maanantai 30. kesäkuuta 2008

Menestys, miten ihanaa!

Nyt on pakko paukuttaa henkseleitä!

Koiraharrastus on monesti ylä- ja alamäkeä. Nyt tuli sellainen ylämäki, ja huippu viikonloppuna, ettei kukaan kasvattaja voisi olla tämän tyytyväisempi. Aina, siis ihan aina, voisi mennä vieläkin paremmin, mutta siitä emme puhu tämän viikonlopun jäljiltä! Tästä olemme niin tyytyväisiä ja ylpeitä, että! Kasvattajanahan aina toivoo, että omat kasvatit pärjäisi. Varsinkin silloin kun löytyy pennulle sellainen koti, että käyvät myös ihan omaksikin iloksi, ei vain siksi, että minä kasvattajana pyydän (pakotan...). Omien koirienkin menestys on kivaa, mutta oma kasvatti on aina oma kasvatti, vaikka onkin myyty muualle.
Viikonloppuna tuli tuloksia kasvateilta ja omilta aina luokka sijoituksista ryhmä sijoituksiin. Se ken koira ihminen on, tajuaa listan:

Rodun erikoisnäyttelystä:
- ROP
- ROP pentu
- PU 2 pentu, KP
- PU 4
- Luokka sijoituksia
- SERT

2 x KR näyttely
- ROP
- RYP-2
- PN 2 x 2
- PN 4
- PU 2
- SERT ja 3 x VA-SERT
- Luokka sijoituksi ja voittoja
- ROP- kasvattaja

Rodun käyttökokeesta
- sijat 1 ja 2, huimilla pisteillä!
- SERTI
- SA

Tämä oli kerrassaan upea viikonloppu! Täytyy sanoa, että huipulla tuulee nyt niin että fleda hulmuaa! =D
Kyllä se kelkka taas kohta kääntyy alamäkeen, mutta tämä viikonloppu muistetaan!

torstai 26. kesäkuuta 2008

Selitys ja pieru, ne vain tulevat...

Ohhoh, ompas kohteliasta. Kun jättää asunnosta tarjouksen, niin eikö siihen kuulu vastata? Ei hyväksytä, hyväksytään, vastatarjous, sutikaa suohon jne... Näitä voisin olettaa kuulevani kun tarjousta laitan. Juttelin kerran yhden mukavan ja yli innokkaan välittäjän kanssa, joka sanoi että "tämähän on hänen työtään, jokaiseen ostotarjoukseen tartutaan, koitetaan nostaa hintaa tai alentaa hintaa, että saisi kaupat mahd. pian tehtyä. Se on edullista kaikille"
Tälläisessä uskossa olenkin ollut, mutta...
Viime kesänä jätimme tarjouksen yhdestä talosta. Vastausta ei kuulunut... Soitin välittäjälle, ja tiedustelin tilannetta. "no täällä on nyt sellaisia juttuja menossa, ettei teidän tajousta ole vielä keritty käsittelemään, ja otamme sen heti kun tämä kolmas asia on selvitetty, läpä, läpä, seli, seli". Siis mitä? En tajunnut yhtään tuosta. Meidän tarjoushan oli mennyt jo vanhaksi, miksi siihen ei voitu sanoa ei tai joo? Miksi piti selvitellä kaikenlaista.... Selli, seli...
Sitten tuli tämä edellä mainittu innokas välittäjä kuvioihin. Häntä jäi asia vaivaamaan, kun sanoin ettemme olleet saaneet mitään vastausta asiaan talon välittäjältä. Noh, tämä innokas välittäjäpä sitten olikin niin innokas, että hän tosiaan selvitti numeron tuon talon omistajille, soitti sinne ja kysyi, mikä on? Vastaus tuli suoraan " hylkäsimme heti tarjouksen, ei tässä ole mitään epäselvyyksiä ollut, emme tingi yhtään hinnasta..." No miksi tämä taloa välittänyt herra sitten selitteli minulle kaikenlaista jargonia? Kyllä ohhoh... No, nyt viimeisimpään tarjoukseemme ei myöskään ole reagoitu. Mutta ehkäpä viesti tuli perille = taloon laitettu uusi esittely... Mutta miksi pitää selitellä?

