maanantai 29. joulukuuta 2008

Totaali lomailua!


Ihanaa! Kerrankin, varmasti moneen vuoteen, olen ollut LOMALLA! Aamut alkavat, kun haluttaaa, ruokaa napaan ja koirien kanssa metsään! Tehdään mitä tehdään ja milloin tehdään kun sopii! Pitkät lenkit, ei aikatauluja! NAM! En nyt tosiaan muista, koska olisin näin ollut viimeksi? Vapaapäiviä on ollut, mutta pari viikkoa pötköön, en muista?! Aina on lomilla jotain ohjelmaa ja tiukkaa aikataulua! Lomalla, olen myös kerinnyt suunnittelemaan seuraavia lomia (jotka näköjään taas aikataulutetaan) Jussina mennään rovaniemelle (riippuu tietty matkaseurasta, Tiinaa...!!) Ja heinäkuussa lappiin, niin kuin maaliskuussakin. Huhtikuulla jonnekkin lämpöön, ja siinähän ne sitten taisikin olla...? =) No oli miten oli, niin nyt ainakin ollaan vielä lomalla! =D Kiitosta vain, tämän loman mahdollistajille!

Yllä kuvassa, Dummyn näytös, kuinka steppailaan etujaloilla! Tämä toistuu useasti lenkin aikana, ja välillä saa nauraa niin että vedet valuu silmistä. D kävelee melkoisen pitkiäkin matkoja näin! =D

Lenkillä metsikössä saa oikeasti vetää happea, ja kuunnella hiljaisuutta! Rusina mammakin on ollut aktiivina lenkeillä, ja kylläpä mamiakin juoksuttaa! =) On oikeasti miellyttävää katsoa, kun koirat nauttivat ja kirmaavat korvat vinossa. Vauhtiahan piisaa kyllä tässä porukassa! Koirat juoksevat melkein koko lenkin, ja tuntuu, kun verhot vedettäisiin naamoille, kun kotiin tullaan. Kaverit nukkuvat melkein koko loppu päivän! =D Rankkaa tuo juoksentelu!

Rallea harmittaa myös, kun Vares juoksee kovempaa, joten ohitustilanne, voi monesti näyttää tältä:


Toivottelemme kaikille turvallista ja rauhallista uuden vuoden viettoa!

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Vaakku pelkää pukkia!

Pentujen aikana, meillä o tietysti käynyt paljon väkeä katsomassa pentuja.
Kaikki alkoi siitä, kun laittelin etupihalle jouluvaloja ja callunoita. Naapuri ilmeisesti niistä innostui, ja oli laittanut vielä pihalle sellaisen polven korkuisen joulupukin. Meillä on siis yhteinen etupiha, ja ovet ovat siis ihan vierekkäin. Noh, Vares lähti ulos, mutta... takaisin tullessa, se huomasi sen joulupukin! Ja voi, siitäkös piti mekkala nostaa. Ei voinut usko koira ressu silmiään, että paljon puhuttu pukki, on noin pieni ja pelottava! Sitä on nyt sitten "pelätty" siitä lähtien... Ja, koska väkeä käy paljon, ja muut pojat ovat Varekselle kertoneet, että pukki tulee kyllä, niin Vaakkua alkaa aina pelottaa, kun ovikello soi ja pikku D haukkuu... Nukutuksen jälkeisessä pöppörössäkin se sinkosi vauhtiin, kun D alkoi haukkumaan ja ovi kävi. Eihän sitä koskaan tiedä...

Mielessä kävi jo, että, mitäs jos tilaisimme "oikean" pukin käymään? =) Noh, ei kuitenkaan... ;D
Vares on nähnyt monet tontut, jotka on käynyt tiiraamassa, kuinkas kilttejä koiria onkaan. Niillekkin tarvii tietysti haukkua...

Vares kuitenkin toivoo, että pukki toisi paljon lahjoja, mutta voisi jättää ne ovelle. Ei tarvitsisi pukin sisälle tulla, kun on niin monta muutakin paikkaa, jossa käydä... ;)
Jouluun on enään viikko! Ja juhannuskin on ihan kohta taas... ;)

tiistai 16. joulukuuta 2008

Suuren suuret silmä (makuu)pussit...

Joulunaika on monelle hieman erillaista, kuin minulle. Tämähän on kauppiaan sesonkia. Sen lisäksi, että pyöritän oman firman, hoidan myös parin henkilön rahaliikenteen (eivät osaa itse nettipankkia käyttää). Sittenhän hommailen vanhempieni firmassa, koitan pitää yllä kotona 4 aikuista koiraa ja "paria" pentua, järjestää joululahjoja, pakata ne, viedä ne, hoitaa tilauksia ja toimittaa kukkia... ja, ja, ja... Noh, eilen sitten istuimme illan lekurissa koirien kanssa. Looby pappa kävi patu tarkastuksessa, ja kaikki näytti hyvältä. Pikkuisia patteja tarvitsee seurata vielä... Rusinan röntkenissä näkyi 4 hippetti pentua, ja povet todettiin terveiksi. Vares kuvattiin virallisesti. Lonkat ja kyynär- kuvat. Polvet tutkittiin terveiksi. Sitten Vaakulta piti nippasta irto napa pois, joka osoittautuikin napatyräksi, ja se vaati isomman leikkauksen, ja paljon enemmän rahaa... Herra etsivähän on tunnetusti "hieman" herkkä poika, ja voi, voi. Se huuto ja kitinä yöllä, piipitys ja parkuminen... =( Ei nukuttu... Kaveri hiljeni vasta,kun isäntä könysi lattialle nukkumaan Vaakun seuraksi. Eli, silmäpussit kasvaa... Voi, voi. Kunhan perjantai koittaa, niin A/ nukun koko viikonlopun! B/ En vastaa puhelimeen C/ en avaa ovea! Sen lisäksi, odotan, että ti-ke hommat ovat ohi, ja pääsee hieman huilaamaan hetkeksi!

Kun joskus vielä saisi viettää sellaisen joulun, ettei olisi tätä sesonki hässäkkää...

torstai 11. joulukuuta 2008

Akat ne vaan nalkuttaa!

Olettekos koskaan miettinyt perimmäsitä syytä, miksi me akat oikeasti nalkutamme? Kotonamme kun on usein tämä tilanne:

"Laitan pesukoneen valmiiksi, paina vain nappia kun tulet töistä, jooko?"
"Joo, joo..."
Tulen töistä... "onko pesukone jo pessyt?" ... "hei, ei tää ole ollut edes päällä?"
"En tiennyt et se pitää laittaa"

Ja siitähän se sitten lähtee. Miksi hemmetissä ei voi kuunnella? Miksi pitää vain kuulla omaa röhinää ja mietteitään. Eikö toinen ole kuulemisesi arvoinen? Eikö kiinnosta? Miksi pitää loukata toista? KAIKKIEN naisten, kenen kanssa olen tästä asiasta puhunut, ovat samaa mieltä ja potevat samaista ongelmaa. Ihan esimerkkinä vaikka omat vanhempani. Pitääkös tässä järjestää saakeli joku naiskommuuni, jossa asua? Miksi ukot ei välitä? Itselläni on ainakin niin mittari täynnä tälläistä paskan jauhamista, ja sitten valitetaan "mitään, mitä mä teen, ei ole oikein!" "aina sä jaksat nalkuttaa"
No ei hemmetissä mikään menekkään oikein, kun ei koskaan kuunnella ohjeita. Jos pyydän kaupasta kermaa ja tuodaan piimää, niin onko se sama asia? NO EI! Ei taas jaksettu kuunnella.

Olen niin monesti huokaillut, että kohta porisee yli. Tai siis tänä aamuna tuli yli... Lakkaan itsekkin kuuntelemasta. Miksi hemmetissä minä hoidan asioita, ja yritän tehdä olemisen mukavaksi, jos toinen haluaa halia omaa mahaansa sohvalla, eikä kiinnosta pätkääkään mitä taas nalkutan... Joten, terkkuja vain kaikille teille "mukaville" miehille, joiden akat nalkuttavat; he välittävät teistä, ja koittavat tehdä olon mukavaksi teille. Mutta turhahan on toista arvostaa, joten pitäkää vain emäntienne puheita nalkutuksena, sillä ette kuitenkaan kuule sitä sisältöä, joka voi joskus olla tärkeääkin... Turha on ihmetellä sitten kun menee sukset ristiin! Lakkaa se nalkutus... Ja kaikki muukin!

lauantai 6. joulukuuta 2008

Hyvää Itsepäisyyspäivää!

Kunnellessani pari päivää koiran piipitystä, on mukavaa, kun isäntä otti kaikki koirat ja lähti metsään. Ihana hiljaisuus! Pennut nukkuvat... Ja aina on aikaa näpytellä koneella, vaikkakin,pitäisi mennä suihkuun ja valita vaatteita illan juhliin. Noh, ihan vastaanotolle mennään, mutta vain syntymäpäivä vastaanotolle ;) Muistan, vanha työkaverini kutsuttiin linnanjuhliin, ja hän ei mennyt, sillä ei ollut partneria ?!!? Ja tämän hän kertoi vasta sitten, kun linnan juhlat oli ohitse. Noh, kyllähän halukkaita ja vapaaehtoisia olisi ollut, jokainen duunipaikkamme eukko! (kaikki 2kpl) On se. Tavan heikit ja leenat odottavat (tai eivät edes odota) kutsua, paikkaan, jonne eivät ikinä pääse. Ja yksi yhdensortin pena jättää menemättä?? No juu... Onhan se, kaikki tyylillään...

Ja niin, hän koittaa lipua suihkuun, ja saada rytkyjä niskaan. Sen haluan vielä sanoa, että ohhoh...
Kävin Maritan ja Yannodsin blogia tutkimassa, ja hernehän siinä nenään meni... =/ Toisilla on, ne lenkkimaastot heti takapihalla, ja toisilla, ne on 10km päässä. Aina ei saa kaikkea, mutta, Marita, kyllä mä vielä... Metsään muutan, ja saan kanssa tuollaiset lenkkeily mahdollisuudet ;D
Miten upeaa on, kun on monta koiraa, ja pääsisi suoraan metsikköön, koiria lenkittämään... Ja vaikka paljon "maalla" onkin muuta valitettavaa, niin tästä ei koskaan! Mutta, meillä onkin IKEA! (ja tiedän, Vaasaankin on KUULEMMA tulossa...)

=D
Rauhallista ja mukavaa Itsenäisyyspäivää. Ja kaikki, ketkä muistavat sen oikean syyn, miksi tätä päivää vietetään, niin hattu pois päästä, ja olkaa hetki hiljaa!

maanantai 1. joulukuuta 2008

Pimeetä,kö?

Joulukuun ensimmäinen luukku on auki! Sekin oli huijausta, Muumikalenteristani tuli muka muumitalo, vaikka suklaan kuvio olikin auto... =( Töihin saamani superhalpis kalenterista tuli sama saakelin auto, mutta taustakuvakin oli auto... Eli Muumikalenteri on huijausta! Laitettu samoihin suklaisiin vain eri kannet! HÖ! Tahdon syödä muumeja! ;)
No joo, kello on päivä- aikaa 11.23. Mutta, edelleen palaa katuvalot... =( Pimeetä siis tosiaan. Tuo hetkellinen lumitilanne voisi tulla takaisin! Oli oikein mukavaa ulkoilla koirien kanssakin, kun oli lunta ja pakkasta! Minulle sopisi metri lunta ja 5 astetta pakaksta =D

Noh,koska edellinenkin toiveeni toteutui yläkertaan, niin uusisin toiveeni, ja jos nyt saisi lunta, joka sitten kestäisi hetken pidempään (ainakin joulun yli). =)

Eilinen päiväkin "valkeni" niin synkkänä, että päätimme lähteä ostoskierrokselle, ja menihän siellä, aikaa ja rahaa, ja tuli taas kaikkea "hyödyllistä" ostettua =) Saimme etupihallekkin laitettua jouluvalot, ja olipahan taas hieman enemmän tuota valoa näkyvissä. Takapihan jouluvalot odottavat vielä kaupassa, koska takapihan terassikalusta on jäänyt vaiheeseen... Ne tarvitsisi siivota pois, mutta lumi estää nyt hieman hommaa... Joten... Syksyn hommat on tekemättä ;D Ei muuta kuin lumikola käteen, ja pöydät pressun alle!

Ja kaikki nyt sormet ristiin ja yläkertaan toiveita: LUNTA JA PAKKASTA! =D

maanantai 17. marraskuuta 2008

Kuinka turvallista on vinguttaa visaa?

Olen ollut aina puolesta, käyttää ulkomailla Visaa ja Visa Electronia. Ei tarvitse vaihtaa rahaa, tai kantaa käteistä. Visa on reilu tyyppi, maksaa mun ostoksen jne... ;)

Kävipä niin, että viime joulunahan olimme Lontoossa. Soipa puhelin perjantaina "Säästöpankista Teija Tarkka päivää..." No hei vaan. "Olette käyttäneet Visa Electron kotrttianne Brittiläisessä kirjakaupassa?" No joo, taisin siis Lontossa ollessamme toki ostaa systerille kirjan, joten kyllä... "Kyseiseen kauppaan, on tehty jonkinasteinen tietomurto, ja kortti tiedot, ovat joutuneet vääriin käsiin. Varotoimena, sinulle lähtetetään täältä uusi kortti, ja vanhasi kuoletetaan..." No jep, sepä mukavaa. Onneksi noita kortteja riittää, joten ei hätää. "Pyydän teitä myös tarkistamaan tilitietojanne lähiaikoina, ettei veloitusta ole tapahtunut." Apua, mun rahat! Viimeisetkin jos viedään! Pikana pankkiin. Tilillä oli edelleen rahaa, mutta nyt jännätään, kun tililtä on tehty katevarauksia. Olinko tosiaan itse käyttänyt noin paljon, vai onko joku sorminiekka kerinnyt... Noh, onneksi puhutaan vain jostain kympeistä, JOS siellä joku on käynyt. Sillä muistelin kyllä ostoksieni olleen jotain tuota summaa, jota katevaraus oli. Ja sitäpaitsi, eiköhän noita korvata, jos tililtä häipyy rahaa... Mutta, on se. Olen miettinyt kyllä tosiaan monesti, kun kortteja käytetään, että hemmetin Pepe tekee lisää veloitusta, kun olen selkäni kääntänyt! Mieltä kuitenkin lämmittää se, että nykyään sirukorteissa, on tunnusluku, jota aijon jatkossa todellakin käyttää!

Mietin kyllä seuraavan kerran, missä korttiani käytän. Onko käteinen kuitenkin parempi vaihtoehto? Ja vaikka olen monen monta vuotta käyttänyt kortteja, ei ole tälläistä koskaan aijemmin tapahtunut. Mietin kyllä kortin käyttöä Mexicossa, mutta kukas epäilisi käyttää korttia Lontoossa...? Jaa´a... Parasta on tietysti itse jokaisen,käyttää tunnuslukuaan, ja ottaa se kuitti siitä ostoksesta, ja verrata sitä tulleeseen laskuun tai tiliotteeseen.

torstai 13. marraskuuta 2008

No onkohan tässä mitään järkeä...?

