Aamuisella kävelyllämme tapaamme monesti taajama- alueen asukkaita. mm. fasaaneja poikasineen, variksia, pupuja, oravia ym... Jänöt ja oravat ovat niitä, jotka aiheuttavat pikku hässäkkää aina koirissa. Se show, joka tuollaisen pikku elukan kohtaamisesta tulee, on monesti sellainen, että koko se taajama- alueen ihmisväki herää viimeistään silloin. Monesti tilanne kärjistyy minun ja koirien yhteiseksi huutamiseksi ja tappeluksi. Pikku D puree vanhaa koiraa kintereestä, nuorikot haukkuvat ja sinkoavat edes takas remmissä, vanhan koiran käpy meni, ja puree pikku D.tä, ja minä huudan, ja koirat sinkoilee jne... Tästä yhdistelmästä lähtee melkoisesti ääntä,ja voi näyttää hurjalta, varsinkin jos se pupu pomppi jo piiloon, eikä ohikulkija nää sitä,eikä näin ollen tiedä, mitä ihmettä tapahtuu...
Jokin aika sitten, kerroin siitä hemmetin oravasta joka kiikkui edes takaisin tietä, ihan niin kuin se olisi hogannut, että näin se saa maksimi huudon ja hässäkän aikaiseksi. Noh, tänään huomasin, orava on hävinnyt tämän erän. Se oli ilmeisesti jäänyt auton alle, ja lepäsi tienposkessa, jossa harakka koitti sitä nostaa ylös... Koirat olivat kovin ihmeissään. Se näytti siltä pikku kiusankappaleelta, mutta ei liikkunut? Näin se menee, ikävä kyllä. Kerkesin jo myös itse pehmetä, kävipä jo pientä pörreää sääliksi, varsinkin, kun tien toisella puolella hyppeli toinen orava kärsivän näköisenä. Ehkä kumppani? Tai poikanen? Noh, siihen se jäi... =(
Pääsimme hieman eteenpäin kävelyä, niin kappas... Mikäs se siellä, se toinen orava, joka vielä hengissä, aloitti sen saman hyppelyn. Se hyppäsi tien toisella puolella samaa vauhtia puusta toiseen, kun me etenimme... Voi aarg! Nyt kyllä on jo huomattavissa pikku kettuilua Kurren puolelta... =/
Noh,siinä mentiin, käsi suorana, kiljuen, melkein koko loppumatka... =/
Kuollevan oravan viimeinen toivo puolisolleen, "pyri saamaan tuo akka koirineen joka aamu järjestämään herätys- show. Meillä kun ei ole tässä kylässä kiekuvaa kukkoa sitä tekemässä!"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti