo...

2009-07-21T23:24:00.000-07:00

Hätätiedotteita... Joo...

2009-07-03T08:41:00.001-07:00

Perjantai iltaani vietellessä, loikoilin sohvalla ja katselin telkkua. Yks kaks ruudussa alkaa pyörimään punainen huomioteksti, runsaiden piippausten kera; "Karhu on purrut lenkkeilijää Lappeenrananssa!!" Mitä helvettiä! Mitä ihmettä minä teen tuolla tiedolla?? Asun monen sadan kilometrin päässä Lappeenrannasta!!
Ääni ei lakkaa vaikka laitan televisioni hiljemmalle, ja teksti jatkaa kulkuaan. Kova piippaus jatkuu, niin että minun on pakko sulkea televisio. En kuullut ohjelman puhetta laisinkaan, joten, tuijotin tyhjää telkku ruutua sitten... =(
Kauankohan se jatkuu??

Hetken mietittyäni, muistin että vanhempani olivat tänään lähteneet Lappeenrantaan. Ei muuta kuin hätäviestiä eteen päin. Isäni kiitti tiedosta, ja toivoi, ettei karhu tulisi samaan teatteri näytökseen!!

Pieni hyöty tästä oli, mutta ennen kaikkea, minua alkoi harmittamaan pitkäkestoinen piipitys ja ohjelman katsomisen häiriköinti. Viimeksi, heräsin keskellä yötä tuohon samaan piippaukseen. Televisio meni itse jopa päälle, ja herätti meidät tuolla piipityksellä! Ja mitä? Saimme tiedon että jossain perkeleen perähikiällä on jonkun tehtaan palo!! Voi morjens! Tätäkö varten pitää koko saatanan Suomi herättää??

Tällaiset ilmoitukset ovat erittäin hyviä, tehokkaita ja ennen kaikkea tärkeitä.
Mutta rajansa kaikella... =/ Eikö noitakaan saa jotenkin alueellisiksi? Niin kuin on alue uutiset?? Pohjanmaalla ei näy etelän uutiset...

Olikohan karhu niin vaarallinen, että siitä tuli kuitenkin varoittaa etelässäkin... Jos se oli tälläinen karhu?

Taidan mennä katsomaan DVD:tä!

Vanha vuohi...

2009-06-30T23:09:00.000-07:00

Vanha koira... Maailman mukavin kaveri. Oppinut, ja hyvin tunnettu. Olen saanut etuoikeuden elää monen vanhan koiran kanssa. Kaikki tähän astiset omat koirani, on elänyt vanhoiksi. Ensimmäinen koirani eli 1kk vajaa 15 vuotiaaksi, päivälleen. Seuraava vanha koirani täyttää seuraavaksi 12 vuotta. Mielestäni kunnioitettava ikä.

Vanhuus tuo mukanaan omia juttuja, joita pitää huomioida. Vanhan vuohen kuulo häviää, kävely tyyli muuttuu, näkö ja muut aistit heikentyvät, jaksaminen hiipuu, ja unen tarve lisääntyy.
Kevään ja kesän aikana olen huomannut nämä kaikki muutokset, ja monta muutakin asiaa. Ruoka ei maistu, ainakaan näin lämpimällä. Vanhus mellakoi ääritoimin, se hyökkäsi kauko- ohjattavan auton kimppuun agressiivisesti, se myös pisteli naapurin pari kissaa hengiltä, se ei tottele enään, vaan livistää, eikä ole kuulevinaan, ja ei myöskään kuule. Eilen, saunasta tullessani päästin koirat autosta (jonne ne on pakko laittaa jos ei voi vahtia, koska vanhus lähtee naapuriin etsimään lisää kissoja muuten), vanhus tepsutteli metsän laitaan. Katsoi taakseen, ja ilmeisesti varmistui, että olen tarpeeksi kaukana, ja pötki pusikkoon. Huudoistani (todella kovista) huolimatta, vanhus hiippaili vain eteen päin. Olipas sitten kiva rynnätä saunan raikkaana, sandaalit jalassa rämeikköön koiran perään. Jos vanhuksen päästää liika kauas, se ei enään kuule kutsujasi. Noh, sain vanhuksen kiinni, ja hän hieman vastahakoisesti sitten palasi luokseni. Mutta kun suunta oli vaihtunut, se jatkoikin ohitseni, "hahaa, pääsee täältäkin naapuriin!!". Tässä vaiheessa laitoin kyllä kaverin takaisin autoon.
Tänään kaivoin hyllystä juoksunarun, jonka aijon asentaa mökin pihaan, sillä en aijo koko aikaa vahtia vanhusta. Muut pysyvät kyllä pihassa, jos vanha vuohi on myös.

Tästä vanhuksesta on tullut kuriton vanhus. Tulee monta vanhainkoti vitsiä heti mieleeni, jotka sopivat tähänkin vanhukseen. Ensimmäinen vanha pappani oli hyvin erillainen. Se ei ollut tuollainen livistäjä, vaan oli kuin ennenkin, se ei vain kuullut mitään. Se ei tahallaan tehnyt konnuuksia, vaan oli ihan leppoisa vanhus.

Vanhoihin koiriin (kuin myös muihinkin vanhuksiin) tulee suhtautua lempeästi. On muistettava, että jokainen hengenveto voi olla viimeinen, kun ikää on reilusti. Vanha koira tarvitsee erityistä huomiota. On huolehdittava, että sillä on vettä ja sopivat pedit. Ruoka on tärkeää. Ulkoilut tulee tehdä vanhan koiran ehdoin. Jaksaako se vai ei? Kesä helteillä on otettava mukaan vettä ja mielellään vaikka viilentävä pyyhe. Pausseja pitää pitää, ja mikä parasta, jos vanhus voisi olla vapaana. Se saisi kävellä omaan vauhtiinsa. Eläinlääkärissä olen käyttänyt kaikki vanhat koirani pappa tarkastuksella aina. Toisella todettiin maksavika ja toisella nivelrikko pappa tarkastuksissa. Näitä voi sitten hoidella ja helpottaa koiran oloa, hyvissä ajoin.

Vanhat koirat saavat ainakin minut heltymään, samoin kuin pennut. Näitä kumpaakin tietysti yhdistää se sama asia, että kummallakin on erikoistarpeita.
Pitäkää hyvää huolta vanhuksistanne. Ne ovat ansainneet erikoiskohtelua. Juustopala silloin tällöin, ja sängyssä nukkuminen on varmasti papoista mukavaa. Ekstra rapsuttelut ja hierominen virkistää varmasti! Suhtaudu vanhan koiran aistien heikentymiseen ymmärtäväisesti. Se on kuitenkin kulkenut monet vuodet kanssasi, ja mielestäni ansainnut hyvät eläkepäivät. Anna siis vanhuksellesi mukavat eläkepäivät. Ei veteraani ikäistä koiraa tarvitse enään raahata näyttelyissä tai harrasteissa. Vanhat koirat nauttivat toden näköisesti paljon enemmän pihalla pötköttelystä ja rapsutteluista!!

Syksyllä, vietämme oman papan 12- vuotis syntymäpäiviä. Toivon, että saan nautia tämän kurittoman vanhuksen seurasta vielä senkin jälkeen monta vuotta!!

Taivas lyö tulta...!

2009-06-30T00:27:00.000-07:00

... Tai ukkosta ;)
Tämä aika vuodesta, ja hetki tästä eteen päin, on siitä hauskaa, että ukkoset ovat yleisiä. Tälläiset helteet taitavat niitä vielä voimistaa. Meidän perhe on varsinaisia ukkos friikkejä. Muinoin, kun asustimme kerrostalossa, ja polttelimme tupakkia, niin saatoin istua tuntitolkulla parvekkeella kessuttelemassa, ja ihmettelemässä ukkosta, salamointia, tuulta, sadetta jne.

Kaikkein parhain fiilis on silloin, kun näkee yli mustat pilvet, ja alkaa tuulemaan.... =D
Meikeläistä ei kyllä silloin saa pois maisemista!

Jos haluaa ukkosia bongailla ja tutustua aiheeseen enemmän, löytyy infoja mm. täältä
Eniten käytän tätä, tutkaillessani säätä. Tällä kartalla voi myös nuuskia, onko ukkosta mahdollisesti tulossa, vai vaan ehkä sadetta.

Kummallista ukkosessa on se, että esim. moni koira pelkää ukkosta. Ystäväni koira meni aina n. puoli tuntia ennen ukkosta sängyn alle. Eikä se koskaan erehtynyt! ;)

Nyt ukkosia bongaamaan!
*

Onko kuvaan enään mitään lisättävää...?

2009-06-25T02:01:00.000-07:00

Luulin aina, että taxi kuskit osaisi ajaa ja tietäisi liikenne säännöt...? No se suun soittaminen, jota viimeksi kuulin taxi kuskilta ja tämä kuva kertoo kaiken... Hyvä, hyvä!!

Ja kitara soi!

2009-06-09T02:05:00.000-07:00

Hääkausi on taas avattu, ja menneissä häissä oli bändi soittamassa (niin kuin aina tietty...). Seurailin bändin toimia. Bändi koostui kolmesta jampasta, auto, iso peräkärry ja julmetusti kamaa! Auton pojat saivat ihan soittopaikan viereen, ja äkkiäkös kamat olivat kasassa. Ripeetä menoa, vaikka itse artistit roudasivat kamansa ja laittoi ne toimimaan.

Soiton alkaessa tuumin, miten palkkio menee? Jos kaikki kantaa kamat ja virittelee ne paikoilleen, yksi soittaa rumpuja, yksi bassoa (vai mikälie kitara se olikaan), ja yksi soittaa kitaraa ja laulaa lisäksi. Laulaja myös teki kaikki väli höpinät, jolla aikaa muut hörppivät lonkeroa... Joten laulaja kait oli kuskikin...? Kuka saa suurimman osan palkkiosta, vai meneekö se tasan kolmeen pekkaan? Vai? Eikö laulaja tee kuitenkin isoimman työn? Tai ainakin kahden tyypin työn, sillä monessa bändissä laulaja on erikseen... Onko muut sitten katkeria, kun yksi saa enemmän? Vai onko yksi katkera, että tekee tuplana duunia, ja saa saman kuin muut?

Omissa häissäni ollut aivan mahtava bändi, otti muistaakseni keikastaan 300e... Heitä oli myös 3, joten 100e äijään?
Se on selvä, että bändi on pakko olla, ja vaikka niitä tuntuu olevan pilvinpimein tarjolla, huomasin itse ainakin, että niitähän ei sitten ollutkaan kun tarvis oli. Onneksi Bestmanin duunikaveri oli bändissä, jotka sitten pelastivat meidät, erittäin hauskalla ja miellyttävällä musiikilla. =)
Jotta saa hyvän bändin, niin parasta olla hyvissä, hyvissä ajoin liikenteessä. Kyseinen bändi edellisissä häissä oli myös oikein oiva. Samoin toki häätkin. =)

*

Postilla piisaa hommaa!

2009-05-26T00:00:00.001-07:00

Etanaposti, taitaa nykyään olla jo harvinaista "tavan" kansalaisen käytössä. Yrityksetkin koittavat siitä päästä eroon, lähettelemällä laskuja sähköpostilla ja mitälie, sähköisiä laskuja... Noh, Postilla on ilmeisesti nyt hommat olleet vähissä, kun ovat alkaneet itseään työllistää. Lähetimme Sipooseen korusähkeen. Sähke meni perille, ja hetken kuluttua postilta tuli lasku, ei vain 1 vaan 3 laskua, eri kuorissa, samasta asiasta. Soitin postiin ja kyselin, että mitä? "No pahoittelemme, kun meillä on nyt mennyt masiinat sekaisin, ja kaikki sähke laskut on lähtenyt kolmeen kertaan. Heitä laskut pois, saatte myöhemmin vielä sen oikean laskun". Eli siis 4 laskua samasta asiasta? Noh, on ainakin lajittelussa hommaa postilla. Nyt tästä on hetki kulunut aikaa, ja se neljäs lasku saapui. MUTTA, mukana tuli myös 3 hyvityslaskua, eri kuorissa, niille jo roskiin heitetyille laskuille... hmm... Mitäs sitten vielä...?

Lähetin myös hiljattain laskun asiakkaalleni Espooseen. Yläkulmassa kirjeessä on toki oman yritykseni osoite, lähettäjänä, niin kuin pitää? Niin mitä? Sain seuraavana päivänä leimatun kirjeeni takaisin...? HÄ? Menin postiin kirjeeni kanssa, ja täti oli ihmeissään... Kuinka kaikki on voinut mennä samaan halpaan, ja kuinka vielä postin jakaja on tuonut kirjeen, vaikka näkee osoitteen olevan muualle...? Noh, kirje lähti samaan hintaan Espooseen. Toivottavasti on mennyt perille...

Tälläisenä aikana, on tietysti ihan hyvä tehdä tälläistä, jotta kaikilla on oikeasti hommia, eikä ketään tarvitse irtisanoa... ;)

*

Ja Suomihan juo!

2009-05-25T03:11:00.000-07:00

Eipäs ole sekään jäänyt epäselväksi... Suomi juo, ja tässä tapauksessa, minulla palaa hermo. Olemme siis muuttaneet, ja minulla on liike, vanhan Alkon tiloissa. Tai oikeastaan, liikkeeni on pullonpalautuksessa ;). Noh, joka tapauksessa. Alko on tästä häipynyt n. 8kk. sitten, eli yli puoli vuotta, ja mitä? Tänään taas 2 kävijää... Siis Alkoon. Ja tuskin jää tähän tältäpäivältä! Aluksi kerroin ja opastin ihmiset uuteen Alkoon, joka on tässä ihan vieressä. Mutta, kun teen sitä ohjauspalvelua jo melkein työkseni, niin eipäs paljoa jaksa enää huvittaa. Ihmiset kävelevät sisään, ja ihmettelevät "missäs alko on?". Ovessa oli lappu, että Alko on muuttanut, mutta kilinketut, ne sitä katsoneet. Otimme laput pois, ja laitoin oman liikkeeni auki/kiinni lapun ja mainoksen oveen, no eihän sitäkään janoiset katso, vaan pörähtää sisään. Ja kuinka oikeasti, ihmiset sitten vielä viitsivät tulla kysymään, että missä se Alko nyt tosiaan on? Tässä tapauksessa olen nyt kait oikeutetusti tyly. Omat asiakkaani häiriintyvät, ja itseänikin harmittaa, kun kesken asiakas käynnin, sisään paukahtaa hampaaton ukko, joka haluaa pikaisen vastauksen Alkon sijaintiin! No en tiedä!

Olen ottanut selkeän linjan "Ei täällä ainakaan" Ja kannattais sinunkin lopettaa jo se ryypiskely!
Käsittämätöntä... Tapoihinsa kangistuneet Suomalaiset ja Alkon vastuuttomuus, kuinka Alko voi muuttaa, kauheaa! Kuvasta pääset katsomaan ne uudet yhteystiedot!

Oikeesti rehellinen!

2009-05-19T02:18:00.000-07:00

Juttelimme eilen kyläreissulla yhdestä ystävästämme. Hän on iso mies, jolla on vahvat mielipiteet. Mutta, hän on myös oikeasti rehellinen ja avoin. Kaikki sanotaan, oli hyvää tai huonoa. Misteri taitaa itsensä tunnistaa, kun tähän hieman lisää kirjoittelen... ;)

Kuinka moni kertoo, jos asia on oikeasti hyvin? Koska olet kertonut ystävällesi, kuinka hyvä tyyppi hän on? Ihan ne pienimmätkin asiat? Koska kehuit jotakin, ihan vaikka vain pienestä asiasta?
Noh, avoin ja vilpitön vastaanotto on aina, kun käymme tämän ystävämme luona. (sulku teksteistä ei kannata välittää, ne on kaikkos juttuja, ja ne ei siis "tarkoita" mitään...)Portilta hän huutaa " Tervetuloa (haistakaa pa***)" "ompas mukavaa nähdä! (aivan kauheeta)" Tähän paikkaan on aina mukava mennä. Isäntä pakitti asuntovaunun pihaan, ja heti tuli "voi hurja, sä pakitit tosi hienosti tuohon, olet kyllä taitava kuski". Noh, siinä olen kyllä samaa mieltä, mutta kuinka moni sen sanoo? Isännällekkin tuli varppina hyvä mieli.
Illan sapuskoita mietittäessä, sanoimme, että mitäs jos tehtäisiin dippi vihanneksia. "Mitä ne on?"... Saimme ylipuhuttua heidät mukaan, ja kun sapuskat olivat syöty, totesi isäntä "Ei kyllä oltais hogattu itse laittaa tälläistä, nää on hurjan hyviä, vitsi, onneksi te ehdotitte näitä, on kyllä hyvää!". Kuinka moni olisi sanonut tuon, "onneksi te ehdotitte näitä"???
Joten, sain kait tämän asiani selväksi? Miksi ei kaikki voisi sanoa pientä kiitosta tai positiivista sanaa, ihan pienistäkin asioista? Niistä tulee hyvälle mielelle! Eikä mikään jää sitten ainakaan epäselväksi.

Noh, onhan tuossa suorapuheisuudessa ihan sellainen yksi pienikin juttu, se kääntöpuoli...
Matkasimme näyttelyyn, ja huomasimme, että näyttelyn pihalla on parkkimaksun kerääjiä. Huikkasin takapenkiltä isännälle, joka ajoi, että sanot että me mennään vain purkaamaan, ettei me makseta maksua. Noh, mitä tapahtuu kun isäntä avaa ikkunaa- "no haistakaa nyt vi**u, vi****n siitä edestä!" Heh, mitään säästämättä, V.stä tinkimättä... Isäntä sitten tulkkasi häkeltyneelle parkki miehelle, että me mentäis vaan purkaamaan...

Mutta asiat tulee sanottua suoraan. Ja asian toimitus on aina avointa ja vilpitöntä.
Tätä samaa asiaa on myös (ainakin melkein) elokuva - YES MAN. Mies, joka sanoo kaikelle kyllä. Kokeilkaa! =D

Ja terkut Kaikkoselle... ;) Tullaan taas pian käymään!

*

Saako bussikuskikurssilla- urpå viiruksen?

2009-05-18T02:55:00.000-07:00

Mikä on, kun bussikuski kaahaa perälaudassa kiinni, 120km/h nopeudella? Ohittelee samassa nopeudessa? Ajaa rinnalle liikennevaloissa, joissa on 1 kaista? Tulee niin kiinni perseeseen liikenne valoissa, ettet näe edes bussin koko tuulilasia, eikä edes tiistain hesari mahtuisi väliin? Huudella bussin ovesta kaupunki ajossa hävyttömyyksiä? Tai muuten vain olla urpå ja käyttäytytä kuin sika? Onko bussikuskeilla ego ongelmia? Kun on niiiiin iso 15 litranen masiina alla, että on pakko alkaa itsekkin pullistelemaan? Tai ei oikeasti ole mitään elämää, kun vain busseilu?

Kuvassa autolla vauhtia vajaa 100km/h. Liukas talvikeli, ja yksi dösistä meni jo ohi... Ja tässä jo ihan "turvaväli"

Ihan oikeasti? Tiedän monen monta bussikuskia, ja VAIN 1 asiallisen. Hänkin jo varmaan kuukahtanut, tai ainakin hyvin vanha...

Siskoni naapuri... Onneksi tässä vaiheessa entinen sellainen, mutta bussikuski kuitenniin. Ensimmäiset sanat, joita siskolleni sanoi uutena naapurina, vittumaiseen äänensävyyn; "Onks noi teidän koirat koulutettuja?". Ja siitähän se riemu alkoi. Solvauksia, uhkauksia, häiriköintiä, ja vain naapurin toimesta. Hän mm. soitti palokunnan siskoni ovelle. Vaikka ei siellä mitään palanutkaan... Paikalla kävi myös sossun väki, vaikka lapsia ei ollutkaan, eläinsuojelun tyypit, ja tarklastivat tilat oikein erinomaisiksi! Suunsoittoa ja uhkailuja koirien hoitajille... Lista on loputon. Mutta, kiusa se on pienikin kiusa. Kun rahaa, aikaa ja kärsivällisyyttä oli mennyt tarpeeksi, selviteltiin asiaa poliisien ja lakimiesten kanssa. Vihdoin urpå bussikuski luovutti, myi asuntonsa ja muutti pois. Mitä ihmettä? Miksi pitää olla niin vaikeaa?
Omasta kokemuksesta puhumattakaan...

Entisen työnantajani mies oli myös bussikuski, joka selvitti minulle tosissaan; "joo, katsos uusissa busseissa on sellainen juttu, että kun avaat oven, niin se on minuutin auki, eikä se voi liikkua se bussi, ennen kuin ovi on mennyt kokonaan kiinni, siksi ei voi enään avata ovia mummoille, jotka kipittää rollaattorilla, kun siinähän menisi taas se minuutti, ainakin" MITÄ? Kyllähän toki tiedän, että busseissa on joku jarrulukko, että kun ovi on auki, bussi ei voi liikkua, mutta paskat siinä mitään minuutin ajastinta ole? Ja tuo tyyppi oli muutoinkin outo, selittelyineen... Oliko lie edes ihminen, kun yöt ajoi dösää ja päivät teki hommia kukkakaupassa...? Ilmankos jututkin pehmenee hieman...

Niin, ja se yksi urpå, jonka päivä on kuulemma pelastettu, kun saa vetästä oven kiinni juuri jonkun nenän edestä. Piristää päivää? Mutta, entäs se minuutin viive ? ;D

Ja yksi kuski, joka tosiaan ajoi rinnalleni liikennevaloissa, vaikka kaistoja oli vain yksi.... Kyydissä paljon väkeä ja kuski näytteli sormea! Go Savonlinja!

Ystäväni talossa asuva dösäkuski, joka tulee tauoillaan kotiin ja jättää dösänreuhansa niin, ettei ystäväni pääse autollaan pois pihasta... Ja kun ystäväni oli sanonut, että voisiko kuski olla ystävällinen, ja jättää auton tienvarteen, koska hänen auto ei mahdu pihasta pois, niin kuski tokaisi "no hanki saatana kunnon duuni, niin ei tarvii täällä himassa päivisin olla, ja minähän jätän bussini, minne haluan, siirrä se saatana itse, jos et mahdu"... Noh, mitäs tähän enään lisättävää... Muuta kuin että ystäväni oli tilannut tälle lihavalle kuskille painonvartijat- lehden, jotta jaksaisi joskus kävellä kotiin syömään sieltä tienreunasta, eikä ajaisi bussiaan heidän kerrostalon pihaan. Teki myös valituksen kuskista bussiyhtiöön.

Ja se yks dösäkuski, joka kotonaan laitteli hiuksia imurin päälle ja ovien kahvoille, jotta näkee, käykö bussikuski kumppani kotona pettämässä häntä....

VOI VOI VOI!!!!
Mikä ihme teitä dösäkuskeja riivaa? Laihduttakaa, käykää lenkillä, ja hankkikaa joku kiva harraste!
Urpåt kun ette kait tajua edustavansa työnantajaa suunsoittamisellaan.... Eihän se olekkaan kuin kissan kokoisin kirjaimin se firman nimi siinä dösän kyljessä...

*

Elämä on...

2009-05-18T02:40:00.000-07:00

Jutteluni ystäväni kanssa herätti minut todellisuuteen. Kuulin "susta on tullut samanlainen laho-aivo, kun mä"- sanoi hyvä ystäväni jutellessamme puhelimessa. "Aijemmin luotin aina suhun, kun sulla on paperit järjestyksessä, mutta en enään!" No niin oli, oikeasti, oli! Edelleen, olen organisoinut muistamiseni siisteihin pinoihin. Esim. Näyttelyilmoittautumiset. Ne ovat valmiiksi täytettyinä, ja muistilappujen kanssa tuossa duunipöytäni nurkalla. En koskaan ole unohtanut ilmoittaa johonkin sellaiseen näyttelyyn, jonne haluan mennä. Alkuvuoden huonotuuri on lannistaneet minua pahasti. Koirien onnettomuudet, ihmisten ilkeilyt, talokaupat (tai niiden puute) ja muut asiat, ovat saaneet aikaan sen, että olen asettanut monta asiaa edelle näitä blogi kirjoituksia jne. juttuja. Lisäksi avasin itselleni kaupan, joka työllistää tietysti reilusti enemmän, kuin aikaisempi varasto myynti...

No... Aktiiviset täällä vierailijat, ei näköjään ole kaikonnut, vaan aktiivina olen saanut sähköposteja, että koitahan jatkaa taas blogin kirjoittelua! Ja näin on nyt taas tarkoitus. Miljoona "kirjoitettavaa" asiaa pyörii päässä, mutta olen vain ollut niin saamaton...

Nyt koitamme ryhdistyä. Niin paljon hienoja saavutuksiakin on koirien kanssa tullut, ja ne kaikki jää laittamatta kotisivuille, kun ei vain yksinkertaisesti jaksa avata illalla kotona konetta enään.

Mutta, Affi; Lupaan ja vannon, katta kiven ja kannon, että kampaan aivoni, ja alan taas täsmälliseksi! Voit siis soittaa jatkossakin, ja kysyä, milloin jonkun näyttelyn ilmoittautumisaika umpeutuu ja kuka siellä on tuomarina ;D
Ja varppina, päivitän sivuja aktiivisemmin kuin kerran kuukaudessa!

*

Vanhassa vara parempi...

2009-04-14T04:08:00.000-07:00

Voi, voi... Vanhuus ei tule yksin. Vielä 2-kymppisenä ajattelin, että meno vaan paranee, mutta ne ajat on takana. Nyt alkaa se rupistuminen sitten. Laivamatka viikonloppuna vei mehut, ja persetin kahden päivän "krapula" on jo liikaa. Todistajiakin on, mutta en siis naukannut mitään alkkis pitoista. Matka seuralainen kylläkin ;) Mutta, ei päässyt normi unille, niin tässä se on.

La iltana lähtö. Pikkuiset drinkit (alkoholiton) ja sitten nukkumaan tax freen kautta. Noh, minulla oli alapeti, ja 50kg koiraa samassa sängyssä ei oikein pelannut. "Pikku" Vaakku lepäili jaloissa,eli en saanut jalkojani suoraksi. Voimistelin siis puoli yötä tuonkin kanssa. Sitten Viivi matkaseuraneito, halusi peiton alle. Ja kun peiton alla tuli kuuma, hyppäsi neito lattialle. Noh, siellähän tuli kylmä... Ja sitten, "TÖK"- märkä nenä mun naamaan, "kuuleppas, avaappas peittoa, tahdon tulla takaisin" Joo... Ja kun tämä oli toistunut n. 20 kertaa, alkoi jo silmät verestää... Ilta oli ilmeisesti kääntynyt aamun puolelle, kun porukkaa liikuskeli suht. reippaasti käytävällä. Milloin laulaen, milloin tapellen, milloin sitten erehtyen ovesta jne. Noh, kellohan se sitten jo soikin klo 06.00, joten,ei tullut nukuttua. Silmät lurpallaan kurvailtiin Tukholmassa, ja päivä lojuttiin näyttelyssä. Illalla laiva takaisin Suomeen. Tällä kertaapiti sitten mennä menestystä juhlistamaan ruokailun ääreen. Ja taas tax freen kautta nukkumaan. "Myöhään" meni silti. Nyt taisi olla silmät niin viirussa, että kun tapasin tyynyn, sammuin heti! Aamulla taas sitten 6.00 ylös ja kotiin ajelemaan. Olo oli kuin pahemmasti ryypänneellä, joten kaaduin nukkumaan moneksi tunniksi kotona. HUH! Olihan reissu, ja vieläkin on hömelö olo! On tää... Vanhaksi kun tulee, niin alan enemmän arvostamaan mukavuuksia, ja varsinkin niitä yöunia! Tämä nyt vain oli sellainen hetken mielijohde- reissu...

Ei oo varaa olla vanha... Eikä vanhassa ole mitään parempaa... Onhan ne vanhat autotkin ihan paskoja... ;D

*

Nyt osoitan sormella!

2009-03-23T03:06:00.000-07:00

Koirien kasvattaminen on mielestäni vastuullista puuhaa. Kasvatan perheenjäseniä, jotka elävät n. 10-15 vuotta, tarvitsevat joka päiväistä hoitoa, ruokaa, ulkoilua. jne. Noh, loppuuko kasvattajan vastuu, kun perävalot häipyy? No ei missään tapauksessa! Päinvastoin!

Terveys, on yksi sellainen asia, josta itse kannan huolta. Niin omissa koirissani, kasvateissani kun koko rodussa, jota harrastan. Näin ei kuitenkaan ole kaikilla.