Harrastukset, nuo ihanat rahareijät... Harrastuksia on monen laista. Kallista, halpaa, tosi kallista, hemmetin kallista, helppoa, aikaa vievää, sairasta, vaativaa, jne... Me olemme valinneet vaihtoehdot, sairaan kallista ja vaativasti aikaa vievää! Mitäs meillä tapahtuu torstai iltana? Minä olen valloittanut pari huonetta koiran pennuille. Sanomalehteä ja pentuaitaa ristiin rastiin. Koiraa siellä, täällä, yksi jopa sängyn päällä! Kotimme muistuttaa pahasti jotain kenneliä, kuin kotia... =/ Keittiön pöydän alla asuu pentuja, eteinen on täynnä koiran petejä, samoin olkkari, missä vielä muut koirien tavarat, mm. kanto boxeja. Pyykkinarut täynnä koirien pyyhkeitä ja peittoja... No joo, koska olen jo "turmellut" asuntomme pikku "kennelilläni", niin mitä, viimeinen siisti kohta. Olohuoneen sohvanurkkaus... Siellä se isäntä istuu, ja rakentaa, noita jonkinlaisia sähköautojutskahärpäkkähököttimiä... Liimaa, ruuvaa ja kiristää, myös omaa pinnaansa välillä. Samoin kuin minä... Siis tässä koira puuhassa. Isännällä on monenlaista mönkijää, ja kaikkia ruuvaillaan ja kunnostetaan ja rakennellaan erikseen. Olohuoneen iso pöytä, on vallattuna. Kuin leikkaus- sali. Kaikenmoista nippeliä pitkin, jokaisella tosin varmaan oma paikkansa. hmm... Olisipas iso omakotitalo, jossa olisi kellari tuolle kiristäjälle, ja yläkerta kennelille. Keskikerros, voisi olla sellainen, jossa asutaan... ;D Piha tietysti, jossa sutii koirat ja pikkuautot nurmet rullalle... Iso autotalli, isoille autoille... ja vaan, tosi paljon tilaa olla ja harrastaa!

Lisäksi, olen taas tosiaan saanut pienen hevoskärpäsen pureman. Kovasti koitan pyyhkiä tyhjällä lompakolla tätä kuumetta pois, mutta, en tiedä auttaakos. Jos olisi tuo oma talo, ja piha, ja vielä talli, niin jette cool!

Onko harrastamisissa ylipäätään enään mitään järkeä? Miksi ei oikeasti oltais vaan tyytyväisiä pariin koiraan ja neppiksiin? Pihalle voisi nikkaroida sellaisen puisen hevosen jne. Pääsisi ainakin hieman halvemmalla ;D

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Lappi, täältä tullaan!

No niin, sain hyvän syyn, nyt tehdä tämän. Onnea rakkaalle ukolleni, varasin synttäri lahjaksi, viikon lapin loman! =D
Tätä synttäri lahjaa joutuu kyllä hieman odottelemaan, sillä varaus on vasta maaliskuulle ;) Mutta, silloin Lapissa on talvi! Joten, junalla mennään Rovaniemelle asti, ja sitten köryytellään vielä fleda hulmuten Saariseläle! Eli ihan oikeesti, mennään lappiin!
Ja tämä lysti piti tietysti jo osittain maksaa, eli nyt sitten, se ken peruu, kärsii! ;D Tämä on oikeasti meille, Laippi- friikeille, jännittävämpää odottamista, kun ulkomaan matka! Ja sinä, joka pidät meitä outoina, niin ihan sama... Sinä et ole ehkä löytänyt sitä oikeaa Lapin lumoa!

Jihaa! =D Ja onnea tuhannesti Henkalle! =D
(hullu akka...)

lauantai 1. marraskuuta 2008

Hevostelua...?

Vanhana (nimenomaan vanhana) heppa likkana, mieleeni tulee usein, kuinka hauskaa olisi, jos olisi edelleen oma hevonen. Pikkulikkana tuli ratsastettua aktiivisesti, hoidettua hevosia, olipa pari omaakin... Sitten, siskoni muutti Englantiin, ja hevoset saivat väistyä tieltä.

Tarinahan alkoi siitä, kun siskoni olisi halunnut koiraa. Sitä ei suunnattomasta ruikutuksesta huolimatta otettu. Isäni sanoi, "ostan vaikka hevosen ennemmin, kuin koiran". Siskoni olikin ovelana kettuna muistanut tämän, kun hevosharrastuksemme kävi "vakavaksi". Isäni oli lunastettava lupauksensa, koska koiraa ei tullut. Tuli hevonen. Trakki poika. Tulta ja tappuraa. Muistan edelleen, kuinka hauskaa se oli, kun Trakin isän nimi oli Tissot ja äidin nimi Kassel... Tissit ja kassit, tätä jaksettiin nauraa. Ja hymyilipäs sille moni muukin, käytävää kulkenut. =)
Sukutaulun alle merkittiin, om. M&M Forssell. Periaatteesta, vaikka minun käyttö olikin vain nimellistä. Koitin monet kerrat mennä ratsastamaan "omaa" hevosta, ja siskoni aina vain sanoi, "joo, joo, mä ekaks". Ja niin kävi, että mitäs minulle jäi...? Loppu kävelyt. Olin tästäkin ikionnellinen, olinhan joka tapauksessa päässyt oman hevosen selkään. Vauhdista viis. Se, ken tuntee siskoni, tietää, miksi näin kävi. Minä, sosiaalinen väistyjä, ja siskoni, "mä haluun" tyyppi... Samanlainen, kuin isäni. Jästipäitä saakeli. Noh, vanhempani huomasivat siskoni dominassin hevostelussa, ja lupautuivat minun ruikutukseen : Haluan koiran, koska systerillä on hevonen! Melko reilua, eikö? Koiran ylläpito kulut ovat kuitenkin hyvin, hyvin pieni murto- osa hevosen kuluista. Sain koiran, ja ihanan koiran sainkin, maailman parhaan!
Sitten koitti aika. Trakissa ei ollut kapasiteettiä siihen kilpailutasoon, jota siskoni halusi. Trakki oli jo vanha mies, ja siskoni mielestä oikea vaihtoehto oli: teuraaksi. Tämä asia on ainut asia, jota meillä on käsitelty ns. "perhekokouksessa". Mitä tehdään? Siskoni halusi makkaraa, isälläni oli kaikki vaihtoehdot ok, ja minä ja äitini kiljua paruimme, ettei perheenjäsentä saa laittaa teuraaksi! 2 vastaan 1, me voitimme, ja Trakki myytiin harrastus hepaksi Paraisille. Tiedä sitten, mitä hänelle on sen jälkeen käynyt? Tilalle tuli Cassu. Hemmetin iso hevonen, ja kiltti kuin mikä! Cassusta tuli tarkkaan vaalittu kilpahevonen siskolleni, ja minun ratsastuksesta ei edelleenkään ollut hajuakaan... =(
Noh, en vaan jaksanut enään vaatia, ja sain tyytyä muutamiin ratsastus tunteihin. Oma hevonen oli kuitenkin. Ja olihan minulla koira! =) Mikä parasta.

Koiraharrastus onkin vienyt mukanaan, mutta kuinka edelleen monesti kaipaan hevosia ja ratsastamista. Säännölliseen tuntiratsastukseen minusta ei ole. Kaikki liika aikatauluttaminen saa vain harmittamaan. Olen kuitenkin aina pyöritellyt mielessä ajatusta, jos joskus saisi sellaisen talon, missä olisi navetta. Olisi oikein hauska ostaa oma "pullaponi". Sillä voisi ratsastaa muutaman kerran viikossa, ja syöttää sille laatikko tolkulla porkkanaa =) Haaveena on edelleen, vanha hoitohevoseni, Maisa, joka asustaa eläkehevosena Tortolan talleilla, Artjärvellä. Jos tässä lähellä olisi jokin edukkaampi tallipaikka, niin voisin vaikka kysäistä Maisaa tänne päin, mutta ei oikein nyt sovi kukkarolle tuollainen usean sadan euron kuukausi sijoitus... Lisäksi tietysti, että hevonen itsessäänkin jo maksaa..

Hevonen vaatii paljon aikaa, rahaa ja vastuuta! Joten, ehkäpä jatkan vain haaveilua, siitä omasta navetasta/ tallista ensiksi =)

torstai 30. lokakuuta 2008

Tarviiko sanoa mitään??

Vieraskirjaani kirjoitetun viestin ja linkin jälkeen, voin kertoa, että kyllä... Lappi maistuisi nyt! Kuvat puhukoot puolestaan, mihin haluaisi nyt!








maanantai 27. lokakuuta 2008

Ajatukset katoaa...?!?!

Väsymys, rasitus ja uupumus, taitavat olla meidän familyssä aikasta oleennaisia asioita nyt. Olin tohkeissani kirjoittamassa tänne jotakin, kun tajusin, etten enään muistanut, mitä se oli. 2 mamman, pienten pentujen, talouden, töiden, koirien ja kaiken muun hoitaminen on normaalia rutiinia ja olemme saaneet organisoitua elomme suht helpoksi koko tämän sirkuksen keskellä, mutta kuitenkin, on välissä vielä hieman tyhjä olo... Monesti ajatus karkaa. Aloittaa lauseen, mutta ei muista, kuinka se loppuu...? Huomaa, että näreistyy pienestäkin asiasta, vaikka kuinka yritän olla rauhallinen. Teen sataa asiaa kerrallaan, töissäkin, ja kaiken hässäkän lomassa huomaan, etten tainnut syödä tänään töissä, koska päätä alkaa jomottamaan...?

Taas haluan nostaa hattua niille, äideille, jotka jaksavat mini ihmisensä hoitaa. Se taitaa olla melkoisen raskasta... Helpompaahan olisi tietysti tätäkin sirkusta pyörittää, jos olisi kotona, mutta töissäkin on käytävä. Ja täytynee sanoa, että töihin meno oli oikein hyvä idea, sillä silloin on pakko lähteä pois kotoota ja olla itsensä kanssa.

Olenkin tässä miettinyt, että pistän sukan varteen nyt jotakin, ja kun tämä sirkus on ohi, niin aivan varmasti pakkaan kimpsuni ja kampsuni, otan auton, ja sulloudun pohjoisen junaan, ja menen kuulemaan ja katsomaan revontulia, poroja, lunta ja pakkasta! Kuuntelemaan hiljaisuutta! Laitappa Heidi, "pohjoisen kontaktimme", aseman puoli lämpeämään, piipahdetaan teilläkin, varmana =D
Ja toinen, mitä varmana teen, on että pakkaan toiset kimpsut, ja lähden viikoksi jonnekkin, missä ei kännykät kuulu, ja hiekka on valkeaa! Voi, voi... vielä olisi kestettävä vaivaiset 5-7kk... Toivoa on... ja valoa varmaan jonkun tunnelin päässä... ;)

keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Joulu, joulu, tulla saa!

Voi hemmetin kaksitoista ja parit P.t päälle! Mitä ihmettä? Elettiin lokakuun puoliväliä, ja Prisma myy jo saakeli joulukoristeita? Ei voi olla todellista. Ja samaan aikaan, jo ehkä hieman aijemmin, joku on laittanut parvekkeellensa jo jouluvalot??? Ihan oikeasti. Tästä pitäisi tehdä lakialoite. Jouluvaloja,ja koristeita ja kaikkea muuta pukin partaa ym. saa laittaa esittyville ja myyntiin VASTA aikaisintaan marraskuun puolivälin aikaan! Jos on reilusti lunta, niin tätä voidaan aikaistaa marraskuun alkuun... Mutta oikeasti. Tälläisestähän lähtee maku,siis joulusta lähtee maku kun jouluvaloja kiikutellaan parvekkeilla puolivuotta!!

Saman asian ajaa, että Joulun jälkeen tulee jo pääsiäis tiput (heti kun alella on joulu roinat myyty) ja Pääsiäisen jälkeen tulee tippaleivät! EIKÄ!
Joulu on joulu, ja pääsiäinenkin vain muutaman päivää! Tippaleivät syödään wappuna,eikä saakeli pääsiäismunien kanssa!
Meillä on joulu, alkaen joulukuussa. Silloin voi laittaa hieman pukkeja nuokkumaan pöydälle ja jouluvaloja... Joulu myös päättyy viimeistään loppiaisena (yleensä jo heti uuden- vuoden jälkeen). Jouluvalot voivat olla "lumisen" kauden, jollei ne ole jotain valokaapeli härpäköitä, jossa on pukkeja ja poroja...

Pliis, pidetään joulu jouluna, ei ole olemassa lokapukkia! =(

torstai 16. lokakuuta 2008

Onnea!

Töttöröö! Onnea vain itselleni. Taidan täyttää tänään 14.v! oho... =)
No joo, vuosia on tainnut tulla hieman liikaakin, mutta, niin kuin pentublogiin jo laitoinkin, niin olen vanha ja viisas. Ihan päätä pakottaa se kaikki tiedon määrä!

Noh, sää ei voisi tämän syksyisempi ollakkaan. Etelässä tulee vettä vaakatasossa, ja repii mennessään ne vähäisetkin puun lehdet... Kaunis väriloisto on maassa nyt. Kohta tulee varmaan vielä räntää. Syksyn lapsi, tykkään syksystä. Tosin, se "kiva" syksy on melkein jo mennyt. Silloin kun heräät kuulaisiin pakkas aamuihin, auringon paistaessa, niin se on "oikea" syksy. Onneksi tässä syksyn mittaan on monen kaverin ja koiran synttärit, ei kerkiä masentumaan, kun tarvii vain juhlia ja kahvia keittää. Ja tänä syksynä vielä ekstrana ohjelmaa =D

Kiitos kaikille, jotka muistivat, ja pöh- niille, jotka pummasivat kakkua ja kahvia, peruuttivat tulemisensa! Joten, ei siis juhlia, vaan olen matkoilla (olohuoneessani)!! =D

keskiviikko 15. lokakuuta 2008

Pelkää se...

Tuo eilinen, Vaakun höntyily, taisi olla liikaa sille pimulle. Tänä aamuna, hän hiippaili kuin haamu, kohti taloamme, ja kun näki minut, kääntyi oitis, ja meni puiston kauttaa... =(
Kyselin kyllä naapurista,olikos tyttö pelästynyt pahoin, niin vastaus kuului, "sanoin kyllä että eihän tää mitään tee... Se pelkää kyllä tosi paljon koiria...". No eihän etsivä mitään teekkään, mutta on pelottava tuollaisen mielestä tietysti. Noh, koitan pyydystää pimulin joku päivä, ja pyydän anteeksi. Mielenkiintoista on se,miksi hän pelkää? Onko joku koira purrut tai käyttäytynyt huonosti häntä kohtaan? Vai onko pelko ja viha lietsottu jo kotona. Sain eilen viestiä, että jos toinen vanhemmista pelkää tai ei tykkää koirista, niin se "tarttuu" lapsiin. Kyllähän itsekkin uskoin vanhempiani lapsena. Ei tuonikäinen osaa tehdä omia päätöksiä ja muodostaa omia ajatuksia!

Toivoisinkin, jos itse vanhempana pelkäät jotain, niin koita olla itse rohkea, äläkä tartuta pelkoasi lapsiisi tai muihinkaan. Jokainen pelko on omanlaista heikkoutta, ja vaikuttaa toimintakykyyn. Kyllä itseänikin ketuttaa, kun on vanhemmiten tullut korkeanpaikan kammo, niin joo, meinasi oksu lentää Eiffel tornissa, ja jalat ei toiminut... Ja tämä on tullut ihan vain oman pään jutuista. Mitä se olisi, jos äitini, joka myös samanlainen, olisi lapsesta asti tätä manaillut ja "tartuttanut" sen meihin... En varmaan olisi edes voinut mennä sinne torniin, ollenkaan!

maanantai 13. lokakuuta 2008

Kuka pelkää mustaa miestä?