Miksi ei ole selkärankaa tai halua sanoa joo tai ei? Onko se niin vaikeaa? On kait... =/
Turha ihmetellä, miksi olen monesti sitä mieltä, että välittäjät ovat huijareita ja jujuttajia... =(

tiistai 24. kesäkuuta 2008

Kuumetta...

Talokuumetta siis. Tämä jos jokin on pirullista... Nykyisessä asunnossahan olemme asuneet reilu 3 vuotta. Tänne päädyimme, koska minulla meni koko pellollinen hernettä nenään (samaan aikaan). Olimme tekemässä tarjousta yhdestä talosta joskus siis reilu 3 vuotta sitten. Soitin välittäjälle, joka sanoi, että hän odottaa tarjousta myös toiselta henkilöltä. No, odotappas hetki, soittelen pankkiin ja varmistan tilanteen, näin tein ja 15 minuutin päästä soitin uudestaan välittäjälle joka ilmoitti että "joo, tarjous tuli, ja asunnosta on maksettu käsirahakin jo..."
Siis mitä? 15 perkuleen minuuttia, ja talo on myyty!?!? Tämä oli jo ties monesko asunto, jota olimme käyneet katsomassa, joten tässä vaiheessa se hernepelto...
Soitin isännälle, ja kiroilin... Sitten meni pari tuntia, soitin uudestaan, ja totesin, että nyt etsitään se kämppä, eli ostamme sitten rivarin väliaikaiseksi vaihtoehdoksi. Maanantain työpäivä ohi... Kotiin, nettiin, "ahaa, kiva kämppä", puhelin, välittäjä "halutaan tulla heti katsomaan", "keskiviikko sopii", "Hö, kait on odotettava", keskiviikkona katsomaan, torstaina tarjous, perjantaina, asunto meidän, POKS, pullo auki!! Helppoa, eikö?
No joo, kun on asunto, joka oli rapa kunnossa, ja ollut myynnissä 8kk... Mutta, me teimme tästä kodin, oman näköisen kodin (monen kymmenen tuhannen remontilla). Pieni ja mukava... Ja saimme sen kivaan hintaan (hemmetin halvalla).

Olemme siis täällä asuessamme etsineet koko ajan uutta kivaa asuntoa. Pari on löytynyt, mutta tainnut mennä metsään jostain syystä. Tämä viimeisin... Olisin itse tehnyt jo aikaa sitten tarjouksen, mutta pitää tietysti aina odottaa että joku ammattimies lähtee mukaan. Onneksi emme tehneet siis vielä sitä tarjousta, sillä, OHO, "juu, tähän saa laittaa sellaisen 25 000e, että sen saa sellaiseksi, mites sen sanoisi, lailliseksi... Sähköjen ja putkien puolelta... Täällä on sellaisia sähkökyktkentöjä, jotka on säädösten vastaisia" Jaahas, noh, ei taidettu tätä sitten ostaa, ainakaan tällä hinnalla... =/
Taitaa olla parempi, että kuljetamme tuota ammattimiestä mukana joka näytöllä, sillä on äääääärettömän raivostuttavaa, että itse ihastuu, ja tykkää että se on pienellä pintaremontilla kiva, ja sitten se ei olekkaan =( Väärin tuollainen! Ja välittäjät ei ainakaan helpota omaa fiilistä... "Tää on TOSI kiva ja ihana". Ja aina, siis ihan aina, osaa välittäjät vetää oikeista naruista, ja oikeasti myydä asuntoa! Korostaa sitä, minkä itse huomasi kivaksi, mutta vähätellä niitä reikä kohtia... Sehän on heidän työtään, mutta ikäväähän on se että itselle aina tulee sellainen fiilis, ettei asuntokauppiaisiin ole luottaminen, ne huijaa kuitenkin! Eikö?