Kyseessä on rotu, Portugalinpodengo, pieni sileäkarvainen. Ja kun katsoin terveystilastoja, olen yhden ystäväni kanssa ainuita, joiden koirat on tutkittuja?? Mitä ihmettä? Tarkoitan nyt esim. omaa käytäntöäni, että koitan tutkituttaa mahdollisimman paljon jalotukseen käytettävistä koiristani. Miniminä, että vähintään toinen pentueen vanhemmista on tutkittu läpikotaisin. Kuinka yli 100 pentua kasvattanut kasvattaja voi sanoa, että rotu on terve, kun hän ei ole koskaan tutkituttanut koiriaan!?! Tarkoittaako se, jos koira ei koskaan oireile, että sillä on A.n lonkat ja 0- polvet? No ei todellakaan!
Ottakaa nyt kasvattajat hyvät hieman älliä käteen! Lähdin hupiini katsomaan kuinka paljon kasvattajat tutkituttavat jalostuskoiriaan, ja en todella voinut ymmärtää, että kasvattaja, jolla on 48 pentuetta, ei ole tutkituttanut yhden ainutta koiraansa virallisesti ja 117 pennusta VAIN 1 kasvatti on käynyt tutkimuksissa!! Toinen kasvattaja on kasvattanut 40 pentuetta, on tutkituttanut virallisesti 1 jalostuskoiransa (lonkat) ja 114 kasvatista vain 9 on tehty virallisia tutkimuksia (2 näistä on minun ja ystävä kasvattajani omistuksessa). En voi muuta sanoa, kuin että ohhoh! Tämän kyllä huomaa myös kasvattajan omasta aktiivisuudestaan "patisteleeko" hän kasvattejaan tutkimuksiin.... Voi, voi...

On hienoa, että meillä on näitä "vanhoja" kasvattajia, mutta täytyy sanoa, että tuollainen vastuuttomuus terveyden kanssa, räjähtää joskus käsiin kyllä! Ja vain tutkimalla koiria, ja siirtämällä sairaat koirat pois jalostuksesta, voimme estää tämän.
Itselläni on tällä hetkellä 3 pentuetta podengoja kasvanut. Niistä 2 pentuetta on alle vuoden ikäisiä, joille ei siis voikkaan tehdä vielä virallisia tutkimuksia. 3 pentueesta löytyy 5 eri koiraa vanhempina, joista 3 on tutkittuja laajasti. Ja terveitä. Tiedän taustaa, mikäli joskus kasvattini sairastuu. On toki sairauksia, joita ei tutkimuksilla löydä tai oma koira on kantaja, tällehän emme voi mitään. Mutta jos sukua on laajasti tutkittu, tiedetään, mistä aloitetaan.

Haasteena kyllä laitan kaikille (ja kaiken rotuisille) kasvattajille, ottakaa uusi harrastus koirienne tutkimuksista! Rokotuksen yhteyteen voit aina ottaa silmä tai polvitutkimuksen, ei maksa montaa euroa ylimääräistä, mutta on ehdottoman hyödyllistä tilastoituna tulevaisuuden varalle!

Nämä omat "tutkimukseni" voi kaikki käydä julkisesti toteamassa täältä! Joten, on turha alkaa osoittelemaan takaisin!
(Tutkimista helpottaa, kun laitat koiranet asetuksista itsellesi, että näyttää terveystulokset myös taulukoissa, ei tarvitse jokaista koiraa katsoa erikseen.)

*

Pienen elämän ihmeellinen alku!

2009-03-19T11:10:00.000-07:00

On se vain niin, että kuinka pieni lapsi voi olla viaton ja avuton, kaikkeen mitä sen ympärillä tapahtuu... Siskoni on saanut lapsosen, ja hän vierailikin mini hemmon kanssa meillä. Mini tyyppi on oikeinkin vieraskorea, sillä se ei ole kuin muutaman kerran avannut suunsa, kun olemme häntä nähneet. Muikistelee vain maailman menoa =) Ensi kertaa eläissäni, olin sitä mieltä, että ihan söpö ihmis- lapsi. Anteeksi vain kaikille kavereille, mutta en tosiaan tiedä, kyllä vieläkään, mitä "söpöä" pienissä lapsissa on? Noh, tuo mini prutku, joka meillä vieraili, on kyllä poikennut muista pienokaisista, ja positiivisella tavalla. Johtuukohan siitä, että se on sukua? =)

Oli miten oli, asia, josta halusin sanoa.
Tuttavapiirissäni on paljon sellaisia ihmisiä, jotka todella oikeasti haluavat lasta, mutta eivät saa, tai se on tuottanut melkoisen tuskan, että se lapsonen on vihdoin siunaantunut. Tälläisille henkilöille soisin oikein mielelläni pienen taikasauvan heilautuksen, että he saisivat haluamansa. He ansaitsevat lapsensa. Tekevät mitä tahansa lapsokaisensa eteen, ja antavat sille kaiken mahdollisen, mitä antaa voi, rakkauden ja nallejen välillä.
Toinen ääripää... Esimerkiksi narkkari- likka, tulee vahingossa raskaaksi, synnyttää ja pitää lapsen, mutta tekee sen todella huonosti ja välinpitämättömästi. Miksi tälläiselle henkilölle siunaantuu lapsia? He eivät niitä halua, eikä niitä missään tapauksessa ansaitse. Tiedän tapauksen, jossa lapsen syntymä, sai vahvasti riippuvaisen tytön hankkiutumaan hoitoon, ja elää tänä päivänä "tavallista" elämää, eikä voisi olla kiitollisempi, siitä mitä lapsi hänelle toi tullessaan. Lapsen isä kuoli, huumeiden yliannostukseen. Ja tapaus, jossa vahvasti alkoholisoitunut nuoripari sai lapsen, ja paskat välitti, miten lapsella menee. Tärkeämpää oli lähteä tupakalle oluen kanssa, kuin vauvan vaipan vaihtaminen. Vauvan käsittely oli todella huonoa, ja monesti kovakouraistakin. Vauvat ja pienet lapset kokivat, mitä on olla perheriidan keskellä, miltä kalja maistuu 3 vuotiaasta ja kuinka äkkiä voidaan lähteä äidin kanssa evakkoon, kun isä kaivaa puukkoa...
Miksi lapset joutuvat kärsimään, kun alkoholisti äiti tappaa itsensä? Mitä heille tapahtuu? Kuka huolehtii ja lohduttaa? Miksi tälläisen perheen teini- ikäinen lapsi ottaa ohjat käsiinsä ja huolehtii sisaruksistaan? Eikö lasten kuuluisi olla lapsia? Leikkiä ja puuhastella, eikä surra menetettyä äitiään? Ja mitä tälläinen äiti on ajatellut? Lapsilla päällimmäisenä varmasti kysymys, MIKSI?

Olen ollut nuorena mukana "ystävieni" kanssa, katsomassa kolikon kääntöpuolen, ja olen todella vihainen, etten tajunnut silloin, että noin ei voi lasta käsitellä. Olin kovin ihmeissäni siitä, kuinka elämä heittelee, ja mitä kohtalo tuo.
14 kesäisenä, opin, että puhelinta pidetään auki koko yö, jos joku tarvitsee apua...

Opiskelut veivät minut pois näistä kuvioista. Voisin kait sanoa, onneksi... On kuitenkin todella upeaa, että muutamat ystäväni, on selvinnyt lapsuudestaan, jota ei ollut. Hatun nosto heille...
Ihmettelen edelleen, kuinka ikimaailmassa, joku voi kohdella pientä kääröään huonosti? Mikä ajaa ihmisen välinpitämättömyyteen? Miksi tälläisiltä äideiltä, ei oteta lasta pois heti?

Ne, joilla lapsia on, ja niitä ovat itse halunneet, niin pitäkää hyvää huolta pienokaisistanne. Vai haluatteko itse, että teiltä jää vanhainkodissa vaipat vaihtamatta, kun oma lapsi siemailee olutta mielummin kuin huoltaisi omia vanhempiaan...?

Reissussa rähjääntyy...

2009-03-14T07:42:00.000-07:00

Outoa, on olla (melkein) netin tavoittamattomissa viikko... No juuh, Lapin loma tuli käytyä, ja täytyy sanoa... Hienoa oli! Mukavaa, ja ohjelmaakin löytyi ja ruoka oli hyvää ja moottorikelkka kulki ja husky- safari oli melko hauska kokemus! =D

juna- matka oli ehkä se suuri miinus. Tuuppaat auton junaan, "nukut" yön, ja sitten pitäisi aamulla herätä virkeänä... My ass!
Junan makuuvaunu oli ahdas, meluisa, helvetin kallis ja uskomatonta, mutta lakanat olivat niin kovat, ilman huuhteluainetta pestyt, että ihoni meni ruvelle!! Junamatkan otimme ihan kokemuksen takia, mutta oli niin törky juttu kyllä, että eipäs mennä toiste! =( VR.lle pieni palaute; käyttäkää nyt saakeli jotain "pehmennystä" niissä lakanoissa! Hemmetti!

Loman loppu vietetään Tampereella. Tulimme siis tänne, yllätys, koiranäyttelyyn =) Pari päivää näyttelyä ja lötköttelyä hotellissa, nam! =)

*

OOooooooOOoo!! Lapin lomaa!

2009-03-09T04:37:00.001-07:00

Kyllä kelpaa! Mökki, sauna, lunta kainaloon asti, hiljaista, rauhallista ja jees... Lappi! =)
Loma on alkanut siis rauhallisissa merkeissä. Köryteltiin tänne lauantaina, ja ollaan keritty jo vaikka mitä. Vanha akka pöräytti pulkkamäkeen niin että lumi pöllysi! Kokeiltiin suksia lumilla ja nyt ootellaan huomista moottorikelkkailua =) Ohjelmaa piisaa, kun vaan rahat riittää. Mikään kun ei ole ilmaista!

Kohteena siis Saariselkä, ja monikieliset matkaseuralaiset. Paljoa ei Suomea kuule, mutta väliäkös sillä, meillä on ollut hubaa! =D

Terkkuja kaikille tunturin kupeesta. Mökin ikkunasta on hienot maisemat, ja huipulla vielä hienommat ;)

*

Tuut, tuut!

2009-03-06T08:40:00.001-08:00

Junalla menee kovaa =)
Lapin lomalle alkoi siis junamatkalla, Helsingistä Rovaniemelle. Matka alkoi auton viennillä lastaukseen. Sinnehän se sujahti vaunuun sisään suksi boxeineen kaikkineen. =)
Auto pitänee viedä lastaukseen hyvin paljon ennen kuin juna on edes laiturilla, joten hiippailimme ihmisten pällisteltäväksi asemalle. Käväsimme Kaisaniemen puistossakin koiria ulkoiluttamassa.
Sillätavalla uutta, että minä en ole koskaan tuonut junassa autoa mukanani, enkä ole ollut makuuvaunussa.
Junaan vihdoin päästyämme, meitä odotti pienenpieni hytti. 2 petiä, ja koirille pieni syvennys. Noh, pieniä kuukiviä tästä maksaneena, piti hieman pettyä. Tällä hinnalla olisin ollut superluksus yön hyvässäkin hotellissa. Nyt nukkumaton yö kolisevassa ja ahtaassa hytissä... =(
Mielen virkistämiseksi, päätimme lähteä ottamaan syötävää ravintolavaunuun. Ravintolavaunu hinnat, ja pimeät maisemat. Olimmehan yöjunan matkassa. Mutta, saimme sentään "pöytiin tarjoilun"...

Tampereella oli junan täyttöä, joten koirat saimme hyvin pisutettua. Olisin voinut odottaa, että koirien reiluun hintaan, olisi kuulunut konnarin ulkoilutus palvelut... Vaan ei kuulunut. Koirathan ei saanut hinnalleensa mitään vastinetta. Ja epäreilua on se, että Vares maksoi saman, kuin 30kg pienempi mr.D. =(

Huonosti nukutun yön jälkeen, maisemat piristi kummasti. Porokin hiippaili heti näkökenttään! Jipii! ;) Lapin loma pelastettu, poro paikannettu!
Ulospääsy sujui helposti. Auto vain junasta, ja matkaan. Kätevää! JOS olisin nukkunut tuossa "luksus" hytissä, edes tunnin, olisin kait ihan tyytyväinen matkaan. Harmillista vain on se, että matka maksoi ihan aikuisten oikeesti, todella paljon, ja mitä saimme...? Tulimme siihen tulokseen, että tämän rahan, jolla kaksi henkeä olisi päässyt etelään viikoksi, käytämme seuraavan kerran ajamiseen, oikeasti laadukkaaseen yöhän hotellissa, ja laitamme aimo-osan vaikka säästöön!

Lopputulos on se, että yleisillä meneminen EI kannata, ellei kieri rahoissaan. Tämä siis oli ihan fine- kokeilu, ja menemme toki takaisin vielä, mutta ensi kerralla auto- juna EI ole vaihtoehto... =(

Loma kuitenkin on alkanut mukavasti, väsymyksestä huolimatta! Henkka sai heti poronkäristystä, ja koirat ovat kirmailleet runsaassa hangessa! Kiitos ja terkut Heidille asema hotelliin, jossa saimme viettää ensimmäisen loma yömme, ja pystyimme jopa nukkumaan! ;)

Lentokentällä on vain rikkaita?

2009-03-02T01:24:00.000-08:00

Taxit, nuo kaupunkimme pikku menijät...
Tänään katselin paria taksikuittia. hmm... Kaksi matkaa, pisteestä A, lentokentälle ja lentokentältä pisteeseen A. OK, kaikki tajusi? Siis sama matka, kahteen eri suuntaan.

Kohteesta A, lentokentälle klo 6.56, to aamuna: Perusmaksu 5,00e, matka 18km = 25,60 ja thats it. 30,60e.

Lentokentältä kohteeseen A sunnuntai iltasella, ennen klo 00.00; Perusmaksu 7,70e (ok, oli "yö" aika ja sunnuntai). Taksa 18,4km (?)= 25,80e ja MITÄ? LENTOKENTTÄLISÄ 1,50e. Mikä hemmetin lentokenttälisä? Onko sitten olemassa Juna- asemalisä? tai torilisä kauppikselta? Stoccalisä? HÄ? Mitä ihmettä? Yhteismaksu oli 35,00e, eli 4,5e kalliimpi, kuin toiseen suuntaan. Siis mitä, joku 25 markkaa? Onko toi nyt reilua? Tarkoittaako tämä, että lentokentällä saa ottaa tälläisen skeida lisän, koska jos on varaa lentää, niin on varaa maksaa taksistakin enemmän? HÄ?
Tajuan, että lentokentälle tulevien taksejen ja kuskien pitää olla mm. asianmukaisesti pukeutuneita, mutta onko ne niin paljon parempia, kuin "tavan" taksit? Miksi tuo toinen kuski ei räpsäyttänyt lisämaksua, kun pöräytti lentokenttä alueelle? HÄ? Kertokaa nyt tolppa- apinat minulle, MAKSAAKO KUSKI SIITÄ, ETTÄ NOTKUU LENTOKENTÄN TOLPALLA???
Tämä on ainut asia, jonka ymmärtäisin, ja sitten matkaan laitetaan reippaasti asiakkaalle lisähintaa... =(

Täältä kun katsoin, en löytänyt tälläistä "lisämaksu" kohtaa...
Täältä taas löytyy... Tuolla myös selitetään se, että se tosiaan maksaa takseille, tulla notkumaan Helsinki- Vantaalle... Ja lisäksi, koiralisä? Ei voi oikeasti olla totta? Opaskoirista ei tietty peritä mitään, joten, jos tarvii koiria viedä taksiin joskus, niin ei muuta kuin keppi käteen ja koirille valjaat. =( Kuinka koirien kuljetus voi maksaa? Eihän ne edes istu penkillä? Vai saako sitten tähän hintaan jo tulla penkille? Koko poppoo? Ja jos tarvii auttaa, niin sekin maksaa. Vi***, mitä hemmettiä? On se hyvä, kun ei tuota tulevaa "lamaa" saa ruokkia, joten, ottakaa mallia taksikuskeista, lisämaksua lisämaksun perään... Saakelin Tolppa- apinat! (ja tämä on Juha Vuorisen idea...)

Eli, jos olet lähdössä lentokentälle niin mene taksilla ja palaa jollain muulla... Oman auton säilytys maksaa aikasta reippaasti, joten omakin auto kannattaa jättää jonnekkin muualle parkkiin. On se... Kaikesta kynitään rahaa... =/ Minäkin taidan laittaa liikkeeseeni kyltin, "jos pyyhkäset jalat kahdesti mattooni, maksaa se eukun. Yksi pyyhkäisy veloituksetta"

*

Tuore Täti täällä!

2009-02-26T01:14:00.000-08:00

Näin se menee, minusta tuli nyt sitten virallisesti TÄTI. Kuullostaa kovin vanhalta... Ja aina kun lapsena puhuin "vanhoista" ihmisistä, oli he tätejä ja setiä... =/ No, kait sitten olen virallisesti vanha...

Terve tyttölapsi syntyi siskolleni tänä aamuna vaille 9.00. =)
Onnea vaan sinappikoneSimpanssin kanssa!
Tänään syntymäpäiviään viettää myös sukulais"täti"- Heidi, komiat 60v.! Ja tänään olisi myös oman vaarini syntymäpäivä. Hänellä ikää tulisi yli 90v. jos olisi vielä maankamaraa kuluttamassa. Hyvää syntymäpäivää kaikille! Tänään taisi olla hyvä päivä syntyä =)

http://www.viivijawagner.net/

Kuljetusliikehän kuljettaa...

2009-02-25T03:43:00.000-08:00

Kuljetusliikkeet, posti mukaan lukien, aiheuttaa minulle harmaita hiuksia, hyvin paljon. Mistä noita kuskeja löytyy? Meille tulee kerran viikossa lava, jonka keskipaino on n. 300kg. Eli jonninverran tavaraa satsissa. Lava tuodaan luiskaa pitkin varastoomme. Oli kesä tai talvi, satoi tai paistoi, perjantai tai maanantai... Aina sama, aina löytyy jotain valitettavaa. Kummaa...
Kesällä lava tulee liian vauhdilla, ja talvella se ei tule laisinkaan, maanantaina ei kengät pidä, ja perjantaina ei löydy voimia, sateella kastuu ja paisteella vituttaa muuten vaan kuskia... Selityksiä, selityksiä ja selityksiä. Paras on varmaan Postin kuljettaja, ulkomaalaisperäinen tumma hipiäinen poika. Otti lavan autosta, ja jätti sen keskelle parkkipaikkaa. Lava ei liikkunut, "se ei tule, mä ei saa se liikkumaan, ma jatta se tahan", ja rympsis, siihen jäi. Lava meni rikki, joten empäs minäkään saanut sitä. Moido! Hän ei ole käynyt tämän jälkeen... Transpoint toimitti aina tavarat vuorokauden myöhemmin. Kaukokiito toimi pitkän aikaa, vaikka heilläkin oli aina jotain "ongelmia". Kaukokiito myös murskasi pari lavaani, josta tuotteita meni rikki. He korvasivat nämä kyllä, kiitos siitä... Postilla tilaan välillä, MUTTA vain pientä tavaraa, sillä postin lava- toimitus ei oikein futaa. Tai menee vaikeeksi, kun vaikka olisimme täällä, eivät he ryhdy tuomaan lavaa ennen kuin ovat tavoittaneet sinut, joten,taas voi mennä päivä hukkaan. Soittavat kolmesti, ja sen jälkeen saat joskus myöhemmin soittopyynnön postitse... Jep. Tavaran toimittaja teki kuitenkin jaon uusiksi, ja vaihtoivat kuljetusliike valikoimaa. Transpoint ja kaukokiito putosi pois valikoimasta, ja tilalle tuli Kiitolinja. Tämä toimii samoin tavoin kuin Kaukokiito, että toimii, mutta ei toimi. Tästä firmasta mm. löytyy oikein suurin alfauros. "Mun kengissä ei oo pitoa, mä en jaksa,mä oon ihan poikki"... Lavaa ei siis tuotu... vaan "neiti" löi luukut kiinni, ja vei tavarat mukanansa... Seuraavana päivänä sitten tuli hieman harteikkaampi kundi, joka rykäsi lavan heti sisään! Ihmetteli vain, että mitäs hemmettiä? Kuka se oli, joka ei tavaraa saanut sisään? Ja tänään, taas sarjassamme "valitan valmiiks"- tyyppi. Ensimmäinen reaktio, "minähän en sinne tuo, 400kg tavaraa!!" No mitäs sitten? Nyt tavarat sisään saatana, tänne tulee joka viikko tavaraa, ei yks pikku luiska voi olla noin kova pala! "No silloin ei varmaan ollut lunta!" HÄ? Siis JOKA viikko tulee tavaraa, eli myös viime viikolla, ja lunta ON ollut koko talven, tavarat nyt saakeli sisään, mä pääsen jatkamaan hommia! Hirmuisella mutinalla alkoi jamppa repimään tavaraa sisää, "mä en kyllä ota vastuuta, noi kamat lentää tuonne takaseinään, ja mä päästän kyllä lavasta irti, en tuu mukana, ei se kyllä tule nätisti, varo vaan......"
Tätähän olen kuullut jo melkoisen paljon, joten... Jäin katsomaan,kuinkahan komiasti ne kamat menee... Noh, ei mennyt tavarat seinään, vaan tulivat oikein nätisti, ja joutuipas kuski jopa vetämään lavaa... Sen jälkeen kun sanoin, että hyvinhän ne tuli! " no joo, o, ihme kyllä. Noi rullat ei yleensä liiku tuollaisessa hangessa, että sit en ois saanut niitä..." MIhinköhän se puhe nyt jäi, missä se lava syöksähtää käsistä ja menee päin seinää?? Voi Vi***! Mitä ihmeen hiiriä? Eikö kuljetusfirmassa pitäisi olla sellaisia oikeita miehiä, eikä mitään hartiattomia neitejä?

Suuri kiitos niille muutamille vakiokuskeille, jotka hoitavat hommansa kunnolla. Tuovat ajallaan, tietävät mihin tulee ja mitä menee, ei muttia, vaan kamat sisään,nimi paperiin ja morjens! KIITOS!

Kohta tämäkin selitysten selittely varmaan loppuu, sillä yrityksemme muuttaa, ja nyt saamme oikein lastauslaiturin! =) Noh, osaan vaan kuvitella, mitä seuraavaksi "tää on niin ahdas, mä en mahdu, toi laituri on liian korkea (vaikka onkin säädettävä), tässä on liian jyrkkä mutka, pihalla on hiekkaa, mä kaadun, aurinko häikäsee, mun housuissa on paskaa..."

*

Tässä jutussa on sähköä!

2009-02-23T23:33:00.000-08:00

Joo, ja kunnolla onkin! Sähkölaskuhan tulee normisti 3kk välein. Aijemmin se on ollut parin saturaisen luokkaa. Nyt, kun kaikki väittää, että pentujen teettämisellä tienaa rahaa, niin tässä taas yksi aika iso lovi lompsaan! Pentujahan meillä tosiaan oli. Heidän takia, meillä on yhdessä huoneessa ollut koko ajan lisälämmitin ja valo päällä päivälläkin. Tämä on tuonut 3kk sähkölaskuun lisää n. puolet, eli sähkölasku oli nyt vajaan 400.00e! Teholämmitys maksaa siis... Ja kyllähän se kirpaisee, taas näin jälkikäteen. Mutta, tämä on suora kulu pentujen hoitoon! Kannattaa siis miettiä, kaikki tälläisetkin asiat mukaan, jos suunnittelette pentuja. Kesällähän luulisi, ettei tälläistä tarvita, mutta kyllä meillä on ollut kesälläkin pentujen alkuaikoina lisälämmitin. Tosin, lämmitintä ei tarvita niin paljoa,kuin talvella, mutta kuitenkin...

Nyt, onkin taas aika hieman nuukailla... Päätin juuri, että meillä alkaa sähkönsäästö maaliskuu! Tosin, reissussahan ollaan maaliskuusta melkein 3 viikkoa, joten säästöä tulee helposti ;D

*

Tankki tyhjäksi...!

2009-02-23T07:57:00.000-08:00

Nykyajan tekniikkaa, näet melkein kilometrilleen, kuinka paljon vielä kyseisellä tankilla voi ajaa, ennen kuin meno vesi loppuu. Noh, olimpas aamulla taas niin tokkurassa, että ajoin sujuvasti huoltiksen ohi... Ei siis tullut tankattua vakipaikassa... Noh, ajattelin, että kyllähän näillä bensoilla hurauttaa vielä Helsinkiin ja takaisin?! Bensavalo syttyikin melkein heti, kun olin ohittanut huoltiksen. Noh, ajelin tyytyväisenä töihin. Töistä lähtiessäni laitoin navigaattorin päällee, jotta näkisin, kuinka pitkästi kotiin vielä on, että pääseekö perille asti?? =)
Jep, moottoritien alussa näytti, että tankilla pääsee vielä 31km. Harmillista, että navigaattori näytti matkaa olevan 36km... Noh, nyt taitaa mennä tarkalle, ja taloudellinen ajo olisi poikaa. Vastoin normaalia, ajoin 100km/h moottoritiellä (oho!). Seurailin silmä kovana ajotietokonetta... hmm... Kilsat tippuivat 30km mutta navigaattorista kilsat oli tippunut enemmän, eli toivoa oli! Ei muuta kuin kotiin asti vaan, hyvin näillä pääsee!! =D
Mutta, mitä ihmettä! Ajotietokone on luuseri! Se ilmoitti yks kaks, kun km tippuivat alle 30, että tankille, HETI! HÖÖÖÖöööööH!!! Ei tän näin pitänyt mennä! Nyt en pystynyt enään seuraamaan, kuinka kävi. NO, hetken jo ajattelin, että tiirailempas ihan tuota perinteistä mittaria. Se kun ei ole vielä tapissa, joten...
No, uskon puute tuli minullekkin, ja kurvasin matkalla Korson Shellille tankille. =( HÖ, jäi hyvä jännitys pelistä pois! Perimmäinen ajatus varmaan oli se, että olen niin pirun laiska tankilla kävijä, että sinnittelen aina viimeiseen asti. Onneksi kummalakin autollamme pääsee yllättävän paljon yhdellä tankillisella, joten ihan joka päivä ei tarvitse olla tankki jonossa.

Edellinen saabimme kuitenkin näytti viimeiseen asti, että paljonko pääsee, ja pienimmillään se oli muistaakseni 3,5km... ;)
Ystäväni Affi tuolta "lapista" pisti vielä paremmaksi, ja ajoi Mondeon tankin siihen , että kun meni tankkaamaan, oli ajotieturissa jäljellä 1km! Hatun nosto tälle! Säästäväisyys kannattaa, ja pohjaalaiset on nuukia! =D

Sillä siisti!

2009-02-20T03:53:00.000-08:00

Joopa joo... "Vapaa"päivä... Asuntoesittely edessä,ja siivousta siis. Heräsin eilen 7.00 aikaan. Siivous alkoi 8.00 aikaan, ja klo 22.00 menin suihkuun ja sitten nukkumaan. Tässä 14h aikana, istuin kahdesti alas syömään. Ja yksi pentu lähti maailmalle. Eli kuitenkin,saldoksi jää yli 10 tuntia "vapaa"päivä siivousta... =/ Ulkona "kävin" sen verran, että laitoin tyynyt ja peitot ulos tuulettumaan (n. 1m ovesta) ja avasin oven pizza kuskille =/ Pizzat olivat hyviä joo, mutta nyt jos joku viitsii sanoa, että ei ole siistiä niin saakeli... Tekee itse paremmin!

Jep,elikkäs ensinäyttö. Runsasta osanottoa toivomme tietysti =) Jaksaa olla vielä mieli virkeänä, mitähän se on puolen vuoden päästä, kun on edelleen näyttöjä... Toivottavasti ei... Talo siellä metsässä on kuitenkin edelleen myös myynnissä. Nyt vaan sormia ristiin =D

Mukavaa laskiaisviikonloppua!

*

Tärkeitä tavaroita...?

2009-02-17T00:27:00.001-08:00

Tässä talohuminassa tuli mieleeni yksi vanha juttu. Olen siis tässä mielessäni remontoinut tuota taloa jo, vaikka aika epätodennäköistähän sen saaminen on...

Mutta siis, muinoin joskus, sinisen uskollisena ystävänä, huomasin, että WAU, myyntiin on tullut vessanpytyn kansia, erillaisa ja värisiä. Noh, silloinen vessani oli sinistäkin sinisempi, joten mitäs muuta, kuin sininen kansi joukkoon. Katselin ja tuumailin ja vertailin. Vihdoin silloin löysin Marimekon suunnitteleman wc.n kannen, sinisen. =)
Aarteista suurin, joka maksoi oikeasti pieniä kuukiviä! Eli kallis oli, mutta pakko oli saada.
Se vaihtoi meidän mukana myös asuntoa ja toimi hienosti. Tälläinen oli se rakkaista rakkain juttu, paskapöntön kansi (?)!!