Monesti, aamu- ulkoilulla, kohtaamme tytön, joka pelkää hulluna koiria. Eniten kait pikku etsivää, jolla nyt on säkää kertynyt 74cm, ja kiloja lisäksi. Nuoren koiran hyppely ja heiluminen, ei auta asiaa. Positiivista on, että tämän tytön mukana on useasti meidän naapurin tyttö, joka kaikkea muuta, kuin pelkää koiriamme. Onhan heillä omiakin. Noh, tänä aamuna sitten, Vares moikkaili naapurin tytön, ja tämä pelokas tytteli pysytteli taka alalla. Se sai aikaan Vareksessa ylivoimaisen kiinnostuksen. "mitä sillä on, kun se noin karttelee?" Koitin kertoa ujollelikalle, ettei koira halua pahaa, se haluaa vain tutustua ja ehkäpä pusutella. Pelko on kyllä kovin voimakasta, oli se mitä tahansa,ja varmana, kaikki pelkää jotakin.

Noh, jatkoimme kävelyä, ja päästin herra etsivän hieman juoksemaan, niin mitä, se otti jäljen, ja lähti tuulispäänä noiden likkojen perään! Sillä toisella tytöllä kun oli jotakin, jota piti lähteä tutkimaan. Onneksi, mukana oli naapurin likka, joka auttoi pelkäävää likkaa. Ja kun pääsin itse näkö etäisyydelle, niin huomasin, että etsivä ja pelokas tytteli juoksee naapurin tytön ympärillä... Voi ei... Muutaman karjaisun jälkeen, herra etsivä suostui tulemaan luokseni. Mutta harmittaa kuitenkin, sillä Vaakku oikeasti luuli, että kyseessä on jokin leikki tms. kun toinen juoksee karkuun. Tiedä sitten, koska tuo likka uskaltaa koskea koiraan seuraavan kerran. Omat koirani ovat kuitenkin hyvin kilttejä. Ei ole koskaan purrut, tai käyttäytynyt aiheettomasti agressiivisesti muita ihmisiä kohtaan. Päin vastoin, Vaakku rakastaa kaikki pikku likkoja! Ja MR. D kelpuuttaa jokaisen rapsuttajan. Hippetit ovat hieman vetäytyneitä, mutta tervehtivät kyllä.

Olisiko siis syytä käydä pyytämässä anteeksi, ja tarjota pelkäävälle tytölle mm. vanhaa ja rauhallista koiraa, jotta koira- pelko, ei valloittaisi enempää? Vanha koiramme, Bico, on nimittäin joskus toiminut terapiakoirana, niitä pelkäävälle. Kyseessä oli kuuro tyttö, ja säännöllisillä tapaamisillaan, tämä kuuro tyttö, joka oli lapsesta asti ollut kuuro, pystyi jopa kutsumaan koiraa. Ottaen huomioon, että tyttö kyllä pystyi ääntelemään, mutta ei tietysti koskaan ollut puhunut "järkeviä". Hänen suunnaton innostus koiraan sai siis aikaan lopuksi todella positiivista hyvää.

Jotkut rakastaa, toiset inhoaa ja jotkut pelkää, noita ihmisen parhaita ystäviä!

lauantai 11. lokakuuta 2008

Yllätys laatua!

Meillä on tapana aina välillä viettää "laatu aikaa" ilman koiria, ja nykyisin se on muodostunut ylläri reissuiksi. Eli, toinen ei tiedä, minne mennään ja mitä tapahtuu. Edelliskerralla yllätys tuli ukolle, kun hän seisoi lentokentällä, tietämättään minne olemme menossa =) Eilen, yllätys tuli minulle...
Helsingin keskustassa, yllätys selvisi. Isäntä, oli järjestänyt meille luxus hotellista yön. Tämä hotelli oli nimeltää GLO ( http://www.palacekamp.fi/hotellit/hotel_glo/ ). Kuuluu osana Kämp- ketjua, samassa talossa.
Ensi vaikutelma oli, hieman paremmasta hotellista, mutta kun pääsimme huoneeseen, oli olo kuin pikku tytöllä, karkkikaupassa! Ihan mieletön! Ihan pinta raapaisuna voin kertoa, erittäin tilava huone, julmetunkokoinen, unikulman sänky, kylpyhuone ammeineen, hedelmä vati, mustaa wc. paperia, ym! Miten luxusta! Isäntä kyseli, haluaisinkos lähteä käymään jossain tai...? No en helvetissä! Olen kyllä koko rahalla tässä sviitin tyngässä! Pika kierros stoccan hulluilla päivillä, sapuskaa ostamassa, ja sitten, nam, nam! Voi, ei tarvinnut koiria ulkoiluttaa eikä vaivata päätään millään muullakaan! Kylpyammetta varten, oli tarjolla kolmea erillaista kylpy jutskaa ja tuo vessan musta paperi! Voi morjens! Hyvin on levätty, ja aamupalalla nautiskeltu! Kylvyssä polskuteltu ja rentouduttu. Kylläpä teki terää!

Nyt sitten kotona alkaa pentuhuoneen rakennus. Siitä lisää kunhan valmistuu ;)

perjantai 10. lokakuuta 2008

Laskiko kukaan, monestiko sanottiin vi***?

Matkalta olemme tulleet, ja kotiin päässeet. Reissu Unkariin, oli kaikkea muuta kuin "lomaa"!! Koiratkin jo hermostuivat bussissa istumiseen. Onneksi, en ottanut etsivä Varesta mukaan, sillä sen täky olisi mennyt moneen kertaan matkan aikana! Niille, jotka nyt hermo piukeena on odottanut tuloksia, niin valitettavasti, en saanut niitä päivitettyä, sillä löysin vain yhden nettikahvilan, emmekä sinnekkään menneet enään uudestaan. Unkari taitaa olla tietokoneiden luvattu maa... Koska niitä ei ole!

Tuomiset olivat 99% sitä, mitä halusimmekin. 1 titteli jäi saamatta, mutta se toivottavasti annettii paremmalle (?). Toinen sija tässäkin kuitenkin irtosi. Näyttely itsessään olikin suuren suuri grande katastrooffi! EURW- näyttely oli ihan jees. Tilat olivat ok, jne. Kehästä et kuitenkaan saanut mm. arvostelua... Tuomari vain sanoi, mitä koira saisi. Meidän kohdalla, kaikki tuomarit ja luokat tuottivat tuloksen, Exellent! Tästä syystä, en tiedä muiden tuloksia...
En oikeasti tajua, kuinka esim. erkkarit pystyttiin tekemään noin surkeaksi! Tilat olivat tässäkin ihan jees, mutta mitään muuta positiivista sanottavaa ei sitten ollutkaan. Hyi, hyi kaikkia niitä, jotka tätä "näyttelyä" oli järjestämässä! mm. kansainvälinen tuomari, joka olisi voinut tuoda näyttelyyn ajatuksia siitä, kuinka muualla toimitaan! Jos suomessa annetaan aika, milloin kehät alkavat, niin ne tosiaan alkavat silloin. Unkarissa kellolla ei tehnyt mitään. Alkamisajaksi oli ilmoitettu 8.30... Kehään pääsimme ehkä n. klo 12.00, ja toisena pivänä klo 11.00 (siis kehät alkoivat), sillä kukaan ei jaksanut tehdä mitään, ja koko näyttelyn taisi järjestää ehkä 3 ihmistä... Voi, voi... Oli ehkä suurinta vittuilua antaa palkinnoksi ROP- koiralle, KELLO!

Tämän matkan aikana kyllä ärräpäitä irtosi, sillä oikeasti, kaikki meni niin käteen koko ajan, ettei sitä voinut uskoa todeksi! V:tä viljeltiin, ja itse saatanakin oli päässyt matkaan mukaan, koiran ominaisuudessa. Bussissa oli oudon nimisiä koiria... mm. Nyt Saatana hiljaa! Voi V:n apina, käyttäydy! vi*** älä vedä! ...
Väsyneenä, jutut olivat myös sen mukaisia! Ärräpäiden lisäksi, taisimme nauraa 90% ajasta. Ja se 10% varmaan itkettiin! Surkeat järjestelyt sai aikaan paljon lentäviä juttuja, myös hymyssä suin! =D Eli hervoton reissu, vaikka hieman ketuttikin (suurimman osan ajasta)!!

Terkut lähtee,
Kirsille, siis matkaseura Kirsille ja Minealle, hauskaa oli! Unohtamatta Ilpoa, Eijaa äiteineen ja Sannaa. Myös Puliakka, pilsneneri- porukka, tenikset ja kaikki muutkin, joiden nimiä, en ylläri muista!
Vi***n Puolalais pellelle, oli niin lähellä etten hermotunut ihan oikeasti...
Ja mr. somalille, me EI olla ryssiä! Niin!

perjantai 3. lokakuuta 2008

Unkari, HOI!

Vihdoin, perilla. Matkaa on tehty 3 vrk, ja kuka arvaa, etta perse on jumissa? No on! Eka paiva nayttelya, siis kavimme "vain" katsomassa piakat ym. matka kesti 2h, jonka siis piti kestaa 12min... Mieleton ruuhka ja ryysis! Nayttelyaleu on yhta sillisalaattia, jne... =/
Paikat on siis nyt nahty, ja huomenna, lauantaina, sitten heti 2 eri nayttelya tuolla porukalla! Jibii, kun muutenkin on yhta hardellia koko roska! Ja nappiksesta ei loydy a ja o kirjaimia, siis noilla pisteilla... No joo, nyt lahdetaan talsimaan taas cityyn, ja tuhlaamaan rahaa.

Hotelli on jette jees, lamminta on, sapuska on hyvaa jne. Huonoa on vain se, etta kerran vuodessa ( jos sitakaan) sairastaa, niin sattuipa se just talle hetkelle... Eli kivaa raka tauti ja kuumettakin =(

Dummy koirallekkin viela mukavaa synttari paivaa! 8.v!!

Nyt, back to pihalle, ja aurinkoon!

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa...!

Näin todetaan yhdessä, nimeltämainitsemattomassa kodinkoneliikkeessä. Onhan se, siis tyhmää maksaa liikaa, mutta mistä maksaa, on eri asia. Esimerkiksi se, että ostin kyseisestä liikkeestä tuotteen. Epäilin sen toimivuutta myyjälle, joka vakuutti tuotteen olevan hyvä. Vannoi kautta kiven ja kannon, että se toimii. No mitäpäs siinä, lähdin tuote kainalossa kotiin. Ei toiminut, edes hetkeäkään. Soitin liikkeeseen, ja tiedustelin asiaa, ja siellä sanottiin, että tuote tarvitsee lisälaitteen, toimiakseen. Ja kun olin juurikin kysynyt, nimenomaan, että toimiiko se ilman muita laitteita "KYLLÄ TOIMII". Kehen on uskominen? Liikkeessä tietysti myyjään, joka näköjään puhui sondelia suun täydeltä. Palautin tuotteen. Mitä tästä jäi? Paskaa puhuva myyjä, tylyä, pitkäkestoista (siis jonotusta) puhelinpalvelua, ja paljon ylimääräistä kulua ja aikaa tuotteen edestakas ajeluun.
No, ostimmepas toisen tuotteen. Tässä tuotteessa on 1 kuluva osa, joka pitää vaihtaa säännöllisesti. No se tiedettiin, koska saimme jo heti varalle yhden. Tämä vaihdettava osa on myös sellainen, jossa siis on niin kuin pantti, että vanha tarvitsee viedä takaisin, niin sitten saa rahaa vastaan uuden. No niin, ensimmäistä kertaa olin nyt menossa vaihtamaan tuota osaa. Vanha osa mukana. Mutta "Ei meillä ole noita, tänään...". Mitä? Miksi ei? Tehän myydessä sanoitte, että teillä on? Voi, voi, voi... Kylläpä harmitti, koska taas jouduin ajelemaan edes takas, kyselemään 7 eri myyjältä apua, ja mitä, ei ole!!

Jos on tyhmää maksaa liikaa, niin on se myös tyhmää käyttää pa***ja tuotteita ja palveluita!

tiistai 23. syyskuuta 2008

Kirsejä siellä ja Kirsejä täällä, ja ehkä joka mättään päällä!

Vieraskirjaani oli ilmestynyt KirsiS kommenntti, jota ryhdyinkin poihtimaan. Tunnen oikeasti miljoona Kirsiä! Moniakin nimiä on paljon mutta... Kirsi S paljasti jo itsensä ;) Podengoton luuraaja =D
Sitten on Kirsi ja Milo + ehkä vähän Luke. Joka nykään Kettunen... Liekö antaa luonteesta vihiä... ;D Ei kait? Vai olikos Kukkonen? Joku K, eli olkoot KirsiK. Sitten "uunituoreuusioperuna" Kirsi, eli Sordon Kirsi... Eli peruna- Kirsi, kö? Sitten on (taas) Kirsi, eli Koon ja Geepsun ym. mamma... Olkoot hän ATK- Kirsi, koska jelppailee minua tuon tietokoneen ihmeellisen maailman kanssa... Kirsi, kummitätini lapsonen. Hänet on nimetty joskus Killiksi (mistähän tämäkin tulee??)... Montakos muuta Kirsiä vielä? Onhan niitä...
Ja Kati on toinen, on Kati S joka voi siis yhtäpaljon olla Eläinlääkäri Kati tai Mieheni sisko Kati. Naapurissa on Kati. Tämä siis naapurin Kati tai Kati W... Dabuljuu siis... Myös Kokkolan Kati löytyy...

Kaikki Kirsit ja Katit (S, W ja K ja Perunat, eläinlääkärit ja ATK.t ja Kokkolat... jne) ovat mukavaa sakkia, ottaisin teidän mielelläni matkaseuraksi =D Vielä kerkiätte! ;D Terkkuja vain kaikille!

Mareja on myös melko paljon. Onneksi hekin ovat saaneet etuliitteet esim. TurriMari... =) Johtuen tietysti siitä, että Turrin fleda on mitä turrein ja hänellä on Turrisia koiria! (äitini mielestä siis)
Arvaappa vain, miten joku nauraa, kun tutustuu minun kännykkäni nimimuistiin! =D
Ja siihen lisäksi se että esim. Kati W:llä on muistaakseni 4 eri numeroa...
Meidän porukassa saa kyllä jokainen oman lempinimensä, jos sellaista ei vielä ole! Tai ainakin tunniste nimen! =D

Pitkällisen salapoliisi tehtävän päätteeksi, olen löytänyt 1 saman niminen (etunimi+ sukunimi) ihmisen, kuin itse, koko Suomesta! Aijemmin ei ollut muita, kuin mää... Etunimenikin on sellainen, ettei esim. tuttavapiirissäni ole yhtään muuta saman nimistä.

Montako sinua löytyy? =D

maanantai 22. syyskuuta 2008

Perhosia lentelee!

Niin se aika rientää. Keväällä, varasin matkan Unkariin, Euroopan voittaja 2008 näyttelyyn, ja nyt se on jo kohta ajankohtaista! Huu..! Katselin nimittäin aikataulut ym. näyttelyn infot, ja alkoi oikeasti tuntumaan, että kohta se on joo!
Matka valmistelut ovat tiukasti käynnissä, ja alkaapa tosiaan, hieman jo jännittää. Matkakin joo, mutta tietysti näyttely, ennen kaikkea! Reissussahan ollaan oltu, monet kerrat, mutta onhan taas sellainen kohde, jossa ei ole vielä käyty! Kartat on hommattu, ja vanhat Budabestin kävijät haastateltu (kiitos Tiina!). Onhan siis kerrankin aikaa muuhunkin kuin näyttelyyn. Joten lenkkarit tiukalle, aijon tutkia koko kaupungin! Ja varakassit mukaan, Visa voi vinkua! On sekin kelpo kaveri, maksaa kaikki ostokset, eikä kinaa yhtään vastaan!

