Voi, voi... Vanhuus ei tule yksin. Vielä 2-kymppisenä ajattelin, että meno vaan paranee, mutta ne ajat on takana. Nyt alkaa se rupistuminen sitten. Laivamatka viikonloppuna vei mehut, ja persetin kahden päivän "krapula" on jo liikaa. Todistajiakin on, mutta en siis naukannut mitään alkkis pitoista. Matka seuralainen kylläkin ;) Mutta, ei päässyt normi unille, niin tässä se on.
La iltana lähtö. Pikkuiset drinkit (alkoholiton) ja sitten nukkumaan tax freen kautta. Noh, minulla oli alapeti, ja 50kg koiraa samassa sängyssä ei oikein pelannut. "Pikku" Vaakku lepäili jaloissa,eli en saanut jalkojani suoraksi. Voimistelin siis puoli yötä tuonkin kanssa. Sitten Viivi matkaseuraneito, halusi peiton alle. Ja kun peiton alla tuli kuuma, hyppäsi neito lattialle. Noh, siellähän tuli kylmä... Ja sitten, "TÖK"- märkä nenä mun naamaan, "kuuleppas, avaappas peittoa, tahdon tulla takaisin" Joo... Ja kun tämä oli toistunut n. 20 kertaa, alkoi jo silmät verestää... Ilta oli ilmeisesti kääntynyt aamun puolelle, kun porukkaa liikuskeli suht. reippaasti käytävällä. Milloin laulaen, milloin tapellen, milloin sitten erehtyen ovesta jne. Noh, kellohan se sitten jo soikin klo 06.00, joten,ei tullut nukuttua. Silmät lurpallaan kurvailtiin Tukholmassa, ja päivä lojuttiin näyttelyssä. Illalla laiva takaisin Suomeen. Tällä kertaapiti sitten mennä menestystä juhlistamaan ruokailun ääreen. Ja taas tax freen kautta nukkumaan. "Myöhään" meni silti. Nyt taisi olla silmät niin viirussa, että kun tapasin tyynyn, sammuin heti! Aamulla taas sitten 6.00 ylös ja kotiin ajelemaan. Olo oli kuin pahemmasti ryypänneellä, joten kaaduin nukkumaan moneksi tunniksi kotona. HUH! Olihan reissu, ja vieläkin on hömelö olo! On tää... Vanhaksi kun tulee, niin alan enemmän arvostamaan mukavuuksia, ja varsinkin niitä yöunia! Tämä nyt vain oli sellainen hetken mielijohde- reissu...
Ei oo varaa olla vanha... Eikä vanhassa ole mitään parempaa... Onhan ne vanhat autotkin ihan paskoja... ;D
*
