Ja persiljaa ei tietysti voi syödä...

Ravintola annoksessa oleva persilja lentää useati syrjään pihvin ja pottujen päältä. Mikähän siinä on, ettei sitä koskaan voi syödä? Tai miksi sitä siihen aina laitetaan? Pikku tupsu vihreää monesti kyllä piristää annosta, mutta kuinka moni oikeasti sen syö? Persilja on tärkeä viljeltävä kasvi. Monissa etelän maissa persilja, kuten moni muukin kasvi, kasvaa rehottaa villinä. Me siis toisinsanoen syömme välimeren voikukkaa... Itse en tuosta kasvista diggaile, samoin kun en myöskään tykkää tillistä. Nuo ovat hyvin vahvoja maultaan, ja minun mielestä pilaa itse ruuan maun. Se ken tykkää, syö ravintolassa myös muidenkin tupsut. =)
Ruoka annoksien päällä näkyy olevan myös monesti herneen versoja, basilikaa tai auringonkukan versoja. Nämä kyllä kelpaavat minulle! Näitä kuitenkin harvemmin on saatavilla. Mutta persilja ja tilli, hmm... pupun ruokaa...

Nykyään kaikki vaalivat vähärasvaista ja terveellistä ruokaa. Voiko siis olla hyvillä mielein kun ison pihvin ja ranskalaisten kanssa syö pikku tupsun vihreää ja öljyssä hukutettuja, grillattuja vihanneksia?
Joskus muinoin, maailman parhaassa ravintolassa, siinä ainuussa, jota olen koskaan jäänyt kaipaamaan, oli tarjolla valtavat annokset. Suurin osa lautasesta täyttyi herkulliseen salaattiin. Yleisesti se oli raastesalaattia, eli ihan juurikin sitä, mitä "terveellisen" ruuan pitäisi olla. Päällä siinä oli ananas. Voi olla että joku tupsu muutakin vihreää. Lautaselta löytyi myös valtava röykkiö juuri sitä, mitä olit tilannut. Annos oli sellainen, että varmasti siitä tuli täyteen, mutta myös sellainen, jonka voisi mieltää terveellisemmäksi. Oikeata salaattia. Tällöin tuli syötyä niin ettei ahminut itseään täyteen vain ranskalaisista. Pihvit olivat isoja, ja ranskalaisiakin julmettu läjä, mutta pääsääntöisesti, salaattia ja pihviä. Ei yhtään niin rasvaista ja pahaa kuin ne öljy vihannekset ja ranskalaiset ja se minipihvi.
Kerrottakoot nyt kuitenkin, että kaipaamani ravintola siis on lopettanut toimintansa jo... =(
Kyseessä oli niinkin isolla paikkakunnalla, kuin Artjärvellä sijainnut Nyssäkkä- ravintola. Harmi... Siis se lopettaminen,koska se oli oikein maukas mesta =)

No joo,vihreetä tai ei, niin oikeat, kunnolliset ravintolat ovat kiven alla nykyään. Kaikenlaista gourmet mestaa kyllä löytyy. Näiden paikkojen annoksista vain tulee vihaiseksi, ja hinnatkin ovat niin huimia. Halpojen paikkojen sapuskat ovat monesti hieman huonommista raaka- aineista valmistettuja, ja ruuan taso on huoltis luokkaa. Suosikki listalla on ehdottomasti nykyään ravintola Manala, Helsingin keskustassa ja Graniittilinna. Manalassa saa isot, hyvät satsit. Ja maan parhaan Ceasar salaatin. Graniittilinna taas tarjoaa herkkua, kalliiseen hintaan, pienessä koossa. Ruoka kyllä vain on niin herkullista, että tuolla voi joskus käydä maksamassa omaisuuden sapuskasta. Onneksi Graniittilinna on vanhempieni naapuri talossa, joten heidät saa useasti mukaan... Silloin ruokailu tulee huomattavasti edullisemmaksi =D
Hinta- laatu suhde on myös jokseenkin kohdallaan Mikkelin Fransmannissa (ja varmaan muissakin fransmanneissa) Tarjoilu pelaa (melkein aina) ja ruuat ovat hyviä, ja normaali hintaisia.

Kannattaa visitoida, nämä kaikki paikat, jos haluaa oikeata ravintola ruokaa, ja oikean ravintolan!

Kanta- asiakkaita!