No, tämä on sitten taas tälläinen vaihtoehto, huomenna uusi talo, ja onhan meillä tää vanha. Tässä asuessa on voitu huoletta ostaa uusi auto ja reissailla, koska kulut ovat kuitenkin melkoisen pienet verrattaen ikuiseen rahareikäomakotitaloon. Joten... Brazil, here I come! Tai vaikka South Africa!


Tämä muuten Mexicosta jossa kävimme joku aika sitten... ;)

maanantai 23. kesäkuuta 2008

Jussi meni...

Näin on, tänä vuonna pääsi käymään poikkeuksellinen tilanne, VAIN 2 hukkui? Ja näistäkään toista ei ole löytynyt? (liekö vain pakosalla vihaista eukkoaan...) Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta tämähän on kerrassaan upeaa! Vaikkakin jokainen hukkunut on liikaa... Viime vuonna kun hukkui 5 sitä ennen 6 ja sitä ennen 9 ihmistä juhannuksena, joten lasku suuntaan näyttää menevän!
Uskoisin, että kolea ja sateinen (ei tosin meillä) keli lannisti ihmisiä ja moni varmasti vietti jussia rauhallisin merkein. Tästä ei voi muuta kuin sanoa että, aikasta hienoa!


Pasin taidon näyte zygä "pujottelussa"... - Osaan ajaa yhdellä kädellä! =D

No joo, jussi vietettii rauhallisesti, talokuumetta potiessa. Mökkeilyä, saunomista, reilua syömistä ja pötköttelyä! Tässä oli oivat eväät! Ei mennyt yhtään telttaa rikki eikä kukaan oksentanut päälleen. Eli kaikki ovat vielä hengissä meidän porukasta! Huomenna joudun purkaamaan hieman lisää tuosta kuume tilasta ;)

torstai 19. kesäkuuta 2008

Hui, hai, hukutaan!?!


On kumma,mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee kesällä? Miksi niin monen päivät tulee päätökseen hukkumalla, ja yleensä kesällä, lähinnä juhannuksena, ja KÄNNISSÄ!! Täytyy sanoa, että on URPO, jos menee hillumaan kännipäissään veneellä. Tai että lähtee uimaan vastarannalle. "Kyllä minä jaksan". No miksi tarvii jaksaa? Onko sitten tosi kova tyyppi ja kadun kunkku, jos saat*** ui pari sataa metriä? Voi hyvää päivää! Ja vaikka uisikin toiselle puolelle, tarvii sieltä uida vielä takaisin, ja mitä sitten? Olet uinut, oooooo! Kuka sen muistaa enää huomenna? Muuta, kuin jos hukkuu matkalla? Ihan oikeasti. Pistää suututtamaan. Ymmärrän että hukkuu, mutta että sen tekee melkein tahallaan... Oli se sulaa tai jäätynytttä vettä, niin sinne kun humpsahtaa, niin se on monesti kylmää kyytiä sen jälkeen. Toivotaan, että tänä jussina hukkuneiden määrä olisi pieni. Tai ei ollenkaan hukkuneita. Mutta ikävä kyllä, tästä voi laittaa taas vaikka hieman panoksia... Joku vit** idi***** taas kännissä ördää kuitenkin, ja jos ei muuta niin sammuu nousuvesi alueelle... Olkaa ihmisiksi! Veneen voi laittaa vaikka kokkoon, jos alkaa liikaa himottaa nuo soutu hommat!

Pelastusliivit päälle! Ei kännissä uimaan! Hillua voi rannallakin!
Syökää paljon! Tehkää taikoja!



Mukavaa jussia!

tiistai 17. kesäkuuta 2008

BMW, lapa ulkona ja poppi pauhaa!