Noh,mitäpäs sitten tapahtui kannelle. Remontti!
Meidän wessa remppa tehtiin niin, että itse olimme matkoilla siemailemassa hieman margaritoja, ja sillävälin vessamme valmistui. Mutta, karmea kotiin paluu, wessanpöntön kansi oli tiessään??!!??!!
Kysyin remontissa mukana olleelta isältäni, missä kansi oli? Joka mielissään kertoi " me heitettiin se roskiin, sehän oli ihan kauhea!" MITÄ? Mun aarre!! Eihän niitä enään myydä edes missään, ja olinhan upottanut siihen sievoisen summan rahaakin! Apua! =( super =(
Tämä onkin yksi niistä asioista, joita tulee heti mieleeni, kun tulee puhe vessan remontista... Voi aarg... Tikarilla pistelin mielessäni faijaani, joka oli sen tuhonnut, ja vielä mielissään! Voi paska! Kirjaimellisesti!

Noh, kaikesta huolimattahan olen tästä päässyt yli (vahvalla lääkityksellä) ja nyt vessassa komeilee uusi paskapönttö, valkoisine kansineen... =/ Vaikka uusi on aina uusi, ei se korvaa tässä tapauksessa vanhaa...
Naapurin Minoskin varmaan muistaa tämän komean pöntön kannen? Oli se niiiin hieno!

*

Talo kuume!!

2009-02-15T08:32:00.000-08:00

Kuinka se parannetaan? Pyyhkimällä tyhjällä lompakolla otsaa, niin kuin autokuumeen saa laskemaan? Voi, voi, nyt ollaan pahasti metsässä. Siis oikeasti. Kävimme tänään katsomassa yhtä torppaa, jota olemme kuolanneet jo pidemmän aikaa. Emme vain ole halunneet mennä käymään, sillä aavistin, mitä tuleman pitää. No, tänään siellä kävimme ja niin kävi, kuinka olin arvaillut...
Oma asuntomme meni siis myyntiin. Varmaankin alkuviikosta näkyy netissä, toivottavasti. Päätöksenhän me olemme tehneet, että ei uutta, ennen kuin vanha on myyty. Nyt vain toivoo, että meidän kiinteistökauppias "Sali", olisi super reipas, ja löytyisi heti joku ihana ihminen, ja saisimme sitten sen metsä talon.
Kaikilla on omat haaveensa. Meillä on; ei naapureita, ainakaan ihan näkö etäisyydellä! Peltoa ja metsää, siis tilaa hengittää ympärillä. Hyvin säilytystilaa ja mukava talo! Nyt ne kaikki löytyi. Valtavan ihana vanha maatilan päärakennus, pienine piharakennuksineen ja navettoineen. Olis se hevonenkin tervetullut sitten!

Voi skeida, kauhia talon hinku. Vimmattu suunnittelun halu. Olenhan tälläinen "pitää tapahtua heti"- täti...
Taidan ottaa siiderin sunnuntai intoiluuni... Nyt menee jo liian kanssa höyryämiseksi!

Vinkki kuitenkin niille, jotka etsii mukavaa kolmiota, täällä olis. Ja jos olet hyvä sisustussuunnittelija, niin täällä olis yksi hullu apina asiakkaaksi unelmien talonsa kanssa! =D

*

Kiinteistökaupan aatelia!

2009-02-11T23:40:00.000-08:00

Näin se sitten menee, asuntomme menee myyntiin, koska tilan tarve on hieman enemmän, kuin mitä nyt on.
Ystävämme on kiinteistövälittäjä, ja hänen kanssaan kauppaa hierottiin. Tälläisenä aikana, on tylsää, mutta todellista, hänet lomautettiin =(
Noh, aloitimme asian sitten uudestaa, puhtaalta pöydältä. Pyysimme ilmaisen hinta- arvion 3 eri välittäjältä. Mukana "kamppailussa" oli SKV, Huoneistokeskus ja Kiinteistömaailma. Isoja firmoja siksi, että anteeksi vain pienet yritykset, mutta en luota pieniin auto- tai asuntokauppiaisiin...

Jätin netin kautta tuollaiset yhteydenottolomakkeet kaikkiin firmoihin. SKV vastasi n. 1,5min. "lähetä"- napin painamisen jälkeen. Ripeetä, eikö? Mieshenkilö soitti, ja sopi ajan tapaamiselle. Hän tosin peruutti tapaamisen tuntia ennen,perheasioiden takia, mutta saimme sitten sovittua uuden ajan rivakkaasti. Huoneistokeskuksen mamma soitti n. 20min hakumuksen täyttämisen jälkeen, ja Kiinteistömaailman. 1,5h. Ehdottomasti miellyttävimmän kuvan antoi Kiinteistömaailman nuorehko nainen. Huoneistokeskuksen puhelin keskustelussa ei myöskään ollut mitään vikaa. Naishenkilöt antoivat enemmän sellaisen kuvan, että ovat kiinnostuneita asiasta.

SKV.n setä kävi ensiksi, sanotaan, että henkilö oli vaikka Pekka. ( ei siis oikeasti kyllä ollut...) Pekka pörähti ajallaan paikalle,sunnuntai iltana, klo 19.00. Pekka katseli paikat, ja sitten istuimme alas ja tuumimme. Pekka esitteli kaikenlaisia hintahommeleita ja käyriä jne... Kysyi kolmesti, "tehdäänkö paperit?" Ja tarjoutuipas hän jopa soittamaan muille välittäjille ja perumaan heidän tapaamiset,jos me tekisimme heti paperit... Muutamaa pikku asiaa huomioimatta,Pekka oli raudankova ammattilainen. Hyväkäytöksinen ja oikein vakuuttava. Pekka poistui paikalta 21.30, eli oli siis kanssamme höpissyt 2,5h... ;)
+++ SKV.n "Pekalle" =)

No niin, sitten oli vuorossa Huoneistokeskus. Kyseessä oli naishenkilö, ja nimettäkööt hänet vaikka Sirkku-nimiseksi.
Noh, Sirkku tätyli tuli, hame päällä ja koirille potentiaaliset sukkahousut jalassa (siis rikkomis mielessä...) Sirkku katseli ylimielisen näköisenä asuntoa, tepasteli kuin kana tunkiolla, ei oikein kommentoinut mitään... Loobykin hoksasi tämän, ja ajatteli hieman rentouttaa Sirkun vakavaaolemusta, ja laittoi nenänsä takareittä vasten, ja nosti nenällään Sirkun hameen ylös, ja tumppasi kylmän nenän persauksiin... Hihii! Sirkun ilmettä ja GO Looby patu! xD voi, voi! Looby hogasi asian ytimen.
Sirkku oli hyvin luotaan poistyöntävän tuntuinen. Hän istui alas, ja alkoi laskemaan. Hän tarjosi asunnostamme 15 000e vähemmän kuin SKV.n edustaja. Ilmoitti normaalin välityspalkkion, ja sitten jo hänet kättelimme ulos, n. puoli tuntia...
+ hänelle... siis Huoneistokeskuksen "Sirkku"

Sitten vuoroon tuli kiinteistömaailma. Tupaan asteli hyvin miellyttävän ja "kotoisen" tuntuinen nainen. Nimettälööt hänet vaikka Pirkoksi. Pirkot on aina mukavia =)
Pirkko tutustui asuntoomme huolella. Nosti jopa pentujen pissapaperit ja tutki lattia materiaalit. pyöri ja hyöri, kyseli paljon ja kyllähän sitä juttua riitti muutenkin. Kiinteistömaailmaa kohtaan, oli pieni ennakko miinus, nimittäin tarjouskauppa. Me emme siitä pidä, siis henkilökohtaisesti. Meistä se on pikku jujutusta, joten olimme jo päättäneet, että sitä emme halua! Muutoinhan Pirkko oli saanut ennakkoon parhaimmat pisteet puhelin "käytöksestä". Istuimme Pirkon kanssa alas. Hän esitteli papereitaan, ja faktojaan. Arvioi asuntomme saman hintaiseksi, kuin SKV, joten annan heille hyvät pisteet tästä.
Pirkko selitti kaikenlaiset asiat selviksi, ja vaikutti hyvin kiinnostuneelta myymään meidän asuntoamme. Noh, turistiin ja hörpättiin kahveeta, turistiin lisää ja sitten vielä turistiin ja kun oli turistu 2,5h totesimme kaikki yhdessä, että,eiköhän se ollut siinä. Ovensuussa, Pirkko takki päällä, meni turistessa vielä puoli tuntia! =) Pirkko lähti kotimatkalle klo 22.00... heh! Kovasti riitti juttua!
+++ Kiinteistömaailman Pirkolle.

No niin, nyt tulikin vaikeeta.Pitäisi päättää, mitä tehdään?
Huoneistokeskus oli heti poissa laskuista. Myykööt Sirkku Uniikki kohteitaan... Meidän asunto ei "ihan" yllä siihen sakkiin...

Pekka oli jees, ja samoin pirkko. Tuumailtiin,ynnättiin ja mietittiin...
Lopulta Pirkko sai viimeisen pisteen siitä, että Kiinteistömaailmalla on sellainen asunto myynnissä, josta me olemme kovasti kiinnostuneita, ja Pirkko osasi siitäkin meille kertoilla lisää...

Joten,näin kävi, arpaonni lykästi Kiinteistömaailman Pirkkoa, ja hän sai toimeksiannon. Toivomme, että päätöksemme on oikea, ja Pirkko saisi asuntomme myytyä.
Jos siis olet kiinnostunut kivasta kolmioista, niin ei muuta, kuin luuria käteen ;)

*

Leipuri hiiiiivaa...!

2009-02-03T23:47:00.000-08:00

Kävimpäs eilen hierojalla... Nyt on selkä tiukasti juntturassa. Mutta fiilis hierojalla oli hyvä. Meillä käy säännöllisesti hieroja kotona. Hän hieroo, kuin isompikin mies, vaikka onkin nuori naikkonen =) (terkkuja vain Riinalle!) Eilen kävin toisella hierojalla, kun sain lahjakortin. Hänen metodit olivat hyvin paljon erillaiset, mutta oikein miellyttävät. Hänen kanssaan tulikin puheeksi, miten voi olla erillaisia hierojia. mm. naapurissamme, Eestissä, ei hierojilla (tai muillakaan vastaavilla) ole minkään näköistä koulutusta. Yksi, isosta porukasta, tulee Suomeen oppiin,ja opettaa sitten 20 muuta. Tämä on jo luksusta, eli yleisesti ottaen, monellakaan, ei ole edes tälläistä "koulutusta".
Olen kerran käynyt Tallinnassa hieronnassa, ja voi viddu... Minua heitettiin, kun paloiteltavaa lihaa, kovalla vanerilla, ja hieroja hieroi kaikki mahdolliset paikat. Mahan leipominen, oli se kaikista tarpeettomin. Kuunneltuani osaavien hierojien kommentteja, olen kuullut, että vatsan hierominen, on jopa vaarallista, sillä suolisto voi vaihtaa paikkaa jne... Noh, eipäs tarvii mennä enään sinnekkään, siis Tallinnaan. Ja uskon, että kohta siellä ei käy kukaan muukaan. Kuka menee hierontaan, jos kohdellaan noin? Tai jalkahoitoon, jos ei edes välineitä desinfioida asiakkaiden välillä? Parturi- kampaaja leikkaa samoin,kun meidän isäntä ja manikyyri heittää kynsilakat syliin... Kuka haluaa maksaa tälläisestä? Noh,minä en ainakaan. Se edullisuus, käy pian kalliiksi!

Olen myös joskus ollut Slovakiassa kokovartalohieronnassa. Tällä kertaa hierojana oli iso (siis todella iso) raavas, karvainen ja tuhiseva mies. Hän ei puhunut englantia, joten se vaikeutti kovasti olemista. Ensiksi hän kysyi selvästi jotakin, ja osoitti radiotaan... Ajattelin, että ahaa, musiikkia, tottakai ja nyökyttelin päätä. Noh,kävin mahalleni pöydälle pötköttämään, ja mitä? Radio laitettiin päälle, ja mitä? Sieltä kuului vain puhetta. Hetken sitä kuunneltuani, tajusin, että kyseessä oli äänikirja...? En kyllä tajunnut, mitä he siellä puhelivat, mutta....
Jännityksellä myös odotin, että kuinkahan reipas hieroja oli, mutta... Iso mies tuntuikin lähinnä siltä, kun olisi tiskirättiä vedellyt selkääni pitkin. Hyvin kevyttä hierontaa, ehkä enemmän rentoutusta. Noh, se oli ihan hauska. Kesti tunnin, ja olihan se. Kun tulin ulos huoneesta, kaverini hirnui aulassa ja kysäisi " pääsittekös pitkälle äänikirjassa?" Eli, sitä se oli, ja ilmeisen jännäkin, koska hieroja aina välillä pysähtyi, kun oli ilmeisen jännä kohta =D

Kaikkea löytyy! Laadusta kannattaa maksaa,eli käyttäkää sitä hierojaa, jonka olette havainneet hyväksi. Ja mikäli tavallinen hieronta on liian kovakouraista, niin suosittelen oikein lämpimästi shiatsu- hierontaa!

=)

Miten on onnellisuus?

2009-01-29T00:28:00.000-08:00

Olen kuulostellut ihmisiä. Kaikilla on oma tapansa olla onnellinen. Toinen haluaa reissata, toinen haluaa olla vain kotona, ja yksi haluaa tehdä kaikkea siltä väliltä. Omat onnellisuuden hiput on herkässä, ja tulee pienistä, arkisista asioista. Olen tietysti onnellinen, kun pitelen käsissäni matkalippuja! Tai katson talo esitettä, tai kun on uusi auto... Rahalla saa onnea, se on selvä. Ihmisen rakkautta sillä ei saa, mikä on ehkä se suurin onnellisuuden aiheuttaja. Rahalla voi ostaa rakkautta kyllä, kun ostaa koiranpennun. Se tekee maailman onnelliseksi ja rakastaa sinua vilpittömästi. Tiedän, että edellisen tekstin perusteella, ei uskoisi, että koiristaan voi olla onnellinen, mutta jokainen niistä on persoona ja jokainen aiheuttaa onnellisia hetkiä. Toinen menestymällä näyttelyssä, toinen vain loikoilemalla sängyssä. Onnellisuus on niin jokaisen persoonasta kiinni. Rikas ihminen voi olla onneton, sillä hänellä ei todennäköisesti ole sitä, mitä rahattomalla voi olla.

Oletko koskaan istunut metsässä kannon nokkaan, hiljjentynyt hetkeksi, ja miettinyt. Olen tässä ja nyt. Minulla on koti ja työ, ja ruokaa, ja rakastava ihminen lähellä...? Me voimme tehdä tavallisia asioita, hengittää raikasta ilmaa, kerätä sieniä, ja liikkua vapaasti. Olen terve ja minulla on kaikki perustarpeet, joita tarvitsen. Voin tehdä valintoja asioiden suhteen. Asiat voisi olla huonomminkin! Paljon huonommin!

Kaikilla on unelmia, toiveita ja haaveita. Näissä on haastetta, jotta ne saataisiin toteutettua. Minulla oli lapsena kolme toivetta, kaksi ihan tavallista, jotka olen toteuttanut ja yksi ihan urpo haave, jota ei koskaan voisi toteuttaa, mutta lähelle sitä haluan mennä. Nykyään, minulla on edelleen kolme, hyvin erillaista unelmaa, jotka aijon kaikki toteuttaa, ennemmin tai myöhemmin.
Lisäksi on liuta asioita, joita haluan tehdä ja kokea, esimerkiksi matkustaa.Ja kun sinnikkäästi säästää, pääsee matkalle, ja voi kokea muiden maiden aarteita! Jokainen työssäkäyvä, pystyy säästämään, yhden ulkomaanmatkan verran vuodessa. Roomaan pääsee reiluksi viikonlopuksi alle 400e/henkilö, ja kanarialle viikoksi, vielä halvemmalla. On vain tiedettävä,minne, miten ja mistä etsii ja haluaa mennä. Kaikki on mahdollista, jos sitä oikeasti haluaa.

Väärin on, syytellä toisten haaveita ja toiveita vääriksi. Kenenkään haaveet ja toiveet ei ole vääriä. Kaikki tyylillään. Muistan, kun joskus muinoin, ystäväni ryhtyi lapsen adoptiota harkitsemaan. Projektin alussa, hän sanoi minulle, "meillä on mahdollisuus valita, haluammeko talon vai lapsen". Lapsi teki heidät onnellisiksi, vaikka he toivovatkin että joskus vielä saavat sen talonkin... Se on heidän haave, jota kukaan ei voi latistaa!

Kaikki me olemme ihmisiä, erillaisia, erillaisten mielipiteiden kanssa. Ja sinun omat asiat ovat sinun asioita, ei muiden. Ja ne, jotka arvostelevat muiden ajatuksia, voisivat mennä itseensä, ja miettiä, miksi niin tekevät...

Olkaa onnellisia =)

Kuinka pilaat maanantain?

2009-01-26T00:18:00.000-08:00

Maanantai... Karvinenkin vihaa maanantaita, ja olen vakuuttunut maanantain tarpeettomuudesta... =(
Tosin, jos maanantai poistettaisiin, korvaisi tiistai äkkiä sen. Mutta, maanantai voisi olla sellainen vapaaehtoinen työpäivä. Että jos oikein ketuttaa maanantaina aamulla, ei tarvis mennä töihin...? =)

No joo, oma maanantai aamuni meinasi sisältää pari koiraa viipaloituna... =/
Lähdin ulkoiluttamaan koiria. Remmit solmussa, mutta siihenhän olemme jo tottuneet. Noh, ensimmäinen koira kyykkäs skeidalle, ja toisen piti ängetä siihen viereen kimppakakalle! Eka kaveri poistui paikalta, ja itse kävelin eteen päin, jotta voisin nykäistä tämän toisen kaverin toiseen suuntaan, jotta se ei astuisi toisen skeidaan. Noh, niinhän siinä sitten kävi... Vaikka nykäsin, piti kääntyä tietysti juuri siihen suuntaan, missä höyrysi se eka skeida, ja astuahan siihen piti! Voi persetti! Olisi tehnyt mieli pistää kilon paloiksi tuo apina! Miten se voikin juuri tehdä noin, ihan kuin olisi oikein tähdännyt ja väkisin juossut siihen paskiin, vaikka tosiaan,olisi voinut tulla vain siihen suuntaan, jossa minä vedin... =( Voi AAAAAARRRGGGGG!!!!!
Pipo vinossa, suu mutrussa jatkoi matkaa kirkkaan punaisena kiukusta! HÖ! Noh, kerkesin jo löytämään jotain hyvää, sillä tämä skeidaan astellut kaveri hillui hangessa. Ajattelin, että se putsaisi hyvin tassujaan, hyvä hyvä! Noh, hyvä, hyvä, huomaan, että yksi koiristamme (joka oli vapaana) on niin pieni, ettei pääse penkan yli pientareelle skeidalle, vaan paskoo saakeli keskelle jalankulku väylää! Voi mitä vielä ja hyvää päivää!! Noh, sitten oli omatkin kengät paskissa, kun potkin kadulta syrjään koiran kikkareita! Jos nyt voisi, niin olisin käynyt maahan makaamaan (en paskan päälle) ja kirkunut täysiä!! Voi Paska! En voinut muuta sanoa!

Noh, kävelin huppu naamalla kotiin, ja lähdin töihin. Olisin halunnut käyttää sen vaihtoehtomaanantain, en mene töihin. Vaan menen päiväksi istumaan vaatehuoneeseen!

Liikennevakuutuskeskus...

2009-01-22T00:08:00.001-08:00

Sain postia tälläisestä firmasta. Kirje oli odotettu kyllä, mutta tarvii taas sanoa, että järjenkäyttö sallittu. Viime kesänä, elokuussa ostimme asuntovaunun. Uuden omistajan rekisteröinti pitää tehdä 7 vuorokauden kuluessa. Ajatuskatkos, ja teinkin tämän rekisteröinnin kahdeksantena päivänä. Katsastuskonttorin lyyli osasi kertoa, että tästä tulee pieni sakko. Noh, tätä sakkoa onkin odotettu... Ja nyt se tuli. TOSIN, Vares söi sen... Jäljelle jääneissä palasista löysin numeron, jonne soitin. Kysyin, että en huomannut tämän olevan lasku vain joku tiedustelu...? Mitä pitää tehdä? (ohjeet ovat ruuan sulatuksessa...). Silmälasipäiseltä nyhveröltä kuullostanut mies vastasi, että ei tarvitse tehdä mitään. No, mikä tämä lappu oli? No sellainen laskua edeltävä valitusilmoitus jos siis sen haluaa tehdä, mutta setä osasi sanoa napakasti "mutta minä näen, että te olette tehnyt tämän ilmoituksen päivän myöhässä, eli ei kannata ruveta väittämään vastaan". No olinko väittämässä? No EN! Ajattelin, että ihan oikeasti, jo noin löysän kuuloinen tyyppi takaa sen että tälläisessä virastossa tehdään kaikkea näinkin turhaa. Lähettävät valitus lapun, jolla ei kuitenkaan voi valittaa...? Noh, Veres tajusi jujun ja pyyhki persauksensa siihen. Joten, nyt, odotamme edelleen, sitä laskua... Kuinka paljon kaikissa virastoissa tehdäänkään turhaa työtä? Onhan sillä tosin työllistävä vaikutus...

Autokoulu 10- vuotiseksi!

2009-01-20T02:13:00.000-08:00

Nyt on pakko sanoa MITÄ HELVETTIÄ???
Olimme matkamessuilla viime perjantaina. Maksoin auton parkkilipun, parkkeerasin auton, ja, koska on iso auto, on selvää ettei sen ympärille jää yhtä paljon tilaa, kuin smartilla. Noh, paikka, jonka löysin, oli hyvin pieni. Toiselle puolelle, oli parkkeerattu vielä isompi sprintteri, ja toisella puolella iso volvo. Tumppasin auton siihen, olihan siinä paikka! Sprintteri oli niin lähellä omaa reunaansa, että jouduin kääntämään peilin, jotta omani mahtuisi omaan ruutuun. Noh, siinähän se oli, siihen se mahtui. Mutta, en päässyt kuskin ovesta pois. Näin tilavat ovat messukeskuksen paikat, kun menet isolla autolla. Noh, helposti suoritettu homma, könysin apparin puolelta ulos.

Kun lähdimme, katsoin pikaisesti auton kyljet, ehjät ovat =)

Mutta, tämä VOLVO- KUSKI! Hän ei ollut mahtunut autoonsa (ilmeisen lihava). Vaan, mitä oli tehnyt nerokas VOLVO- KUSKI? no soittanut tietysti POLIISILLE! "nönnönnöö, tuo tuli ja vei mun hiekka lapion ja rikkoi mun hiekkalinnan, tulkaa äkkiä, grande HÄTÄ!" Ja poliisit tuli, eikö ole heilläkään parempaa vitun tekemistä??? Noh,ilmeisesti he olivat auttaneet tämän lihavahkon Volvo kuskin autoonsa, ja koska Volvo kuski on niin saakelin LÄSKI, niin oli punnertaessaan rikkonut omaa autoaan sisältä???!! Voitteko uskoa, että Poliisi otti tästä oikein tehtävän, ja voi surku, läski Volvokuski haluaa korvausta meiltä?? Mitä helvettiä?

Vien auton MAKSULLISEEN parkkiin. Ruutu on nafti, mutta oma auto on siellä ruudussa, sisällä! Noh, veli ponteva rikkoo oman autonsa, niin kuka maksaa? Tämä Volvo kuski käytti vielä Poliisin palveluita, näin surkean typerässä asiassa, vaikka veronmaksajien pussista maksettavalla palkalla toivoisin selvittelevän jotain muuta asiaa! Ei voi olla todellista!! Eikö ahneella, parkkipaikan omistajalla ole mitään vastuuta? Menihän minunkin takki likaiseksi, kun könysin siellä autojen välissä, mutta en soittanut poliisia!!

Haluan kyllä nähdä valokuvan tai muuta todisteita tästä, ennen kuin maksan mitään. Ja, tässäpä hyvä juttu, laittaa vahinko kiertämään. Mene paskalla autollasi väijymään isojen autojen vieruksia messarin parkkipaikalle!

VOI VITTU!

http://www.kiroilevasiili.fi/
Ja anteeksi reilu kielenkäyttö!

Hajuja ja makuja!

2009-01-14T02:11:00.000-08:00

Ihmiset tykkäävät eri asioista. Hajuista ja mauista. persoonallista. Mutta, mitäpäs jos hajut ja maut ovat erityisen voimakkaita? Tai niitä ei ole? Oma nenäni on super tarkka. Saatan istua liikenne valoissa, ja yks kaks nenääni uiskentelee jokin haju tai tuoksu. Ehkäpä tupakan haju... Ja kun lähden liikkeelle, huomaan, että monen auton päässä oli tyyppi, joka poltti autossa, ikkunat kiinni...
Makuni on myös erikoisjalostunut. Sellaiset maut, joista en pidä, niin niistä en sitten oikeasti pidä. Kala, hyi olkoon! Lammas, vielä kauheampaa. Ja ne, jotka ovat aijemmin minua huijanneet, "maista tätä, ei tää maistu yhtään lampaan lihalle!", niin ukoskaa, olen kokenut tämän huijauksen niin monesti, että en mene enään siihen lankaan. Maistan ja haistan niin paljon sellaista, jotka muilta jää tyystin huomaamatta. Äiteeni koitti huijata minua "herkullista tomaatti keittoa, syö vain" Jujuhan olikin siinä, että maistoin välittömästi, että mukana oli myös vuohen juustoa, joka on todella ällöä! Ja samoin, äitini oma tekemä hernekeitto... Jossa oli "palvilihaa"... Joopa joo, hajusta jo tunsin, että kyseessä oli mukana uitettua villapaitaa (eli lampaan lihaa... Vaikka se olikin savustettua). Koekemus tuo mukanaan varmuutta, joten, minua on enään turha houkutella mukaan syömään mitään villasukkia tai muuta. Koska minuun ei tehoa enään, "ei tää yhtään maistu..." Sillä se maistuu! Uskokaa jo!

Olen muutenkin super kranttu ruuan suhteen. En syö kalaa, riistaa, enkä lammasta. Kaikkenlaiset vihannekset, kasvikset ja hedelmät kelpaa. Juustoja nam! Ja saahan sitä yllättävän paljon aikaiseksi naudan ja kanan lihasta, mutta niistäkin vain file osat. Ei hemmetti mitään kasleria! BLÖÖ!

Sairastaessani nyt viidettä päivää, koen ongelman. En haista tai maista...!!
Mitä järkeä on syödä kinkkua leivällä, jos ei sitä maista? Hinkkasin aamulla hajusaippuaani, ja ei se tuoksunut! Hyvä puoli tässä on se, ettei tarvitse dödöä, en kuitenkaan haista omaa käryä... ;)

Hyvät jussit, ja waput...

2009-01-01T10:39:00.000-08:00

No niin, se on vuosi vaihtunut. uusia kujeita miettien. Viime vuosi oli jokseenkin ihan vauhdikas, ja koira painotteinen. Paljon mentiin ja tultiin. Nyt olisi aikeena tehdä toisenlaisia juttuja, toki, koirajuttuja unohtamatta =)

Eilinen, vietettiin kotona. Naukkailtiin hyvää ruokaa ja juomaa. Ammuskeltiin rakettejakin. "Hetken" koittaessa, menimme tuohon lähistöllä olevan koulun pihalle ampumaan isommat raketit. Oli sinne eksynyt joku muukin tuuleen kärvistelemään.
Mutta, yhtä asiaa en tajua. Pari pikku poikaa. Kävelivät niin reteenä, ja räkivät, ja ampuivat raketteja (siis oikeasti oikeita raketteja, ei mitään kissanpieruja) maata myöden...? Mitä hemmettiä? Tätä en tajua. Miksi ihme, tälläinen tarve? OK, jos ampuisivat jossain aukealla, niin ettei vastassa ole porukkaa. Mutta kun nämä saakelin pikku pojat ampuivat oikeasti porukkaa päin noilla raketeilla... En tajua. Tuollaiset tissiposket pitäisi pitää kotipihalla!
Samaa asiaa aiheutti myös se, että oli melkoinen tuuli, jotenkas pari rakettia tekivät uukkarin kesken matkan ja tulivat alas, niin että pauke kävi! Piti olla hieman varpaillaan, että mihis sitten rynnätään.

Kun omat paukut oli ammuttu, oli kello tasan, ja olipas miellyttävää vain seisoskella, ja katsella. Mihin vain katsoi, niin joka paikassa poksui. Olemme viettäneet maalla (lähinnä koirien takia) monta uutta vuotta, ja siellä on melkein vain ne omat paukut. Ne on tietysti aina oltava paremmat, kuin naapurissa, mutta välillä on mukavaa katsoa, kun joku muukin laittaa rahaa taivaalle! =D

Kotiin tultuamme, lähdin Rusinan (teräsaivojamaha) kanssa pihalle pissulle. Puhelin soi... Aina niin mukava isäpappa soitteli, "pikku" tinassa... ;D Ja tosiaan, rattoisan puhelun päätteeksi hän toivotti hyvää joulua! Äiteeni taisi nauraa kuset housuun asti, ja hirnumisen lomassa kuulin, "toivota nyt saakeli samalla hyvät jussit" xD Taisipas itseäkin naurattaa, eikä se ole koskaan pahasta. Tekevälle sattuu!