Eli ensi viikolla mennään, mukaan Kirsi (aivan uunituoreuusioperuna podengo- hommissa, ja mitä? Minä raahaan hänet heti mukaan Unkariin näyttelyyn! Vastuutonta...) ja 4 kpl pikku jyrsijöitä, siis podengoja. ;) Hommat hanskassa ja hanskat hukassa. Koitan muistella, mitä kaikkea tarviikaan ulkomaille näyttely reissuille...? Onhan edellisestä aikaa 4kk, paitsi ettei sitä lasketa, koska se oli Ruotsissa (eli sama kuin meillä, melkein). Joten aikasta pitkä aika siitä oikeasti on... hmm... pitää oikein miettiä... Joulukuussa 06? hä? Oikeasti, en ole siis ikuisuuteen ollut näyttelyreissulla ulkomailla! Joo´ o, kyllä. Piti oikein tarkistaa... =D Joulukuussa 2006!!
Hui, jään varmaan jo länsisatamaan, kun en tajua, mitä pitää tehdä... No ei kait, sen verta on noilla matkoilla koluttu, että no hätä, mukana ollaan! =D

Koitan löytää paikan päällä jostakin netti yhteyden. Joka voi tietysti olla hieman vaikeaa, jos meillä on joku veivattava kone hotellilla (?)... Katsotaan =D Pääsee taas tekemään suoraa kisa- raporttia, paikan päällä !

Nyt ei muuta kuin jännäillään ja odotellaan! Kohta mennään! =D

tiistai 16. syyskuuta 2008

Sieniä kuin sateella!

Näin on, nyt niitä on! Siis sieniä! Mustikoita en ole nähnyt tänä vuonna. Puolukoita joo, ja sieniä todella reilusti. Keräilimme vakio kanttarelli mestoilta tänä vuonna sieniä n. 5 kertaa. Normaalisti niitä saa kerättyä yhden kerran ja toisella kertaa löytyy ne, jotka jäi huomaamatta ekalla kerralla. Nyt löytyy suppiksia ja paljon sekasientä! Purkit loppuvat, kun on sieniä laittanut. Pakkanen on hyvällä mallilla, jne. Ja sitäpaitsi, liikuntaa!

Olen ollut muutaman kerran oikein sienessä, tietoisesti, tänä syksynä. Mutta kuten esim. tänään, kävelin muutaman sienen ohi, ja kas, koiran kakkipussirulla esiin, ja sienet pussiin! Ja äkkiä humahtaa pari tuntia kyykkiessä metsässä. Koirat tietysti juoksevat intona ympäriinsä sillä välin. Eli kaikki hyötyvät! Ja huomenna taas uusiksi, "lenkile" ;D

Ainut SUURI miinus on hirvikärpäset! Nuo ällöttävyydet! Syöksyvät vauhdilla, ja liimautuvat kiinni takin reunaan. Siitä hiipivät sivuluistoa niska villoihin! Ja sen jälkeen itse onkin jo hulluna heilumassa ja repimässä hiuksia! Hyi, hyi, hyi ja hyi! Ja käsittämätöntä, viilasin sieniveitsellä yhden ehdokkaista kahtia, niin ei muuta kuin meno jatkuu vaan! Etuvetosia, nuo veitikat!
No, sen verta sieni hullu olen, että yhdet hirvikärpäset ei saa minua pidettyä poissa metsistä! Kiitosta vain taas idän ihmeille, kun on tuollainen ällötys levinnyt suomeenkin! HYI!!

Ja taas kutisee, niskassa...

lauantai 13. syyskuuta 2008

115 CDI!

Oletko koskaan keulinut autolla? Tai edes melkein? Niin kuin silloin "pikku tyttönä" mopolla? Hurjaa, tämä tarvii kokea, ja sen elämyksen minulle tarjosi uusi "perheenjäsenemme", hiilenmusta Vito, 115 CDI! Voi V***U! Kyseessähän on siis paku, jos joku ei tiennyt. Voimaa on kuin pienessä kylässä, ja... Poistuin moottoritieltä, ja kurkkasin vasuriin risteyksessä. Nopeasti jos menen, niin kerkeän tuon auton eteen, ja niin, reipas polkasu kaasunamiskaan, ja siitä se sitten lähti. Siis melkein räpylästä, pakettiauto! Voi V***U taas! Hytti oli käsiä täys, ja ne kävi kuin tynnyrin pesijän! Fiilis oli samanlainen, kuin olet "melko" lämpösenä käyvän hevosen selässä. Vaahtoa suusta ja perse laahaa maata, kun ei pääse etenemään. Paikallaan laukkaamista ja kuopan kaivamista! Kun annat hieman ohjaa, ja hipaiset pohkeella, perse maahan, keula ylös, avot, sinne meni! Mamma ja kaakki! Tässä tapauksessa vain, penkki oli hieman tukevampi ja ratti toimi ohjina. Kun löysää ohjia, ja antaa hieman monoa... Perse maahan, hyvä pito, kaakkeja hieman enemmän, ja V***U, sinne meni, mamma ja Vito! Tiellä pysyttiin, mutta fiilis oli "melko" ainutlaatuinen. Autoni keulii! =D

Jos et usko, niin saakeli, hyppää jouselle ja tule kokemaan! xD

keskiviikko 10. syyskuuta 2008

Harkitse kahdesti!

Koiran hankinta on monen perheen suuri projekti. Lapset kinuavat jotain, isällä on ehdotus toisesta ja äiti lisää oman mielipiteen soppaan. Olen kuullut monia, monia tarinoita näistä kasvattajana. Suurimmaksi osaksi, perheet ovat yhteismielein hommassa mukana, ja se suuri lausahdus "koira tulee lapsille, mutta vastuu on vanhemmilla". Tämä lämmittää aina mieltä. Oman, ensimmäisen koiran hankinta on juttu, monen joukossa. Siskoni aloitti koirasta puhumisen, ja minä jatkoin myöhemmin. Äitini oli kovasti vastaan. Ja heikkona hetkenä, vanhemmat myöntyivät koiran hankintaan. Äitini ei kuitenkaan pitänyt ajatuksesta. Koira ei saanut mennä vanhempieni makuuhuoneeseen. Taloon väsättiin portteja jne. Äitini taisi kyllä ruokkia koiraa ja joitakin kertoja ulkoiluttaa, mutta teki kaiken melko pitkin hampain. Miksi koira sitten hommattiin? Lapset halusivat. Eron uhalla, isäni koitti hoitaa meidän kanssa koiraa. Äitini oli monesti korvia myöten täynnä koirastelua, ja olikin hermoromahduksen partaalla. Tämä kaikki aiheutui helppohoitoisesta pikkuruisesta koirasta. Mitä se olisi ollut, jos kotona olisi ollut jokin iso koira, tai hyvin aktiivinen, kuten vaikka dalmatiankoira? Mitä olisi silloin tapahtunut?

Ne jotka ovat hommaamassa perheenjäsentä, olisi ehdottoman tärkeää harkita sitä kahdesti. Koiraa ei voi ostaa vain lapsille. Ja asiaa on syytä harkita kolmesti, jos joku perheestä ei koiraa halua. Monesti se taitaa olla isä, joka kanittaa. =/ Jos joku perheestä ei koiraa halua, on asia erikseen selvittää, miksi? Koira tuo vaivaa mukanaan (tai siis vaivaa sille, joka EI halunnut sitä). Koira vie aikaa, se sotkee, tuhoaa, karvastaa ja on aina suuri kysymysmerkki matkoille lähdettäessä. Mikäli kaikki perheessä ovat valmiita hoitamaan koiraa, ollaan jo hyvällä mallilla.

Rodun valinta on enemmän kuin tärkeää. Jos haluat egoa, ei kannata koittaa etsiä sitä vaikeasti koulutettavista roduista. Monet perhekoirat ovat ystävällisiä ja leppoisia, mutta suuria. Mikäli etsit rähisevää egoa, kannattaa ottaa lelukoira, sillä tämä on erittäin väärä peruste ottaa koira!
Mikäli etsii kaveria metsälle, ei kannata ottaa perhoskoiraa jne. Eli koiran käyttötarkoituksen mukaan, etsitään rotu. Koiraa, joka on kivan värinen, ei edellytä, että se olisi juuri sinulle sopiva. Kaikki pikku koirat eivät ole fifejä, vaan jotkut voivat olla teräviä käyttökoiria, ja aiheuttavat tuhoa, mikäli ei pääse toteuttamaan itseään. Ja väärästä luulosta huolimatta esim. labbis ja kultainen noutaja EI ole pelkkiä perhekoiria. Ne ovat tehokkaita metsästyskoiria, ja niiden pitäisi ehdottomasti päästä toteuttamaan itseään. Ja se ken toisin väittää "no ei meidän kultsu ainakaan halua metsälle" voi olla varma, että koira olisi sinne halunnut, mutta itse omistaja ei, ja siksi koiraa ei sinne viety... Miltä itsestä tuntuu, jos haluaa hurjasti esim. ratsastamaan tai golffaamaan. No, et mene, kun sun täytyy olla vain kotona ja loikoilla. No harmittaa, koska haluaisit mennä! Mutta sinä teet itse päätökset ja teet ne myös koirasi puolesta.
Saksanpaimenkoira on myös sarjassa "mikä koira otetaan? No sakemanni!" Kaikilla on sakemanni, mutta vain pikkiriikkinen osa niistä oikeasti harrastaa rodulle sopivia lajeja. Hatun nosto niille, jotka rakastavat tätä rotua, ja tekevät töitä koirien kanssa. Vastuuttomia kasvattajia kun löytyy, ja myyvät kenelle vain.

Mielenkiintoinen tapaus oli, kun vierailimme joskus aikaa sitten rotikka kasvattajan luona. Tarkoitus oli silloin hommata rotikka, koska isäntä sellaista halusi. Annoin heti alkuun ohjeet, että minä voin sitä viedä kyllä, mutta kouluttaa saa ukko itse. Ensimmäinen asia: tutustutaan "tuttuun" rotuun ja käydään kasvattajalla. Menimmekin, ja kerrostalosta löytyi parin rotikan ja naisen perhe. Jutustelimme hetken. Täti "kasvattaja" ryhtyi selvittämään suu vaahdossa, kuinka menestyneitä koiria hänellä on. kahdesti on voitettu rodun erikoisnäyttelykin! Tiedustelin, että onko yksikään rouvan koirista muotovalio, eli olikos rouva käynyt käyttökokeissa? "Minun koirat tottelevat ilman kokeissa käyntiäkin". No joo, niinhän ne varmaan tekevät, mutta, näyttöä muista kuin näyttelystä ei ole, eikä ilmeisesti tulekkaan! Joten, en ole etsimässä näyttelykoiraa, vaan kaveria, ja rodun omaisiin kokeisiin ja kilpailuihin soveltuvaa käyttökoiraa! Hetken jutustelun jälkeen, ovikello soi. Nainen antoi meille rotuun liittyvän kirjan, ja lähti avaamaan ovea. Tämän jälkeen me istuimme ja pällistelimme kirjaa, kun naikkonen itse jututteli ja kahvitteli tulleen vieraan kanssa. Eli, itseopiskelua. Sanoin ukolle, että täältä ei mitään osteta, jos sama peli jatkuu. Nousin ylös ja sanoin että lähdemme. Voimme lainata kirjastosta kirjoja. Emme koskaan hommanneet rotikkaa, kiitos tällekkin tätsylle siitä. Ukkoni tajusi, ettei tuollaista koiraa sovi ottaa, mikäli ei oikeasti halua olla treeni kentällä 8pv /vk!

Mutta kuinka harkitsemattomia kasvattajat ovat. Jos kasvatat rotua joka on metsästysrotu, ei saa missään tapauksessa selvittää "joo, ei meidän koirat metsästä, sopii kivaksi kotikoiraksi". Kukaan kasvattaja ei voi kitkeä pitkän linjan jalostuksen tulosta, käyttöominaisuutta, muutamassa sukupolvessa pois!
Ja jos mietit itsellesi suurta sydämen valloittajaa, laumanvartijaa, niin käyppä vaikka aluksi tiiraamassa MYRSKY- elokuva. Se selvittää, mihin rotu on tarkoitettu! Ja käykää vierailemassa, ns. vaativaa rotua hankittaessa, useamman kasvattajan ja rodun harrastajan luona. Käykää seuraamassa näyttelyissä, kokeissa ja kilpailuissa rotua. Näin ei tule huti lyöntejä, ja koira voi viettää elämänsä perheessä asuen, ilman suurempia ongelmia. Ja osta koira vain luotettavan kasvattajan luota. Kaikenlaisia helppoheikkeijä on liikenteessä paljon!

tiistai 9. syyskuuta 2008

Poliisi, poliisi, poliisi...

Tänään aamulla TAAS, puhallutus. Vasta puhalsin viime viikolla, ja useasti nopeus valvontaa myös. Tämä on ihan ok, mutta, asuessani monta, monta vuotta, poliisilaitoksen naapurissa, minua ei koskaan, ei ikinä puhallutettu. Helsingissä olen tainnut koko ajokortti aikanani puhaltaa muutamia kertoja. Tutkan olen nähnyt myös... Mutta, kuinkas kävi, kun "maalle" muutettiin. Varmaan kerran viikossa on puhallutus tai tutka. Yleensä aina samoissa kohdissa, ja näitä paikkoja on tasan 3kpl. En väitä, että nämä olisi huonoja vaihtoehtoja. Tottakai tarvitsee, ja pitääkin olla näitä, ja nimenomaan, kun on koululaisia liikenteessä lähistöllä. Mutta, tänäkin aamuna, 4 poliisia seisoo tiellä, ja puhalluttaa. Tässä kohdassa juuri viimeksi oli puhallutus myös. Paikkana jees, sillä kun huomaat poliisit, et voi enään kääntyä pois. Lisäksi edelliskerralla, puhalsin töistä tullessani, koirien kanssa lenkille mennessäni ja tullessani... Eli pitivät puhallutusta melko kauan, ja alkoipas jo itseäkin hermostuttamaan, kun kokoajan olet huulet tötteröllä puhaltamassa niin että räkä lentää.
Olen kuluttanut tämän melkein 4 "maalla" asumis vuoden aikana varmasti 100l ämpärillisen verran noita pillejä. Ja kuinkahan usein, joku jää kiinni noissa kohdissa? Varmasti jokainen, joka siiderissä lähtee ajamaan, ei mene tuota kautta, vaan kiertää ne.

Poliisi on kaveri, tai ainakin pitäisi olla, joten sopii olla ryypiskelemättä, jos meinaa rattiin tarttua. Niin, ja se apina, joka suhisee mopollaan, ilman kypärää, tuppi kaakossa 30km rajoitus alueella, hirveällä pörinällä meidän tietä edes takas, niin olisi kyllä poliisin jututusta vailla. Itse, mopo aikanani, en suhissut omalla tiellä, vaan ihan muualla. Toisaalta, koska vahingon ilo on paras ilo, niin jatkakoon vain ajeluaan tuokin poika, sillä olen nyt parina kertana saanut makeat naurut, kun olen kuullut ensin hirmuista kaasutusta, katsonut ikkunasta, niin poikahan koittaa keulia tms. ja lentää turvalleen! Jousena tietysti vielä nousee ylös, ja katselee tilannetta, näkiköhän kukaan... HIHII! Kivat kolinat kuuluu, kun mopo viistää asfalttia pitkin! Ihan oikein sillekin! Ja nauran ensi kerrallakin! xD

sunnuntai 7. syyskuuta 2008

Sattuu ja tapahtuu...!