Kotisivuillani on olemassa kävijälaskuri, joka näyttää myös melkoisen tarkasti, mistä kävijä on tullut. Tunnistankin muutamia ystäviäni, jotka taitavat olla aikamoisia kantiksia. Tiedoksi, te paljastutte työpaikkanne perusteella. Kun tiedän,missä esim. Tuija, Eini, kati ja Tiina ovat duunissa, niin HIHII! Kiinni jäitte! Tänäkin aamuna, kaikki te olette käyneet piipahtamassa! =D
Mukavaa kyllä, että vierailette. Työpäivänä on ehkä sallittua hieman surffailla netissäkin ;D

Mielenkiintoista on myös katsella, kuinka paljon muiden maiden harrastajat löytävät kotisivuni. Englanninkieliset sivuni ovat melko suppeat, ihan siitä syystä, että en myy mielelläni koiria ulkomaille ja jos satun vahingossa laittamaan vieraskirjan englannin kielisille sivuille, on se pian täynnä "hot wet mama, come to see my big boobs"- tekstejä ja ilmoituksia. Ällöjä! Mutta jostainhan hekin ovat sivuni bongannut. Kävijöitä on tietysti eniten Suomesta. Toisena Ruotsi ja kyllä siellä on satunnaisia kävijöitä ollut Filipiineiltä, japanista, Saudi Arabiasta ja muista oudoista paikoista. Tai ei ne paikat outoja ole, en vain voisi ehkä ajatella että joku vierailee minun sivuillani juurikin yllämainituista maista...?

Kyllähän sitä itsekkin käyttää paljon nettiä, vierailee ulkomaisilla sivuilla, mutta muistaako aina, että jättää käydessään merkin itsestään? Internetin ihmeellisessä maailmassa ei kuitenkaan mikään jää salaiseksi. Aina tiedetään, mistä joku on, asuu, käy töissä jne. On kait turha koittaa olla nimetön... ;)

Älä ota sitä niin vakavasti!

Olen kuullut monelta positiivista palautetta näistä kirjoitteluistani. Tänne kirjoittelen omia ajatuksiani, rehellisesti. Monesti ne haiskahtavat negatiivisilta, mutta on kuitenkin yleisesti kirjoiteltu hymyssä suin. Eli haluan nyt korostaa, että sinä, joka täällä lueskelet näitä jutskiani, niin älä ota niitä vakavasti. Älä ota niistä itseesi. Tai älä luule että kohdistaisin tekstin johonkin tiettyyn henkilöön. Kirjoittelin mm. jokin aika sitten pulleista ihmisistä. Ja jos nyt satut painamaan hieman reilummin, niin ei hätää, en kirjoittanut sitä sinulle, vaan yleisesti MEILLE, pulleille. jne, you know? ;)

Takerrun helposti periaate kysymyksiin. Siksi varmaan löydänkin niin paljon aina valitettavaa... Mutta, älä ota tekstejä vakavasti, vaan anna tulla toisesta korvasta ulos. =)
Jatkossa aijon jatkaa kirjoittella, vaikka kukaan ei tätä lukisikaan. Onhan tämä minun blogi... ;) Toivottavasti kuitenkin eksyt tänne vielä uudemmankin kerran, ja olette kaikki hyvinkin tervetulleita.

Joten, nou hard feelings! ;D Mukavaa viikon alkua!

Asiakaspalvelua, vaadin!!

Itse olen asiakaspalvelussa monessakin eri asiassa. Yrittäjä ei voi sanoa "en tiedä" tai "en osaa". On tiedettävä! Yrittäjä jos ei tiedä, niin hän ottaa selvää. Niin se vain menee. Asiakas on saatava palveltua, hyvin ja loppuun asti. Työntekijän on helppo aukoa päätään asiakkaalle, tai sanoa "emmä tiedä...". Hänen palkka juoksee joka tapauksessa, mutta asiakas ottaa tavaransa tai palvelut ensi kerralla varmasti muualta! Näin käy myös meidän. Asuntovaunulla pörräys on nyt uusin villityksemme. Olemmekin päässeet jo hieman noiden leirintäalueiden makuun. Sitä tulee vertailtua tasoa, palveluita ja viihtyvyyttä ym. Asiakaspalvelu on kuitenkin varmasti se suurin juttu, johon kiinnittää huomiota. Elämää hitaampi sukka tiskin takana, ei tee kehenkään vaikutusta. Eli te, joilla on vastaavanlainen yritys, laittakaa ne sukat siivoamaan, ja ne yltiöpuheliaat ystikset siihen vastaanottoon! Ja, Heinolan suuntaan terkkuja, vaihtakaa respan mammaa! Mikä ihmeen tyyppi? Pyysimme saada laittaa kevyttä kangas telttaa kuivumaan kuivaushuoneeseen. Täti mietiskeli, ja sanoin "... Nooo, ei taida narut kestää...". Selvitin hänelle, että teltta on hyvin kevyt, eli varmasti kestää. "... Noo, katsotaan, tulen ulos takakautta...". Hän näki teltan, ja sanoi (teltta siis oikeasti hyvin kevyt...) "Ei me kyllä yleensä tuollaisia ole kuivailtu!". Anteeksi?? Mitä tuollaisia? Hä? Mamman laahustava olemus oli niin hanneksesta, että totesin vain "Aina on kiva saada kunnon asiakaspalvelua. Saadaan kyllä se kuivaksi jossain muuallakin, ei tartte auttaa!!" En ollut ainut, jota mamman hidas ja jaaritteleva olemus oli jo suututtanut... Vaunupaikaksi hän keksi meille takapihan lastauslaiturin! What the hell? Siellä oltiin, 3 vaunua saakeli lastauslaiturilla, ja täysi maksu tietysti! Ahneus on... Sanonko mitä...