Nyt toivottelemme kaikille oikein mukavaa alkanutta vuotta! Toivottavasti se on antoisa, ja tuo tullessaan monia uusia tuulia! =D

Totaali lomailua!

2008-12-29T05:16:00.000-08:00

Ihanaa! Kerrankin, varmasti moneen vuoteen, olen ollut LOMALLA! Aamut alkavat, kun haluttaaa, ruokaa napaan ja koirien kanssa metsään! Tehdään mitä tehdään ja milloin tehdään kun sopii! Pitkät lenkit, ei aikatauluja! NAM! En nyt tosiaan muista, koska olisin näin ollut viimeksi? Vapaapäiviä on ollut, mutta pari viikkoa pötköön, en muista?! Aina on lomilla jotain ohjelmaa ja tiukkaa aikataulua! Lomalla, olen myös kerinnyt suunnittelemaan seuraavia lomia (jotka näköjään taas aikataulutetaan) Jussina mennään rovaniemelle (riippuu tietty matkaseurasta, Tiinaa...!!) Ja heinäkuussa lappiin, niin kuin maaliskuussakin. Huhtikuulla jonnekkin lämpöön, ja siinähän ne sitten taisikin olla...? =) No oli miten oli, niin nyt ainakin ollaan vielä lomalla! =D Kiitosta vain, tämän loman mahdollistajille!

Yllä kuvassa, Dummyn näytös, kuinka steppailaan etujaloilla! Tämä toistuu useasti lenkin aikana, ja välillä saa nauraa niin että vedet valuu silmistä. D kävelee melkoisen pitkiäkin matkoja näin! =D

Lenkillä metsikössä saa oikeasti vetää happea, ja kuunnella hiljaisuutta! Rusina mammakin on ollut aktiivina lenkeillä, ja kylläpä mamiakin juoksuttaa! =) On oikeasti miellyttävää katsoa, kun koirat nauttivat ja kirmaavat korvat vinossa. Vauhtiahan piisaa kyllä tässä porukassa! Koirat juoksevat melkein koko lenkin, ja tuntuu, kun verhot vedettäisiin naamoille, kun kotiin tullaan. Kaverit nukkuvat melkein koko loppu päivän! =D Rankkaa tuo juoksentelu!

Rallea harmittaa myös, kun Vares juoksee kovempaa, joten ohitustilanne, voi monesti näyttää tältä:

Toivottelemme kaikille turvallista ja rauhallista uuden vuoden viettoa!

Vaakku pelkää pukkia!

2008-12-17T00:08:00.000-08:00

Pentujen aikana, meillä o tietysti käynyt paljon väkeä katsomassa pentuja.
Kaikki alkoi siitä, kun laittelin etupihalle jouluvaloja ja callunoita. Naapuri ilmeisesti niistä innostui, ja oli laittanut vielä pihalle sellaisen polven korkuisen joulupukin. Meillä on siis yhteinen etupiha, ja ovet ovat siis ihan vierekkäin. Noh, Vares lähti ulos, mutta... takaisin tullessa, se huomasi sen joulupukin! Ja voi, siitäkös piti mekkala nostaa. Ei voinut usko koira ressu silmiään, että paljon puhuttu pukki, on noin pieni ja pelottava! Sitä on nyt sitten "pelätty" siitä lähtien... Ja, koska väkeä käy paljon, ja muut pojat ovat Varekselle kertoneet, että pukki tulee kyllä, niin Vaakkua alkaa aina pelottaa, kun ovikello soi ja pikku D haukkuu... Nukutuksen jälkeisessä pöppörössäkin se sinkosi vauhtiin, kun D alkoi haukkumaan ja ovi kävi. Eihän sitä koskaan tiedä...

Mielessä kävi jo, että, mitäs jos tilaisimme "oikean" pukin käymään? =) Noh, ei kuitenkaan... ;D
Vares on nähnyt monet tontut, jotka on käynyt tiiraamassa, kuinkas kilttejä koiria onkaan. Niillekkin tarvii tietysti haukkua...

Vares kuitenkin toivoo, että pukki toisi paljon lahjoja, mutta voisi jättää ne ovelle. Ei tarvitsisi pukin sisälle tulla, kun on niin monta muutakin paikkaa, jossa käydä... ;)
Jouluun on enään viikko! Ja juhannuskin on ihan kohta taas... ;)

Suuren suuret silmä (makuu)pussit...

2008-12-16T02:09:00.000-08:00

Joulunaika on monelle hieman erillaista, kuin minulle. Tämähän on kauppiaan sesonkia. Sen lisäksi, että pyöritän oman firman, hoidan myös parin henkilön rahaliikenteen (eivät osaa itse nettipankkia käyttää). Sittenhän hommailen vanhempieni firmassa, koitan pitää yllä kotona 4 aikuista koiraa ja "paria" pentua, järjestää joululahjoja, pakata ne, viedä ne, hoitaa tilauksia ja toimittaa kukkia... ja, ja, ja... Noh, eilen sitten istuimme illan lekurissa koirien kanssa. Looby pappa kävi patu tarkastuksessa, ja kaikki näytti hyvältä. Pikkuisia patteja tarvitsee seurata vielä... Rusinan röntkenissä näkyi 4 hippetti pentua, ja povet todettiin terveiksi. Vares kuvattiin virallisesti. Lonkat ja kyynär- kuvat. Polvet tutkittiin terveiksi. Sitten Vaakulta piti nippasta irto napa pois, joka osoittautuikin napatyräksi, ja se vaati isomman leikkauksen, ja paljon enemmän rahaa... Herra etsivähän on tunnetusti "hieman" herkkä poika, ja voi, voi. Se huuto ja kitinä yöllä, piipitys ja parkuminen... =( Ei nukuttu... Kaveri hiljeni vasta,kun isäntä könysi lattialle nukkumaan Vaakun seuraksi. Eli, silmäpussit kasvaa... Voi, voi. Kunhan perjantai koittaa, niin A/ nukun koko viikonlopun! B/ En vastaa puhelimeen C/ en avaa ovea! Sen lisäksi, odotan, että ti-ke hommat ovat ohi, ja pääsee hieman huilaamaan hetkeksi!

Kun joskus vielä saisi viettää sellaisen joulun, ettei olisi tätä sesonki hässäkkää...

Akat ne vaan nalkuttaa!

2008-12-11T01:25:00.000-08:00

Olettekos koskaan miettinyt perimmäsitä syytä, miksi me akat oikeasti nalkutamme? Kotonamme kun on usein tämä tilanne:

"Laitan pesukoneen valmiiksi, paina vain nappia kun tulet töistä, jooko?"
"Joo, joo..."
Tulen töistä... "onko pesukone jo pessyt?" ... "hei, ei tää ole ollut edes päällä?"
"En tiennyt et se pitää laittaa"

Ja siitähän se sitten lähtee. Miksi hemmetissä ei voi kuunnella? Miksi pitää vain kuulla omaa röhinää ja mietteitään. Eikö toinen ole kuulemisesi arvoinen? Eikö kiinnosta? Miksi pitää loukata toista? KAIKKIEN naisten, kenen kanssa olen tästä asiasta puhunut, ovat samaa mieltä ja potevat samaista ongelmaa. Ihan esimerkkinä vaikka omat vanhempani. Pitääkös tässä järjestää saakeli joku naiskommuuni, jossa asua? Miksi ukot ei välitä? Itselläni on ainakin niin mittari täynnä tälläistä paskan jauhamista, ja sitten valitetaan "mitään, mitä mä teen, ei ole oikein!" "aina sä jaksat nalkuttaa"
No ei hemmetissä mikään menekkään oikein, kun ei koskaan kuunnella ohjeita. Jos pyydän kaupasta kermaa ja tuodaan piimää, niin onko se sama asia? NO EI! Ei taas jaksettu kuunnella.

Olen niin monesti huokaillut, että kohta porisee yli. Tai siis tänä aamuna tuli yli... Lakkaan itsekkin kuuntelemasta. Miksi hemmetissä minä hoidan asioita, ja yritän tehdä olemisen mukavaksi, jos toinen haluaa halia omaa mahaansa sohvalla, eikä kiinnosta pätkääkään mitä taas nalkutan... Joten, terkkuja vain kaikille teille "mukaville" miehille, joiden akat nalkuttavat; he välittävät teistä, ja koittavat tehdä olon mukavaksi teille. Mutta turhahan on toista arvostaa, joten pitäkää vain emäntienne puheita nalkutuksena, sillä ette kuitenkaan kuule sitä sisältöä, joka voi joskus olla tärkeääkin... Turha on ihmetellä sitten kun menee sukset ristiin! Lakkaa se nalkutus... Ja kaikki muukin!

Hyvää Itsepäisyyspäivää!

2008-12-06T01:37:00.000-08:00

Kunnellessani pari päivää koiran piipitystä, on mukavaa, kun isäntä otti kaikki koirat ja lähti metsään. Ihana hiljaisuus! Pennut nukkuvat... Ja aina on aikaa näpytellä koneella, vaikkakin,pitäisi mennä suihkuun ja valita vaatteita illan juhliin. Noh, ihan vastaanotolle mennään, mutta vain syntymäpäivä vastaanotolle ;) Muistan, vanha työkaverini kutsuttiin linnanjuhliin, ja hän ei mennyt, sillä ei ollut partneria ?!!? Ja tämän hän kertoi vasta sitten, kun linnan juhlat oli ohitse. Noh, kyllähän halukkaita ja vapaaehtoisia olisi ollut, jokainen duunipaikkamme eukko! (kaikki 2kpl) On se. Tavan heikit ja leenat odottavat (tai eivät edes odota) kutsua, paikkaan, jonne eivät ikinä pääse. Ja yksi yhdensortin pena jättää menemättä?? No juu... Onhan se, kaikki tyylillään...

Ja niin, hän koittaa lipua suihkuun, ja saada rytkyjä niskaan. Sen haluan vielä sanoa, että ohhoh...
Kävin Maritan ja Yannodsin blogia tutkimassa, ja hernehän siinä nenään meni... =/ Toisilla on, ne lenkkimaastot heti takapihalla, ja toisilla, ne on 10km päässä. Aina ei saa kaikkea, mutta, Marita, kyllä mä vielä... Metsään muutan, ja saan kanssa tuollaiset lenkkeily mahdollisuudet ;D
Miten upeaa on, kun on monta koiraa, ja pääsisi suoraan metsikköön, koiria lenkittämään... Ja vaikka paljon "maalla" onkin muuta valitettavaa, niin tästä ei koskaan! Mutta, meillä onkin IKEA! (ja tiedän, Vaasaankin on KUULEMMA tulossa...)

=D
Rauhallista ja mukavaa Itsenäisyyspäivää. Ja kaikki, ketkä muistavat sen oikean syyn, miksi tätä päivää vietetään, niin hattu pois päästä, ja olkaa hetki hiljaa!

Pimeetä,kö?

2008-12-01T01:21:00.000-08:00

Joulukuun ensimmäinen luukku on auki! Sekin oli huijausta, Muumikalenteristani tuli muka muumitalo, vaikka suklaan kuvio olikin auto... =( Töihin saamani superhalpis kalenterista tuli sama saakelin auto, mutta taustakuvakin oli auto... Eli Muumikalenteri on huijausta! Laitettu samoihin suklaisiin vain eri kannet! HÖ! Tahdon syödä muumeja! ;)
No joo, kello on päivä- aikaa 11.23. Mutta, edelleen palaa katuvalot... =( Pimeetä siis tosiaan. Tuo hetkellinen lumitilanne voisi tulla takaisin! Oli oikein mukavaa ulkoilla koirien kanssakin, kun oli lunta ja pakkasta! Minulle sopisi metri lunta ja 5 astetta pakaksta =D

Noh,koska edellinenkin toiveeni toteutui yläkertaan, niin uusisin toiveeni, ja jos nyt saisi lunta, joka sitten kestäisi hetken pidempään (ainakin joulun yli). =)

Eilinen päiväkin "valkeni" niin synkkänä, että päätimme lähteä ostoskierrokselle, ja menihän siellä, aikaa ja rahaa, ja tuli taas kaikkea "hyödyllistä" ostettua =) Saimme etupihallekkin laitettua jouluvalot, ja olipahan taas hieman enemmän tuota valoa näkyvissä. Takapihan jouluvalot odottavat vielä kaupassa, koska takapihan terassikalusta on jäänyt vaiheeseen... Ne tarvitsisi siivota pois, mutta lumi estää nyt hieman hommaa... Joten... Syksyn hommat on tekemättä ;D Ei muuta kuin lumikola käteen, ja pöydät pressun alle!

Ja kaikki nyt sormet ristiin ja yläkertaan toiveita: LUNTA JA PAKKASTA! =D

Kuinka turvallista on vinguttaa visaa?

2008-11-17T01:00:00.000-08:00

Olen ollut aina puolesta, käyttää ulkomailla Visaa ja Visa Electronia. Ei tarvitse vaihtaa rahaa, tai kantaa käteistä. Visa on reilu tyyppi, maksaa mun ostoksen jne... ;)

Kävipä niin, että viime joulunahan olimme Lontoossa. Soipa puhelin perjantaina "Säästöpankista Teija Tarkka päivää..." No hei vaan. "Olette käyttäneet Visa Electron kotrttianne Brittiläisessä kirjakaupassa?" No joo, taisin siis Lontossa ollessamme toki ostaa systerille kirjan, joten kyllä... "Kyseiseen kauppaan, on tehty jonkinasteinen tietomurto, ja kortti tiedot, ovat joutuneet vääriin käsiin. Varotoimena, sinulle lähtetetään täältä uusi kortti, ja vanhasi kuoletetaan..." No jep, sepä mukavaa. Onneksi noita kortteja riittää, joten ei hätää. "Pyydän teitä myös tarkistamaan tilitietojanne lähiaikoina, ettei veloitusta ole tapahtunut." Apua, mun rahat! Viimeisetkin jos viedään! Pikana pankkiin. Tilillä oli edelleen rahaa, mutta nyt jännätään, kun tililtä on tehty katevarauksia. Olinko tosiaan itse käyttänyt noin paljon, vai onko joku sorminiekka kerinnyt... Noh, onneksi puhutaan vain jostain kympeistä, JOS siellä joku on käynyt. Sillä muistelin kyllä ostoksieni olleen jotain tuota summaa, jota katevaraus oli. Ja sitäpaitsi, eiköhän noita korvata, jos tililtä häipyy rahaa... Mutta, on se. Olen miettinyt kyllä tosiaan monesti, kun kortteja käytetään, että hemmetin Pepe tekee lisää veloitusta, kun olen selkäni kääntänyt! Mieltä kuitenkin lämmittää se, että nykyään sirukorteissa, on tunnusluku, jota aijon jatkossa todellakin käyttää!

Mietin kyllä seuraavan kerran, missä korttiani käytän. Onko käteinen kuitenkin parempi vaihtoehto? Ja vaikka olen monen monta vuotta käyttänyt kortteja, ei ole tälläistä koskaan aijemmin tapahtunut. Mietin kyllä kortin käyttöä Mexicossa, mutta kukas epäilisi käyttää korttia Lontoossa...? Jaa´a... Parasta on tietysti itse jokaisen,käyttää tunnuslukuaan, ja ottaa se kuitti siitä ostoksesta, ja verrata sitä tulleeseen laskuun tai tiliotteeseen.

No onkohan tässä mitään järkeä...?

2008-11-13T12:11:00.000-08:00

Harrastukset, nuo ihanat rahareijät... Harrastuksia on monen laista. Kallista, halpaa, tosi kallista, hemmetin kallista, helppoa, aikaa vievää, sairasta, vaativaa, jne... Me olemme valinneet vaihtoehdot, sairaan kallista ja vaativasti aikaa vievää! Mitäs meillä tapahtuu torstai iltana? Minä olen valloittanut pari huonetta koiran pennuille. Sanomalehteä ja pentuaitaa ristiin rastiin. Koiraa siellä, täällä, yksi jopa sängyn päällä! Kotimme muistuttaa pahasti jotain kenneliä, kuin kotia... =/ Keittiön pöydän alla asuu pentuja, eteinen on täynnä koiran petejä, samoin olkkari, missä vielä muut koirien tavarat, mm. kanto boxeja. Pyykkinarut täynnä koirien pyyhkeitä ja peittoja... No joo, koska olen jo "turmellut" asuntomme pikku "kennelilläni", niin mitä, viimeinen siisti kohta. Olohuoneen sohvanurkkaus... Siellä se isäntä istuu, ja rakentaa, noita jonkinlaisia sähköautojutskahärpäkkähököttimiä... Liimaa, ruuvaa ja kiristää, myös omaa pinnaansa välillä. Samoin kuin minä... Siis tässä koira puuhassa. Isännällä on monenlaista mönkijää, ja kaikkia ruuvaillaan ja kunnostetaan ja rakennellaan erikseen. Olohuoneen iso pöytä, on vallattuna. Kuin leikkaus- sali. Kaikenmoista nippeliä pitkin, jokaisella tosin varmaan oma paikkansa. hmm... Olisipas iso omakotitalo, jossa olisi kellari tuolle kiristäjälle, ja yläkerta kennelille. Keskikerros, voisi olla sellainen, jossa asutaan... ;D Piha tietysti, jossa sutii koirat ja pikkuautot nurmet rullalle... Iso autotalli, isoille autoille... ja vaan, tosi paljon tilaa olla ja harrastaa!

Lisäksi, olen taas tosiaan saanut pienen hevoskärpäsen pureman. Kovasti koitan pyyhkiä tyhjällä lompakolla tätä kuumetta pois, mutta, en tiedä auttaakos. Jos olisi tuo oma talo, ja piha, ja vielä talli, niin jette cool!

Onko harrastamisissa ylipäätään enään mitään järkeä? Miksi ei oikeasti oltais vaan tyytyväisiä pariin koiraan ja neppiksiin? Pihalle voisi nikkaroida sellaisen puisen hevosen jne. Pääsisi ainakin hieman halvemmalla ;D

Lappi, täältä tullaan!

2008-11-05T00:58:00.000-08:00

No niin, sain hyvän syyn, nyt tehdä tämän. Onnea rakkaalle ukolleni, varasin synttäri lahjaksi, viikon lapin loman! =D
Tätä synttäri lahjaa joutuu kyllä hieman odottelemaan, sillä varaus on vasta maaliskuulle ;) Mutta, silloin Lapissa on talvi! Joten, junalla mennään Rovaniemelle asti, ja sitten köryytellään vielä fleda hulmuten Saariseläle! Eli ihan oikeesti, mennään lappiin!
Ja tämä lysti piti tietysti jo osittain maksaa, eli nyt sitten, se ken peruu, kärsii! ;D Tämä on oikeasti meille, Laippi- friikeille, jännittävämpää odottamista, kun ulkomaan matka! Ja sinä, joka pidät meitä outoina, niin ihan sama... Sinä et ole ehkä löytänyt sitä oikeaa Lapin lumoa!

Jihaa! =D Ja onnea tuhannesti Henkalle! =D
(hullu akka...)

Hevostelua...?

2008-11-01T12:20:00.000-07:00

Vanhana (nimenomaan vanhana) heppa likkana, mieleeni tulee usein, kuinka hauskaa olisi, jos olisi edelleen oma hevonen. Pikkulikkana tuli ratsastettua aktiivisesti, hoidettua hevosia, olipa pari omaakin... Sitten, siskoni muutti Englantiin, ja hevoset saivat väistyä tieltä.

Tarinahan alkoi siitä, kun siskoni olisi halunnut koiraa. Sitä ei suunnattomasta ruikutuksesta huolimatta otettu. Isäni sanoi, "ostan vaikka hevosen ennemmin, kuin koiran". Siskoni olikin ovelana kettuna muistanut tämän, kun hevosharrastuksemme kävi "vakavaksi". Isäni oli lunastettava lupauksensa, koska koiraa ei tullut. Tuli hevonen. Trakki poika. Tulta ja tappuraa. Muistan edelleen, kuinka hauskaa se oli, kun Trakin isän nimi oli Tissot ja äidin nimi Kassel... Tissit ja kassit, tätä jaksettiin nauraa. Ja hymyilipäs sille moni muukin, käytävää kulkenut. =)
Sukutaulun alle merkittiin, om. M&M Forssell. Periaatteesta, vaikka minun käyttö olikin vain nimellistä. Koitin monet kerrat mennä ratsastamaan "omaa" hevosta, ja siskoni aina vain sanoi, "joo, joo, mä ekaks". Ja niin kävi, että mitäs minulle jäi...? Loppu kävelyt. Olin tästäkin ikionnellinen, olinhan joka tapauksessa päässyt oman hevosen selkään. Vauhdista viis. Se, ken tuntee siskoni, tietää, miksi näin kävi. Minä, sosiaalinen väistyjä, ja siskoni, "mä haluun" tyyppi... Samanlainen, kuin isäni. Jästipäitä saakeli. Noh, vanhempani huomasivat siskoni dominassin hevostelussa, ja lupautuivat minun ruikutukseen : Haluan koiran, koska systerillä on hevonen! Melko reilua, eikö? Koiran ylläpito kulut ovat kuitenkin hyvin, hyvin pieni murto- osa hevosen kuluista. Sain koiran, ja ihanan koiran sainkin, maailman parhaan!
Sitten koitti aika. Trakissa ei ollut kapasiteettiä siihen kilpailutasoon, jota siskoni halusi. Trakki oli jo vanha mies, ja siskoni mielestä oikea vaihtoehto oli: teuraaksi. Tämä asia on ainut asia, jota meillä on käsitelty ns. "perhekokouksessa". Mitä tehdään? Siskoni halusi makkaraa, isälläni oli kaikki vaihtoehdot ok, ja minä ja äitini kiljua paruimme, ettei perheenjäsentä saa laittaa teuraaksi! 2 vastaan 1, me voitimme, ja Trakki myytiin harrastus hepaksi Paraisille. Tiedä sitten, mitä hänelle on sen jälkeen käynyt? Tilalle tuli Cassu. Hemmetin iso hevonen, ja kiltti kuin mikä! Cassusta tuli tarkkaan vaalittu kilpahevonen siskolleni, ja minun ratsastuksesta ei edelleenkään ollut hajuakaan... =(
Noh, en vaan jaksanut enään vaatia, ja sain tyytyä muutamiin ratsastus tunteihin. Oma hevonen oli kuitenkin. Ja olihan minulla koira! =) Mikä parasta.

Koiraharrastus onkin vienyt mukanaan, mutta kuinka edelleen monesti kaipaan hevosia ja ratsastamista. Säännölliseen tuntiratsastukseen minusta ei ole. Kaikki liika aikatauluttaminen saa vain harmittamaan. Olen kuitenkin aina pyöritellyt mielessä ajatusta, jos joskus saisi sellaisen talon, missä olisi navetta. Olisi oikein hauska ostaa oma "pullaponi". Sillä voisi ratsastaa muutaman kerran viikossa, ja syöttää sille laatikko tolkulla porkkanaa =) Haaveena on edelleen, vanha hoitohevoseni, Maisa, joka asustaa eläkehevosena Tortolan talleilla, Artjärvellä. Jos tässä lähellä olisi jokin edukkaampi tallipaikka, niin voisin vaikka kysäistä Maisaa tänne päin, mutta ei oikein nyt sovi kukkarolle tuollainen usean sadan euron kuukausi sijoitus... Lisäksi tietysti, että hevonen itsessäänkin jo maksaa..

Hevonen vaatii paljon aikaa, rahaa ja vastuuta! Joten, ehkäpä jatkan vain haaveilua, siitä omasta navetasta/ tallista ensiksi =)

Tarviiko sanoa mitään??

2008-10-30T09:09:00.000-07:00

Vieraskirjaani kirjoitetun viestin ja linkin jälkeen, voin kertoa, että kyllä... Lappi maistuisi nyt! Kuvat puhukoot puolestaan, mihin haluaisi nyt!

Ajatukset katoaa...?!?!

2008-10-27T09:17:00.000-07:00

Väsymys, rasitus ja uupumus, taitavat olla meidän familyssä aikasta oleennaisia asioita nyt. Olin tohkeissani kirjoittamassa tänne jotakin, kun tajusin, etten enään muistanut, mitä se oli. 2 mamman, pienten pentujen, talouden, töiden, koirien ja kaiken muun hoitaminen on normaalia rutiinia ja olemme saaneet organisoitua elomme suht helpoksi koko tämän sirkuksen keskellä, mutta kuitenkin, on välissä vielä hieman tyhjä olo... Monesti ajatus karkaa. Aloittaa lauseen, mutta ei muista, kuinka se loppuu...? Huomaa, että näreistyy pienestäkin asiasta, vaikka kuinka yritän olla rauhallinen. Teen sataa asiaa kerrallaan, töissäkin, ja kaiken hässäkän lomassa huomaan, etten tainnut syödä tänään töissä, koska päätä alkaa jomottamaan...?

Taas haluan nostaa hattua niille, äideille, jotka jaksavat mini ihmisensä hoitaa. Se taitaa olla melkoisen raskasta... Helpompaahan olisi tietysti tätäkin sirkusta pyörittää, jos olisi kotona, mutta töissäkin on käytävä. Ja täytynee sanoa, että töihin meno oli oikein hyvä idea, sillä silloin on pakko lähteä pois kotoota ja olla itsensä kanssa.

Olenkin tässä miettinyt, että pistän sukan varteen nyt jotakin, ja kun tämä sirkus on ohi, niin aivan varmasti pakkaan kimpsuni ja kampsuni, otan auton, ja sulloudun pohjoisen junaan, ja menen kuulemaan ja katsomaan revontulia, poroja, lunta ja pakkasta! Kuuntelemaan hiljaisuutta! Laitappa Heidi, "pohjoisen kontaktimme", aseman puoli lämpeämään, piipahdetaan teilläkin, varmana =D
Ja toinen, mitä varmana teen, on että pakkaan toiset kimpsut, ja lähden viikoksi jonnekkin, missä ei kännykät kuulu, ja hiekka on valkeaa! Voi, voi... vielä olisi kestettävä vaivaiset 5-7kk... Toivoa on... ja valoa varmaan jonkun tunnelin päässä... ;)

Joulu, joulu, tulla saa!

2008-10-22T00:07:00.000-07:00

Voi hemmetin kaksitoista ja parit P.t päälle! Mitä ihmettä? Elettiin lokakuun puoliväliä, ja Prisma myy jo saakeli joulukoristeita? Ei voi olla todellista. Ja samaan aikaan, jo ehkä hieman aijemmin, joku on laittanut parvekkeellensa jo jouluvalot??? Ihan oikeasti. Tästä pitäisi tehdä lakialoite. Jouluvaloja,ja koristeita ja kaikkea muuta pukin partaa ym. saa laittaa esittyville ja myyntiin VASTA aikaisintaan marraskuun puolivälin aikaan! Jos on reilusti lunta, niin tätä voidaan aikaistaa marraskuun alkuun... Mutta oikeasti. Tälläisestähän lähtee maku,siis joulusta lähtee maku kun jouluvaloja kiikutellaan parvekkeilla puolivuotta!!

Saman asian ajaa, että Joulun jälkeen tulee jo pääsiäis tiput (heti kun alella on joulu roinat myyty) ja Pääsiäisen jälkeen tulee tippaleivät! EIKÄ!
Joulu on joulu, ja pääsiäinenkin vain muutaman päivää! Tippaleivät syödään wappuna,eikä saakeli pääsiäismunien kanssa!
Meillä on joulu, alkaen joulukuussa. Silloin voi laittaa hieman pukkeja nuokkumaan pöydälle ja jouluvaloja... Joulu myös päättyy viimeistään loppiaisena (yleensä jo heti uuden- vuoden jälkeen). Jouluvalot voivat olla "lumisen" kauden, jollei ne ole jotain valokaapeli härpäköitä, jossa on pukkeja ja poroja...

Pliis, pidetään joulu jouluna, ei ole olemassa lokapukkia! =(

Onnea!

2008-10-16T00:46:00.000-07:00

Töttöröö! Onnea vain itselleni. Taidan täyttää tänään 14.v! oho... =)
No joo, vuosia on tainnut tulla hieman liikaakin, mutta, niin kuin pentublogiin jo laitoinkin, niin olen vanha ja viisas. Ihan päätä pakottaa se kaikki tiedon määrä!

Noh, sää ei voisi tämän syksyisempi ollakkaan. Etelässä tulee vettä vaakatasossa, ja repii mennessään ne vähäisetkin puun lehdet... Kaunis väriloisto on maassa nyt. Kohta tulee varmaan vielä räntää. Syksyn lapsi, tykkään syksystä. Tosin, se "kiva" syksy on melkein jo mennyt. Silloin kun heräät kuulaisiin pakkas aamuihin, auringon paistaessa, niin se on "oikea" syksy. Onneksi tässä syksyn mittaan on monen kaverin ja koiran synttärit, ei kerkiä masentumaan, kun tarvii vain juhlia ja kahvia keittää. Ja tänä syksynä vielä ekstrana ohjelmaa =D

Kiitos kaikille, jotka muistivat, ja pöh- niille, jotka pummasivat kakkua ja kahvia, peruuttivat tulemisensa! Joten, ei siis juhlia, vaan olen matkoilla (olohuoneessani)!! =D

Pelkää se...