Eilinen katsastus härpäkkä oli sen sortin sähläystä kun virittelimme autoja edes takas jotta kukaan ei jää autotta ja risa saadaan korjaamolle. Noh, kävipäs sitten niin että sain toimittaa 500- sarjasen BMW:n Helsinkiin, ja vaihdossa tuli tuo klesa ajokieltoinen kärry. Ajattelin ottaa menomatkan hieman rennommin, ja kuuntelin muusikaa reippaasti. Olinhan kerrankin autolla, ilman että mukana olisi ollut 4-jalkaisia. Tuon sortin autolla on sen verta mukava huristella, että huomasin yllättävän useasti roikkuvan jonkun persauksissa, ajavani jatkuvasti ylinopeutta... =/
Mikähän se on, kun normaalisti ajelen pakettiautolla, niin mikä kumman riiva ja viirus tuollaisessa mustassa autossa on? Ei muuta kuin sunglaasit naamalle ja tukka huminalla motarilla! Ajan aina reippaasti (paitsi tulo matkalla) mutta tuo maaginen BMW-bacteeri on kumma. Ajaa kuin mul***, ohittelee kuin si**, pysäköi kun idi***** jne, lista on loputon! Mitä isompi ja kalliimpi auto, niin velvoitteet vähenevät. Olen kyllä havainnut tätä muissakin bemari kuskeissa, mutta tunnistaa sen itsestäkin... Olisihan tuollainen peli kiva, mutta missä koirat olisi? Ja täytyy myöntää, 80 000 euroa autosta on ihan vähän liikaa... Mutta taitaa olla myös niin, että moni asia on kateellisten panettelua. Kaikkihan tuollaisen ostaisi, jos oikeasti olisi rahaa! Mutta itse ainakin nyt tässä vaiheessa ostan mielummin omakotitalon, kuin rivitalo- osakkeen hintaisen auton...

Kuka väittää, ettei iso bemari ole egon jatke?

Muistan joskus kaverini kertoneen yli hupaisan jutun. Hän oli viemässä vanhalla corollan romullaan äitiään tansseihin. Näki parkki paikan, ja huomasi että iso musta mersu oli juuri pakittamassa siihen. Kaverini polkaisi corollaansa ja kurvasi keula edellä paikalle. Mersu mies tuli miljoona mersustaan ulos, ja kysyi "mitäs tämä nyt oli? Etkö huomannut, että olin juuri peruuttamassa paikalle?" Ystäväni koitti olla nokkela, ja sanoi miehelle "sellasta se on kun on nuori ja nopee!" Herra katsoi hetken, etteikö ystäväni todella aijo siirtää autoaan.... Ja koska näin ei tapahtunut, meni mersu mies kaverini corollan luo, potkaisi peilin irti ja sanoin " sellasta se on kun on vanha ja rikas!" Mersu mies poistui paikalta, ehkä nimenomaan, lipui pois paikalta miljoona mersullaan, ja toverini jäi hölmistyneenä ihmettelemään corollansa roikkuvaa peiliä. =D

Noh, kylläpä kaverini jutun kerrottua totesi " olipas äijällä munaa" Ja sitähän se ego tuo tullessaan... Mukavaa tässä jutussa oli vielä se että ystäväni äiti oli seuraavan yön poissa kotoota, ja missäpäs muuallakaan kuin tansseissa tapaamansa miehen luona, Mersu miehen luona... ;)

maanantai 16. kesäkuuta 2008

Katsastus kunniaan!