Viikonlopun himoharrastaja on nyt saanut kiintiönsä täyteen! Kyllä tosiaan, hieman korvissa soi, kun kotiin eilen pääsi. Tuloksiakin tuli, joten ei ollut turha viikonloppu! MR D Vaasassa on puuhastellut myös reippaasti. Vetää kuin viimeistä päivää, ja viimeinen kertahan se onkin hänelle... ;D

No joo, illalla sitten, kävimme syömässä. Voisin kyllä ihmetellä ääneen, olen vielä hengissä! Seuralaiset tekivät valinnan, mennään kiinalaiseen. Ja voin sanoa, en ikinä, koskaan mene tuohon paikkaan enään! Tarjoilija ei oikein puhunut Suomea...?! Ravintola muistutti lähinnä Latvialaisen slummialueen ravintolaa, kuin Suomalaista... Lautasella ollut ananas kärysi jo pitkälle "hieman" käyneelle... Riisit olivat kiertänyt varmaan 7 muullakin ruokailijalla, tai se oli kaavittu kattilan reunoilta, sillä osa riisistä oli kuivunut takaisin alkuperäiseen muotoon... =/
Kaikki tuntui hieman eltaantuneelta, ja öljyäkin oli laitettu (ei niin tuoretta) hieman liikaa joka paikkaan... =( Joo, en ollut ainut, jolla alkoi mahassa vääntää. Sain jopa pikku oksun kurkkuun, paikalta poistuessamme... =/ Voi hemmetti!
En taida vierailla hetkeen missään muussakaan kiinalaisessa!

Joskus, kauan sitten, ystäväni oli Helsingissä ravintolassa töissä, siis oikeassa ravintolassa. He jakoivat saman lastauslaiturin / sisäpihan, kiinalaisen ravintolan kanssa. Kaverini ihmetteli monesti, tupakalla käydessään, kun kiinalaisen ravintolan henkilökunta ruokki puluja takapihalla... Hän ajatteli, että vaikka kiinalaiset syövätkin kaikkea, olivat he varmasti vain ajatelleet olevansa pulujen frendejä. Piakkoin tästä, kaverini huomasi, että puluja ruokitaan jo ravintolan taka ovella, ja että pulut ovat jo melkein ravintolan takahuoneessa. Mielenkiintoista...? Noh, hetki tästä, kiinalainen ravintola lopetti toimintansa, ja "muutti" kuulemma halvempiin tiloihin. Tiedä sitten, kuinka pitkälle muuttivat, sillä paikallis lehti oli raportoinut, "Kiinalainen ravintola myi pekingin pulua ravintolassaan." Eli olivat myyneet pulua ankkana...? YÖK! En tiedä, kuinka asianlaita ihan aikuisten oikeasti on, ja oliko se juuri tämä ravintola, joka näin oli tehnyt, mutta kyllä meni halut kiinalaiseen hetkeksi. onneksi en ankkaa ole syönyt, en tykkää, enkä siis syö! Ei taida hetkeen maistua mikään muukaan ruoka, jota en näe, miten se on tehty, ja mistä!

Herkullista viikon alkua vaan kaikille!

lauantai 6. syyskuuta 2008

Töttöröö!

Tämä on kuvaus tämän päivän jälkeen. Yö meni hyvin kyllä. ;) Vaikka hieman epäilyttikin. Mutta näyttelyssä meni koko päivä. Lähdimme aamusta joskus 9.00 jälkeen kotoota, ja takaisin olimme n. klo 20.00! Voi hurja. Nyt on ollut harrastetta kerrakseen! ISO vati popcornia ja tuoppi vettä, ja taitaapa olla sitten nukkumatille lähtö!

Rusina plikka tuli pitkäkoiven seuraksi, niin ei ole niin orpo olo. Olihan viime yönä kasvillisuutemme hyökännyt etsivä Vareksen kimppuun... ! Iso, pari metrinen viherkasvi, oli yöllä kaatunut (?!) sohvan päälle, ja Etsivän ilme aamulla, kasvia nostettaessa, kertoi yöllisestä hyökkäyksestä! Ihmeellistä, itse en ole moiseen rohinaan herännyt...?!?!

Huomenna taas lisää harrastetta, eli, nyt sitä popcornia! =D

perjantai 5. syyskuuta 2008

Kaikki joukolla äänestämään!

Tämä on ensimmäinen kerta, kun edes harkitsen äänestämistä, mutta nyt sen teen, ja monesti! Äänestäkää nyt herranisä kaikki se BB- Minna pois sieltä! Voi kauhistus mikä mamma! Eihän kukaan jaksa katsoa, noita samanlaisia, jumppa pukuja, joita tuo nainen repii, milloin missäkin värissä, päälleen!

Tissit esiin, kesä meni jo!!- Minnan mielestä...

Himoharrastajan unelma viikonloppu!

Siitä se sitten lähtee, perjantai, ja mitäs oli muutakaan tekemistä, kuin ruinata vapaa päivä töistä, ja ajaa tampereelle edestakas viemään koiraa. Hurautin siis MR D:n Tempereelle, ja herra jatkoi sitten, poliisi autolla, matkaansa Vaasaan, naisiin... Tässä piilee taas tuon "kasvattamisen" kivat puolet. Rahaa menee, mutta tuleekos se takaisin?

Takaisin kotiin, ja pakkasin kamppeet ukko- rakkaalle, joka lähti 2 koiran kanssa serkkuaan tapaamaan, kaljan, motocrossin, kalastuksen, saunomisen, häröilyn ja muun vastaavan merkeissä. Ei siis muuta kuin prätkä lavetille, ja matkaan minun uudella autolla... Viimeksi samaiselta reissulta on järkyttävää kuva materiaalia, jota ajatellessakin menee iho kanan lihalle. Ja sitä edelliseltä reissulta on myös samankaltaista kuva materiaalia, muodossa: Dokupentti! (ja muut Pentit). Näin lähti iloisesti taas videointi vehkeet myös mukaan, saa nähdä mitä "kivaa" nyt tulee!

Mitäs sitten jää? No minä, Vares ja sotkuinen kämppä. Siivousta siis tiedossa... ;) No joo, pahin on jo hoidettu, eli taidetaan löysäillä. Olimme kyllä menossa kovasti SM- ilotulituksia katsomaan, ja kokemaan Vareksen kanssa hieman erillaista perjantai iltaa, mutta, mutta... Tarviikos sitä selitellä? ;) Tälläistä tämä lapsettoman perhe- elämä on =D

Himoharrastus siis tulee tässä kohtaa...! 2 päivää näyttelyä!!! Eipäs voi muuta sanoa... Hullua menoa. No joo, ilmoitin miljuuna koiraa näyttelyyn, ja olen siis kumapanakin päivänä paikalla. Maximi hyöty =D
Ja illalla, ihan omassa rauhassa kotona tuon pitkäkoiven kanssa. Saa nähdä, kuinka monesti herään ensi yönä, kun tuo yksityisetsivä näkee mörköjä joka nurkassa, sillä hänen henkinen "mini me" eli MR D, ei olekkaan kotona?!?!! No sehän selviää sitten, ja näkyy silmäpussien koossa. Voi tietysti olla että se the pussit, tuossa silmän alla, voi ollakin makuupussit, tai jos se pussius leviää myös ylä luomeen, niin näky muistuttaa lähinnä kanan vi***a... No hyi... eipäs nyt riehaannuta, vaikka onkin perjantai. Tämä selviää huomenna, ja viimeistään sunnuntaina...

Mutta siis viikonloppu edessä! Ja täytyy myöntää, että orpoa on olla... Miten saan vain yhden remmin solmuun?
Kivat viikonloput kaikille!

keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Läpi syyskuun...!

Ja repaleisen lokakuun...
Kuin napista kääntäen, alkoi syksy. Tosin, eipä se kesä koskaan kunnolla alkanutkaan. Äitienpäivä oli jees, ja pari muuta lämmintä päivää, mutta... Muutoin, pelkkää sadetta ja kosteaa tuulta. Nyt sitä sitten saa tulla, onhan nyt virallisesti syksy! Kaivelin kynttiöitä esiin, ja ajattelin jo kohta raivata "kesä"kukat pois terassilta. Nurmikko on viidakko, ei saa leikattua koska siis sataa... Kanervia oli tukku jo täys. Eli hyvä syksy fiilis kyllä. Lapin- kaipuu piinaa perkeleesti edelleen. Koitin tässä lievittää patoutunuttta haluani, ja katselin auto- juna yhdistelmiä. Joskos vaikka sitten vuodenvaihteen jälkeen...? Revontulia ja paukkupakkasia katsomaan ja kuulemaan. On tämäkin. Naapuri jakkaran mamma, ei voi sietää lappia! Varsinkaan kesällä ja talvella... Voi, voi... Noh, eiköhän tässä jaksa jotenkin kärvistellä. Syksy kun on täynnä ohjelmaa, mm. Unkarin reissu =) Ja toivottavasti tulisi pikku pentusiakin! =) Ohjelmaa riittää, mutta onko se oikeanlaista...? ;)

Niin ja olettekos katsoneet BB.tä? VOI HYVÄÄ PÄIVÄÄ! Kuka tuollaista jaksaa usean kuukauden? No jaa, en minä ainakaan. Ja viimeinen into lähtee, jos se hassua hassumpi Niko- poika poistuu talosta. Katsotaa, joskos vaikka nuo rauhoittuisivat,tai keksisivät jotakin muuta tekemistä...

maanantai 1. syyskuuta 2008

Unohdettu?

Olen matkani varrella törmännyt, jos jonkinlaisiin ihmisiin, asiakkaisiin, tuttaviin ja tovereihin. Joistain on tullut hyviä ystäviä ja toiset taas jää... Itse olen sosiaalinen ja tutustun helposti uusiin ihmisiin. On esimerkiksi kasvatin omistajia, joista ei kuulu mitään, ja niitä, joita näkee joka viikonloppu. Miten ja missä määräytyy se, kenestä tulee "parempi" toveri ja kenestä taas ei tule, vaikka yrittäisikin. Kuinka pienestä se on kiinni, jääkö joku pyörimään porukkaan vai ei?
Koiranäyttelyssä tepsutellessani, tuttuja tulee aina vastaan. Toisista ei ole hajuakaan, mistä heitä tuntee ja toisista tarinan muistaa hyvin tarkkaan. Miellyttävä koira- tuttavuus, Kirsi, on sekin hassu tuttavuus. Joskus, vuonna keppi ja kivi, olin lähdössä Slovakiaan Euroopan voittaja näyttelyyn. Sanoin asiasta yhdelle ystävälleni ja totesin perään, että voisin ottaa jonkun koiran mukaan, jotta saisin omia kulujani pienemmäksi. Ystävälläni oli tiedossa, mahdollinen halukas, Kirsi. Kirsillä olikin Koo- Gorgi, joka sitten pakattiin mukaan ja lähdimme näyttelyyn. Tästä se alkoi. Puolin ja toisin olemme siis ottaneet toistemme koiria mukaan ulkomaan reissuille. Moikkaillaan näyttelyissä, ja monesti olen patistanut ATK- Kirsin apuun! Terkkuja vaan Kirsille!

Niin niitä tovereita tulee. Se, mikä ihmetyttää, on muutama ystävä, jotka ovat onnistuneet katoamaan. Se, mitä heille kuuluu, en tiedä, sillä kummatkin tekivät näyttävän katoamisen, pitkän ystävyyden päätteeksi. MR Juhulin tarina on selvä. Juhulin poitsu ystävä oli saattanut itsensä hengiltä ja Juha vajosi kaikkien vanhojen ystävien tavoiteltavista omiin oloihinsa. Olen tavannut hänet tämän jälkeen, ja hän kertoi kuinka asia on. Piste sille. Vaikkakin kerkisi "katoamaan" ennen kuin hänen selvityksensä kuulin. Ikävää on se että Juha oli todella hyvä ystävä... Toinen "ystävä"- Armi... Tämä veijari on siskoni lukio kaveri. Jostain kumman syystä, mekin tutustuimme, ehkä siksi että kuskasin heitä innokkaana 18- kesäsenä (juuri ajokortin saaneena) baariin. Ne miljoonat tunnit, kun olemme istuneet autossa, mäkin pihalla "lounaalla", polttaneet tupakkaa koppi huurussa, arvuutellut iltapäivä lehden visailuja ja ahmineet itsemme turvoksiin. Autoin kaveria mäessä, ja menin heille hommiin, kun he apua tarvitsivat. Puuhastelimme koirien kanssa, ja puhuimme monia satoja puheluita, tuntitolkulla! Kuinkas kävi? Nihkeän osallistumisen polttareihini ja häihimme, ja sen jälkeen "PUF", ei ole näkynyt... Sain joo, monta vuotta tästä, tekstiviestin, ettei vanha numero ole enään käytössä, ja jää äitiyslomalle... KIVA! Olisipa ollut mukava, jos olisi tästä voinut jotenkin muuten ilmoittaa. Mutta mitä vielä. Miten voi olla, että vaan häipyy? Ei vastaa puheluihin, tekstiviesteihin, sähköpostiin jne. Mikä kumma saa kaverin lukkiutumaan noin, ja sulkemaan muut pois elämästään. Reilua se ei ole, meille ystäville ainakaan. Sillä en ole ainut, jonka tämä tyttö raivasi kylmästi pois elämästään. OK, uskon että hän löysi elämänsä miehen ja keskittyy siihen, mutta kun me naiset ei olla tuollaisia! Onhan minullakin ukon retale, monta koiraa, asunto ja duuni, mutta en ikinä voisi kuvitella, että heivaisin kaverit pois elämästäni, noin vain! Ainahan jotkut "suhteet" hyytyvät, ja jäävät elämään säästöliekillä, mutta ei niitä unohdeta! Silloin tällöin voi soittaa, tai ainakin vastata jos soitetaan!

En osaa ymmärtää. Miksi hyvä kaveri suhde heitetään roskikseen ja häivytään. Tälläinen ihminen, ei ollutkaan oikeasti ystävä? Ja uskon, että jos joskus tulee tekstari tai puhelinsoitto "mitä kuuluu, pitkästä aikaa?", niin voin kertoa, että meidän kuulumiset on vaihdettu jo silloin, kun itse on jättänyt vastaamatta siihen...

keskiviikko 27. elokuuta 2008

Ja persiljaa ei tietysti voi syödä...

Ravintola annoksessa oleva persilja lentää useati syrjään pihvin ja pottujen päältä. Mikähän siinä on, ettei sitä koskaan voi syödä? Tai miksi sitä siihen aina laitetaan? Pikku tupsu vihreää monesti kyllä piristää annosta, mutta kuinka moni oikeasti sen syö? Persilja on tärkeä viljeltävä kasvi. Monissa etelän maissa persilja, kuten moni muukin kasvi, kasvaa rehottaa villinä. Me siis toisinsanoen syömme välimeren voikukkaa... Itse en tuosta kasvista diggaile, samoin kun en myöskään tykkää tillistä. Nuo ovat hyvin vahvoja maultaan, ja minun mielestä pilaa itse ruuan maun. Se ken tykkää, syö ravintolassa myös muidenkin tupsut. =)
Ruoka annoksien päällä näkyy olevan myös monesti herneen versoja, basilikaa tai auringonkukan versoja. Nämä kyllä kelpaavat minulle! Näitä kuitenkin harvemmin on saatavilla. Mutta persilja ja tilli, hmm... pupun ruokaa...