2008-10-15T00:36:00.000-07:00

Tuo eilinen, Vaakun höntyily, taisi olla liikaa sille pimulle. Tänä aamuna, hän hiippaili kuin haamu, kohti taloamme, ja kun näki minut, kääntyi oitis, ja meni puiston kauttaa... =(
Kyselin kyllä naapurista,olikos tyttö pelästynyt pahoin, niin vastaus kuului, "sanoin kyllä että eihän tää mitään tee... Se pelkää kyllä tosi paljon koiria...". No eihän etsivä mitään teekkään, mutta on pelottava tuollaisen mielestä tietysti. Noh, koitan pyydystää pimulin joku päivä, ja pyydän anteeksi. Mielenkiintoista on se,miksi hän pelkää? Onko joku koira purrut tai käyttäytynyt huonosti häntä kohtaan? Vai onko pelko ja viha lietsottu jo kotona. Sain eilen viestiä, että jos toinen vanhemmista pelkää tai ei tykkää koirista, niin se "tarttuu" lapsiin. Kyllähän itsekkin uskoin vanhempiani lapsena. Ei tuonikäinen osaa tehdä omia päätöksiä ja muodostaa omia ajatuksia!

Toivoisinkin, jos itse vanhempana pelkäät jotain, niin koita olla itse rohkea, äläkä tartuta pelkoasi lapsiisi tai muihinkaan. Jokainen pelko on omanlaista heikkoutta, ja vaikuttaa toimintakykyyn. Kyllä itseänikin ketuttaa, kun on vanhemmiten tullut korkeanpaikan kammo, niin joo, meinasi oksu lentää Eiffel tornissa, ja jalat ei toiminut... Ja tämä on tullut ihan vain oman pään jutuista. Mitä se olisi, jos äitini, joka myös samanlainen, olisi lapsesta asti tätä manaillut ja "tartuttanut" sen meihin... En varmaan olisi edes voinut mennä sinne torniin, ollenkaan!

Kuka pelkää mustaa miestä?

2008-10-13T23:08:00.000-07:00

Monesti, aamu- ulkoilulla, kohtaamme tytön, joka pelkää hulluna koiria. Eniten kait pikku etsivää, jolla nyt on säkää kertynyt 74cm, ja kiloja lisäksi. Nuoren koiran hyppely ja heiluminen, ei auta asiaa. Positiivista on, että tämän tytön mukana on useasti meidän naapurin tyttö, joka kaikkea muuta, kuin pelkää koiriamme. Onhan heillä omiakin. Noh, tänä aamuna sitten, Vares moikkaili naapurin tytön, ja tämä pelokas tytteli pysytteli taka alalla. Se sai aikaan Vareksessa ylivoimaisen kiinnostuksen. "mitä sillä on, kun se noin karttelee?" Koitin kertoa ujollelikalle, ettei koira halua pahaa, se haluaa vain tutustua ja ehkäpä pusutella. Pelko on kyllä kovin voimakasta, oli se mitä tahansa,ja varmana, kaikki pelkää jotakin.

Noh, jatkoimme kävelyä, ja päästin herra etsivän hieman juoksemaan, niin mitä, se otti jäljen, ja lähti tuulispäänä noiden likkojen perään! Sillä toisella tytöllä kun oli jotakin, jota piti lähteä tutkimaan. Onneksi, mukana oli naapurin likka, joka auttoi pelkäävää likkaa. Ja kun pääsin itse näkö etäisyydelle, niin huomasin, että etsivä ja pelokas tytteli juoksee naapurin tytön ympärillä... Voi ei... Muutaman karjaisun jälkeen, herra etsivä suostui tulemaan luokseni. Mutta harmittaa kuitenkin, sillä Vaakku oikeasti luuli, että kyseessä on jokin leikki tms. kun toinen juoksee karkuun. Tiedä sitten, koska tuo likka uskaltaa koskea koiraan seuraavan kerran. Omat koirani ovat kuitenkin hyvin kilttejä. Ei ole koskaan purrut, tai käyttäytynyt aiheettomasti agressiivisesti muita ihmisiä kohtaan. Päin vastoin, Vaakku rakastaa kaikki pikku likkoja! Ja MR. D kelpuuttaa jokaisen rapsuttajan. Hippetit ovat hieman vetäytyneitä, mutta tervehtivät kyllä.

Olisiko siis syytä käydä pyytämässä anteeksi, ja tarjota pelkäävälle tytölle mm. vanhaa ja rauhallista koiraa, jotta koira- pelko, ei valloittaisi enempää? Vanha koiramme, Bico, on nimittäin joskus toiminut terapiakoirana, niitä pelkäävälle. Kyseessä oli kuuro tyttö, ja säännöllisillä tapaamisillaan, tämä kuuro tyttö, joka oli lapsesta asti ollut kuuro, pystyi jopa kutsumaan koiraa. Ottaen huomioon, että tyttö kyllä pystyi ääntelemään, mutta ei tietysti koskaan ollut puhunut "järkeviä". Hänen suunnaton innostus koiraan sai siis aikaan lopuksi todella positiivista hyvää.

Jotkut rakastaa, toiset inhoaa ja jotkut pelkää, noita ihmisen parhaita ystäviä!

Yllätys laatua!

2008-10-11T04:03:00.000-07:00

Meillä on tapana aina välillä viettää "laatu aikaa" ilman koiria, ja nykyisin se on muodostunut ylläri reissuiksi. Eli, toinen ei tiedä, minne mennään ja mitä tapahtuu. Edelliskerralla yllätys tuli ukolle, kun hän seisoi lentokentällä, tietämättään minne olemme menossa =) Eilen, yllätys tuli minulle...
Helsingin keskustassa, yllätys selvisi. Isäntä, oli järjestänyt meille luxus hotellista yön. Tämä hotelli oli nimeltää GLO ( http://www.palacekamp.fi/hotellit/hotel_glo/ ). Kuuluu osana Kämp- ketjua, samassa talossa.
Ensi vaikutelma oli, hieman paremmasta hotellista, mutta kun pääsimme huoneeseen, oli olo kuin pikku tytöllä, karkkikaupassa! Ihan mieletön! Ihan pinta raapaisuna voin kertoa, erittäin tilava huone, julmetunkokoinen, unikulman sänky, kylpyhuone ammeineen, hedelmä vati, mustaa wc. paperia, ym! Miten luxusta! Isäntä kyseli, haluaisinkos lähteä käymään jossain tai...? No en helvetissä! Olen kyllä koko rahalla tässä sviitin tyngässä! Pika kierros stoccan hulluilla päivillä, sapuskaa ostamassa, ja sitten, nam, nam! Voi, ei tarvinnut koiria ulkoiluttaa eikä vaivata päätään millään muullakaan! Kylpyammetta varten, oli tarjolla kolmea erillaista kylpy jutskaa ja tuo vessan musta paperi! Voi morjens! Hyvin on levätty, ja aamupalalla nautiskeltu! Kylvyssä polskuteltu ja rentouduttu. Kylläpä teki terää!

Nyt sitten kotona alkaa pentuhuoneen rakennus. Siitä lisää kunhan valmistuu ;)

Laskiko kukaan, monestiko sanottiin vi***?

2008-10-10T00:00:00.000-07:00

Matkalta olemme tulleet, ja kotiin päässeet. Reissu Unkariin, oli kaikkea muuta kuin "lomaa"!! Koiratkin jo hermostuivat bussissa istumiseen. Onneksi, en ottanut etsivä Varesta mukaan, sillä sen täky olisi mennyt moneen kertaan matkan aikana! Niille, jotka nyt hermo piukeena on odottanut tuloksia, niin valitettavasti, en saanut niitä päivitettyä, sillä löysin vain yhden nettikahvilan, emmekä sinnekkään menneet enään uudestaan. Unkari taitaa olla tietokoneiden luvattu maa... Koska niitä ei ole!

Tuomiset olivat 99% sitä, mitä halusimmekin. 1 titteli jäi saamatta, mutta se toivottavasti annettii paremmalle (?). Toinen sija tässäkin kuitenkin irtosi. Näyttely itsessään olikin suuren suuri grande katastrooffi! EURW- näyttely oli ihan jees. Tilat olivat ok, jne. Kehästä et kuitenkaan saanut mm. arvostelua... Tuomari vain sanoi, mitä koira saisi. Meidän kohdalla, kaikki tuomarit ja luokat tuottivat tuloksen, Exellent! Tästä syystä, en tiedä muiden tuloksia...
En oikeasti tajua, kuinka esim. erkkarit pystyttiin tekemään noin surkeaksi! Tilat olivat tässäkin ihan jees, mutta mitään muuta positiivista sanottavaa ei sitten ollutkaan. Hyi, hyi kaikkia niitä, jotka tätä "näyttelyä" oli järjestämässä! mm. kansainvälinen tuomari, joka olisi voinut tuoda näyttelyyn ajatuksia siitä, kuinka muualla toimitaan! Jos suomessa annetaan aika, milloin kehät alkavat, niin ne tosiaan alkavat silloin. Unkarissa kellolla ei tehnyt mitään. Alkamisajaksi oli ilmoitettu 8.30... Kehään pääsimme ehkä n. klo 12.00, ja toisena pivänä klo 11.00 (siis kehät alkoivat), sillä kukaan ei jaksanut tehdä mitään, ja koko näyttelyn taisi järjestää ehkä 3 ihmistä... Voi, voi... Oli ehkä suurinta vittuilua antaa palkinnoksi ROP- koiralle, KELLO!

Tämän matkan aikana kyllä ärräpäitä irtosi, sillä oikeasti, kaikki meni niin käteen koko ajan, ettei sitä voinut uskoa todeksi! V:tä viljeltiin, ja itse saatanakin oli päässyt matkaan mukaan, koiran ominaisuudessa. Bussissa oli oudon nimisiä koiria... mm. Nyt Saatana hiljaa! Voi V:n apina, käyttäydy! vi*** älä vedä! ...
Väsyneenä, jutut olivat myös sen mukaisia! Ärräpäiden lisäksi, taisimme nauraa 90% ajasta. Ja se 10% varmaan itkettiin! Surkeat järjestelyt sai aikaan paljon lentäviä juttuja, myös hymyssä suin! =D Eli hervoton reissu, vaikka hieman ketuttikin (suurimman osan ajasta)!!

Terkut lähtee,
Kirsille, siis matkaseura Kirsille ja Minealle, hauskaa oli! Unohtamatta Ilpoa, Eijaa äiteineen ja Sannaa. Myös Puliakka, pilsneneri- porukka, tenikset ja kaikki muutkin, joiden nimiä, en ylläri muista!
Vi***n Puolalais pellelle, oli niin lähellä etten hermotunut ihan oikeasti...
Ja mr. somalille, me EI olla ryssiä! Niin!

Unkari, HOI!

2008-10-03T07:12:00.001-07:00

Vihdoin, perilla. Matkaa on tehty 3 vrk, ja kuka arvaa, etta perse on jumissa? No on! Eka paiva nayttelya, siis kavimme "vain" katsomassa piakat ym. matka kesti 2h, jonka siis piti kestaa 12min... Mieleton ruuhka ja ryysis! Nayttelyaleu on yhta sillisalaattia, jne... =/
Paikat on siis nyt nahty, ja huomenna, lauantaina, sitten heti 2 eri nayttelya tuolla porukalla! Jibii, kun muutenkin on yhta hardellia koko roska! Ja nappiksesta ei loydy a ja o kirjaimia, siis noilla pisteilla... No joo, nyt lahdetaan talsimaan taas cityyn, ja tuhlaamaan rahaa.

Hotelli on jette jees, lamminta on, sapuska on hyvaa jne. Huonoa on vain se, etta kerran vuodessa ( jos sitakaan) sairastaa, niin sattuipa se just talle hetkelle... Eli kivaa raka tauti ja kuumettakin =(

Dummy koirallekkin viela mukavaa synttari paivaa! 8.v!!

Nyt, back to pihalle, ja aurinkoon!

Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa...!

2008-09-24T08:45:00.000-07:00

Näin todetaan yhdessä, nimeltämainitsemattomassa kodinkoneliikkeessä. Onhan se, siis tyhmää maksaa liikaa, mutta mistä maksaa, on eri asia. Esimerkiksi se, että ostin kyseisestä liikkeestä tuotteen. Epäilin sen toimivuutta myyjälle, joka vakuutti tuotteen olevan hyvä. Vannoi kautta kiven ja kannon, että se toimii. No mitäpäs siinä, lähdin tuote kainalossa kotiin. Ei toiminut, edes hetkeäkään. Soitin liikkeeseen, ja tiedustelin asiaa, ja siellä sanottiin, että tuote tarvitsee lisälaitteen, toimiakseen. Ja kun olin juurikin kysynyt, nimenomaan, että toimiiko se ilman muita laitteita "KYLLÄ TOIMII". Kehen on uskominen? Liikkeessä tietysti myyjään, joka näköjään puhui sondelia suun täydeltä. Palautin tuotteen. Mitä tästä jäi? Paskaa puhuva myyjä, tylyä, pitkäkestoista (siis jonotusta) puhelinpalvelua, ja paljon ylimääräistä kulua ja aikaa tuotteen edestakas ajeluun.
No, ostimmepas toisen tuotteen. Tässä tuotteessa on 1 kuluva osa, joka pitää vaihtaa säännöllisesti. No se tiedettiin, koska saimme jo heti varalle yhden. Tämä vaihdettava osa on myös sellainen, jossa siis on niin kuin pantti, että vanha tarvitsee viedä takaisin, niin sitten saa rahaa vastaan uuden. No niin, ensimmäistä kertaa olin nyt menossa vaihtamaan tuota osaa. Vanha osa mukana. Mutta "Ei meillä ole noita, tänään...". Mitä? Miksi ei? Tehän myydessä sanoitte, että teillä on? Voi, voi, voi... Kylläpä harmitti, koska taas jouduin ajelemaan edes takas, kyselemään 7 eri myyjältä apua, ja mitä, ei ole!!

Jos on tyhmää maksaa liikaa, niin on se myös tyhmää käyttää pa***ja tuotteita ja palveluita!

Kirsejä siellä ja Kirsejä täällä, ja ehkä joka mättään päällä!

2008-09-23T00:15:00.001-07:00

Vieraskirjaani oli ilmestynyt KirsiS kommenntti, jota ryhdyinkin poihtimaan. Tunnen oikeasti miljoona Kirsiä! Moniakin nimiä on paljon mutta... Kirsi S paljasti jo itsensä ;) Podengoton luuraaja =D
Sitten on Kirsi ja Milo + ehkä vähän Luke. Joka nykään Kettunen... Liekö antaa luonteesta vihiä... ;D Ei kait? Vai olikos Kukkonen? Joku K, eli olkoot KirsiK. Sitten "uunituoreuusioperuna" Kirsi, eli Sordon Kirsi... Eli peruna- Kirsi, kö? Sitten on (taas) Kirsi, eli Koon ja Geepsun ym. mamma... Olkoot hän ATK- Kirsi, koska jelppailee minua tuon tietokoneen ihmeellisen maailman kanssa... Kirsi, kummitätini lapsonen. Hänet on nimetty joskus Killiksi (mistähän tämäkin tulee??)... Montakos muuta Kirsiä vielä? Onhan niitä...
Ja Kati on toinen, on Kati S joka voi siis yhtäpaljon olla Eläinlääkäri Kati tai Mieheni sisko Kati. Naapurissa on Kati. Tämä siis naapurin Kati tai Kati W... Dabuljuu siis... Myös Kokkolan Kati löytyy...

Kaikki Kirsit ja Katit (S, W ja K ja Perunat, eläinlääkärit ja ATK.t ja Kokkolat... jne) ovat mukavaa sakkia, ottaisin teidän mielelläni matkaseuraksi =D Vielä kerkiätte! ;D Terkkuja vain kaikille!

Mareja on myös melko paljon. Onneksi hekin ovat saaneet etuliitteet esim. TurriMari... =) Johtuen tietysti siitä, että Turrin fleda on mitä turrein ja hänellä on Turrisia koiria! (äitini mielestä siis)
Arvaappa vain, miten joku nauraa, kun tutustuu minun kännykkäni nimimuistiin! =D
Ja siihen lisäksi se että esim. Kati W:llä on muistaakseni 4 eri numeroa...
Meidän porukassa saa kyllä jokainen oman lempinimensä, jos sellaista ei vielä ole! Tai ainakin tunniste nimen! =D

Pitkällisen salapoliisi tehtävän päätteeksi, olen löytänyt 1 saman niminen (etunimi+ sukunimi) ihmisen, kuin itse, koko Suomesta! Aijemmin ei ollut muita, kuin mää... Etunimenikin on sellainen, ettei esim. tuttavapiirissäni ole yhtään muuta saman nimistä.

Montako sinua löytyy? =D

Perhosia lentelee!

2008-09-22T03:45:00.000-07:00

Niin se aika rientää. Keväällä, varasin matkan Unkariin, Euroopan voittaja 2008 näyttelyyn, ja nyt se on jo kohta ajankohtaista! Huu..! Katselin nimittäin aikataulut ym. näyttelyn infot, ja alkoi oikeasti tuntumaan, että kohta se on joo!
Matka valmistelut ovat tiukasti käynnissä, ja alkaapa tosiaan, hieman jo jännittää. Matkakin joo, mutta tietysti näyttely, ennen kaikkea! Reissussahan ollaan oltu, monet kerrat, mutta onhan taas sellainen kohde, jossa ei ole vielä käyty! Kartat on hommattu, ja vanhat Budabestin kävijät haastateltu (kiitos Tiina!). Onhan siis kerrankin aikaa muuhunkin kuin näyttelyyn. Joten lenkkarit tiukalle, aijon tutkia koko kaupungin! Ja varakassit mukaan, Visa voi vinkua! On sekin kelpo kaveri, maksaa kaikki ostokset, eikä kinaa yhtään vastaan!

Eli ensi viikolla mennään, mukaan Kirsi (aivan uunituoreuusioperuna podengo- hommissa, ja mitä? Minä raahaan hänet heti mukaan Unkariin näyttelyyn! Vastuutonta...) ja 4 kpl pikku jyrsijöitä, siis podengoja. ;) Hommat hanskassa ja hanskat hukassa. Koitan muistella, mitä kaikkea tarviikaan ulkomaille näyttely reissuille...? Onhan edellisestä aikaa 4kk, paitsi ettei sitä lasketa, koska se oli Ruotsissa (eli sama kuin meillä, melkein). Joten aikasta pitkä aika siitä oikeasti on... hmm... pitää oikein miettiä... Joulukuussa 06? hä? Oikeasti, en ole siis ikuisuuteen ollut näyttelyreissulla ulkomailla! Joo´ o, kyllä. Piti oikein tarkistaa... =D Joulukuussa 2006!!
Hui, jään varmaan jo länsisatamaan, kun en tajua, mitä pitää tehdä... No ei kait, sen verta on noilla matkoilla koluttu, että no hätä, mukana ollaan! =D

Koitan löytää paikan päällä jostakin netti yhteyden. Joka voi tietysti olla hieman vaikeaa, jos meillä on joku veivattava kone hotellilla (?)... Katsotaan =D Pääsee taas tekemään suoraa kisa- raporttia, paikan päällä !

Nyt ei muuta kuin jännäillään ja odotellaan! Kohta mennään! =D

Sieniä kuin sateella!

2008-09-16T11:54:00.000-07:00

Näin on, nyt niitä on! Siis sieniä! Mustikoita en ole nähnyt tänä vuonna. Puolukoita joo, ja sieniä todella reilusti. Keräilimme vakio kanttarelli mestoilta tänä vuonna sieniä n. 5 kertaa. Normaalisti niitä saa kerättyä yhden kerran ja toisella kertaa löytyy ne, jotka jäi huomaamatta ekalla kerralla. Nyt löytyy suppiksia ja paljon sekasientä! Purkit loppuvat, kun on sieniä laittanut. Pakkanen on hyvällä mallilla, jne. Ja sitäpaitsi, liikuntaa!

Olen ollut muutaman kerran oikein sienessä, tietoisesti, tänä syksynä. Mutta kuten esim. tänään, kävelin muutaman sienen ohi, ja kas, koiran kakkipussirulla esiin, ja sienet pussiin! Ja äkkiä humahtaa pari tuntia kyykkiessä metsässä. Koirat tietysti juoksevat intona ympäriinsä sillä välin. Eli kaikki hyötyvät! Ja huomenna taas uusiksi, "lenkile" ;D

Ainut SUURI miinus on hirvikärpäset! Nuo ällöttävyydet! Syöksyvät vauhdilla, ja liimautuvat kiinni takin reunaan. Siitä hiipivät sivuluistoa niska villoihin! Ja sen jälkeen itse onkin jo hulluna heilumassa ja repimässä hiuksia! Hyi, hyi, hyi ja hyi! Ja käsittämätöntä, viilasin sieniveitsellä yhden ehdokkaista kahtia, niin ei muuta kuin meno jatkuu vaan! Etuvetosia, nuo veitikat!
No, sen verta sieni hullu olen, että yhdet hirvikärpäset ei saa minua pidettyä poissa metsistä! Kiitosta vain taas idän ihmeille, kun on tuollainen ällötys levinnyt suomeenkin! HYI!!

Ja taas kutisee, niskassa...

115 CDI!

2008-09-13T11:40:00.000-07:00

Oletko koskaan keulinut autolla? Tai edes melkein? Niin kuin silloin "pikku tyttönä" mopolla? Hurjaa, tämä tarvii kokea, ja sen elämyksen minulle tarjosi uusi "perheenjäsenemme", hiilenmusta Vito, 115 CDI! Voi V***U! Kyseessähän on siis paku, jos joku ei tiennyt. Voimaa on kuin pienessä kylässä, ja... Poistuin moottoritieltä, ja kurkkasin vasuriin risteyksessä. Nopeasti jos menen, niin kerkeän tuon auton eteen, ja niin, reipas polkasu kaasunamiskaan, ja siitä se sitten lähti. Siis melkein räpylästä, pakettiauto! Voi V***U taas! Hytti oli käsiä täys, ja ne kävi kuin tynnyrin pesijän! Fiilis oli samanlainen, kuin olet "melko" lämpösenä käyvän hevosen selässä. Vaahtoa suusta ja perse laahaa maata, kun ei pääse etenemään. Paikallaan laukkaamista ja kuopan kaivamista! Kun annat hieman ohjaa, ja hipaiset pohkeella, perse maahan, keula ylös, avot, sinne meni! Mamma ja kaakki! Tässä tapauksessa vain, penkki oli hieman tukevampi ja ratti toimi ohjina. Kun löysää ohjia, ja antaa hieman monoa... Perse maahan, hyvä pito, kaakkeja hieman enemmän, ja V***U, sinne meni, mamma ja Vito! Tiellä pysyttiin, mutta fiilis oli "melko" ainutlaatuinen. Autoni keulii! =D

Jos et usko, niin saakeli, hyppää jouselle ja tule kokemaan! xD

Harkitse kahdesti!

2008-09-10T02:18:00.000-07:00

Koiran hankinta on monen perheen suuri projekti. Lapset kinuavat jotain, isällä on ehdotus toisesta ja äiti lisää oman mielipiteen soppaan. Olen kuullut monia, monia tarinoita näistä kasvattajana. Suurimmaksi osaksi, perheet ovat yhteismielein hommassa mukana, ja se suuri lausahdus "koira tulee lapsille, mutta vastuu on vanhemmilla". Tämä lämmittää aina mieltä. Oman, ensimmäisen koiran hankinta on juttu, monen joukossa. Siskoni aloitti koirasta puhumisen, ja minä jatkoin myöhemmin. Äitini oli kovasti vastaan. Ja heikkona hetkenä, vanhemmat myöntyivät koiran hankintaan. Äitini ei kuitenkaan pitänyt ajatuksesta. Koira ei saanut mennä vanhempieni makuuhuoneeseen. Taloon väsättiin portteja jne. Äitini taisi kyllä ruokkia koiraa ja joitakin kertoja ulkoiluttaa, mutta teki kaiken melko pitkin hampain. Miksi koira sitten hommattiin? Lapset halusivat. Eron uhalla, isäni koitti hoitaa meidän kanssa koiraa. Äitini oli monesti korvia myöten täynnä koirastelua, ja olikin hermoromahduksen partaalla. Tämä kaikki aiheutui helppohoitoisesta pikkuruisesta koirasta. Mitä se olisi ollut, jos kotona olisi ollut jokin iso koira, tai hyvin aktiivinen, kuten vaikka dalmatiankoira? Mitä olisi silloin tapahtunut?

Ne jotka ovat hommaamassa perheenjäsentä, olisi ehdottoman tärkeää harkita sitä kahdesti. Koiraa ei voi ostaa vain lapsille. Ja asiaa on syytä harkita kolmesti, jos joku perheestä ei koiraa halua. Monesti se taitaa olla isä, joka kanittaa. =/ Jos joku perheestä ei koiraa halua, on asia erikseen selvittää, miksi? Koira tuo vaivaa mukanaan (tai siis vaivaa sille, joka EI halunnut sitä). Koira vie aikaa, se sotkee, tuhoaa, karvastaa ja on aina suuri kysymysmerkki matkoille lähdettäessä. Mikäli kaikki perheessä ovat valmiita hoitamaan koiraa, ollaan jo hyvällä mallilla.

Rodun valinta on enemmän kuin tärkeää. Jos haluat egoa, ei kannata koittaa etsiä sitä vaikeasti koulutettavista roduista. Monet perhekoirat ovat ystävällisiä ja leppoisia, mutta suuria. Mikäli etsit rähisevää egoa, kannattaa ottaa lelukoira, sillä tämä on erittäin väärä peruste ottaa koira!
Mikäli etsii kaveria metsälle, ei kannata ottaa perhoskoiraa jne. Eli koiran käyttötarkoituksen mukaan, etsitään rotu. Koiraa, joka on kivan värinen, ei edellytä, että se olisi juuri sinulle sopiva. Kaikki pikku koirat eivät ole fifejä, vaan jotkut voivat olla teräviä käyttökoiria, ja aiheuttavat tuhoa, mikäli ei pääse toteuttamaan itseään. Ja väärästä luulosta huolimatta esim. labbis ja kultainen noutaja EI ole pelkkiä perhekoiria. Ne ovat tehokkaita metsästyskoiria, ja niiden pitäisi ehdottomasti päästä toteuttamaan itseään. Ja se ken toisin väittää "no ei meidän kultsu ainakaan halua metsälle" voi olla varma, että koira olisi sinne halunnut, mutta itse omistaja ei, ja siksi koiraa ei sinne viety... Miltä itsestä tuntuu, jos haluaa hurjasti esim. ratsastamaan tai golffaamaan. No, et mene, kun sun täytyy olla vain kotona ja loikoilla. No harmittaa, koska haluaisit mennä! Mutta sinä teet itse päätökset ja teet ne myös koirasi puolesta.
Saksanpaimenkoira on myös sarjassa "mikä koira otetaan? No sakemanni!" Kaikilla on sakemanni, mutta vain pikkiriikkinen osa niistä oikeasti harrastaa rodulle sopivia lajeja. Hatun nosto niille, jotka rakastavat tätä rotua, ja tekevät töitä koirien kanssa. Vastuuttomia kasvattajia kun löytyy, ja myyvät kenelle vain.

Mielenkiintoinen tapaus oli, kun vierailimme joskus aikaa sitten rotikka kasvattajan luona. Tarkoitus oli silloin hommata rotikka, koska isäntä sellaista halusi. Annoin heti alkuun ohjeet, että minä voin sitä viedä kyllä, mutta kouluttaa saa ukko itse. Ensimmäinen asia: tutustutaan "tuttuun" rotuun ja käydään kasvattajalla. Menimmekin, ja kerrostalosta löytyi parin rotikan ja naisen perhe. Jutustelimme hetken. Täti "kasvattaja" ryhtyi selvittämään suu vaahdossa, kuinka menestyneitä koiria hänellä on. kahdesti on voitettu rodun erikoisnäyttelykin! Tiedustelin, että onko yksikään rouvan koirista muotovalio, eli olikos rouva käynyt käyttökokeissa? "Minun koirat tottelevat ilman kokeissa käyntiäkin". No joo, niinhän ne varmaan tekevät, mutta, näyttöä muista kuin näyttelystä ei ole, eikä ilmeisesti tulekkaan! Joten, en ole etsimässä näyttelykoiraa, vaan kaveria, ja rodun omaisiin kokeisiin ja kilpailuihin soveltuvaa käyttökoiraa! Hetken jutustelun jälkeen, ovikello soi. Nainen antoi meille rotuun liittyvän kirjan, ja lähti avaamaan ovea. Tämän jälkeen me istuimme ja pällistelimme kirjaa, kun naikkonen itse jututteli ja kahvitteli tulleen vieraan kanssa. Eli, itseopiskelua. Sanoin ukolle, että täältä ei mitään osteta, jos sama peli jatkuu. Nousin ylös ja sanoin että lähdemme. Voimme lainata kirjastosta kirjoja. Emme koskaan hommanneet rotikkaa, kiitos tällekkin tätsylle siitä. Ukkoni tajusi, ettei tuollaista koiraa sovi ottaa, mikäli ei oikeasti halua olla treeni kentällä 8pv /vk!