Ja voin sanoa, rehellisesti, etten aijo kustakkaan tuonne paikkaan enään! Kiitos vain loistavasta palvelusta Heinolaan! Sain parempaa palvelua jo toisella leirintä alueella!
Tämä maa on täynnä ystävällisiä ihmisiä! Ottakaa oppia Mäntsälän P-liittymän Shellistä! Siellä se vasta mukava tyyppi olikin tänään! Ja varmana menen uudestaan tuonne Shellille!

Huijareita...

Ihminen on liika luottavainen. Pitäisi jo oppia, ettei luota kehenkään. Varsinkaan autokauppiaisiin, joilla on valkoiset kengät. Selvä huijarin merkki. Äiteeni on jo kakarana opettanut, että mies, jolla on valkoiset kengät (en tarkoita lenkkareita) on huijari. Koittaa jujuttaa sinua ja puhuu niin paljon, että menet ihan pyörryksiin! Huomaat vain hyvät asiat, ja niitä huonoja asioita vähätellään.
Autokaupat sujuivat hyvin, ja toivomme että ensi viikolla uusi perheenjäsen on sitä, mitä ostimmekin. Siitä ei nyt olekkaan kyse, vaan ylipäätään, kuinka ihminen voi "pukeutua" valheisiin niin hyvin. Ainahan se tulee sellainen ensi vaikutelma. Ja jos se on erittäin hyvä, ei sitä oikein osaa edes epäillä. Mutta ainahan sitä vaan käy niin, että tulee huijatuksi. Asiassa tai toisessa. Vaikka ostos olisi kirpputori ostos, tuntuu pahalta jos on tullut huijatuksi. Muistan joskus, kun olin kirpparilla myymässä. Minulla oli sellainen 0,10e rompekori. Sieltä sitten likka osti jonkun ikivanhan vaatteen. Maksoi siitä tosiaan 10 centtiä. Tuli hetken päästä takaisin, että hei, ei tämä olekkaan hame, vaan housut, saisinko rahani takaisin? Noh, pakko oli korjata, että vaate ei ollut housutkaan, vaan takki, hieman erillainen sellainen. No siitähän pimuli innostui, ja piti takin. Mutta noin voi moni ajatella eri lailla. Ja hän ehkä koki tulleensa huijatuksi, sillä ei saanutkaan sitä, mitä oli ostanut.

En ymmärrä, miksi myydä viallista, tahallaan? Pistetään vahinko kiertämään. Muistan myös joskus, kun tallilla, jolla kävimme, oli hevonen myytävänä. Hevonen oli sairas, mutta pysyi oireettomana lääkkeillä. Hevonen myytiin täyteen hintaan, ilman että uusi omistaja tiesi tuosta viasta. Olisikos ollut hieman ystävällisempää hevoselle, että hinnasta olisi tingitty, ja kerrottu ostajalle viasta. Näin ollen olisi lääkitystä voitu jatkaa heti, eikä olisi uuden omistajan tarvinnut kustantaa kalliita eläinlääkäri maksuja, kun hevonen alkoi ontua, lääkkeiden tehon hellittäessä. Mutta, kait meissä kaikissa asuu pieni huijari, joissain se on vaan hieman isompi. Tämä ryhmä valitettavasti sijoittuu monesti autokauppaan, hevosmiehiin ja asuntokauppaan.
Olen taas oppinut virheestä, ja jatkossa olen hyvin, hyvin paljon tarkempi...

MUISTA, älä osta MITÄÄN kauppiaalta, jolla on valkoiset kengät, tai jos yhtään epäilet huijausta tai asioiden pimittelyä ;D

Alkoholitonta, kiitos!

Nyky- ihminen on aikamoinen viinasieni. Luvut, per henkeä kohti juodusta vuosittaisesta määrästä on huima. Suomalaiset joivat vuonna 2002 noin 9,3 litraa sataprosenttista alkoholia henkeä kohti! Mieletön määrä, verrattaen siihen, että esim. itse en juuri juo... Ja kuinka paljon on muitakin juomattomia tai niitä jotka juovat vain todella vähän. Lapsia ym, jotka eivät kuluta laisinkaan. Eli ne, jotka oikeasti juovat, juovat sitten tosiaan. HUH!