Nykyään kaikki vaalivat vähärasvaista ja terveellistä ruokaa. Voiko siis olla hyvillä mielein kun ison pihvin ja ranskalaisten kanssa syö pikku tupsun vihreää ja öljyssä hukutettuja, grillattuja vihanneksia?
Joskus muinoin, maailman parhaassa ravintolassa, siinä ainuussa, jota olen koskaan jäänyt kaipaamaan, oli tarjolla valtavat annokset. Suurin osa lautasesta täyttyi herkulliseen salaattiin. Yleisesti se oli raastesalaattia, eli ihan juurikin sitä, mitä "terveellisen" ruuan pitäisi olla. Päällä siinä oli ananas. Voi olla että joku tupsu muutakin vihreää. Lautaselta löytyi myös valtava röykkiö juuri sitä, mitä olit tilannut. Annos oli sellainen, että varmasti siitä tuli täyteen, mutta myös sellainen, jonka voisi mieltää terveellisemmäksi. Oikeata salaattia. Tällöin tuli syötyä niin ettei ahminut itseään täyteen vain ranskalaisista. Pihvit olivat isoja, ja ranskalaisiakin julmettu läjä, mutta pääsääntöisesti, salaattia ja pihviä. Ei yhtään niin rasvaista ja pahaa kuin ne öljy vihannekset ja ranskalaiset ja se minipihvi.
Kerrottakoot nyt kuitenkin, että kaipaamani ravintola siis on lopettanut toimintansa jo... =(
Kyseessä oli niinkin isolla paikkakunnalla, kuin Artjärvellä sijainnut Nyssäkkä- ravintola. Harmi... Siis se lopettaminen,koska se oli oikein maukas mesta =)

No joo,vihreetä tai ei, niin oikeat, kunnolliset ravintolat ovat kiven alla nykyään. Kaikenlaista gourmet mestaa kyllä löytyy. Näiden paikkojen annoksista vain tulee vihaiseksi, ja hinnatkin ovat niin huimia. Halpojen paikkojen sapuskat ovat monesti hieman huonommista raaka- aineista valmistettuja, ja ruuan taso on huoltis luokkaa. Suosikki listalla on ehdottomasti nykyään ravintola Manala, Helsingin keskustassa ja Graniittilinna. Manalassa saa isot, hyvät satsit. Ja maan parhaan Ceasar salaatin. Graniittilinna taas tarjoaa herkkua, kalliiseen hintaan, pienessä koossa. Ruoka kyllä vain on niin herkullista, että tuolla voi joskus käydä maksamassa omaisuuden sapuskasta. Onneksi Graniittilinna on vanhempieni naapuri talossa, joten heidät saa useasti mukaan... Silloin ruokailu tulee huomattavasti edullisemmaksi =D
Hinta- laatu suhde on myös jokseenkin kohdallaan Mikkelin Fransmannissa (ja varmaan muissakin fransmanneissa) Tarjoilu pelaa (melkein aina) ja ruuat ovat hyviä, ja normaali hintaisia.

Kannattaa visitoida, nämä kaikki paikat, jos haluaa oikeata ravintola ruokaa, ja oikean ravintolan!

tiistai 26. elokuuta 2008

Kanta- asiakkaita!

Kotisivuillani on olemassa kävijälaskuri, joka näyttää myös melkoisen tarkasti, mistä kävijä on tullut. Tunnistankin muutamia ystäviäni, jotka taitavat olla aikamoisia kantiksia. Tiedoksi, te paljastutte työpaikkanne perusteella. Kun tiedän,missä esim. Tuija, Eini, kati ja Tiina ovat duunissa, niin HIHII! Kiinni jäitte! Tänäkin aamuna, kaikki te olette käyneet piipahtamassa! =D
Mukavaa kyllä, että vierailette. Työpäivänä on ehkä sallittua hieman surffailla netissäkin ;D

Mielenkiintoista on myös katsella, kuinka paljon muiden maiden harrastajat löytävät kotisivuni. Englanninkieliset sivuni ovat melko suppeat, ihan siitä syystä, että en myy mielelläni koiria ulkomaille ja jos satun vahingossa laittamaan vieraskirjan englannin kielisille sivuille, on se pian täynnä "hot wet mama, come to see my big boobs"- tekstejä ja ilmoituksia. Ällöjä! Mutta jostainhan hekin ovat sivuni bongannut. Kävijöitä on tietysti eniten Suomesta. Toisena Ruotsi ja kyllä siellä on satunnaisia kävijöitä ollut Filipiineiltä, japanista, Saudi Arabiasta ja muista oudoista paikoista. Tai ei ne paikat outoja ole, en vain voisi ehkä ajatella että joku vierailee minun sivuillani juurikin yllämainituista maista...?

Kyllähän sitä itsekkin käyttää paljon nettiä, vierailee ulkomaisilla sivuilla, mutta muistaako aina, että jättää käydessään merkin itsestään? Internetin ihmeellisessä maailmassa ei kuitenkaan mikään jää salaiseksi. Aina tiedetään, mistä joku on, asuu, käy töissä jne. On kait turha koittaa olla nimetön... ;)

tiistai 19. elokuuta 2008

Älä ota sitä niin vakavasti!

Olen kuullut monelta positiivista palautetta näistä kirjoitteluistani. Tänne kirjoittelen omia ajatuksiani, rehellisesti. Monesti ne haiskahtavat negatiivisilta, mutta on kuitenkin yleisesti kirjoiteltu hymyssä suin. Eli haluan nyt korostaa, että sinä, joka täällä lueskelet näitä jutskiani, niin älä ota niitä vakavasti. Älä ota niistä itseesi. Tai älä luule että kohdistaisin tekstin johonkin tiettyyn henkilöön. Kirjoittelin mm. jokin aika sitten pulleista ihmisistä. Ja jos nyt satut painamaan hieman reilummin, niin ei hätää, en kirjoittanut sitä sinulle, vaan yleisesti MEILLE, pulleille. jne, you know? ;)

Takerrun helposti periaate kysymyksiin. Siksi varmaan löydänkin niin paljon aina valitettavaa... Mutta, älä ota tekstejä vakavasti, vaan anna tulla toisesta korvasta ulos. =)
Jatkossa aijon jatkaa kirjoittella, vaikka kukaan ei tätä lukisikaan. Onhan tämä minun blogi... ;) Toivottavasti kuitenkin eksyt tänne vielä uudemmankin kerran, ja olette kaikki hyvinkin tervetulleita.

Joten, nou hard feelings! ;D Mukavaa viikon alkua!

maanantai 18. elokuuta 2008

Asiakaspalvelua, vaadin!!

Itse olen asiakaspalvelussa monessakin eri asiassa. Yrittäjä ei voi sanoa "en tiedä" tai "en osaa". On tiedettävä! Yrittäjä jos ei tiedä, niin hän ottaa selvää. Niin se vain menee. Asiakas on saatava palveltua, hyvin ja loppuun asti. Työntekijän on helppo aukoa päätään asiakkaalle, tai sanoa "emmä tiedä...". Hänen palkka juoksee joka tapauksessa, mutta asiakas ottaa tavaransa tai palvelut ensi kerralla varmasti muualta! Näin käy myös meidän. Asuntovaunulla pörräys on nyt uusin villityksemme. Olemmekin päässeet jo hieman noiden leirintäalueiden makuun. Sitä tulee vertailtua tasoa, palveluita ja viihtyvyyttä ym. Asiakaspalvelu on kuitenkin varmasti se suurin juttu, johon kiinnittää huomiota. Elämää hitaampi sukka tiskin takana, ei tee kehenkään vaikutusta. Eli te, joilla on vastaavanlainen yritys, laittakaa ne sukat siivoamaan, ja ne yltiöpuheliaat ystikset siihen vastaanottoon! Ja, Heinolan suuntaan terkkuja, vaihtakaa respan mammaa! Mikä ihmeen tyyppi? Pyysimme saada laittaa kevyttä kangas telttaa kuivumaan kuivaushuoneeseen. Täti mietiskeli, ja sanoin "... Nooo, ei taida narut kestää...". Selvitin hänelle, että teltta on hyvin kevyt, eli varmasti kestää. "... Noo, katsotaan, tulen ulos takakautta...". Hän näki teltan, ja sanoi (teltta siis oikeasti hyvin kevyt...) "Ei me kyllä yleensä tuollaisia ole kuivailtu!". Anteeksi?? Mitä tuollaisia? Hä? Mamman laahustava olemus oli niin hanneksesta, että totesin vain "Aina on kiva saada kunnon asiakaspalvelua. Saadaan kyllä se kuivaksi jossain muuallakin, ei tartte auttaa!!" En ollut ainut, jota mamman hidas ja jaaritteleva olemus oli jo suututtanut... Vaunupaikaksi hän keksi meille takapihan lastauslaiturin! What the hell? Siellä oltiin, 3 vaunua saakeli lastauslaiturilla, ja täysi maksu tietysti! Ahneus on... Sanonko mitä...

Ja voin sanoa, rehellisesti, etten aijo kustakkaan tuonne paikkaan enään! Kiitos vain loistavasta palvelusta Heinolaan! Sain parempaa palvelua jo toisella leirintä alueella!
Tämä maa on täynnä ystävällisiä ihmisiä! Ottakaa oppia Mäntsälän P-liittymän Shellistä! Siellä se vasta mukava tyyppi olikin tänään! Ja varmana menen uudestaan tuonne Shellille!

torstai 14. elokuuta 2008

Huijareita...

Ihminen on liika luottavainen. Pitäisi jo oppia, ettei luota kehenkään. Varsinkaan autokauppiaisiin, joilla on valkoiset kengät. Selvä huijarin merkki. Äiteeni on jo kakarana opettanut, että mies, jolla on valkoiset kengät (en tarkoita lenkkareita) on huijari. Koittaa jujuttaa sinua ja puhuu niin paljon, että menet ihan pyörryksiin! Huomaat vain hyvät asiat, ja niitä huonoja asioita vähätellään.
Autokaupat sujuivat hyvin, ja toivomme että ensi viikolla uusi perheenjäsen on sitä, mitä ostimmekin. Siitä ei nyt olekkaan kyse, vaan ylipäätään, kuinka ihminen voi "pukeutua" valheisiin niin hyvin. Ainahan se tulee sellainen ensi vaikutelma. Ja jos se on erittäin hyvä, ei sitä oikein osaa edes epäillä. Mutta ainahan sitä vaan käy niin, että tulee huijatuksi. Asiassa tai toisessa. Vaikka ostos olisi kirpputori ostos, tuntuu pahalta jos on tullut huijatuksi. Muistan joskus, kun olin kirpparilla myymässä. Minulla oli sellainen 0,10e rompekori. Sieltä sitten likka osti jonkun ikivanhan vaatteen. Maksoi siitä tosiaan 10 centtiä. Tuli hetken päästä takaisin, että hei, ei tämä olekkaan hame, vaan housut, saisinko rahani takaisin? Noh, pakko oli korjata, että vaate ei ollut housutkaan, vaan takki, hieman erillainen sellainen. No siitähän pimuli innostui, ja piti takin. Mutta noin voi moni ajatella eri lailla. Ja hän ehkä koki tulleensa huijatuksi, sillä ei saanutkaan sitä, mitä oli ostanut.

En ymmärrä, miksi myydä viallista, tahallaan? Pistetään vahinko kiertämään. Muistan myös joskus, kun tallilla, jolla kävimme, oli hevonen myytävänä. Hevonen oli sairas, mutta pysyi oireettomana lääkkeillä. Hevonen myytiin täyteen hintaan, ilman että uusi omistaja tiesi tuosta viasta. Olisikos ollut hieman ystävällisempää hevoselle, että hinnasta olisi tingitty, ja kerrottu ostajalle viasta. Näin ollen olisi lääkitystä voitu jatkaa heti, eikä olisi uuden omistajan tarvinnut kustantaa kalliita eläinlääkäri maksuja, kun hevonen alkoi ontua, lääkkeiden tehon hellittäessä. Mutta, kait meissä kaikissa asuu pieni huijari, joissain se on vaan hieman isompi. Tämä ryhmä valitettavasti sijoittuu monesti autokauppaan, hevosmiehiin ja asuntokauppaan.
Olen taas oppinut virheestä, ja jatkossa olen hyvin, hyvin paljon tarkempi...

MUISTA, älä osta MITÄÄN kauppiaalta, jolla on valkoiset kengät, tai jos yhtään epäilet huijausta tai asioiden pimittelyä ;D

tiistai 12. elokuuta 2008

Alkoholitonta, kiitos!

Nyky- ihminen on aikamoinen viinasieni. Luvut, per henkeä kohti juodusta vuosittaisesta määrästä on huima. Suomalaiset joivat vuonna 2002 noin 9,3 litraa sataprosenttista alkoholia henkeä kohti! Mieletön määrä, verrattaen siihen, että esim. itse en juuri juo... Ja kuinka paljon on muitakin juomattomia tai niitä jotka juovat vain todella vähän. Lapsia ym, jotka eivät kuluta laisinkaan. Eli ne, jotka oikeasti juovat, juovat sitten tosiaan. HUH!

Tämä on tullut jo oikeastaan melkoiseksi riesaksi, ainakin itselleni. Miksi tarvii selittää, en halua juoda? Miksi? Mikä on niin vaikeaa ymmärtää, että kaikki ei halua juoda? Ei maistu, on autolla, kaamee darra, raskaus, päänsärky johtuen viinasta jne. ovat mm. noita "syitä" olla juomatta. Mutta voisiko asian kääntää toisin päin? Miksi ihmeessä juot? Sitä ei tarvitse selitellä? Eikä kukaan kysele? Ne ainaiset tissuttelijat voivat jopa olla kunnon alkkiksia, joka on mielestäni vaarallisempaa, kun se ettei juo. Moni sanoo aina," no ota nyt!!". Miksi? Miksi helvetissä pitää ottaa, jos ei halua? Noh, kun ei ota, tekee se sinusta tylsän seuralaisen, ja sinulle käännetään jo ehkä hieman selkää... "ei se kuitenkaan ota mitään..."

Laki suojelee ottamasta, kun autoilet. On "pakko" mennä nykyään joka paikkaan autolla, jotta ei tarvitse sen enempiä selvitellä. ÄRSYTTÄVÄÄ! Ja kuten nuo kalalliset häät, oli myös suuri miinus siihen, että jouduimme oikeasti metsästämään alkoholitonta juomaa toverin kanssa. (terkkuja Katille!) Kun jossain vaiheessa kävin kysymässä, oliko alkoholitonta juotavaa tarjolla, sain vastauksen, hmm.... nooo.... On meillä kahvia ja vettä... HÄ? Kahvia, jota en juo, ja vesi, joka oli niiin kauhean makuista kaivovettä että yök! Eli,ollaan sitten kuivinsuin. Alkoholillista löytyi kyllä kaikissa sateenkaaren väreissä, koossa, merkeissä ja mauissa!
Ruinaamalla saimme sitten lapsille tarkoitettua colaa ja pommaccia! Wohou! Hieno meininki! Tämä monesti vaan vahvistaa omaa juomattomuutta. En viitsi ottaa, on kivempi etsiä jotakin alkoholitonta juotavaksi kelpaavaa... =/

Kohtahan se on taas viikonloppu... Ei muuta kuin kannat kattoon, ja meillä ne nousee ilman viinaakin. Pyrippä samaan, voi olla selvinpäin vaikeeta!

Voiko ihanammin aamu enää alkaa?