Mutta kuinka harkitsemattomia kasvattajat ovat. Jos kasvatat rotua joka on metsästysrotu, ei saa missään tapauksessa selvittää "joo, ei meidän koirat metsästä, sopii kivaksi kotikoiraksi". Kukaan kasvattaja ei voi kitkeä pitkän linjan jalostuksen tulosta, käyttöominaisuutta, muutamassa sukupolvessa pois!
Ja jos mietit itsellesi suurta sydämen valloittajaa, laumanvartijaa, niin käyppä vaikka aluksi tiiraamassa MYRSKY- elokuva. Se selvittää, mihin rotu on tarkoitettu! Ja käykää vierailemassa, ns. vaativaa rotua hankittaessa, useamman kasvattajan ja rodun harrastajan luona. Käykää seuraamassa näyttelyissä, kokeissa ja kilpailuissa rotua. Näin ei tule huti lyöntejä, ja koira voi viettää elämänsä perheessä asuen, ilman suurempia ongelmia. Ja osta koira vain luotettavan kasvattajan luota. Kaikenlaisia helppoheikkeijä on liikenteessä paljon!

Poliisi, poliisi, poliisi...

2008-09-09T00:23:00.000-07:00

Tänään aamulla TAAS, puhallutus. Vasta puhalsin viime viikolla, ja useasti nopeus valvontaa myös. Tämä on ihan ok, mutta, asuessani monta, monta vuotta, poliisilaitoksen naapurissa, minua ei koskaan, ei ikinä puhallutettu. Helsingissä olen tainnut koko ajokortti aikanani puhaltaa muutamia kertoja. Tutkan olen nähnyt myös... Mutta, kuinkas kävi, kun "maalle" muutettiin. Varmaan kerran viikossa on puhallutus tai tutka. Yleensä aina samoissa kohdissa, ja näitä paikkoja on tasan 3kpl. En väitä, että nämä olisi huonoja vaihtoehtoja. Tottakai tarvitsee, ja pitääkin olla näitä, ja nimenomaan, kun on koululaisia liikenteessä lähistöllä. Mutta, tänäkin aamuna, 4 poliisia seisoo tiellä, ja puhalluttaa. Tässä kohdassa juuri viimeksi oli puhallutus myös. Paikkana jees, sillä kun huomaat poliisit, et voi enään kääntyä pois. Lisäksi edelliskerralla, puhalsin töistä tullessani, koirien kanssa lenkille mennessäni ja tullessani... Eli pitivät puhallutusta melko kauan, ja alkoipas jo itseäkin hermostuttamaan, kun kokoajan olet huulet tötteröllä puhaltamassa niin että räkä lentää.
Olen kuluttanut tämän melkein 4 "maalla" asumis vuoden aikana varmasti 100l ämpärillisen verran noita pillejä. Ja kuinkahan usein, joku jää kiinni noissa kohdissa? Varmasti jokainen, joka siiderissä lähtee ajamaan, ei mene tuota kautta, vaan kiertää ne.

Poliisi on kaveri, tai ainakin pitäisi olla, joten sopii olla ryypiskelemättä, jos meinaa rattiin tarttua. Niin, ja se apina, joka suhisee mopollaan, ilman kypärää, tuppi kaakossa 30km rajoitus alueella, hirveällä pörinällä meidän tietä edes takas, niin olisi kyllä poliisin jututusta vailla. Itse, mopo aikanani, en suhissut omalla tiellä, vaan ihan muualla. Toisaalta, koska vahingon ilo on paras ilo, niin jatkakoon vain ajeluaan tuokin poika, sillä olen nyt parina kertana saanut makeat naurut, kun olen kuullut ensin hirmuista kaasutusta, katsonut ikkunasta, niin poikahan koittaa keulia tms. ja lentää turvalleen! Jousena tietysti vielä nousee ylös, ja katselee tilannetta, näkiköhän kukaan... HIHII! Kivat kolinat kuuluu, kun mopo viistää asfalttia pitkin! Ihan oikein sillekin! Ja nauran ensi kerrallakin! xD

Sattuu ja tapahtuu...!

2008-09-07T23:30:00.000-07:00

Viikonlopun himoharrastaja on nyt saanut kiintiönsä täyteen! Kyllä tosiaan, hieman korvissa soi, kun kotiin eilen pääsi. Tuloksiakin tuli, joten ei ollut turha viikonloppu! MR D Vaasassa on puuhastellut myös reippaasti. Vetää kuin viimeistä päivää, ja viimeinen kertahan se onkin hänelle... ;D

No joo, illalla sitten, kävimme syömässä. Voisin kyllä ihmetellä ääneen, olen vielä hengissä! Seuralaiset tekivät valinnan, mennään kiinalaiseen. Ja voin sanoa, en ikinä, koskaan mene tuohon paikkaan enään! Tarjoilija ei oikein puhunut Suomea...?! Ravintola muistutti lähinnä Latvialaisen slummialueen ravintolaa, kuin Suomalaista... Lautasella ollut ananas kärysi jo pitkälle "hieman" käyneelle... Riisit olivat kiertänyt varmaan 7 muullakin ruokailijalla, tai se oli kaavittu kattilan reunoilta, sillä osa riisistä oli kuivunut takaisin alkuperäiseen muotoon... =/
Kaikki tuntui hieman eltaantuneelta, ja öljyäkin oli laitettu (ei niin tuoretta) hieman liikaa joka paikkaan... =( Joo, en ollut ainut, jolla alkoi mahassa vääntää. Sain jopa pikku oksun kurkkuun, paikalta poistuessamme... =/ Voi hemmetti!
En taida vierailla hetkeen missään muussakaan kiinalaisessa!

Joskus, kauan sitten, ystäväni oli Helsingissä ravintolassa töissä, siis oikeassa ravintolassa. He jakoivat saman lastauslaiturin / sisäpihan, kiinalaisen ravintolan kanssa. Kaverini ihmetteli monesti, tupakalla käydessään, kun kiinalaisen ravintolan henkilökunta ruokki puluja takapihalla... Hän ajatteli, että vaikka kiinalaiset syövätkin kaikkea, olivat he varmasti vain ajatelleet olevansa pulujen frendejä. Piakkoin tästä, kaverini huomasi, että puluja ruokitaan jo ravintolan taka ovella, ja että pulut ovat jo melkein ravintolan takahuoneessa. Mielenkiintoista...? Noh, hetki tästä, kiinalainen ravintola lopetti toimintansa, ja "muutti" kuulemma halvempiin tiloihin. Tiedä sitten, kuinka pitkälle muuttivat, sillä paikallis lehti oli raportoinut, "Kiinalainen ravintola myi pekingin pulua ravintolassaan." Eli olivat myyneet pulua ankkana...? YÖK! En tiedä, kuinka asianlaita ihan aikuisten oikeasti on, ja oliko se juuri tämä ravintola, joka näin oli tehnyt, mutta kyllä meni halut kiinalaiseen hetkeksi. onneksi en ankkaa ole syönyt, en tykkää, enkä siis syö! Ei taida hetkeen maistua mikään muukaan ruoka, jota en näe, miten se on tehty, ja mistä!

Herkullista viikon alkua vaan kaikille!

Töttöröö!

2008-09-06T10:57:00.000-07:00

Tämä on kuvaus tämän päivän jälkeen. Yö meni hyvin kyllä. ;) Vaikka hieman epäilyttikin. Mutta näyttelyssä meni koko päivä. Lähdimme aamusta joskus 9.00 jälkeen kotoota, ja takaisin olimme n. klo 20.00! Voi hurja. Nyt on ollut harrastetta kerrakseen! ISO vati popcornia ja tuoppi vettä, ja taitaapa olla sitten nukkumatille lähtö!

Rusina plikka tuli pitkäkoiven seuraksi, niin ei ole niin orpo olo. Olihan viime yönä kasvillisuutemme hyökännyt etsivä Vareksen kimppuun... ! Iso, pari metrinen viherkasvi, oli yöllä kaatunut (?!) sohvan päälle, ja Etsivän ilme aamulla, kasvia nostettaessa, kertoi yöllisestä hyökkäyksestä! Ihmeellistä, itse en ole moiseen rohinaan herännyt...?!?!

Huomenna taas lisää harrastetta, eli, nyt sitä popcornia! =D

Kaikki joukolla äänestämään!

2008-09-05T08:02:00.000-07:00

Tämä on ensimmäinen kerta, kun edes harkitsen äänestämistä, mutta nyt sen teen, ja monesti! Äänestäkää nyt herranisä kaikki se BB- Minna pois sieltä! Voi kauhistus mikä mamma! Eihän kukaan jaksa katsoa, noita samanlaisia, jumppa pukuja, joita tuo nainen repii, milloin missäkin värissä, päälleen!

Tissit esiin, kesä meni jo!!- Minnan mielestä...

Himoharrastajan unelma viikonloppu!

2008-09-05T07:41:00.000-07:00

Siitä se sitten lähtee, perjantai, ja mitäs oli muutakaan tekemistä, kuin ruinata vapaa päivä töistä, ja ajaa tampereelle edestakas viemään koiraa. Hurautin siis MR D:n Tempereelle, ja herra jatkoi sitten, poliisi autolla, matkaansa Vaasaan, naisiin... Tässä piilee taas tuon "kasvattamisen" kivat puolet. Rahaa menee, mutta tuleekos se takaisin?

Takaisin kotiin, ja pakkasin kamppeet ukko- rakkaalle, joka lähti 2 koiran kanssa serkkuaan tapaamaan, kaljan, motocrossin, kalastuksen, saunomisen, häröilyn ja muun vastaavan merkeissä. Ei siis muuta kuin prätkä lavetille, ja matkaan minun uudella autolla... Viimeksi samaiselta reissulta on järkyttävää kuva materiaalia, jota ajatellessakin menee iho kanan lihalle. Ja sitä edelliseltä reissulta on myös samankaltaista kuva materiaalia, muodossa: Dokupentti! (ja muut Pentit). Näin lähti iloisesti taas videointi vehkeet myös mukaan, saa nähdä mitä "kivaa" nyt tulee!

Mitäs sitten jää? No minä, Vares ja sotkuinen kämppä. Siivousta siis tiedossa... ;) No joo, pahin on jo hoidettu, eli taidetaan löysäillä. Olimme kyllä menossa kovasti SM- ilotulituksia katsomaan, ja kokemaan Vareksen kanssa hieman erillaista perjantai iltaa, mutta, mutta... Tarviikos sitä selitellä? ;) Tälläistä tämä lapsettoman perhe- elämä on =D

Himoharrastus siis tulee tässä kohtaa...! 2 päivää näyttelyä!!! Eipäs voi muuta sanoa... Hullua menoa. No joo, ilmoitin miljuuna koiraa näyttelyyn, ja olen siis kumapanakin päivänä paikalla. Maximi hyöty =D
Ja illalla, ihan omassa rauhassa kotona tuon pitkäkoiven kanssa. Saa nähdä, kuinka monesti herään ensi yönä, kun tuo yksityisetsivä näkee mörköjä joka nurkassa, sillä hänen henkinen "mini me" eli MR D, ei olekkaan kotona?!?!! No sehän selviää sitten, ja näkyy silmäpussien koossa. Voi tietysti olla että se the pussit, tuossa silmän alla, voi ollakin makuupussit, tai jos se pussius leviää myös ylä luomeen, niin näky muistuttaa lähinnä kanan vi***a... No hyi... eipäs nyt riehaannuta, vaikka onkin perjantai. Tämä selviää huomenna, ja viimeistään sunnuntaina...

Mutta siis viikonloppu edessä! Ja täytyy myöntää, että orpoa on olla... Miten saan vain yhden remmin solmuun?
Kivat viikonloput kaikille!

Läpi syyskuun...!

2008-09-03T02:20:00.000-07:00

Ja repaleisen lokakuun...
Kuin napista kääntäen, alkoi syksy. Tosin, eipä se kesä koskaan kunnolla alkanutkaan. Äitienpäivä oli jees, ja pari muuta lämmintä päivää, mutta... Muutoin, pelkkää sadetta ja kosteaa tuulta. Nyt sitä sitten saa tulla, onhan nyt virallisesti syksy! Kaivelin kynttiöitä esiin, ja ajattelin jo kohta raivata "kesä"kukat pois terassilta. Nurmikko on viidakko, ei saa leikattua koska siis sataa... Kanervia oli tukku jo täys. Eli hyvä syksy fiilis kyllä. Lapin- kaipuu piinaa perkeleesti edelleen. Koitin tässä lievittää patoutunuttta haluani, ja katselin auto- juna yhdistelmiä. Joskos vaikka sitten vuodenvaihteen jälkeen...? Revontulia ja paukkupakkasia katsomaan ja kuulemaan. On tämäkin. Naapuri jakkaran mamma, ei voi sietää lappia! Varsinkaan kesällä ja talvella... Voi, voi... Noh, eiköhän tässä jaksa jotenkin kärvistellä. Syksy kun on täynnä ohjelmaa, mm. Unkarin reissu =) Ja toivottavasti tulisi pikku pentusiakin! =) Ohjelmaa riittää, mutta onko se oikeanlaista...? ;)

Niin ja olettekos katsoneet BB.tä? VOI HYVÄÄ PÄIVÄÄ! Kuka tuollaista jaksaa usean kuukauden? No jaa, en minä ainakaan. Ja viimeinen into lähtee, jos se hassua hassumpi Niko- poika poistuu talosta. Katsotaa, joskos vaikka nuo rauhoittuisivat,tai keksisivät jotakin muuta tekemistä...

Unohdettu?

2008-09-01T23:21:00.000-07:00

Olen matkani varrella törmännyt, jos jonkinlaisiin ihmisiin, asiakkaisiin, tuttaviin ja tovereihin. Joistain on tullut hyviä ystäviä ja toiset taas jää... Itse olen sosiaalinen ja tutustun helposti uusiin ihmisiin. On esimerkiksi kasvatin omistajia, joista ei kuulu mitään, ja niitä, joita näkee joka viikonloppu. Miten ja missä määräytyy se, kenestä tulee "parempi" toveri ja kenestä taas ei tule, vaikka yrittäisikin. Kuinka pienestä se on kiinni, jääkö joku pyörimään porukkaan vai ei?
Koiranäyttelyssä tepsutellessani, tuttuja tulee aina vastaan. Toisista ei ole hajuakaan, mistä heitä tuntee ja toisista tarinan muistaa hyvin tarkkaan. Miellyttävä koira- tuttavuus, Kirsi, on sekin hassu tuttavuus. Joskus, vuonna keppi ja kivi, olin lähdössä Slovakiaan Euroopan voittaja näyttelyyn. Sanoin asiasta yhdelle ystävälleni ja totesin perään, että voisin ottaa jonkun koiran mukaan, jotta saisin omia kulujani pienemmäksi. Ystävälläni oli tiedossa, mahdollinen halukas, Kirsi. Kirsillä olikin Koo- Gorgi, joka sitten pakattiin mukaan ja lähdimme näyttelyyn. Tästä se alkoi. Puolin ja toisin olemme siis ottaneet toistemme koiria mukaan ulkomaan reissuille. Moikkaillaan näyttelyissä, ja monesti olen patistanut ATK- Kirsin apuun! Terkkuja vaan Kirsille!

Niin niitä tovereita tulee. Se, mikä ihmetyttää, on muutama ystävä, jotka ovat onnistuneet katoamaan. Se, mitä heille kuuluu, en tiedä, sillä kummatkin tekivät näyttävän katoamisen, pitkän ystävyyden päätteeksi. MR Juhulin tarina on selvä. Juhulin poitsu ystävä oli saattanut itsensä hengiltä ja Juha vajosi kaikkien vanhojen ystävien tavoiteltavista omiin oloihinsa. Olen tavannut hänet tämän jälkeen, ja hän kertoi kuinka asia on. Piste sille. Vaikkakin kerkisi "katoamaan" ennen kuin hänen selvityksensä kuulin. Ikävää on se että Juha oli todella hyvä ystävä... Toinen "ystävä"- Armi... Tämä veijari on siskoni lukio kaveri. Jostain kumman syystä, mekin tutustuimme, ehkä siksi että kuskasin heitä innokkaana 18- kesäsenä (juuri ajokortin saaneena) baariin. Ne miljoonat tunnit, kun olemme istuneet autossa, mäkin pihalla "lounaalla", polttaneet tupakkaa koppi huurussa, arvuutellut iltapäivä lehden visailuja ja ahmineet itsemme turvoksiin. Autoin kaveria mäessä, ja menin heille hommiin, kun he apua tarvitsivat. Puuhastelimme koirien kanssa, ja puhuimme monia satoja puheluita, tuntitolkulla! Kuinkas kävi? Nihkeän osallistumisen polttareihini ja häihimme, ja sen jälkeen "PUF", ei ole näkynyt... Sain joo, monta vuotta tästä, tekstiviestin, ettei vanha numero ole enään käytössä, ja jää äitiyslomalle... KIVA! Olisipa ollut mukava, jos olisi tästä voinut jotenkin muuten ilmoittaa. Mutta mitä vielä. Miten voi olla, että vaan häipyy? Ei vastaa puheluihin, tekstiviesteihin, sähköpostiin jne. Mikä kumma saa kaverin lukkiutumaan noin, ja sulkemaan muut pois elämästään. Reilua se ei ole, meille ystäville ainakaan. Sillä en ole ainut, jonka tämä tyttö raivasi kylmästi pois elämästään. OK, uskon että hän löysi elämänsä miehen ja keskittyy siihen, mutta kun me naiset ei olla tuollaisia! Onhan minullakin ukon retale, monta koiraa, asunto ja duuni, mutta en ikinä voisi kuvitella, että heivaisin kaverit pois elämästäni, noin vain! Ainahan jotkut "suhteet" hyytyvät, ja jäävät elämään säästöliekillä, mutta ei niitä unohdeta! Silloin tällöin voi soittaa, tai ainakin vastata jos soitetaan!

En osaa ymmärtää. Miksi hyvä kaveri suhde heitetään roskikseen ja häivytään. Tälläinen ihminen, ei ollutkaan oikeasti ystävä? Ja uskon, että jos joskus tulee tekstari tai puhelinsoitto "mitä kuuluu, pitkästä aikaa?", niin voin kertoa, että meidän kuulumiset on vaihdettu jo silloin, kun itse on jättänyt vastaamatta siihen...

Ja persiljaa ei tietysti voi syödä...

2008-08-27T02:03:00.000-07:00

Ravintola annoksessa oleva persilja lentää useati syrjään pihvin ja pottujen päältä. Mikähän siinä on, ettei sitä koskaan voi syödä? Tai miksi sitä siihen aina laitetaan? Pikku tupsu vihreää monesti kyllä piristää annosta, mutta kuinka moni oikeasti sen syö? Persilja on tärkeä viljeltävä kasvi. Monissa etelän maissa persilja, kuten moni muukin kasvi, kasvaa rehottaa villinä. Me siis toisinsanoen syömme välimeren voikukkaa... Itse en tuosta kasvista diggaile, samoin kun en myöskään tykkää tillistä. Nuo ovat hyvin vahvoja maultaan, ja minun mielestä pilaa itse ruuan maun. Se ken tykkää, syö ravintolassa myös muidenkin tupsut. =)
Ruoka annoksien päällä näkyy olevan myös monesti herneen versoja, basilikaa tai auringonkukan versoja. Nämä kyllä kelpaavat minulle! Näitä kuitenkin harvemmin on saatavilla. Mutta persilja ja tilli, hmm... pupun ruokaa...

Nykyään kaikki vaalivat vähärasvaista ja terveellistä ruokaa. Voiko siis olla hyvillä mielein kun ison pihvin ja ranskalaisten kanssa syö pikku tupsun vihreää ja öljyssä hukutettuja, grillattuja vihanneksia?
Joskus muinoin, maailman parhaassa ravintolassa, siinä ainuussa, jota olen koskaan jäänyt kaipaamaan, oli tarjolla valtavat annokset. Suurin osa lautasesta täyttyi herkulliseen salaattiin. Yleisesti se oli raastesalaattia, eli ihan juurikin sitä, mitä "terveellisen" ruuan pitäisi olla. Päällä siinä oli ananas. Voi olla että joku tupsu muutakin vihreää. Lautaselta löytyi myös valtava röykkiö juuri sitä, mitä olit tilannut. Annos oli sellainen, että varmasti siitä tuli täyteen, mutta myös sellainen, jonka voisi mieltää terveellisemmäksi. Oikeata salaattia. Tällöin tuli syötyä niin ettei ahminut itseään täyteen vain ranskalaisista. Pihvit olivat isoja, ja ranskalaisiakin julmettu läjä, mutta pääsääntöisesti, salaattia ja pihviä. Ei yhtään niin rasvaista ja pahaa kuin ne öljy vihannekset ja ranskalaiset ja se minipihvi.
Kerrottakoot nyt kuitenkin, että kaipaamani ravintola siis on lopettanut toimintansa jo... =(
Kyseessä oli niinkin isolla paikkakunnalla, kuin Artjärvellä sijainnut Nyssäkkä- ravintola. Harmi... Siis se lopettaminen,koska se oli oikein maukas mesta =)

No joo,vihreetä tai ei, niin oikeat, kunnolliset ravintolat ovat kiven alla nykyään. Kaikenlaista gourmet mestaa kyllä löytyy. Näiden paikkojen annoksista vain tulee vihaiseksi, ja hinnatkin ovat niin huimia. Halpojen paikkojen sapuskat ovat monesti hieman huonommista raaka- aineista valmistettuja, ja ruuan taso on huoltis luokkaa. Suosikki listalla on ehdottomasti nykyään ravintola Manala, Helsingin keskustassa ja Graniittilinna. Manalassa saa isot, hyvät satsit. Ja maan parhaan Ceasar salaatin. Graniittilinna taas tarjoaa herkkua, kalliiseen hintaan, pienessä koossa. Ruoka kyllä vain on niin herkullista, että tuolla voi joskus käydä maksamassa omaisuuden sapuskasta. Onneksi Graniittilinna on vanhempieni naapuri talossa, joten heidät saa useasti mukaan... Silloin ruokailu tulee huomattavasti edullisemmaksi =D
Hinta- laatu suhde on myös jokseenkin kohdallaan Mikkelin Fransmannissa (ja varmaan muissakin fransmanneissa) Tarjoilu pelaa (melkein aina) ja ruuat ovat hyviä, ja normaali hintaisia.

Kannattaa visitoida, nämä kaikki paikat, jos haluaa oikeata ravintola ruokaa, ja oikean ravintolan!

Kanta- asiakkaita!

2008-08-26T00:43:00.001-07:00

Kotisivuillani on olemassa kävijälaskuri, joka näyttää myös melkoisen tarkasti, mistä kävijä on tullut. Tunnistankin muutamia ystäviäni, jotka taitavat olla aikamoisia kantiksia. Tiedoksi, te paljastutte työpaikkanne perusteella. Kun tiedän,missä esim. Tuija, Eini, kati ja Tiina ovat duunissa, niin HIHII! Kiinni jäitte! Tänäkin aamuna, kaikki te olette käyneet piipahtamassa! =D
Mukavaa kyllä, että vierailette. Työpäivänä on ehkä sallittua hieman surffailla netissäkin ;D

Mielenkiintoista on myös katsella, kuinka paljon muiden maiden harrastajat löytävät kotisivuni. Englanninkieliset sivuni ovat melko suppeat, ihan siitä syystä, että en myy mielelläni koiria ulkomaille ja jos satun vahingossa laittamaan vieraskirjan englannin kielisille sivuille, on se pian täynnä "hot wet mama, come to see my big boobs"- tekstejä ja ilmoituksia. Ällöjä! Mutta jostainhan hekin ovat sivuni bongannut. Kävijöitä on tietysti eniten Suomesta. Toisena Ruotsi ja kyllä siellä on satunnaisia kävijöitä ollut Filipiineiltä, japanista, Saudi Arabiasta ja muista oudoista paikoista. Tai ei ne paikat outoja ole, en vain voisi ehkä ajatella että joku vierailee minun sivuillani juurikin yllämainituista maista...?

Kyllähän sitä itsekkin käyttää paljon nettiä, vierailee ulkomaisilla sivuilla, mutta muistaako aina, että jättää käydessään merkin itsestään? Internetin ihmeellisessä maailmassa ei kuitenkaan mikään jää salaiseksi. Aina tiedetään, mistä joku on, asuu, käy töissä jne. On kait turha koittaa olla nimetön... ;)

Älä ota sitä niin vakavasti!

2008-08-19T03:38:00.001-07:00

Olen kuullut monelta positiivista palautetta näistä kirjoitteluistani. Tänne kirjoittelen omia ajatuksiani, rehellisesti. Monesti ne haiskahtavat negatiivisilta, mutta on kuitenkin yleisesti kirjoiteltu hymyssä suin. Eli haluan nyt korostaa, että sinä, joka täällä lueskelet näitä jutskiani, niin älä ota niitä vakavasti. Älä ota niistä itseesi. Tai älä luule että kohdistaisin tekstin johonkin tiettyyn henkilöön. Kirjoittelin mm. jokin aika sitten pulleista ihmisistä. Ja jos nyt satut painamaan hieman reilummin, niin ei hätää, en kirjoittanut sitä sinulle, vaan yleisesti MEILLE, pulleille. jne, you know? ;)

Takerrun helposti periaate kysymyksiin. Siksi varmaan löydänkin niin paljon aina valitettavaa... Mutta, älä ota tekstejä vakavasti, vaan anna tulla toisesta korvasta ulos. =)
Jatkossa aijon jatkaa kirjoittella, vaikka kukaan ei tätä lukisikaan. Onhan tämä minun blogi... ;) Toivottavasti kuitenkin eksyt tänne vielä uudemmankin kerran, ja olette kaikki hyvinkin tervetulleita.

Joten, nou hard feelings! ;D Mukavaa viikon alkua!

Asiakaspalvelua, vaadin!!

2008-08-18T11:29:00.000-07:00

Itse olen asiakaspalvelussa monessakin eri asiassa. Yrittäjä ei voi sanoa "en tiedä" tai "en osaa". On tiedettävä! Yrittäjä jos ei tiedä, niin hän ottaa selvää. Niin se vain menee. Asiakas on saatava palveltua, hyvin ja loppuun asti. Työntekijän on helppo aukoa päätään asiakkaalle, tai sanoa "emmä tiedä...". Hänen palkka juoksee joka tapauksessa, mutta asiakas ottaa tavaransa tai palvelut ensi kerralla varmasti muualta! Näin käy myös meidän. Asuntovaunulla pörräys on nyt uusin villityksemme. Olemmekin päässeet jo hieman noiden leirintäalueiden makuun. Sitä tulee vertailtua tasoa, palveluita ja viihtyvyyttä ym. Asiakaspalvelu on kuitenkin varmasti se suurin juttu, johon kiinnittää huomiota. Elämää hitaampi sukka tiskin takana, ei tee kehenkään vaikutusta. Eli te, joilla on vastaavanlainen yritys, laittakaa ne sukat siivoamaan, ja ne yltiöpuheliaat ystikset siihen vastaanottoon! Ja, Heinolan suuntaan terkkuja, vaihtakaa respan mammaa! Mikä ihmeen tyyppi? Pyysimme saada laittaa kevyttä kangas telttaa kuivumaan kuivaushuoneeseen. Täti mietiskeli, ja sanoin "... Nooo, ei taida narut kestää...". Selvitin hänelle, että teltta on hyvin kevyt, eli varmasti kestää. "... Noo, katsotaan, tulen ulos takakautta...". Hän näki teltan, ja sanoi (teltta siis oikeasti hyvin kevyt...) "Ei me kyllä yleensä tuollaisia ole kuivailtu!". Anteeksi?? Mitä tuollaisia? Hä? Mamman laahustava olemus oli niin hanneksesta, että totesin vain "Aina on kiva saada kunnon asiakaspalvelua. Saadaan kyllä se kuivaksi jossain muuallakin, ei tartte auttaa!!" En ollut ainut, jota mamman hidas ja jaaritteleva olemus oli jo suututtanut... Vaunupaikaksi hän keksi meille takapihan lastauslaiturin! What the hell? Siellä oltiin, 3 vaunua saakeli lastauslaiturilla, ja täysi maksu tietysti! Ahneus on... Sanonko mitä...