Tämä on tullut jo oikeastaan melkoiseksi riesaksi, ainakin itselleni. Miksi tarvii selittää, en halua juoda? Miksi? Mikä on niin vaikeaa ymmärtää, että kaikki ei halua juoda? Ei maistu, on autolla, kaamee darra, raskaus, päänsärky johtuen viinasta jne. ovat mm. noita "syitä" olla juomatta. Mutta voisiko asian kääntää toisin päin? Miksi ihmeessä juot? Sitä ei tarvitse selitellä? Eikä kukaan kysele? Ne ainaiset tissuttelijat voivat jopa olla kunnon alkkiksia, joka on mielestäni vaarallisempaa, kun se ettei juo. Moni sanoo aina," no ota nyt!!". Miksi? Miksi helvetissä pitää ottaa, jos ei halua? Noh, kun ei ota, tekee se sinusta tylsän seuralaisen, ja sinulle käännetään jo ehkä hieman selkää... "ei se kuitenkaan ota mitään..."

Laki suojelee ottamasta, kun autoilet. On "pakko" mennä nykyään joka paikkaan autolla, jotta ei tarvitse sen enempiä selvitellä. ÄRSYTTÄVÄÄ! Ja kuten nuo kalalliset häät, oli myös suuri miinus siihen, että jouduimme oikeasti metsästämään alkoholitonta juomaa toverin kanssa. (terkkuja Katille!) Kun jossain vaiheessa kävin kysymässä, oliko alkoholitonta juotavaa tarjolla, sain vastauksen, hmm.... nooo.... On meillä kahvia ja vettä... HÄ? Kahvia, jota en juo, ja vesi, joka oli niiin kauhean makuista kaivovettä että yök! Eli,ollaan sitten kuivinsuin. Alkoholillista löytyi kyllä kaikissa sateenkaaren väreissä, koossa, merkeissä ja mauissa!
Ruinaamalla saimme sitten lapsille tarkoitettua colaa ja pommaccia! Wohou! Hieno meininki! Tämä monesti vaan vahvistaa omaa juomattomuutta. En viitsi ottaa, on kivempi etsiä jotakin alkoholitonta juotavaksi kelpaavaa... =/

Kohtahan se on taas viikonloppu... Ei muuta kuin kannat kattoon, ja meillä ne nousee ilman viinaakin. Pyrippä samaan, voi olla selvinpäin vaikeeta!

Voiko ihanammin aamu enää alkaa?

No ei paljoa laulata! Moni asia kun tuppaa pakkaantumaan, ja sitten niitä tulee. Aamulla 07.32 soi puhelin, ja isäpappa soittaa " Missä olet?" no kotona ollaan, syön aamupalaa ja katson kun Suomalainen mamma heittää olympialaisten judo- tatamilla toista mammaa. "Täällä töissä on ovet auki, ovat olleet koko yön! Miten olet ne auki jättänyt??" Öö, olenko vai? Minä olen kyllä lähtiessäni lukinnut ovet, niin kuin tapana on, ja sitäpaitsi, oven sulkeminen oli melkoisen vaikeaa juuri eilen, joten muistan kyllä... Mutta sainhan taas syyn niskoilleni...

Suomelle ei mitallia tästä lajista...

Köröttelin töihin... Hetki, ennen kuin olin töissä, aloin kuunnella, kuului outoa pörinää... Ja pian, allani surisi vähintään V8- moottori. Pakoputki perkele poikkesi, ja pää laahasi maata pitkin. Voi hyvää päivää! Mitä hemmetin hemmettiä?
Noh, soitto ukkokullalle- apua!! Ja hän ystävällisesti hoisi asian niin että kävin viemässä roikkuvan pakoputken ihan tähän lähelle korjattavaksi. Huomenna EHKÄ valmis... Ei muuta kuin mammalle ruinutusta, Lainaa autoa, pliiiiis! Ja nyt sitten sain auton lainaan. Voi ihme. Kyllä tässä oli jo yhdelle aamulle tarpeeksi rimpuilua... Tälläin se alkaa, kun edes suunnittelee, että voisi autoa vaihtaa, niin heti se alkaa kettuilla, ja kohta olet korjannut sitä jo niin paljon, ettet raaskikkaan enään vaihtaa sitä... =/

Selvisipä myös, että aamusta oli varastolla käynyt yksi työntekijöistä, ja hän oli jättänyt epähuomiossaan ovet auki... Eli ovet olivat olleet varmaan n. 10minuuttia auki, eikä siis sitä koko yötä. Tästäkään ei tietysti voitu pahoitella syytöksiä, vaan... Asia ohitettiin...

Olkoot kalat vedessä, minne ne ovat luotuja!