No ei paljoa laulata! Moni asia kun tuppaa pakkaantumaan, ja sitten niitä tulee. Aamulla 07.32 soi puhelin, ja isäpappa soittaa " Missä olet?" no kotona ollaan, syön aamupalaa ja katson kun Suomalainen mamma heittää olympialaisten judo- tatamilla toista mammaa. "Täällä töissä on ovet auki, ovat olleet koko yön! Miten olet ne auki jättänyt??" Öö, olenko vai? Minä olen kyllä lähtiessäni lukinnut ovet, niin kuin tapana on, ja sitäpaitsi, oven sulkeminen oli melkoisen vaikeaa juuri eilen, joten muistan kyllä... Mutta sainhan taas syyn niskoilleni...

Suomelle ei mitallia tästä lajista...

Köröttelin töihin... Hetki, ennen kuin olin töissä, aloin kuunnella, kuului outoa pörinää... Ja pian, allani surisi vähintään V8- moottori. Pakoputki perkele poikkesi, ja pää laahasi maata pitkin. Voi hyvää päivää! Mitä hemmetin hemmettiä?
Noh, soitto ukkokullalle- apua!! Ja hän ystävällisesti hoisi asian niin että kävin viemässä roikkuvan pakoputken ihan tähän lähelle korjattavaksi. Huomenna EHKÄ valmis... Ei muuta kuin mammalle ruinutusta, Lainaa autoa, pliiiiis! Ja nyt sitten sain auton lainaan. Voi ihme. Kyllä tässä oli jo yhdelle aamulle tarpeeksi rimpuilua... Tälläin se alkaa, kun edes suunnittelee, että voisi autoa vaihtaa, niin heti se alkaa kettuilla, ja kohta olet korjannut sitä jo niin paljon, ettet raaskikkaan enään vaihtaa sitä... =/

Selvisipä myös, että aamusta oli varastolla käynyt yksi työntekijöistä, ja hän oli jättänyt epähuomiossaan ovet auki... Eli ovet olivat olleet varmaan n. 10minuuttia auki, eikä siis sitä koko yötä. Tästäkään ei tietysti voitu pahoitella syytöksiä, vaan... Asia ohitettiin...

maanantai 11. elokuuta 2008

Olkoot kalat vedessä, minne ne ovat luotuja!

Häitä, lisää häitä... Sukulaispojan aika oli viime viikonloppuna. Häät olivat erittäin hyvin järjestetty ja paikka oli hieno ja kaikki toimi jne. MUTTA, mikä kumma siinä on että joka ikisissä häissä (paitsi omissani) pääasia ruuassa on kalassa! Itse kun en kalaa syö, harmittaa aina. On niin monet häät, joissa olen puputtanut pelkkää perunaa... =/
Nyt olleissa häissä alkuruoka pöydästä mukaani tarttui kaikkea kalatonta eli sienisalaatti, fetasalaatti ja keitetyt perunat =( Joopa joo, silliä kullekkin, ja silakkaa monenlaista. Oli lohta ja mätiä ja, ja, ja Kalaa, kalaa ja kalaa! Mikä ihme? Miksi ei voi ajatella, että joku on ehkä esim. vain kasvissyöjä ja toinen kalaton,kuten minä. Oli oikein miellyttävää kuunnella "ompas herkullista lohta". Osallistuin keskusteluun myös "joo, herkullista, perunat olivat juuri sopiviksi keitetty..."
Harmittavinta oli se, että ruoka oli oikeasti herkullista, siis ne kalattomat kohdat, joten olisi ollut mukavaa, jos olisi ollut jotakin muuta suuhunlaitettavaa, kun kasviksia. Erittäin ihmeellistä oli se, että pääruoka, joka tarjoiltiin pöytään, oli lihaa! OHO! Tämä maistui. Annos näytti ja tuoksui herkulliselta, haarukka kiinni, ja kuinkas ollakkaan, kaikista niistä sadasta annoksesta, juuri minulle oli sattunut sellaiset lihapalat, jotka oli täynnä purkkapaloja ja liha maistui ihan maksalle. =( YÖK! Siippanikin todisti tuota, sillä hänen lautasellehan lihat kippasin. Ja kuulin taas "miten herkullista!" Muilla ei purkkia ollut ja liha maistui. =/ Tässä kohtaa, ei kasvissyöjille ollut taaskaan mitään. Ja minulle, jäi nuoleskeltavaksi maustevoi muutaman parunan palan kanssa...

Ja vielä, illalla alkoivat laittaa tarjolle iltapalaa, herkullinen tuoksahdus leijaili keittiöstä. Kokki tuli (jostain kumman syystä??) sanomaan minulle ensiksi, että iltapala on katettu. Ihan kuin se olisi suoraan vi*****t, sillä iltapalana oli janssoninkiusausta! Voi helvetti!

torstai 7. elokuuta 2008

Lapin kaipuu...

On nyt tällä hetkellä hyvin suuri. Joka vuotinen lapin reissumme, jää todennäköisesti tältä vuodelta nyt tekemättä... Se, ken on myös viehättynyt lapin lumosta, tietää mistä puhun. Se kuka ei tajua, niin mene käymään!
Perusasioista lähtien. Yksi ystävämme asuu lapissa, ja häntä näemme vain noilla lapin käymisillään. Porot on jees.Maisemat, ruoka ja ne pienet tiet ja joen uomat. Kaikki. Lappi kokonaisuutena on yksi parhaimmista lomakohteista. Lapinmatkailu on kyllä jokseenkin melko arvokasta touhua. Lapissa kaikki se turistoitunut osuus maksaa. Mökki viikko 1000e tienoolla, moottorikelkkasafari, ehkä vain 2h, monta sataa euroa.. jne. Mutta, kun on periaatteella, reppu ja reissumies, niin pääsee edukkaasti. Esim. Utsjoella Nillan leirntäalue, on mitä parhain, eikä ole hinnalla pilattu. Paikka on avoinna silloin, kun soitat itse Nillalle ja pyydät häntä tulemaan =) Eli meininki hieman erillainen kun mitä täällä ruuhka- Suomessa. Utsjoella myös parhain poronkäristys, hotelli Luossajohkassa, halvimmalla sen sai nelostien varrelta Inari- Ivalo välillä. Paikan nimi on hakusessa, joku karhunkolo se oli ;) Kilpisjärvellä on mieletön meininki, ja jos vielä ehkä raaskii, niin ajaa Norjan puolelle Tromssaan tai Altaan. Siellä sielu lepää. Kirkkaat vedet ja vuonot. Tunturitkin ovat tainneet muuttua ihan oikeiksi vuoriksi ja lumihuipuiksi. =)

Voi voi... =/

Lappi on koluttu moneen kertaan läpi, mutta edelleen olisi paikallaan mennä. Oikeastaan tästä alkaa tulla jo pieniä vierotusoireita. Ei nää porojakaan! Olimme suunnitelleet hätäapureissua tuohon ihan pororajan tuntumaan, mutta eikös sitten tullut sukujuhla, joten... Vielä viimeinen rimpuilu oli, kun olisimme lähteneet lokakuulla Hailuotoon. Sieltähän olisi helppo puikata kotimatkalle vaikka pudasjärven kautta, olisi nähnyt edes poroja, mutta nyt taitaa tuokin reissu peruuntua... =/

Nyt lupaan ja vannon, kautta lapin kiven ja kannon, että ensi vuonna menen, vaikka fillarilla!!

keskiviikko 6. elokuuta 2008

Oravan peli on loppu!

Aamuisella kävelyllämme tapaamme monesti taajama- alueen asukkaita. mm. fasaaneja poikasineen, variksia, pupuja, oravia ym... Jänöt ja oravat ovat niitä, jotka aiheuttavat pikku hässäkkää aina koirissa. Se show, joka tuollaisen pikku elukan kohtaamisesta tulee, on monesti sellainen, että koko se taajama- alueen ihmisväki herää viimeistään silloin. Monesti tilanne kärjistyy minun ja koirien yhteiseksi huutamiseksi ja tappeluksi. Pikku D puree vanhaa koiraa kintereestä, nuorikot haukkuvat ja sinkoavat edes takas remmissä, vanhan koiran käpy meni, ja puree pikku D.tä, ja minä huudan, ja koirat sinkoilee jne... Tästä yhdistelmästä lähtee melkoisesti ääntä,ja voi näyttää hurjalta, varsinkin jos se pupu pomppi jo piiloon, eikä ohikulkija nää sitä,eikä näin ollen tiedä, mitä ihmettä tapahtuu...

Jokin aika sitten, kerroin siitä hemmetin oravasta joka kiikkui edes takaisin tietä, ihan niin kuin se olisi hogannut, että näin se saa maksimi huudon ja hässäkän aikaiseksi. Noh, tänään huomasin, orava on hävinnyt tämän erän. Se oli ilmeisesti jäänyt auton alle, ja lepäsi tienposkessa, jossa harakka koitti sitä nostaa ylös... Koirat olivat kovin ihmeissään. Se näytti siltä pikku kiusankappaleelta, mutta ei liikkunut? Näin se menee, ikävä kyllä. Kerkesin jo myös itse pehmetä, kävipä jo pientä pörreää sääliksi, varsinkin, kun tien toisella puolella hyppeli toinen orava kärsivän näköisenä. Ehkä kumppani? Tai poikanen? Noh, siihen se jäi... =(

Pääsimme hieman eteenpäin kävelyä, niin kappas... Mikäs se siellä, se toinen orava, joka vielä hengissä, aloitti sen saman hyppelyn. Se hyppäsi tien toisella puolella samaa vauhtia puusta toiseen, kun me etenimme... Voi aarg! Nyt kyllä on jo huomattavissa pikku kettuilua Kurren puolelta... =/
Noh,siinä mentiin, käsi suorana, kiljuen, melkein koko loppumatka... =/

Kuollevan oravan viimeinen toivo puolisolleen, "pyri saamaan tuo akka koirineen joka aamu järjestämään herätys- show. Meillä kun ei ole tässä kylässä kiekuvaa kukkoa sitä tekemässä!"

Vanhan koiran oikeus

Kotonamme asuu muutama "vanhus". Toinen on kokoonsa nähden vielä nuorukainen, ikää 8 vuotta. Toinen täyttää seuraavaksi 11,eli alkaa olla jo vanhuusiässä. Vanhan koiran toiminnot heikentyvät. Se ei kuule, näe tai haista enään niin voimakkaasti. Lenkillä kävely on jo hiljempaa. Ruoka maistuu hulluna, ja siitä ollaan myös tarkempia.

Ensimmäinen koirani eli kuukautta vajaat 15 vuotta. Siinä ajassa oli keretty monet polut kulkea. Koira oli hyvin rakas, koko perheelle. Myös siskolleni ja vanhemmilleni, olihan koira elänyt jo silloin kun asuin vielä kotona. Tuo koira on ollut omasta elämästäni yli puolet kanssani, joten sen kuoppaaminen ja hyvästeleminen oli vaikeaa, ja on edelleen.
Nyt vanhin koirani on tosiaan 11 vuotta pian, ja on alkanut jo näyttämään pieniä vanhuuden oireita. Kuulokin taitaa olla heikentymässä. Kuitenkin se kulkee edelleen mukanamme metsälenkeillä ja on nyt vanhuuden päivillää vahvasti sitä mieltä, että joka päivä on päästävä mukaan töihin kanssani. Minulla ei ole hajuakaan, miksi se haluaa mukaan. Teen täällä kuitenkin toimisto hommia pääsääntöisesti, ja koira, nyttenkin, lepäilee fruit box- pahvilaatikossa, jollaisissa tuodaan siis hedelmiä tänne joka viikko. Vanhus nuuskii melkein jokaisen sisälle tulijan. Se ei jaksa reagoida jokaiseen summerin painallukseen, mutta tutut äänet se kyllä tunnistaa. Jokainen tuttu saa siis karvaisen tervehdyksen täällä. Koira, joka nukkuu 20h päivässä, on hyvin paljon vailla aktiviteettiä. Laskeppa oman koirasi nukkumis aika? Eikö, helposti tulee tuo 20h hiemankin jo vanhemmalle koiralle. Miten tylsää! Miten voisit itse jaksaa nukkua koko ajan? No minä en ainakaan, siksi onkin ehkä mukava, että tuo vanhus haluaa ihan itse mukaan tänne töihin. Sen nukkumis määrä putoaa jo heti aikasta paljon, sillä kun kotiin menemme, niin siellä odottaa lauma päivän nukkuneita, eli sitten lenkille heti. Illasta kyllä huomaa vanhuksesta,että se ei jaksa paljoa muuta kuin syödä ja sitten koisimaan.

Työmatkailun lisäksi vanha koiramme saa muutakin ektraa. Se nukkuu meidän sängyn vieressä, "siskon pedissä" joka on isännän mummo vainaan vanha. Se on fyllattu täyteen peittoja ja patjoja, jonne patu sitten kaivautuu yöunilleen. Muut koirat joutuvat nukkumaan omaan huoneeseen,joten sen puolesta pikku etuisuus. Näin vanha koira saa nukkua rauhassa, ilman muiden tallomisia ym. Vanhan koiran ruokavaliotakin on ruksailtu. ja koitan tietysti mahdollisimman paljon muutenkin viettää vanhuksen kanssa aikaa ja mm. hieroa sitä säännöllisesti.

Vanha koira on oikeutettu pieniin etuisuuksiin, eikö? Yhteinen aikamme hupenee koko ajan, ja siitä ei saa päästää yhtään lipsahtamaan. Koiran tehtävä on olla ihmisen ystävä, ja siitä vilpittömästä ystävyydestä olen saanut nauttia jo yli 10 vuotta. Toivon,että se jatkuu vielä monta vuotta. Vanha koira on ansainnut arvostuksen ja sinun extra huolenpidon tuossa iässä.

tiistai 5. elokuuta 2008

Etsintä kuulutettu: Beige Avensis lahden motarilla!

Joka päivä kun surruttaa tuota lahden moottoritietä (E 75) pakulla, tulee huomattua kaikenlaista hassua ja vähemmän hassua. Nyt olen tainnut tulla mustallanuolella monta päivää jo putkeen tuota tietä, että on ollut vauhtia päällä niin ei ole huomannut noita, mutta tänä aamuna taas... Kun ajelen jonossa tietyön takia, niin eikös tuo Avensis tuuppaa ihan kiinni hanuriin. Se jaksoi ajaa siellä vaikka kuinka kauan, kunnes vaihdoin kaistaa, että hän pääsee ohi. Ohihan se meni, kaasu pohjassa,aina se 50m, jolloin tulikin taas jo edellisen auton persaus vastaan. Siihen samalla tavalla hiostamaan! Mitä? Eikö ole ärsyttävää? Ja jonoa kun piisas! Ja taktiikan huomasin myöhemminkin: satasta ihan kiinni perään, siis ihan kiinni n. 1m päähän, ja sitten puoliksi ajamaan pientareelle... Noh, ajattelin olla kiltti, ja ajoin herran omaan persaukseen kiinni (koston himoista kansaa...). Välissä oli varmaan n. tiistain hesarin verran tilaa, joten ukkeli näki vain "karjaraudat" takanaan. No hätähän sille tuli. Alkoi välkyttelemään valojaan ja kaikkea muuta sontaa. Ja ajoi itse yhtä lähellä edellistä autoa! Mikä URPÅ! Kessua vetävä apina! Ostais edes sellaisen auton, jolla sais tilaa kuten jonkun X5 tai muun 500- sarjaisen bemarin, 2-paikkasen pikku mesen... Tuollaisella "paremmalla" autolla kukaan ei ajattele, että urpå, vaan ompas hieno auto! ;) Tuollaisella romulla ei saa kun vihaisia ihmisiä aikaan!