Ja voin sanoa, rehellisesti, etten aijo kustakkaan tuonne paikkaan enään! Kiitos vain loistavasta palvelusta Heinolaan! Sain parempaa palvelua jo toisella leirintä alueella!
Tämä maa on täynnä ystävällisiä ihmisiä! Ottakaa oppia Mäntsälän P-liittymän Shellistä! Siellä se vasta mukava tyyppi olikin tänään! Ja varmana menen uudestaan tuonne Shellille!

Huijareita...

2008-08-14T01:00:00.000-07:00

Ihminen on liika luottavainen. Pitäisi jo oppia, ettei luota kehenkään. Varsinkaan autokauppiaisiin, joilla on valkoiset kengät. Selvä huijarin merkki. Äiteeni on jo kakarana opettanut, että mies, jolla on valkoiset kengät (en tarkoita lenkkareita) on huijari. Koittaa jujuttaa sinua ja puhuu niin paljon, että menet ihan pyörryksiin! Huomaat vain hyvät asiat, ja niitä huonoja asioita vähätellään.
Autokaupat sujuivat hyvin, ja toivomme että ensi viikolla uusi perheenjäsen on sitä, mitä ostimmekin. Siitä ei nyt olekkaan kyse, vaan ylipäätään, kuinka ihminen voi "pukeutua" valheisiin niin hyvin. Ainahan se tulee sellainen ensi vaikutelma. Ja jos se on erittäin hyvä, ei sitä oikein osaa edes epäillä. Mutta ainahan sitä vaan käy niin, että tulee huijatuksi. Asiassa tai toisessa. Vaikka ostos olisi kirpputori ostos, tuntuu pahalta jos on tullut huijatuksi. Muistan joskus, kun olin kirpparilla myymässä. Minulla oli sellainen 0,10e rompekori. Sieltä sitten likka osti jonkun ikivanhan vaatteen. Maksoi siitä tosiaan 10 centtiä. Tuli hetken päästä takaisin, että hei, ei tämä olekkaan hame, vaan housut, saisinko rahani takaisin? Noh, pakko oli korjata, että vaate ei ollut housutkaan, vaan takki, hieman erillainen sellainen. No siitähän pimuli innostui, ja piti takin. Mutta noin voi moni ajatella eri lailla. Ja hän ehkä koki tulleensa huijatuksi, sillä ei saanutkaan sitä, mitä oli ostanut.

En ymmärrä, miksi myydä viallista, tahallaan? Pistetään vahinko kiertämään. Muistan myös joskus, kun tallilla, jolla kävimme, oli hevonen myytävänä. Hevonen oli sairas, mutta pysyi oireettomana lääkkeillä. Hevonen myytiin täyteen hintaan, ilman että uusi omistaja tiesi tuosta viasta. Olisikos ollut hieman ystävällisempää hevoselle, että hinnasta olisi tingitty, ja kerrottu ostajalle viasta. Näin ollen olisi lääkitystä voitu jatkaa heti, eikä olisi uuden omistajan tarvinnut kustantaa kalliita eläinlääkäri maksuja, kun hevonen alkoi ontua, lääkkeiden tehon hellittäessä. Mutta, kait meissä kaikissa asuu pieni huijari, joissain se on vaan hieman isompi. Tämä ryhmä valitettavasti sijoittuu monesti autokauppaan, hevosmiehiin ja asuntokauppaan.
Olen taas oppinut virheestä, ja jatkossa olen hyvin, hyvin paljon tarkempi...

MUISTA, älä osta MITÄÄN kauppiaalta, jolla on valkoiset kengät, tai jos yhtään epäilet huijausta tai asioiden pimittelyä ;D

Alkoholitonta, kiitos!

2008-08-12T23:57:00.000-07:00

Nyky- ihminen on aikamoinen viinasieni. Luvut, per henkeä kohti juodusta vuosittaisesta määrästä on huima. Suomalaiset joivat vuonna 2002 noin 9,3 litraa sataprosenttista alkoholia henkeä kohti! Mieletön määrä, verrattaen siihen, että esim. itse en juuri juo... Ja kuinka paljon on muitakin juomattomia tai niitä jotka juovat vain todella vähän. Lapsia ym, jotka eivät kuluta laisinkaan. Eli ne, jotka oikeasti juovat, juovat sitten tosiaan. HUH!

Tämä on tullut jo oikeastaan melkoiseksi riesaksi, ainakin itselleni. Miksi tarvii selittää, en halua juoda? Miksi? Mikä on niin vaikeaa ymmärtää, että kaikki ei halua juoda? Ei maistu, on autolla, kaamee darra, raskaus, päänsärky johtuen viinasta jne. ovat mm. noita "syitä" olla juomatta. Mutta voisiko asian kääntää toisin päin? Miksi ihmeessä juot? Sitä ei tarvitse selitellä? Eikä kukaan kysele? Ne ainaiset tissuttelijat voivat jopa olla kunnon alkkiksia, joka on mielestäni vaarallisempaa, kun se ettei juo. Moni sanoo aina," no ota nyt!!". Miksi? Miksi helvetissä pitää ottaa, jos ei halua? Noh, kun ei ota, tekee se sinusta tylsän seuralaisen, ja sinulle käännetään jo ehkä hieman selkää... "ei se kuitenkaan ota mitään..."

Laki suojelee ottamasta, kun autoilet. On "pakko" mennä nykyään joka paikkaan autolla, jotta ei tarvitse sen enempiä selvitellä. ÄRSYTTÄVÄÄ! Ja kuten nuo kalalliset häät, oli myös suuri miinus siihen, että jouduimme oikeasti metsästämään alkoholitonta juomaa toverin kanssa. (terkkuja Katille!) Kun jossain vaiheessa kävin kysymässä, oliko alkoholitonta juotavaa tarjolla, sain vastauksen, hmm.... nooo.... On meillä kahvia ja vettä... HÄ? Kahvia, jota en juo, ja vesi, joka oli niiin kauhean makuista kaivovettä että yök! Eli,ollaan sitten kuivinsuin. Alkoholillista löytyi kyllä kaikissa sateenkaaren väreissä, koossa, merkeissä ja mauissa!
Ruinaamalla saimme sitten lapsille tarkoitettua colaa ja pommaccia! Wohou! Hieno meininki! Tämä monesti vaan vahvistaa omaa juomattomuutta. En viitsi ottaa, on kivempi etsiä jotakin alkoholitonta juotavaksi kelpaavaa... =/

Kohtahan se on taas viikonloppu... Ei muuta kuin kannat kattoon, ja meillä ne nousee ilman viinaakin. Pyrippä samaan, voi olla selvinpäin vaikeeta!

Voiko ihanammin aamu enää alkaa?

2008-08-12T01:46:00.000-07:00

No ei paljoa laulata! Moni asia kun tuppaa pakkaantumaan, ja sitten niitä tulee. Aamulla 07.32 soi puhelin, ja isäpappa soittaa " Missä olet?" no kotona ollaan, syön aamupalaa ja katson kun Suomalainen mamma heittää olympialaisten judo- tatamilla toista mammaa. "Täällä töissä on ovet auki, ovat olleet koko yön! Miten olet ne auki jättänyt??" Öö, olenko vai? Minä olen kyllä lähtiessäni lukinnut ovet, niin kuin tapana on, ja sitäpaitsi, oven sulkeminen oli melkoisen vaikeaa juuri eilen, joten muistan kyllä... Mutta sainhan taas syyn niskoilleni...

Suomelle ei mitallia tästä lajista...

Köröttelin töihin... Hetki, ennen kuin olin töissä, aloin kuunnella, kuului outoa pörinää... Ja pian, allani surisi vähintään V8- moottori. Pakoputki perkele poikkesi, ja pää laahasi maata pitkin. Voi hyvää päivää! Mitä hemmetin hemmettiä?
Noh, soitto ukkokullalle- apua!! Ja hän ystävällisesti hoisi asian niin että kävin viemässä roikkuvan pakoputken ihan tähän lähelle korjattavaksi. Huomenna EHKÄ valmis... Ei muuta kuin mammalle ruinutusta, Lainaa autoa, pliiiiis! Ja nyt sitten sain auton lainaan. Voi ihme. Kyllä tässä oli jo yhdelle aamulle tarpeeksi rimpuilua... Tälläin se alkaa, kun edes suunnittelee, että voisi autoa vaihtaa, niin heti se alkaa kettuilla, ja kohta olet korjannut sitä jo niin paljon, ettet raaskikkaan enään vaihtaa sitä... =/

Selvisipä myös, että aamusta oli varastolla käynyt yksi työntekijöistä, ja hän oli jättänyt epähuomiossaan ovet auki... Eli ovet olivat olleet varmaan n. 10minuuttia auki, eikä siis sitä koko yötä. Tästäkään ei tietysti voitu pahoitella syytöksiä, vaan... Asia ohitettiin...

Olkoot kalat vedessä, minne ne ovat luotuja!

2008-08-11T00:34:00.000-07:00

Häitä, lisää häitä... Sukulaispojan aika oli viime viikonloppuna. Häät olivat erittäin hyvin järjestetty ja paikka oli hieno ja kaikki toimi jne. MUTTA, mikä kumma siinä on että joka ikisissä häissä (paitsi omissani) pääasia ruuassa on kalassa! Itse kun en kalaa syö, harmittaa aina. On niin monet häät, joissa olen puputtanut pelkkää perunaa... =/
Nyt olleissa häissä alkuruoka pöydästä mukaani tarttui kaikkea kalatonta eli sienisalaatti, fetasalaatti ja keitetyt perunat =( Joopa joo, silliä kullekkin, ja silakkaa monenlaista. Oli lohta ja mätiä ja, ja, ja Kalaa, kalaa ja kalaa! Mikä ihme? Miksi ei voi ajatella, että joku on ehkä esim. vain kasvissyöjä ja toinen kalaton,kuten minä. Oli oikein miellyttävää kuunnella "ompas herkullista lohta". Osallistuin keskusteluun myös "joo, herkullista, perunat olivat juuri sopiviksi keitetty..."
Harmittavinta oli se, että ruoka oli oikeasti herkullista, siis ne kalattomat kohdat, joten olisi ollut mukavaa, jos olisi ollut jotakin muuta suuhunlaitettavaa, kun kasviksia. Erittäin ihmeellistä oli se, että pääruoka, joka tarjoiltiin pöytään, oli lihaa! OHO! Tämä maistui. Annos näytti ja tuoksui herkulliselta, haarukka kiinni, ja kuinkas ollakkaan, kaikista niistä sadasta annoksesta, juuri minulle oli sattunut sellaiset lihapalat, jotka oli täynnä purkkapaloja ja liha maistui ihan maksalle. =( YÖK! Siippanikin todisti tuota, sillä hänen lautasellehan lihat kippasin. Ja kuulin taas "miten herkullista!" Muilla ei purkkia ollut ja liha maistui. =/ Tässä kohtaa, ei kasvissyöjille ollut taaskaan mitään. Ja minulle, jäi nuoleskeltavaksi maustevoi muutaman parunan palan kanssa...

Ja vielä, illalla alkoivat laittaa tarjolle iltapalaa, herkullinen tuoksahdus leijaili keittiöstä. Kokki tuli (jostain kumman syystä??) sanomaan minulle ensiksi, että iltapala on katettu. Ihan kuin se olisi suoraan vi*****t, sillä iltapalana oli janssoninkiusausta! Voi helvetti!

Lapin kaipuu...

2008-08-07T23:22:00.000-07:00

On nyt tällä hetkellä hyvin suuri. Joka vuotinen lapin reissumme, jää todennäköisesti tältä vuodelta nyt tekemättä... Se, ken on myös viehättynyt lapin lumosta, tietää mistä puhun. Se kuka ei tajua, niin mene käymään!
Perusasioista lähtien. Yksi ystävämme asuu lapissa, ja häntä näemme vain noilla lapin käymisillään. Porot on jees.Maisemat, ruoka ja ne pienet tiet ja joen uomat. Kaikki. Lappi kokonaisuutena on yksi parhaimmista lomakohteista. Lapinmatkailu on kyllä jokseenkin melko arvokasta touhua. Lapissa kaikki se turistoitunut osuus maksaa. Mökki viikko 1000e tienoolla, moottorikelkkasafari, ehkä vain 2h, monta sataa euroa.. jne. Mutta, kun on periaatteella, reppu ja reissumies, niin pääsee edukkaasti. Esim. Utsjoella Nillan leirntäalue, on mitä parhain, eikä ole hinnalla pilattu. Paikka on avoinna silloin, kun soitat itse Nillalle ja pyydät häntä tulemaan =) Eli meininki hieman erillainen kun mitä täällä ruuhka- Suomessa. Utsjoella myös parhain poronkäristys, hotelli Luossajohkassa, halvimmalla sen sai nelostien varrelta Inari- Ivalo välillä. Paikan nimi on hakusessa, joku karhunkolo se oli ;) Kilpisjärvellä on mieletön meininki, ja jos vielä ehkä raaskii, niin ajaa Norjan puolelle Tromssaan tai Altaan. Siellä sielu lepää. Kirkkaat vedet ja vuonot. Tunturitkin ovat tainneet muuttua ihan oikeiksi vuoriksi ja lumihuipuiksi. =)

Voi voi... =/

Lappi on koluttu moneen kertaan läpi, mutta edelleen olisi paikallaan mennä. Oikeastaan tästä alkaa tulla jo pieniä vierotusoireita. Ei nää porojakaan! Olimme suunnitelleet hätäapureissua tuohon ihan pororajan tuntumaan, mutta eikös sitten tullut sukujuhla, joten... Vielä viimeinen rimpuilu oli, kun olisimme lähteneet lokakuulla Hailuotoon. Sieltähän olisi helppo puikata kotimatkalle vaikka pudasjärven kautta, olisi nähnyt edes poroja, mutta nyt taitaa tuokin reissu peruuntua... =/

Nyt lupaan ja vannon, kautta lapin kiven ja kannon, että ensi vuonna menen, vaikka fillarilla!!

Oravan peli on loppu!

2008-08-06T23:21:00.000-07:00

Aamuisella kävelyllämme tapaamme monesti taajama- alueen asukkaita. mm. fasaaneja poikasineen, variksia, pupuja, oravia ym... Jänöt ja oravat ovat niitä, jotka aiheuttavat pikku hässäkkää aina koirissa. Se show, joka tuollaisen pikku elukan kohtaamisesta tulee, on monesti sellainen, että koko se taajama- alueen ihmisväki herää viimeistään silloin. Monesti tilanne kärjistyy minun ja koirien yhteiseksi huutamiseksi ja tappeluksi. Pikku D puree vanhaa koiraa kintereestä, nuorikot haukkuvat ja sinkoavat edes takas remmissä, vanhan koiran käpy meni, ja puree pikku D.tä, ja minä huudan, ja koirat sinkoilee jne... Tästä yhdistelmästä lähtee melkoisesti ääntä,ja voi näyttää hurjalta, varsinkin jos se pupu pomppi jo piiloon, eikä ohikulkija nää sitä,eikä näin ollen tiedä, mitä ihmettä tapahtuu...

Jokin aika sitten, kerroin siitä hemmetin oravasta joka kiikkui edes takaisin tietä, ihan niin kuin se olisi hogannut, että näin se saa maksimi huudon ja hässäkän aikaiseksi. Noh, tänään huomasin, orava on hävinnyt tämän erän. Se oli ilmeisesti jäänyt auton alle, ja lepäsi tienposkessa, jossa harakka koitti sitä nostaa ylös... Koirat olivat kovin ihmeissään. Se näytti siltä pikku kiusankappaleelta, mutta ei liikkunut? Näin se menee, ikävä kyllä. Kerkesin jo myös itse pehmetä, kävipä jo pientä pörreää sääliksi, varsinkin, kun tien toisella puolella hyppeli toinen orava kärsivän näköisenä. Ehkä kumppani? Tai poikanen? Noh, siihen se jäi... =(

Pääsimme hieman eteenpäin kävelyä, niin kappas... Mikäs se siellä, se toinen orava, joka vielä hengissä, aloitti sen saman hyppelyn. Se hyppäsi tien toisella puolella samaa vauhtia puusta toiseen, kun me etenimme... Voi aarg! Nyt kyllä on jo huomattavissa pikku kettuilua Kurren puolelta... =/
Noh,siinä mentiin, käsi suorana, kiljuen, melkein koko loppumatka... =/

Kuollevan oravan viimeinen toivo puolisolleen, "pyri saamaan tuo akka koirineen joka aamu järjestämään herätys- show. Meillä kun ei ole tässä kylässä kiekuvaa kukkoa sitä tekemässä!"

Vanhan koiran oikeus

2008-08-06T01:34:00.000-07:00

Kotonamme asuu muutama "vanhus". Toinen on kokoonsa nähden vielä nuorukainen, ikää 8 vuotta. Toinen täyttää seuraavaksi 11,eli alkaa olla jo vanhuusiässä. Vanhan koiran toiminnot heikentyvät. Se ei kuule, näe tai haista enään niin voimakkaasti. Lenkillä kävely on jo hiljempaa. Ruoka maistuu hulluna, ja siitä ollaan myös tarkempia.

Ensimmäinen koirani eli kuukautta vajaat 15 vuotta. Siinä ajassa oli keretty monet polut kulkea. Koira oli hyvin rakas, koko perheelle. Myös siskolleni ja vanhemmilleni, olihan koira elänyt jo silloin kun asuin vielä kotona. Tuo koira on ollut omasta elämästäni yli puolet kanssani, joten sen kuoppaaminen ja hyvästeleminen oli vaikeaa, ja on edelleen.
Nyt vanhin koirani on tosiaan 11 vuotta pian, ja on alkanut jo näyttämään pieniä vanhuuden oireita. Kuulokin taitaa olla heikentymässä. Kuitenkin se kulkee edelleen mukanamme metsälenkeillä ja on nyt vanhuuden päivillää vahvasti sitä mieltä, että joka päivä on päästävä mukaan töihin kanssani. Minulla ei ole hajuakaan, miksi se haluaa mukaan. Teen täällä kuitenkin toimisto hommia pääsääntöisesti, ja koira, nyttenkin, lepäilee fruit box- pahvilaatikossa, jollaisissa tuodaan siis hedelmiä tänne joka viikko. Vanhus nuuskii melkein jokaisen sisälle tulijan. Se ei jaksa reagoida jokaiseen summerin painallukseen, mutta tutut äänet se kyllä tunnistaa. Jokainen tuttu saa siis karvaisen tervehdyksen täällä. Koira, joka nukkuu 20h päivässä, on hyvin paljon vailla aktiviteettiä. Laskeppa oman koirasi nukkumis aika? Eikö, helposti tulee tuo 20h hiemankin jo vanhemmalle koiralle. Miten tylsää! Miten voisit itse jaksaa nukkua koko ajan? No minä en ainakaan, siksi onkin ehkä mukava, että tuo vanhus haluaa ihan itse mukaan tänne töihin. Sen nukkumis määrä putoaa jo heti aikasta paljon, sillä kun kotiin menemme, niin siellä odottaa lauma päivän nukkuneita, eli sitten lenkille heti. Illasta kyllä huomaa vanhuksesta,että se ei jaksa paljoa muuta kuin syödä ja sitten koisimaan.

Työmatkailun lisäksi vanha koiramme saa muutakin ektraa. Se nukkuu meidän sängyn vieressä, "siskon pedissä" joka on isännän mummo vainaan vanha. Se on fyllattu täyteen peittoja ja patjoja, jonne patu sitten kaivautuu yöunilleen. Muut koirat joutuvat nukkumaan omaan huoneeseen,joten sen puolesta pikku etuisuus. Näin vanha koira saa nukkua rauhassa, ilman muiden tallomisia ym. Vanhan koiran ruokavaliotakin on ruksailtu. ja koitan tietysti mahdollisimman paljon muutenkin viettää vanhuksen kanssa aikaa ja mm. hieroa sitä säännöllisesti.

Vanha koira on oikeutettu pieniin etuisuuksiin, eikö? Yhteinen aikamme hupenee koko ajan, ja siitä ei saa päästää yhtään lipsahtamaan. Koiran tehtävä on olla ihmisen ystävä, ja siitä vilpittömästä ystävyydestä olen saanut nauttia jo yli 10 vuotta. Toivon,että se jatkuu vielä monta vuotta. Vanha koira on ansainnut arvostuksen ja sinun extra huolenpidon tuossa iässä.

Etsintä kuulutettu: Beige Avensis lahden motarilla!

2008-08-05T03:52:00.000-07:00

Joka päivä kun surruttaa tuota lahden moottoritietä (E 75) pakulla, tulee huomattua kaikenlaista hassua ja vähemmän hassua. Nyt olen tainnut tulla mustallanuolella monta päivää jo putkeen tuota tietä, että on ollut vauhtia päällä niin ei ole huomannut noita, mutta tänä aamuna taas... Kun ajelen jonossa tietyön takia, niin eikös tuo Avensis tuuppaa ihan kiinni hanuriin. Se jaksoi ajaa siellä vaikka kuinka kauan, kunnes vaihdoin kaistaa, että hän pääsee ohi. Ohihan se meni, kaasu pohjassa,aina se 50m, jolloin tulikin taas jo edellisen auton persaus vastaan. Siihen samalla tavalla hiostamaan! Mitä? Eikö ole ärsyttävää? Ja jonoa kun piisas! Ja taktiikan huomasin myöhemminkin: satasta ihan kiinni perään, siis ihan kiinni n. 1m päähän, ja sitten puoliksi ajamaan pientareelle... Noh, ajattelin olla kiltti, ja ajoin herran omaan persaukseen kiinni (koston himoista kansaa...). Välissä oli varmaan n. tiistain hesarin verran tilaa, joten ukkeli näki vain "karjaraudat" takanaan. No hätähän sille tuli. Alkoi välkyttelemään valojaan ja kaikkea muuta sontaa. Ja ajoi itse yhtä lähellä edellistä autoa! Mikä URPÅ! Kessua vetävä apina! Ostais edes sellaisen auton, jolla sais tilaa kuten jonkun X5 tai muun 500- sarjaisen bemarin, 2-paikkasen pikku mesen... Tuollaisella "paremmalla" autolla kukaan ei ajattele, että urpå, vaan ompas hieno auto! ;) Tuollaisella romulla ei saa kun vihaisia ihmisiä aikaan!

Joten sinä karvanen kessun huurustama apina sillä rumalla perhe Avensiksella! Pidä TURVAVÄLIÄ! Saatana! (taas olis siilillä hommia!)

Hää-humua ja reilukerhoilua!

2008-08-03T23:13:00.000-07:00

Viikonloppu vietettiin, joskin hieman kosteissa merkeissä, kuopiossa. 2 kärpästä samalla iskulla. 3 x näyttely, ja häät. Matkaan lähdimme jo torstai iltana. Toveri- Tiina oli mennyt jo etukäteen parkkeeraamaan vaununsa leirintäalueelle. Änkesimme siis sinne, mielettömän reippaassa ukonilmassa! Kosteassa vaunussa, kolme nukkujaa + koiruudet. Näyttely lähto perjantaina oli jo pilalla, sillä heräsimme mielettömään vesisateeseen. Vareksen tuomari oli muuttunut, joten tuumailin jo hetken... En taida lähteä... Noh, väkisin ylös ja raahauduimme tuonne ihanaan jalkahoito paratiisiin. Eli kehät olivat kaviouralla, juuri siinä jossa ravihevoset painavat tuhatta ja sataa, ja voi vi***, se oli aivan kauheaa velliä. Sandaalit upposivat mutaan, ja oli työ pitää ne jalassa, sillä lopuksi olin nilkkoja myöten tuossa mudassa! Kiva jalkahoito juu... =/
No, näyttely meni miten meni. Vaakulle serti. Eli pientä parannusta tuohon paikan kuntoon...

Ilta menikin reippaasti. Kävin vielä poimimassa isännän juna- asemalta illalla.

Lauantaina ystävämme veivät toisensa vihille. Ilma oli kuin morsian, kaunis, mutta kylmä. No ei vainiskaan! Morsian oli paljon lämpimämpi kuin ilma. Pientä jännitystä olin huomaavinani tuossa alttarille tepastelulla. Herran huone, oli melkoisen iso ja hieno. Juhlat jatkuivat iltaan asti. Paikka oli mitä hienoin ja porukat mahtuivat hyvin olemaan. Hyvin oli järjestetty ja kaikki sujui. Moriammenkin ryösty alkoi vauhdikkaasti kun yksi ryövääjistä ei kerinnyt jarruttaa, vaan liukui morsiammen päälle, ja näin ollen kummatkin kellistivät. Morsian tosin ryöstäjän päälle, joten suurta vahinkoa ei tapahtunut! =D
Elävästi muistui mieleen omat häät. ;) Vanhva oli meikeläisenkin ryöstäjä kun olalleen heitti. Marko oli joutunut hieman punttia nostamaan kyllä ennen sitä! hihii!
Iltasella ajelimme takaisin vaunulle. Siellä olikin taas bileet pystyssä. Tässä kohti tuo reilukerho meininki. Sillä välin kun kävin veskissä, oli porukka häipynyt. Puhe oli kyllä lähteä, mutta koska ilmassa oli leijunut tuon ihanan karaoke mestan lisäksi parin tyyppin mökit, en viitsinyt lähteä suunnistamaan. Pimeessä vaunussa oli muutama janoisen näköinen koiruus (hyviä koiran hoitajia... Vai olisikohan ehkä juoppoja koiranhoitajia...). Koitin soittaa, mutta kukaan kerholaisista ei vastannut puhelimeen joten, what the hell, kivoja kevereita... närästikin niin saatanasti, että ei muuta kun iltapuuhiin ja nukkumaan. Närästi sitten tosiaan oikein kunnolla monikin asia närästämisen lisäksi, että taisin valvoa ehkä kolmeen ennen kuin vihdoin taisin nukahtaa kunnolla... Karaoke pauhoi puoleenyöhön, ja se rääyntä, joka kuului jokaisen "laulun" jälkeen, oli korvia huumaavaa. Vaunumme oli pahasti parkkeerattu juuri tuon tapahtumateltan viereen... Ja karaoken jälkeen jokainen vaunun ohi tallustanut puhui niin saatanan kovaa, että vaunu tärisi. Eivät kait tajunneet, että musat loppui jo, ja voi puhua normaalisti. Joku vaunussamme oli myös tainnut ottaa "hieman" reilummin, kun perkeleen vanhan viinan katku leijaili vaunussa. Noh, täytyy sanoa, että olin viis vaille etten lähtenyt sutimaan koko mestasta. Närästyskin oli yltynyt jo niin kovasti, että meinasi pinna mennä. Mitenhän onkin, kun joku asia alkaa pännimään (tässä tapauksessa siis tuo reilukerho) niin sitten jokainen pikku asiakin alkaa pikkuhiljaa v******maan niin, että kohta et muistakkaan, mikä oikeasti alkoi vit****, vaan kaikki on kerääntynyt niin suureksi vi****kseksi, että voisi kääntää kaikkien päät kesäaikaan!
Noh, jossain vaiheessa se saakelin nukkumatti pääsi vihdoin meidänkin vaunuun. Oli kait ollut karaokea sekin laulamassa. Aamulla olisi mieli tehnyt laittaa popit täysille autosta, ja köryyttää pitkin aluetta. Olisivat krapulaiset saaneet hieman vastinetta illan mölyämiselle. Päätin kuitenkin olla hiljaa ja pakata tavaroita...

Reilukerholle vaan terkkuja, hyvä meininki! Vastaisuudessa tiedän sitten toiminta periaatteen-yksi kaikkien puolesta ja kaikki vittu yhtä vastaan!

Pariisin makuja!

2008-07-31T04:36:00.001-07:00

Notre Dame

Näkymiä Eiffel tornista.

Mona Lisa...

Eiffel- torni, tiedoksi, ken ei tätä tiennyt.... ;)

Riemu reikä.

Champs-Élysée

Seine.

Kuvat on H.Virran napsuttelemia.

Pariisi, pelkotilojen paratiisi!