Häitä, lisää häitä... Sukulaispojan aika oli viime viikonloppuna. Häät olivat erittäin hyvin järjestetty ja paikka oli hieno ja kaikki toimi jne. MUTTA, mikä kumma siinä on että joka ikisissä häissä (paitsi omissani) pääasia ruuassa on kalassa! Itse kun en kalaa syö, harmittaa aina. On niin monet häät, joissa olen puputtanut pelkkää perunaa... =/
Nyt olleissa häissä alkuruoka pöydästä mukaani tarttui kaikkea kalatonta eli sienisalaatti, fetasalaatti ja keitetyt perunat =( Joopa joo, silliä kullekkin, ja silakkaa monenlaista. Oli lohta ja mätiä ja, ja, ja Kalaa, kalaa ja kalaa! Mikä ihme? Miksi ei voi ajatella, että joku on ehkä esim. vain kasvissyöjä ja toinen kalaton,kuten minä. Oli oikein miellyttävää kuunnella "ompas herkullista lohta". Osallistuin keskusteluun myös "joo, herkullista, perunat olivat juuri sopiviksi keitetty..."
Harmittavinta oli se, että ruoka oli oikeasti herkullista, siis ne kalattomat kohdat, joten olisi ollut mukavaa, jos olisi ollut jotakin muuta suuhunlaitettavaa, kun kasviksia. Erittäin ihmeellistä oli se, että pääruoka, joka tarjoiltiin pöytään, oli lihaa! OHO! Tämä maistui. Annos näytti ja tuoksui herkulliselta, haarukka kiinni, ja kuinkas ollakkaan, kaikista niistä sadasta annoksesta, juuri minulle oli sattunut sellaiset lihapalat, jotka oli täynnä purkkapaloja ja liha maistui ihan maksalle. =( YÖK! Siippanikin todisti tuota, sillä hänen lautasellehan lihat kippasin. Ja kuulin taas "miten herkullista!" Muilla ei purkkia ollut ja liha maistui. =/ Tässä kohtaa, ei kasvissyöjille ollut taaskaan mitään. Ja minulle, jäi nuoleskeltavaksi maustevoi muutaman parunan palan kanssa...

Ja vielä, illalla alkoivat laittaa tarjolle iltapalaa, herkullinen tuoksahdus leijaili keittiöstä. Kokki tuli (jostain kumman syystä??) sanomaan minulle ensiksi, että iltapala on katettu. Ihan kuin se olisi suoraan vi*****t, sillä iltapalana oli janssoninkiusausta! Voi helvetti!

Lapin kaipuu...

On nyt tällä hetkellä hyvin suuri. Joka vuotinen lapin reissumme, jää todennäköisesti tältä vuodelta nyt tekemättä... Se, ken on myös viehättynyt lapin lumosta, tietää mistä puhun. Se kuka ei tajua, niin mene käymään!
Perusasioista lähtien. Yksi ystävämme asuu lapissa, ja häntä näemme vain noilla lapin käymisillään. Porot on jees.Maisemat, ruoka ja ne pienet tiet ja joen uomat. Kaikki. Lappi kokonaisuutena on yksi parhaimmista lomakohteista. Lapinmatkailu on kyllä jokseenkin melko arvokasta touhua. Lapissa kaikki se turistoitunut osuus maksaa. Mökki viikko 1000e tienoolla, moottorikelkkasafari, ehkä vain 2h, monta sataa euroa.. jne. Mutta, kun on periaatteella, reppu ja reissumies, niin pääsee edukkaasti. Esim. Utsjoella Nillan leirntäalue, on mitä parhain, eikä ole hinnalla pilattu. Paikka on avoinna silloin, kun soitat itse Nillalle ja pyydät häntä tulemaan =) Eli meininki hieman erillainen kun mitä täällä ruuhka- Suomessa. Utsjoella myös parhain poronkäristys, hotelli Luossajohkassa, halvimmalla sen sai nelostien varrelta Inari- Ivalo välillä. Paikan nimi on hakusessa, joku karhunkolo se oli ;) Kilpisjärvellä on mieletön meininki, ja jos vielä ehkä raaskii, niin ajaa Norjan puolelle Tromssaan tai Altaan. Siellä sielu lepää. Kirkkaat vedet ja vuonot. Tunturitkin ovat tainneet muuttua ihan oikeiksi vuoriksi ja lumihuipuiksi. =)

Voi voi... =/

Lappi on koluttu moneen kertaan läpi, mutta edelleen olisi paikallaan mennä. Oikeastaan tästä alkaa tulla jo pieniä vierotusoireita. Ei nää porojakaan! Olimme suunnitelleet hätäapureissua tuohon ihan pororajan tuntumaan, mutta eikös sitten tullut sukujuhla, joten... Vielä viimeinen rimpuilu oli, kun olisimme lähteneet lokakuulla Hailuotoon. Sieltähän olisi helppo puikata kotimatkalle vaikka pudasjärven kautta, olisi nähnyt edes poroja, mutta nyt taitaa tuokin reissu peruuntua... =/

Nyt lupaan ja vannon, kautta lapin kiven ja kannon, että ensi vuonna menen, vaikka fillarilla!!