Joten sinä karvanen kessun huurustama apina sillä rumalla perhe Avensiksella! Pidä TURVAVÄLIÄ! Saatana! (taas olis siilillä hommia!)

sunnuntai 3. elokuuta 2008

Hää-humua ja reilukerhoilua!

Viikonloppu vietettiin, joskin hieman kosteissa merkeissä, kuopiossa. 2 kärpästä samalla iskulla. 3 x näyttely, ja häät. Matkaan lähdimme jo torstai iltana. Toveri- Tiina oli mennyt jo etukäteen parkkeeraamaan vaununsa leirintäalueelle. Änkesimme siis sinne, mielettömän reippaassa ukonilmassa! Kosteassa vaunussa, kolme nukkujaa + koiruudet. Näyttely lähto perjantaina oli jo pilalla, sillä heräsimme mielettömään vesisateeseen. Vareksen tuomari oli muuttunut, joten tuumailin jo hetken... En taida lähteä... Noh, väkisin ylös ja raahauduimme tuonne ihanaan jalkahoito paratiisiin. Eli kehät olivat kaviouralla, juuri siinä jossa ravihevoset painavat tuhatta ja sataa, ja voi vi***, se oli aivan kauheaa velliä. Sandaalit upposivat mutaan, ja oli työ pitää ne jalassa, sillä lopuksi olin nilkkoja myöten tuossa mudassa! Kiva jalkahoito juu... =/
No, näyttely meni miten meni. Vaakulle serti. Eli pientä parannusta tuohon paikan kuntoon...

Ilta menikin reippaasti. Kävin vielä poimimassa isännän juna- asemalta illalla.

Lauantaina ystävämme veivät toisensa vihille. Ilma oli kuin morsian, kaunis, mutta kylmä. No ei vainiskaan! Morsian oli paljon lämpimämpi kuin ilma. Pientä jännitystä olin huomaavinani tuossa alttarille tepastelulla. Herran huone, oli melkoisen iso ja hieno. Juhlat jatkuivat iltaan asti. Paikka oli mitä hienoin ja porukat mahtuivat hyvin olemaan. Hyvin oli järjestetty ja kaikki sujui. Moriammenkin ryösty alkoi vauhdikkaasti kun yksi ryövääjistä ei kerinnyt jarruttaa, vaan liukui morsiammen päälle, ja näin ollen kummatkin kellistivät. Morsian tosin ryöstäjän päälle, joten suurta vahinkoa ei tapahtunut! =D
Elävästi muistui mieleen omat häät. ;) Vanhva oli meikeläisenkin ryöstäjä kun olalleen heitti. Marko oli joutunut hieman punttia nostamaan kyllä ennen sitä! hihii!
Iltasella ajelimme takaisin vaunulle. Siellä olikin taas bileet pystyssä. Tässä kohti tuo reilukerho meininki. Sillä välin kun kävin veskissä, oli porukka häipynyt. Puhe oli kyllä lähteä, mutta koska ilmassa oli leijunut tuon ihanan karaoke mestan lisäksi parin tyyppin mökit, en viitsinyt lähteä suunnistamaan. Pimeessä vaunussa oli muutama janoisen näköinen koiruus (hyviä koiran hoitajia... Vai olisikohan ehkä juoppoja koiranhoitajia...). Koitin soittaa, mutta kukaan kerholaisista ei vastannut puhelimeen joten, what the hell, kivoja kevereita... närästikin niin saatanasti, että ei muuta kun iltapuuhiin ja nukkumaan. Närästi sitten tosiaan oikein kunnolla monikin asia närästämisen lisäksi, että taisin valvoa ehkä kolmeen ennen kuin vihdoin taisin nukahtaa kunnolla... Karaoke pauhoi puoleenyöhön, ja se rääyntä, joka kuului jokaisen "laulun" jälkeen, oli korvia huumaavaa. Vaunumme oli pahasti parkkeerattu juuri tuon tapahtumateltan viereen... Ja karaoken jälkeen jokainen vaunun ohi tallustanut puhui niin saatanan kovaa, että vaunu tärisi. Eivät kait tajunneet, että musat loppui jo, ja voi puhua normaalisti. Joku vaunussamme oli myös tainnut ottaa "hieman" reilummin, kun perkeleen vanhan viinan katku leijaili vaunussa. Noh, täytyy sanoa, että olin viis vaille etten lähtenyt sutimaan koko mestasta. Närästyskin oli yltynyt jo niin kovasti, että meinasi pinna mennä. Mitenhän onkin, kun joku asia alkaa pännimään (tässä tapauksessa siis tuo reilukerho) niin sitten jokainen pikku asiakin alkaa pikkuhiljaa v******maan niin, että kohta et muistakkaan, mikä oikeasti alkoi vit****, vaan kaikki on kerääntynyt niin suureksi vi****kseksi, että voisi kääntää kaikkien päät kesäaikaan!
Noh, jossain vaiheessa se saakelin nukkumatti pääsi vihdoin meidänkin vaunuun. Oli kait ollut karaokea sekin laulamassa. Aamulla olisi mieli tehnyt laittaa popit täysille autosta, ja köryyttää pitkin aluetta. Olisivat krapulaiset saaneet hieman vastinetta illan mölyämiselle. Päätin kuitenkin olla hiljaa ja pakata tavaroita...

Reilukerholle vaan terkkuja, hyvä meininki! Vastaisuudessa tiedän sitten toiminta periaatteen-yksi kaikkien puolesta ja kaikki vittu yhtä vastaan!

torstai 31. heinäkuuta 2008

Pariisin makuja!

Notre Dame

Näkymiä Eiffel tornista.


Mona Lisa...


Eiffel- torni, tiedoksi, ken ei tätä tiennyt.... ;)




Riemu reikä.





Champs-Élysée





Seine.



Kuvat on H.Virran napsuttelemia.





maanantai 28. heinäkuuta 2008

Pariisi, pelkotilojen paratiisi!

Järjestimme siis pienen ylläri reissun pienelle porukalle, ja kentällä, perjantai aamulla, heille selvisi, että olemme lähdössä Pariisiin! Muut porukasta olivatkin käynyt joskus aijemmin Pariisissa, me emme.
Lähdimme siis matkaan pe aamulla aikaisin, Helsinki- Vantaalta. Pariisissa olimme hyvissä ajoin, olihan siellä vielä yksi tunti vähemmän kello. Matkatavarat, ja seikkailu alkoi. Periaatteesta, emme ottaneet taxia, vaan lähdimme sompaamaan metroon. Hieman alkoi jo hikoiluttamaan, ennen kuin löytyi. Löysimme sinne kyllä ihan suorilta, mutta jossain välissä kiireisimmille tuli jo hätä, olimmeko oikeassa paikassa.
Kaikki sujui oikeastaan oikeinkin mukavasti. Hotellikin löytyi, ja se oli hyvin mukavan tuntuinen pikku hotelli. Sellaisiahan ne on siellä, pieniä!
Hissi rikki... =/ 5 kerros, eli siis katto huoneisto, joten kävelyä riitti. Huoneetkin olivat oikein mukavat ja lähdimme tepastelemaan kaupungille.
Keli oli mitä hienoin, ja erittäin lämmintä! Aluksi tepastelimme sinne pakoliseen, Eiffel tornille. Mieletön. Se ken sen on nähnyt, tajuaa, mistä puhun. Muille tiedoksi, että kannattaa käydä, ainakin juurella! Visitointeja, taxi matkoja, bussi ajelua, nähtävää, syötävää, hauskaa jne., kyllä riitti. pitkä viikonloppu meni huminalla, eikä yhtään jäänyt "luppo"-aikaa. Kaikki aika käytettiin hyväksi. Hieno kaupunki kyllä! Asiakaspalvelua on ihan turha odottaa. Tällä kertaa voi oikeasti sanoa, että matkailu avartaa, ainakin uusien kokemusten perusteella. Koskaan en ole hypännyt taksista kesken matkan, maksamatta, mutta nyt sen teimme. Lähdimme taxilla kohti hotellia. Näytimme kuskille hotellin esitettä (koska hehän EI puhu muuta kuin fransuaa...). Asia oli kunnossa. Hieman jäi kaivamaan, kun kuski sanoi, että esitteessä oli väärä osoite...? Hä? No joo, olimmehan mekin päässeet sinne, osoitteen perusteella. Matkaan lähdettiin. Ja poks, kuski oli "perillä". Mutta eipäs se ollutkaan meidän hotelli...! Kuski katsoi uudestaan hotellin esitettä. Pyöritteli päätään ja ihmetteli, ranskaksi tietysti... Otin jopa kartan esiin, ja näytin sitä kuskille. Kuski lähti ajamaan. Ja vaikka me sanoimme hänelle, että hänellä on väärä suunta, kuski jatkoi edelleen.... Ja mittari raksutti! Kuski pyöri ja hyöri. Ajeli pitkin poikin, mutta ei ottanut minun neuvoa vastaan, menemme väärään suuntaan. Yksi matkustajista jo hermostui. Tekstiä alkoi tulla siihen malliin, että kuski jo hieman alkoi itsekkin epäillä, oliko oikeassa suunnassa. Eihän hän ollut, ja meillä meni hermo. selitykset sikseen, AUTO SEIS! Kuski ei tehnyt paljoa vastarintaa, kun oli ajeluttanut meitä ensin vajaan 20 euron edestä pitkin kylää, koittanut tarjota meille kahta eri hotellia (väärää siis), eikä ottanut edes vastaan meidän,ei niin paikallisten, neuvoja... Akat ulos autosta, ilman maksua, toisella puolella kaupunkia... Kyllä tavan seppä. Jos näytimme karttaa,missä katu oli jossa hotellimme sijaitsi, niin mitä hemmettiä, ukko lähti väärään suuntaan, ja mittari raksutti! Voi, voi! Noh, koitimme paikallistaa itsemme, ja etsiä uusi taksi. Taxi löytyi, hän katsoi karttaamme (hänellekkin osoite vieras), laittoi navigaattorin päälle, ja ajoi suorilta hotellillemme. Kiitos! Taxi kuskit eivät olleet ainoita, jotka olivat töykeitä ja epäystävällisiä. Mitenhän he oppisivat? Hotellin respassa ollut yöntimo,ei puhunut sanaakaan, kenellekkään, ei hymyillyt tai muuta. On kummaa, miksi ei voi vastata, jos jotain kysytään? Noh, mutta muuten siis tosiaan, jos emme ota huomioon noita epäystävällisiä ihmisiä ja ilmansaasteita, niin paikka oli oikein mukava. Kokemuksien arvoinen, niin ja ehdottomasti käymisen arvoinen!

Lisämausteen matkaan tuo korkeanpaikan kammoinen, minä! Vanhemmiten minulle on tullut tälläinen. Jalat vippaa, ja lakkaa toimimasta. Ja mitäpäs muuta tuolla oli kuin ahdasta ja korkeita paikkoja! Jo hotellin portaikko. Keskeltä näki koko matkan alas, yök, jalat vippaa. Ahdas, kahden hengen (nyt en huijaa, hissiin mahtui änkemällä 2 henkeä ja hissi oli varmaan n. 1/2 neliötä, eli ei lihaville) hissi, hyvin epämiellyttävää. Portaikko ylimpään kerrokseen oli erittäin ikävä. Avoin ikkuna portaiden ala tasolla, ja portaikko hyvin kapea, hui, jalat vippaa. Eiffel torni, jalat vippaa. Riemureikä, notredame, montmarte jne, jalat vippaa, ja jossain vaiheessa lakkasivat toimimasta kokonaan! Onneksi matka kuitenkin kesti vain tuon reilun viikonlopun. Jalat olisi varmaan ollut jo irti, mikäli olisi pitänyt vapista vielä päiväkin. Jo pelkkä korkean rakennuksen katsominen alhaalta sai jalat vipattamaan lopulta. Ja ne, joilla on torikammo, kerrottakoon, että näitähän tuolla riitti ahtauden lisäski.
Niin, ja ne jotka diggailevat elukoista, ei kannata käydä paikallisissa eläinkaupoissa. Meillähän ei tälläinen peli vetelisi. Koiran pentuja, ja seuraavassa kopissa kanoja. Marsuja pienen pienessä häkissä niin paljon ettei pohjaa näkynyt. Kanarialintuja n. 10cm x 15cm häkeissä,ei siis lentoa... Koiran pennut lasi kaapissa, ja hikihän siellä oli. Kassalla äitee maksoi luottokortillaan juuri ostamaansa pentua... Yhdellä kadulla oli varmaan kymmenkunta kauppaa vierivierssä, ja jos jokaisessa oli n. kymmenkunta pentua, niin valinnan varaa kyllä riittää.
Niin, ja pakkohan niillä on paperit olla, vaikkakin siis olivat oikeasti rotukoiria, mutta kun hintaa alkoi kerääntyä 2300e verran, niin joo... Mitähän tuohon sanoisi. Heräteostos? Ko?

Eli siis, jos emme ota huomioon, epäkohteliaita ihmisiä, ilmansaastetta (jonka vuoksi ilma sumeaa), ahtautta ja korkeita paikkoja ja eläinkaupassa myynnissä olleita koiranpentuja, pääsemme lopputulokseen, kannattaa käydä.
Ruoka ja näkymät olivat kuitenkin hyvin suuria plussia. Ja onhan se silti Pariisi. Lontoota kuitenkin kannatan enemmän, mutta käy tuokin. Miljoonakaupunkeja ovat kummatkin =)

keskiviikko 23. heinäkuuta 2008

Happy End!

Eilen sitten lähdimme etsintään apuun. Katselimme karttaa, ja mietimme, mitä on voinut sattua? Koiraa oli etsitty jo hyvinkin laajalta alueelta. Kuitenkin, itse ajattelin, että on parasta mennä sinne, missä koira kadonnut. Pakkasimme repun, tarkoitus oli kuitenkin olla iltaan myöhään asti. Laitoin omille koirille huomioliivit päälle, koska paikka oli uusi, ettei nekin nyt katoaisi, tai jos katoaa, niin on ainakin numero liivissä. Ajelimme paikalle, jalähdimme tepsuttamaan. Osa porukasta lähti muuhun suuntaan. Emme olleet kauaa kävellyt, kun siskoni pikku-pentu ja siis meidän kummikoiruus, Friida, väsähti. Jäin kaivamaan repusta sille maksan paloja ja vettä. Hetken paikoillaan olon jälkeen, siskoni huomasi karkulaisen! Se hiipi varovaisesti luoksemme, ja kyllä kelpasi herkut ja vesi! Koira löytyi, ja se oli kunnossa! Voi ei, kylläpä helpotti! HUH! Ei muuta kuin takaisin autolle, ja muut etsijät pois metsästä myös! Koira löytyi!

Meinasi kyllä jo ruveta hieman ahdistamaan. Mitä jos koira olisi loukkaantunut, se varmasti kyyhöttäisi jossain, eikä liikkuisi. Tai mitäs jos joku on ottanut sen sisälle? tai, tai, tai. Vaihtoehtoja oli, ja kaikista pahin tietysti mielessä. Katselin tarkkaan ojan pientareita, jos vaikka auto olisi tönäissyt. Kyllä tosiaan oli huokaus, kun koira tuli. Siellä se oli ollut varmasti koko yön hiipimässä. Ei oikein ole osannut lähteä mihinkään... Mikä on kyllä paras juttu.
Koira oli ihan kunnossa. Muutamia hyttysen pistoja, mutta niitä tulee aina. Kotona on nyt uni ja ruoka maistunut. Olihan koira kateissa 23h.

Nyt voimme kaikki lähteä hyvillä mielin viikonlopun viettoon, reissun päälle, ja ken tietää, minne olemme menossa =D