2008-07-28T01:12:00.000-07:00

Järjestimme siis pienen ylläri reissun pienelle porukalle, ja kentällä, perjantai aamulla, heille selvisi, että olemme lähdössä Pariisiin! Muut porukasta olivatkin käynyt joskus aijemmin Pariisissa, me emme.
Lähdimme siis matkaan pe aamulla aikaisin, Helsinki- Vantaalta. Pariisissa olimme hyvissä ajoin, olihan siellä vielä yksi tunti vähemmän kello. Matkatavarat, ja seikkailu alkoi. Periaatteesta, emme ottaneet taxia, vaan lähdimme sompaamaan metroon. Hieman alkoi jo hikoiluttamaan, ennen kuin löytyi. Löysimme sinne kyllä ihan suorilta, mutta jossain välissä kiireisimmille tuli jo hätä, olimmeko oikeassa paikassa.
Kaikki sujui oikeastaan oikeinkin mukavasti. Hotellikin löytyi, ja se oli hyvin mukavan tuntuinen pikku hotelli. Sellaisiahan ne on siellä, pieniä!
Hissi rikki... =/ 5 kerros, eli siis katto huoneisto, joten kävelyä riitti. Huoneetkin olivat oikein mukavat ja lähdimme tepastelemaan kaupungille.
Keli oli mitä hienoin, ja erittäin lämmintä! Aluksi tepastelimme sinne pakoliseen, Eiffel tornille. Mieletön. Se ken sen on nähnyt, tajuaa, mistä puhun. Muille tiedoksi, että kannattaa käydä, ainakin juurella! Visitointeja, taxi matkoja, bussi ajelua, nähtävää, syötävää, hauskaa jne., kyllä riitti. pitkä viikonloppu meni huminalla, eikä yhtään jäänyt "luppo"-aikaa. Kaikki aika käytettiin hyväksi. Hieno kaupunki kyllä! Asiakaspalvelua on ihan turha odottaa. Tällä kertaa voi oikeasti sanoa, että matkailu avartaa, ainakin uusien kokemusten perusteella. Koskaan en ole hypännyt taksista kesken matkan, maksamatta, mutta nyt sen teimme. Lähdimme taxilla kohti hotellia. Näytimme kuskille hotellin esitettä (koska hehän EI puhu muuta kuin fransuaa...). Asia oli kunnossa. Hieman jäi kaivamaan, kun kuski sanoi, että esitteessä oli väärä osoite...? Hä? No joo, olimmehan mekin päässeet sinne, osoitteen perusteella. Matkaan lähdettiin. Ja poks, kuski oli "perillä". Mutta eipäs se ollutkaan meidän hotelli...! Kuski katsoi uudestaan hotellin esitettä. Pyöritteli päätään ja ihmetteli, ranskaksi tietysti... Otin jopa kartan esiin, ja näytin sitä kuskille. Kuski lähti ajamaan. Ja vaikka me sanoimme hänelle, että hänellä on väärä suunta, kuski jatkoi edelleen.... Ja mittari raksutti! Kuski pyöri ja hyöri. Ajeli pitkin poikin, mutta ei ottanut minun neuvoa vastaan, menemme väärään suuntaan. Yksi matkustajista jo hermostui. Tekstiä alkoi tulla siihen malliin, että kuski jo hieman alkoi itsekkin epäillä, oliko oikeassa suunnassa. Eihän hän ollut, ja meillä meni hermo. selitykset sikseen, AUTO SEIS! Kuski ei tehnyt paljoa vastarintaa, kun oli ajeluttanut meitä ensin vajaan 20 euron edestä pitkin kylää, koittanut tarjota meille kahta eri hotellia (väärää siis), eikä ottanut edes vastaan meidän,ei niin paikallisten, neuvoja... Akat ulos autosta, ilman maksua, toisella puolella kaupunkia... Kyllä tavan seppä. Jos näytimme karttaa,missä katu oli jossa hotellimme sijaitsi, niin mitä hemmettiä, ukko lähti väärään suuntaan, ja mittari raksutti! Voi, voi! Noh, koitimme paikallistaa itsemme, ja etsiä uusi taksi. Taxi löytyi, hän katsoi karttaamme (hänellekkin osoite vieras), laittoi navigaattorin päälle, ja ajoi suorilta hotellillemme. Kiitos! Taxi kuskit eivät olleet ainoita, jotka olivat töykeitä ja epäystävällisiä. Mitenhän he oppisivat? Hotellin respassa ollut yöntimo,ei puhunut sanaakaan, kenellekkään, ei hymyillyt tai muuta. On kummaa, miksi ei voi vastata, jos jotain kysytään? Noh, mutta muuten siis tosiaan, jos emme ota huomioon noita epäystävällisiä ihmisiä ja ilmansaasteita, niin paikka oli oikein mukava. Kokemuksien arvoinen, niin ja ehdottomasti käymisen arvoinen!

Lisämausteen matkaan tuo korkeanpaikan kammoinen, minä! Vanhemmiten minulle on tullut tälläinen. Jalat vippaa, ja lakkaa toimimasta. Ja mitäpäs muuta tuolla oli kuin ahdasta ja korkeita paikkoja! Jo hotellin portaikko. Keskeltä näki koko matkan alas, yök, jalat vippaa. Ahdas, kahden hengen (nyt en huijaa, hissiin mahtui änkemällä 2 henkeä ja hissi oli varmaan n. 1/2 neliötä, eli ei lihaville) hissi, hyvin epämiellyttävää. Portaikko ylimpään kerrokseen oli erittäin ikävä. Avoin ikkuna portaiden ala tasolla, ja portaikko hyvin kapea, hui, jalat vippaa. Eiffel torni, jalat vippaa. Riemureikä, notredame, montmarte jne, jalat vippaa, ja jossain vaiheessa lakkasivat toimimasta kokonaan! Onneksi matka kuitenkin kesti vain tuon reilun viikonlopun. Jalat olisi varmaan ollut jo irti, mikäli olisi pitänyt vapista vielä päiväkin. Jo pelkkä korkean rakennuksen katsominen alhaalta sai jalat vipattamaan lopulta. Ja ne, joilla on torikammo, kerrottakoon, että näitähän tuolla riitti ahtauden lisäski.
Niin, ja ne jotka diggailevat elukoista, ei kannata käydä paikallisissa eläinkaupoissa. Meillähän ei tälläinen peli vetelisi. Koiran pentuja, ja seuraavassa kopissa kanoja. Marsuja pienen pienessä häkissä niin paljon ettei pohjaa näkynyt. Kanarialintuja n. 10cm x 15cm häkeissä,ei siis lentoa... Koiran pennut lasi kaapissa, ja hikihän siellä oli. Kassalla äitee maksoi luottokortillaan juuri ostamaansa pentua... Yhdellä kadulla oli varmaan kymmenkunta kauppaa vierivierssä, ja jos jokaisessa oli n. kymmenkunta pentua, niin valinnan varaa kyllä riittää.
Niin, ja pakkohan niillä on paperit olla, vaikkakin siis olivat oikeasti rotukoiria, mutta kun hintaa alkoi kerääntyä 2300e verran, niin joo... Mitähän tuohon sanoisi. Heräteostos? Ko?

Eli siis, jos emme ota huomioon, epäkohteliaita ihmisiä, ilmansaastetta (jonka vuoksi ilma sumeaa), ahtautta ja korkeita paikkoja ja eläinkaupassa myynnissä olleita koiranpentuja, pääsemme lopputulokseen, kannattaa käydä.
Ruoka ja näkymät olivat kuitenkin hyvin suuria plussia. Ja onhan se silti Pariisi. Lontoota kuitenkin kannatan enemmän, mutta käy tuokin. Miljoonakaupunkeja ovat kummatkin =)

Happy End!

2008-07-23T23:00:00.000-07:00

Eilen sitten lähdimme etsintään apuun. Katselimme karttaa, ja mietimme, mitä on voinut sattua? Koiraa oli etsitty jo hyvinkin laajalta alueelta. Kuitenkin, itse ajattelin, että on parasta mennä sinne, missä koira kadonnut. Pakkasimme repun, tarkoitus oli kuitenkin olla iltaan myöhään asti. Laitoin omille koirille huomioliivit päälle, koska paikka oli uusi, ettei nekin nyt katoaisi, tai jos katoaa, niin on ainakin numero liivissä. Ajelimme paikalle, jalähdimme tepsuttamaan. Osa porukasta lähti muuhun suuntaan. Emme olleet kauaa kävellyt, kun siskoni pikku-pentu ja siis meidän kummikoiruus, Friida, väsähti. Jäin kaivamaan repusta sille maksan paloja ja vettä. Hetken paikoillaan olon jälkeen, siskoni huomasi karkulaisen! Se hiipi varovaisesti luoksemme, ja kyllä kelpasi herkut ja vesi! Koira löytyi, ja se oli kunnossa! Voi ei, kylläpä helpotti! HUH! Ei muuta kuin takaisin autolle, ja muut etsijät pois metsästä myös! Koira löytyi!

Meinasi kyllä jo ruveta hieman ahdistamaan. Mitä jos koira olisi loukkaantunut, se varmasti kyyhöttäisi jossain, eikä liikkuisi. Tai mitäs jos joku on ottanut sen sisälle? tai, tai, tai. Vaihtoehtoja oli, ja kaikista pahin tietysti mielessä. Katselin tarkkaan ojan pientareita, jos vaikka auto olisi tönäissyt. Kyllä tosiaan oli huokaus, kun koira tuli. Siellä se oli ollut varmasti koko yön hiipimässä. Ei oikein ole osannut lähteä mihinkään... Mikä on kyllä paras juttu.
Koira oli ihan kunnossa. Muutamia hyttysen pistoja, mutta niitä tulee aina. Kotona on nyt uni ja ruoka maistunut. Olihan koira kateissa 23h.

Nyt voimme kaikki lähteä hyvillä mielin viikonlopun viettoon, reissun päälle, ja ken tietää, minne olemme menossa =D

Kadonnut ja kaivattu!

2008-07-23T01:52:00.000-07:00

Ikäviä uutisia ei voi välttää. Tässä itse niin tohinassa järkkäilen viikonlopun reissua, ja nyt sitten siskoni soitti, että heidän koira on kadonnut eilen illalla. Yötä myöten on etsitty, ilmoitettu poliisille, käyty lähiseudun taloja läpi ja jaettu numeroa jne. Koiralla on tunnisteliivit päällään, ja toivoa tarvii, löytyisi jo! Monta konstia on, jotta saisi oman karvasen kaverinsa takaisin, mutta yksin ei aina jaksa. Onkin enemmän kuin kohtuullista, että meidän komppania lähtee haravointi apuun! Kaikki siis etäispäätteet pystyssä Mäntsälä- Pornainen ym. seudulla. koira kuitenkin etenee aikasta vauhtia, mikäli haluaa! Kyseessä kun on saksanseisoja.

Voi, voi, kylläpä taas harmittaa... =(
Toivottavasti löytyy, ja elävänä...

Vanhukset jalkamiehiksi!

2008-07-18T03:05:00.000-07:00

Kun olet tarpeeksi iäkäs, joudut uusimaan ajokorttisi. Jotkut ei sitä enään saa. Sitten voikin siirtyä mopoilemaan, fillaroimaan tai vaikka potkukelkkailemaan. Nuo kaikki vempaimet,jotka kulkevat kovempaa kuin järki, ovat hengen vaarallisia sekä vanhuksille itselleen, että muulle liikenteelle. Eilen taas todistelimme tätä. Mummeli ajeli fillarilla tienreunaa. Hieman ennen meitä, mummeli nosti kättä pystyyn, ja taakseen katsomatta lähti ylittämään maantietä. Tien "ylitys" näytti lähinnä siltä, että mummeli on hieman napsussa, ja moikkailee vain jotakin, jolloin fillarin kulkusuunta vain hieman lepsui. Rohkeasti mummeli tosiaan lähti, n. 10 cm kerrallaan hän lipui kohti keskiviivaa. Hän ei siis esim. katsonut taakseen ja mennyt reippaasti tien yli, vaan lipui pikkuhiljaa kohti toista laitaa... Hurjalta näytti, sillä olimme juuri menossa hänen ohitseen. Onneksi vastaan ei tullut autoa, sillä muuten mummeli olisi nyt meidän puskurissa. Jouduimme väistämään oikein kunnolla kyllä, sillä emme voineet uskoa, että hän ihan oikeasti pyrkii tien yli tuollaisella meiningillä! Roiskaisut tuli varmaan mummelin housuun, kun jäi siihen hoippumaan pakun ilmavirtaan, keskelle tietä! Ei siis ollut kuin tiistain hesari välissä, kun ohi menimme. Eipä paljoa kerinnyt jarruttelemaan! Voisin kuvitella, jos olet esim. huono kuuloinen, niin paremmalla syyllä katsot taaksesi. Ja ehkäpä jopa ihan pysähdyt! Voi tietysti pelata venäläistä rulettia, ja arvuuttaa minkähän värinen auto saa mummon pois tieltä! Voi kauheaa! Hieman nyt mumelit ja pappelit tarkkaavaisuutta liikenteeseen. Kun ei nuo aistit enään tämänkään ikäisellä ihan kunnossa ole, niin saatika 50 vuotta vanhemmalla!

Turvallisuutta teille!

Hyvää Huomenta!

2008-07-17T01:01:00.000-07:00

Koirat, asia josta jaksan aina höpöttää. Nuo hauskat apinat, jotka pilaavat ja sulostuttavat elämääni! Meillä koirat ovat oikeasti perheenjäseniä. Niillä on omat ilmeet ja ajatukset. Yksi on aamu-uninen, toinen taas hyytyy illalla. Kolmas on äänekäs, ja yksi sitten puhuu pelkällä katseellaan.
Meillä koirilla on oma huone. Ne ulkoilutetaan ja ruokitaan säännöllisesti. Ne otetaan mukaan, melkein kaikkialle, niillä on pantoja, tarvikkeita ja vaatteita (lyhytkarvaiset jäätyy talvella muuten) ja kaappitilaa enemmän kuin isännällä. Me välitämme ja huolehdimme koiristamme (vaikkakaan tämä tavaramäärä ei sitä tietysti takaa). Tämä kait syy myös siihen, että saamme koirilta myös hyvin paljon. Koirillamme on kaikilla oma persoonallisuus, joka jaksaa hymyilyttää meitä melkeimpä päivittäin. Tänään juuri aamulla raahauduin umpi väsyneenä, silmät raollaan katsomaan, mitä koirille kuuluu. No se yksi aamuvirkkuainavirkku oli heti siinä hääräämässä. En olis sellaista jaksanut, joten kävin koirien huoneen lattialle pötköttämään sen yhden, aamu- unisen viereen. Hän ei jaksanut nousta. Naamasta näki, "olkaa hiljaa, muo nukuttaa, ja anna sitä peittoa tänne vielä!" Koirilla on huoneessaan isot pehmoiset patjat, joilla tosiaan kelpaa itsekkin köllötellä (jollei satatuhatta koirankarvaa haittaa silmissä, nenässä ja suussa). Tässä kyllä tulee itsellekin sellainen fiilis, että ne, jotka ovat halukkaita ulkoiluun, lähtekööt itse. Me jäädään nukkumaan. Ja tämä aamu- uninen ei yleensä siis oikeasti herää kuin vasta silloin kun on pakko,eli ulkoilemaan lähdettäessä. Itsekkin kyllä herää aamulenkillä, mutta tuo lurjus meneekin heti takaisin nukkumaan, ja minä joudun töihin lähtemään, väärin! Voi, voi. Onneksi on kohta taas viikonloppu, ja saan ottaa unikaverin sänkyyn. Tuolalisen, joka ei herää aamulla, ennen kuin on pakko! =)

On ne, koirat ovat kivoja. Tietysti ne aihettavat paljon harmiakin, mutta siitäpäs ei puhuta nyt. Päivääkään en vaihtaisi pois noiden kakkaruuttien kanssa! Olen kyllä monesti nauranut ääneen koirien tempauksille. Esimerkiksi eilen illalla, yksi koirista venytteli ja ohoh, paukku pääsi! Muinamiehinä hän sitten vaan tepsutteli pois. Voi hyvää päivää, eipä pitänyt pokka! Tälläisiä pieniä asioita sattuu paljon, ja jos ei jopa nauruun hörähdä, niin hymyssä suin ainakin. Ja koska nyt pieru asiaan päästiin, niin yritäppä tosiaan olla nauramatta ja tiukalla pokalla, kun lenkillä käpyttelimme, niin pienin koirista käveli tienlaitaa, ja kappas, peppu paukkui oikein kunnolla, ja pitkään. Voi hemmetti, piti hieman pälyillä että onko ketään näkyvissä. Kukapa olis uskonut, "se oli toi pieni koira, en minä!" joopa joo, selitys ja pieru, ne vain tulee...

Halikaa koirianne! Ja pitäkää niistä hyvää huolta! Koirat ei ole mitään tuotanto-häkki- eläimiä. Ne ovat lemmikkejä, ihan sanan mukaisessa merkityksessä!

Heinäkuu, sateinen lomakuu!

2008-07-15T23:28:00.000-07:00

Hihii vaan kaikille teille jotka lomailette! Heinäkuun ensimmäinen 2 viikkoa on ollut poikkeuksellisen sateinen, ja monin paikoin on satanut enemmän kuin heinäkuussa yleensä yhteensä! Nyt on pakko hieman lällättää, koska olen nyt niiiin monen kaverini suusta kuullu " hyvää TYÖpäivää". No joo, arvaatteko että olen ihan mielelläni töissä. Viihdyn työssäni enemmän kuin hyvin, joten minulla ei ole sellaista "apua, lomaan enään 3 viikkoa, jipiiiiii" ja loman aikana funtsisin kokoajan, koska loma loppuu... Eikös se olekkin mukavampaa sitten kun minun lomani on, niin lähdemme reissuun, sellaiseen paikkaan jossa voi olla lomalla, hyvässä kelissä! Kyllä sitten mainostan kunnolla marraskuussa, kun te muut jäätte tänne räntä,loska, gaggeli,pimeään TÖIHIN! Ja minä lähden LOMALLE! Ei tartte sateenvarjoa! =D

Itse en ole, sitten kouluvuosien, viettänyt sellaista lomaa, että olisin ollut ihan tuuliajolla. Omat vapaani on yleisesti täynnä puuhaa, ja sijoitankin vapaani aina kaikenmoisten tapahtumien ja matkojen kohdalle. Pakolliset käynnit mm. se Linnanmäki, korkeasaari, mökkeilyt ja visitoinnit sukulaisilla ym. kerkiää käymään arkenakin tai tavan viikonloppuna. Suunnittelin jo vimmatusti ensi kesää. Jos vaikka pitäisi poikkeuksellisesti viikon tai kaksi lomaa, ja olisi tekemättä mitään tai lähtemättä minnekkään. No en usko että onnistuisi,onhan kesä täynnä ohjelmaa. Enimmäkseen koiraohjelmaa, ja kaikkiin kun pitäisi päästä niin... Noh, kaikki tyylillänsä, mutta uskokaa ihanat toverini, teidän loman mainostus on kokenut jo inflaation, enkä tule siitä mitenkään katkeraksi, päin vastoin... ;D

Mukavaa lomaa vain kaikille! Toivotaan että kelit suosii... xD

Oliko kuulossa vikaa?

2008-07-15T00:48:00.000-07:00

Puhelinmyyjät, nuo ihanat ihmiset, jotka koittavat keinolla millä hyvänsä tuputtaa kaikkea.
Puhunko epäselvästi, vai mikähän siinä on kun ei ymmärretä. EN OSTA! Jos maksaa, niin EI kiitos! jne... Selvittelyt ovat loputtomia. Yrittäjänä noita puheluita tulee päivittäin, joskus useampiakin. Kun vastaan puhelimeen, ja kuullostaa siltä että siellä on puhelinmyyjä, niin kerron heti että EI kiitos. Siitä huolimatta puhelu saattaa kestää 10 minuuttia. Paras kait on nimeltämainitsemattoman firman soittajat. Yksi niistä suuttui kun emme tilanneet mitään, löi luurin korvaan. Yksi alkoi haistattelemaan ja syyllistämään. Samaisella firmalla on käytössään myös esim. kurkkusyöpä potilas jonka ääni on niin säälittävä, että melkeimpä jo hellyin. Tämä potilas löi luurin korvaan kun sanoin ei. Luulevatko he oikeasti hyötyvänsä jotakin tästä? Luulevatko he että oikeasti ensi kerralla varmasti tilaan jotain paskaa, koska ovat edellis kerralla lyöneet luurin korvaan tai haistatelleet??? Voin sanoa että EN! Olemmekin olleet nyt yhteydessä tämän firman johtoon, ja pyytäneet heitä olla soittamatta. Tämäkään ei meinaa mennä jakeluun. Mutta puhelut ovat huomattavasti vähentyneet. Yleensä puhelinmyyjät ovat mukavia ja kohteliaita. Tässä nimeltämainitsemattomassa firmassa, ei kait panosteta juuri tuohon asiakaspalveluun... Nämähän pilaavat myös kaikkien muidenkin maineen, näin se vaan menee. Mikä noita riivaa? Olkaa soittamatta tänne, niin ei tarvii suuttua, perkele! Ja ihan kaikki myyjät!

Me ei osteta mitään, enään!

2008-07-15T00:46:00.000-07:00

Ei olis tarttenu päälle ajaa, saatana!

2008-07-10T23:34:00.000-07:00

No niiin, eilen se tapahtui... Tieliikenteessä menehtyi taas yksi viaton uhri... Tietä ylittämään lähtenyt... Siili...
Näin kävi... En kerinnyt paljoa miettiä, kun siili jo liukui renkaan alla levynä. Voi perkeleen perkele. Vähänkö alkoi harmittaa. Lisäksi tietysti siilin piikki varustus oli auton renkaassa... No se nyt tietysti oli se pienin pulma, olihan siili hengetön. No joo, jos jotakin positiivista tästäkin huonosta asiasta koittaa löytää, niin siili kuoli heti, eikä jäänyt kitumaan (sen suolisto oli lokarissa), ja pari varista käy auttamassa sitä pystyyn sieltä sitten myöhemmin.

Tämä on jotenkin myös huonoa pilaa, koska olen kauan etsinyt tarraa auton taakse jossa on kiroileva siili, joka huutaa "Ei tartte päälle ajaa, saatana!" No ajoin kuitenkin, mutta nyt löysin verkkokaupasta tuon tarran... Otin varuiksi pari muutakin tarraa, joten kohta on pelit täynnä kiroilevia siilejä. Kunhan pysyvät hengissä!

En olekkaan koskaan ajanut muuta kuin hirveä päin. Se saikin "hieman" enemmän harmia aikaan,kuin tämä pieni pörreä siili =/ Ja tokihan lapissa ajaessani meinasin oksentaa metrin välein, sillä huomasin jossain vaiheessa, että ne pienet möntin, joita tie oli täys, joita siis luulin ensin traktorista lentäneiksi paskeiksi, että ovatkin liiskaantuneita sopuleita ! Eihän lapissa ole peltoa, josta se traktori olisi voinut tuoda sitä skeidaa tielle! Voi ällötys! Sopuleiden vaellus kausi, ja yök! Koirat haistelivat ihmeissään auton kylkiä... Olihan se täynnä sopulien erillaisia osia... Kyllä teki pahaa! Niin kuin tekee joka kerta, kun nään noita väsähtäneitä eläimiä tienposkilla... Hui kauheaa, hrrr...

Nyt shobbingille kaikki, perkele!
www.kiroilevasiili.fi

Kaameeta!

2008-07-10T00:44:00.001-07:00

Tässä vielä omat henkselit ovat paukkuneet niin ettei oikein kunnolla tajuakkaan että omat koirat voitti. Kylläpä pikku Vakku on saanut silavaa ja sänkyhoitoa. Normistihan meillä ei koirat lepäile sängyssä, mutta kylläpä tämä kunkku saa lepäillä! Ja namia on kuppiin kolissut joka ruokakerta! =D On se, todella hienoa!

Kaameeta tässä jutussa on se että kaikkien koirat eivät edes selvinneet perille. Iltalehti raportoi tänään, kuinka kolme koiraa oli menehtynyt autoon laivan autopaikalla. Miten kauheaa se voisikaan olla! Palan tuo kurkkuun sekin, että pohdimme näyttelyssä, miksi tämä kyseinen greyhound ei tullutkaan kehään, vaikka omistajien tiedettiin olevan tulossa näyttelyyn. Tässä oli syy, kauhea syy, koira oli kuollut matkalla. Itse sain tästä tiedon vasta kotimatkalla. Tälläistä ei voi sanoin kuvata, millaista olisi menettää monta koiraa samaan aikaan. Kun yhden koiran menetys on jo niin kauheaa, niin saatika kolmen. Voi kauheaa! Iltalehden jutussa kerrotaan joitain yksityiskohtia, keskustelu palstat retostelevat kaikella sonnalla, ja ihmiset puhuvat mitä haluavat. Minulle on kuitenkin aivan sama, miten tämä yhteensattuman on tullut, lopputulos on kuitenkin sama. Oli syy kenen tahansa, ei se vaikuta enään asiaan. Kuulostellaan nyt ensin, miksi tähän on tultu, ja syytelkää vasta sitten...

Tässä kohti en voi muuta sanoa, kuin että omistajille voimia jaksaa...

Home, sweet home!

2008-07-08T12:05:00.000-07:00

Onpa ihanaa olla kotona. Oma loota ja vessa =)
Reissussa oli huippu kivaa, ja näyttelystä tuli enemmänkin kuin odotettiin! Buffa pöydässä olemme nyt ahmineet niin paljon, että kotiin tullessa kelpasi perunat ja soossi, ihan pelkästään!

Matkalla sattui ja tapahtui kaikenlaista, kuten mm. puu kaatua rätkähti eilen nenämme eteen! Onneksi maisemia katsellessa kaasujalka oli kohtuullisen kevyt siinä kohti, muuten olisimme jääneet alle. Laivalla takana olevaa autoa oli kolhittu, ja selitys selityksen jälkeen ryöpsähteli kuskin suusta... Loppujen lopuksi klommo kait jäi siihen, ilman erillistä korvausta tms...

Laivamatkasta koirien osalta maksoimme 96euroa. Se on mielestäni kohtuullisen paljon. Koirien "ulkoilutus" on tietysti järjestetty kannelle, pienen pienen hiekkalaatikon voimin. Tämä olikin todella kuvottava, haiseva ja ällöttävä yllätys! Juurikaan kukaan koirista ei mennyt laatikkoon, saatika että Vares olisi sinne edes mahtunut. Laatikko löyhkäsi niin että oksetti kulkea edes ohi. Mukana itselläni ole pelkät sandaalit, joten uitin varpaitani jääkylmässä kusi-vesi lillussa kannella. Eli kansi lillui vettä. Ja koirathan tietysti olivat sinne pissineet. HYI HEMMETTI! Hävetkää laiva yhtiöt! Tälläinen näyttely naapuri maassa, ja laivat ei ole mitenkään varautunut ylimääräisesti tähän! Varmaanko koirani pissi ja kakki laivalle? No EI! Olisiko ollut liikaa vaadittu esim 4 kpl heinä paaleja kannelle? Narttu koiratkin olisi voinut pissata... Ja meidän rekuthan on opetettu, ettei pissailla sisälle, tai kadulle! Kävi kyllä niin kovasti sääliksi pissi hätäistä Varesta, joka itkeä tuhrutti hytissä "ulkoilun" jälkeen. Olihan se jo pidättänyt 19h!
On kait sama asia, että lapsille on kyllä järjestettynä jos jonkinlaista ohjelmaa. Pallomeristä kaiken sortin pelikonsoleita, piirrustusta, puuhastelua, pelejä, ohjelmaa jne... Olisiko vaikeaa, laiva vetää 100 lemmikki paikkaa á 12e = 1200e, eikä tälläisestä summasta irtoaisi pariin heinäpaaliin, tai pätkään pressua jolle levittää hiekkaa! Näin ollen muillakin matkustajilla olisi miellyttävämpää, jos koirat ei pissisi ja kakkisi (jos tekevät tarpeitaan) pitkin kantta.
Turku- Tukholma reitti oli varmaan ihan ääri tapaus tuolle matkan pituudelle. Mutta tuo Tukholma- Helsinki väli oli jo niiiiin liikaa, että tarvii sanoa, ensi kerran kun lähden, oli laiva mikä tahansa, otan varmana oman heinäpaalin tai ruohonleikkuu jämää pihalta pussillisen mukaan, jotta voin itse levittää sen koiralle kannelle, jotta se edes pissisi! Kansi on kuitenkin HYVIN helppo siivota, pelkkä painepesuri! Ja mereen lentäneet oljen jämät, ei haittaa!

Tsempatkaa nyt jo laiva yhtiöt!
Koirallisia matkustajia kun on melkoisesti!

Koppis oli roppi- junnu!

2008-07-07T01:35:00.000-07:00

Henkselit on nyt paukkunut niin että rintapieli on kipeänä! Tarmo mies "the koppis" kruunasi eilen reissumme päätökseen, ollen ROP- juniori, eli tuplana mitalleja, ja toinen voittaja titteli! WAU! Otetaan nyt kaikki irti tästäkin ilosta! Ryhmä kehää ei toivottavasti kukaan katsonut, sillä the Koppis veti taas pohjat, ja sikaili (veti ihan hulluna, niin ettei etujalat osunut maahan, haisteli maata ja hyppeli miten sattuu) siellä minkä kerkes. Ja kun siinä sitten yritin hymyssä suin hieman järjestää Tarmoa, kaatui se selällee, ihan kuin se olisi vielä huutanut " mitä sä hakkaat muo, huomaako kaikki!". Yritin jatkaa hymyilyä ja olla ajattelematta asiaa, että ehkäpä kaikki maailman tuomarit ovat siinä vieressä katsomassa... No, tulipahan käytyä. Eipäs ole näytely eikä mikään, jos ei jonkun kanssa käy ryhmissä! =D

Reissu oli siis mitä hienoin, tämän takiahan tänne tultiin! Ei olisi voinut paremmin mennä 2 x JWW-08 titteliä!!