Oravan peli on loppu!

Aamuisella kävelyllämme tapaamme monesti taajama- alueen asukkaita. mm. fasaaneja poikasineen, variksia, pupuja, oravia ym... Jänöt ja oravat ovat niitä, jotka aiheuttavat pikku hässäkkää aina koirissa. Se show, joka tuollaisen pikku elukan kohtaamisesta tulee, on monesti sellainen, että koko se taajama- alueen ihmisväki herää viimeistään silloin. Monesti tilanne kärjistyy minun ja koirien yhteiseksi huutamiseksi ja tappeluksi. Pikku D puree vanhaa koiraa kintereestä, nuorikot haukkuvat ja sinkoavat edes takas remmissä, vanhan koiran käpy meni, ja puree pikku D.tä, ja minä huudan, ja koirat sinkoilee jne... Tästä yhdistelmästä lähtee melkoisesti ääntä,ja voi näyttää hurjalta, varsinkin jos se pupu pomppi jo piiloon, eikä ohikulkija nää sitä,eikä näin ollen tiedä, mitä ihmettä tapahtuu...

Jokin aika sitten, kerroin siitä hemmetin oravasta joka kiikkui edes takaisin tietä, ihan niin kuin se olisi hogannut, että näin se saa maksimi huudon ja hässäkän aikaiseksi. Noh, tänään huomasin, orava on hävinnyt tämän erän. Se oli ilmeisesti jäänyt auton alle, ja lepäsi tienposkessa, jossa harakka koitti sitä nostaa ylös... Koirat olivat kovin ihmeissään. Se näytti siltä pikku kiusankappaleelta, mutta ei liikkunut? Näin se menee, ikävä kyllä. Kerkesin jo myös itse pehmetä, kävipä jo pientä pörreää sääliksi, varsinkin, kun tien toisella puolella hyppeli toinen orava kärsivän näköisenä. Ehkä kumppani? Tai poikanen? Noh, siihen se jäi... =(

Pääsimme hieman eteenpäin kävelyä, niin kappas... Mikäs se siellä, se toinen orava, joka vielä hengissä, aloitti sen saman hyppelyn. Se hyppäsi tien toisella puolella samaa vauhtia puusta toiseen, kun me etenimme... Voi aarg! Nyt kyllä on jo huomattavissa pikku kettuilua Kurren puolelta... =/
Noh,siinä mentiin, käsi suorana, kiljuen, melkein koko loppumatka... =/

Kuollevan oravan viimeinen toivo puolisolleen, "pyri saamaan tuo akka koirineen joka aamu järjestämään herätys- show. Meillä kun ei ole tässä kylässä kiekuvaa kukkoa sitä tekemässä!"

Vanhan koiran oikeus

Kotonamme asuu muutama "vanhus". Toinen on kokoonsa nähden vielä nuorukainen, ikää 8 vuotta. Toinen täyttää seuraavaksi 11,eli alkaa olla jo vanhuusiässä. Vanhan koiran toiminnot heikentyvät. Se ei kuule, näe tai haista enään niin voimakkaasti. Lenkillä kävely on jo hiljempaa. Ruoka maistuu hulluna, ja siitä ollaan myös tarkempia.

Ensimmäinen koirani eli kuukautta vajaat 15 vuotta. Siinä ajassa oli keretty monet polut kulkea. Koira oli hyvin rakas, koko perheelle. Myös siskolleni ja vanhemmilleni, olihan koira elänyt jo silloin kun asuin vielä kotona. Tuo koira on ollut omasta elämästäni yli puolet kanssani, joten sen kuoppaaminen ja hyvästeleminen oli vaikeaa, ja on edelleen.
Nyt vanhin koirani on tosiaan 11 vuotta pian, ja on alkanut jo näyttämään pieniä vanhuuden oireita. Kuulokin taitaa olla heikentymässä. Kuitenkin se kulkee edelleen mukanamme metsälenkeillä ja on nyt vanhuuden päivillää vahvasti sitä mieltä, että joka päivä on päästävä mukaan töihin kanssani. Minulla ei ole hajuakaan, miksi se haluaa mukaan. Teen täällä kuitenkin toimisto hommia pääsääntöisesti, ja koira, nyttenkin, lepäilee fruit box- pahvilaatikossa, jollaisissa tuodaan siis hedelmiä tänne joka viikko. Vanhus nuuskii melkein jokaisen sisälle tulijan. Se ei jaksa reagoida jokaiseen summerin painallukseen, mutta tutut äänet se kyllä tunnistaa. Jokainen tuttu saa siis karvaisen tervehdyksen täällä. Koira, joka nukkuu 20h päivässä, on hyvin paljon vailla aktiviteettiä. Laskeppa oman koirasi nukkumis aika? Eikö, helposti tulee tuo 20h hiemankin jo vanhemmalle koiralle. Miten tylsää! Miten voisit itse jaksaa nukkua koko ajan? No minä en ainakaan, siksi onkin ehkä mukava, että tuo vanhus haluaa ihan itse mukaan tänne töihin. Sen nukkumis määrä putoaa jo heti aikasta paljon, sillä kun kotiin menemme, niin siellä odottaa lauma päivän nukkuneita, eli sitten lenkille heti. Illasta kyllä huomaa vanhuksesta,että se ei jaksa paljoa muuta kuin syödä ja sitten koisimaan.

Työmatkailun lisäksi vanha koiramme saa muutakin ektraa. Se nukkuu meidän sängyn vieressä, "siskon pedissä" joka on isännän mummo vainaan vanha. Se on fyllattu täyteen peittoja ja patjoja, jonne patu sitten kaivautuu yöunilleen. Muut koirat joutuvat nukkumaan omaan huoneeseen,joten sen puolesta pikku etuisuus. Näin vanha koira saa nukkua rauhassa, ilman muiden tallomisia ym. Vanhan koiran ruokavaliotakin on ruksailtu. ja koitan tietysti mahdollisimman paljon muutenkin viettää vanhuksen kanssa aikaa ja mm. hieroa sitä säännöllisesti.

Vanha koira on oikeutettu pieniin etuisuuksiin, eikö? Yhteinen aikamme hupenee koko ajan, ja siitä ei saa päästää yhtään lipsahtamaan. Koiran tehtävä on olla ihmisen ystävä, ja siitä vilpittömästä ystävyydestä olen saanut nauttia jo yli 10 vuotta. Toivon,että se jatkuu vielä monta vuotta. Vanha koira on ansainnut arvostuksen ja sinun extra huolenpidon tuossa iässä.

Etsintä kuulutettu: Beige Avensis lahden motarilla!

Joka päivä kun surruttaa tuota lahden moottoritietä (E 75) pakulla, tulee huomattua kaikenlaista hassua ja vähemmän hassua. Nyt olen tainnut tulla mustallanuolella monta päivää jo putkeen tuota tietä, että on ollut vauhtia päällä niin ei ole huomannut noita, mutta tänä aamuna taas... Kun ajelen jonossa tietyön takia, niin eikös tuo Avensis tuuppaa ihan kiinni hanuriin. Se jaksoi ajaa siellä vaikka kuinka kauan, kunnes vaihdoin kaistaa, että hän pääsee ohi. Ohihan se meni, kaasu pohjassa,aina se 50m, jolloin tulikin taas jo edellisen auton persaus vastaan. Siihen samalla tavalla hiostamaan! Mitä? Eikö ole ärsyttävää? Ja jonoa kun piisas! Ja taktiikan huomasin myöhemminkin: satasta ihan kiinni perään, siis ihan kiinni n. 1m päähän, ja sitten puoliksi ajamaan pientareelle... Noh, ajattelin olla kiltti, ja ajoin herran omaan persaukseen kiinni (koston himoista kansaa...). Välissä oli varmaan n. tiistain hesarin verran tilaa, joten ukkeli näki vain "karjaraudat" takanaan. No hätähän sille tuli. Alkoi välkyttelemään valojaan ja kaikkea muuta sontaa. Ja ajoi itse yhtä lähellä edellistä autoa! Mikä URPÅ! Kessua vetävä apina! Ostais edes sellaisen auton, jolla sais tilaa kuten jonkun X5 tai muun 500- sarjaisen bemarin, 2-paikkasen pikku mesen... Tuollaisella "paremmalla" autolla kukaan ei ajattele, että urpå, vaan ompas hieno auto! ;) Tuollaisella romulla ei saa kun vihaisia ihmisiä aikaan!

Joten sinä karvanen kessun huurustama apina sillä rumalla perhe Avensiksella! Pidä TURVAVÄLIÄ! Saatana! (taas olis siilillä hommia!)

Hää-humua ja reilukerhoilua!

Viikonloppu vietettiin, joskin hieman kosteissa merkeissä, kuopiossa. 2 kärpästä samalla iskulla. 3 x näyttely, ja häät. Matkaan lähdimme jo torstai iltana. Toveri- Tiina oli mennyt jo etukäteen parkkeeraamaan vaununsa leirintäalueelle. Änkesimme siis sinne, mielettömän reippaassa ukonilmassa! Kosteassa vaunussa, kolme nukkujaa + koiruudet. Näyttely lähto perjantaina oli jo pilalla, sillä heräsimme mielettömään vesisateeseen. Vareksen tuomari oli muuttunut, joten tuumailin jo hetken... En taida lähteä... Noh, väkisin ylös ja raahauduimme tuonne ihanaan jalkahoito paratiisiin. Eli kehät olivat kaviouralla, juuri siinä jossa ravihevoset painavat tuhatta ja sataa, ja voi vi***, se oli aivan kauheaa velliä. Sandaalit upposivat mutaan, ja oli työ pitää ne jalassa, sillä lopuksi olin nilkkoja myöten tuossa mudassa! Kiva jalkahoito juu... =/
No, näyttely meni miten meni. Vaakulle serti. Eli pientä parannusta tuohon paikan kuntoon...

Ilta menikin reippaasti. Kävin vielä poimimassa isännän juna- asemalta illalla.

Lauantaina ystävämme veivät toisensa vihille. Ilma oli kuin morsian, kaunis, mutta kylmä. No ei vainiskaan! Morsian oli paljon lämpimämpi kuin ilma. Pientä jännitystä olin huomaavinani tuossa alttarille tepastelulla. Herran huone, oli melkoisen iso ja hieno. Juhlat jatkuivat iltaan asti. Paikka oli mitä hienoin ja porukat mahtuivat hyvin olemaan. Hyvin oli järjestetty ja kaikki sujui. Moriammenkin ryösty alkoi vauhdikkaasti kun yksi ryövääjistä ei kerinnyt jarruttaa, vaan liukui morsiammen päälle, ja näin ollen kummatkin kellistivät. Morsian tosin ryöstäjän päälle, joten suurta vahinkoa ei tapahtunut! =D
Elävästi muistui mieleen omat häät. ;) Vanhva oli meikeläisenkin ryöstäjä kun olalleen heitti. Marko oli joutunut hieman punttia nostamaan kyllä ennen sitä! hihii!
Iltasella ajelimme takaisin vaunulle. Siellä olikin taas bileet pystyssä. Tässä kohti tuo reilukerho meininki. Sillä välin kun kävin veskissä, oli porukka häipynyt. Puhe oli kyllä lähteä, mutta koska ilmassa oli leijunut tuon ihanan karaoke mestan lisäksi parin tyyppin mökit, en viitsinyt lähteä suunnistamaan. Pimeessä vaunussa oli muutama janoisen näköinen koiruus (hyviä koiran hoitajia... Vai olisikohan ehkä juoppoja koiranhoitajia...). Koitin soittaa, mutta kukaan kerholaisista ei vastannut puhelimeen joten, what the hell, kivoja kevereita... närästikin niin saatanasti, että ei muuta kun iltapuuhiin ja nukkumaan. Närästi sitten tosiaan oikein kunnolla monikin asia närästämisen lisäksi, että taisin valvoa ehkä kolmeen ennen kuin vihdoin taisin nukahtaa kunnolla... Karaoke pauhoi puoleenyöhön, ja se rääyntä, joka kuului jokaisen "laulun" jälkeen, oli korvia huumaavaa. Vaunumme oli pahasti parkkeerattu juuri tuon tapahtumateltan viereen... Ja karaoken jälkeen jokainen vaunun ohi tallustanut puhui niin saatanan kovaa, että vaunu tärisi. Eivät kait tajunneet, että musat loppui jo, ja voi puhua normaalisti. Joku vaunussamme oli myös tainnut ottaa "hieman" reilummin, kun perkeleen vanhan viinan katku leijaili vaunussa. Noh, täytyy sanoa, että olin viis vaille etten lähtenyt sutimaan koko mestasta. Närästyskin oli yltynyt jo niin kovasti, että meinasi pinna mennä. Mitenhän onkin, kun joku asia alkaa pännimään (tässä tapauksessa siis tuo reilukerho) niin sitten jokainen pikku asiakin alkaa pikkuhiljaa v******maan niin, että kohta et muistakkaan, mikä oikeasti alkoi vit****, vaan kaikki on kerääntynyt niin suureksi vi****kseksi, että voisi kääntää kaikkien päät kesäaikaan!
Noh, jossain vaiheessa se saakelin nukkumatti pääsi vihdoin meidänkin vaunuun. Oli kait ollut karaokea sekin laulamassa. Aamulla olisi mieli tehnyt laittaa popit täysille autosta, ja köryyttää pitkin aluetta. Olisivat krapulaiset saaneet hieman vastinetta illan mölyämiselle. Päätin kuitenkin olla hiljaa ja pakata tavaroita...

Reilukerholle vaan terkkuja, hyvä meininki! Vastaisuudessa tiedän sitten toiminta periaatteen-yksi kaikkien puolesta ja kaikki vittu yhtä vastaan!