Yrityksemme yksi autoista on ollut ajossa sellaisella henkilöllä, joka ei tod. tiedä autoista tai niiden huoltamisesta mitään. Jopa minä tajuan, että huoltokirjan löytää hanskalokerosta, ja siinä kerrotaan koska autoa tulee seuraavaksi huoltaa... Noh,minä olen kyllä aina kiltisti huolehtinut tästä autosta, mutta VAIN huoltojen osalta. Nyt selvisi, että auto olisi pitänyt katsastaa marraskuussa... Auton kuski on lomalla, joten ajattelimpa olla ystävällinen, ja viedä auton katsastukseen. Autolla kun on ajettu vain terveisiä, ja mittarissa 75 000km, en kuvitellutkaan että koko päiväni menisi katsastus asemalla... Noh,soittelin aamulla, että tulossa ollaan, jottei polliisit vie kilpiä ja anna pamppua. Paikan päällä kerrottiin, että jonoa on n. 40 min. "voitte olla n. 30min poissa, jotta olette sitten varmasti paikalla"
Lähdin, ja palasin, eikä numero ollut muuttunut mihinkään, siis se vuoronumero...! HÄ? Kävin jopa jo kysymässä, että toimiiko se? Toimii kyllä... Noh, odottelin puoli tuntisen kavereineen siinä, kunnes vihdoin auto otettiin sisään. Ja sittenhän se vasta kestikin... Kesti ja kesti... Vihdoin, kun katsastus setä auton toi, laittoi hän punaisen tarran tuulilasiin, ja totesi " tämä auto jää tähän..." Noh? Mitä? Hä? Eikä? Taxii!!
Setä oli aidosti huolissaan. Auto oli pahasti rikki. Ajo olisi hengen vaarallista. Sanoi kuitenkin, ettei autoa välttämättä tarvitse hinata, vaan jos oikein varoen köröttelee, voi hän laittaa ajoaikaa seuraavaan aamuun asti, jotta saamme sen korjaamolle. Minähän en tajua mitä vikaa missäkin on, autohan kulkee, mutta viisaammille tiedoksi että mm. oikea raidetangon ulompi pää väljä, irtoamisvaara. Ja tajusin sen verran kun katsastus setä sanoi että käy näin, jos se klesaa kokonaan, ja näytti käsillä eri suuntiin, eli metsään menee... Noh, nyt sitten ei muuta kuin toista kuskia hakemaan, ja köröttämään kohti korjaamoa. Kiitos siis tällä kertaa sille tarkalle katsastusmiehelle. Monesti kun olen niille irvistellyt, että ei tarvii nipottaa kaikesta. Ja tälläiseen ei tietysti ole tottunut "uusien" autojen kanssa. Mutta parempi se punainen lappu tuulilasissa, kuin mamma ojassa!

perjantai 13. kesäkuuta 2008

Vanhoja akkoja viiksekkäitä...

Niin, näitä ollaan jo, vaikkakin viikset puuttuu ;)
Aika humisee niin että surina kuuluu, ja tuntuu ettei ole saanut taaskaan mitään aikaseksi. Muistan, kun mietin pikku likkana että mitähän teen kun olen 30- vuotias? Noh,en vielä ole, mutta ei se kaukana ole. Lapsuuden kaverini kanssa mietittiin, mitä meistä tulee. Ystäväni oli varma, että hän on joku johtaja ja hänellä on 2 lasta, ainakin. No sen taidan tietää, että lapsia taitaa olla siunaantunut... Muuta en tiedä. Tiemme erosivat jo 6- luokan jälkeen, enkä sen koommin ole silloista parasta ja rakasta ystävääni nähnyt tai kuullut... =/
Itse sanoin, " ei kait lapsia niin nuorena tehdä, tai minä en ainakaan tee..." Eikä niitä ole tullutkaan. Muuten lausahdus ok, paitsi että niin nuorena? Ala- aste ikäisenähän 3kymppinen tuntui super vanhalta pierulta... Mitä nyt tietysti olenkin...
Vahvasti olin myös sitä mieltä, että minusta tulee kukkakauppias ja sitä kautta myös ehkä hieman johtaja, enhän voinut olla ystävääni huonompi. Ja tämä toteutunut omalta kohdalta. Kukkakauppaa vain ei ole koskaan ollut, mutta muun lainen, samanalan yritys. Johtaja, no joo, itseni ja parin muun. Mutta teen myös paljon kaikkea muutakin. Olisikos parempi sanoa selkeämmin, yrittäjä... Vaikka ei sekään nyt enään ole ihan noin... OK, johtaja, yrittäjä, kauppias, yrittäjäsukuinen jne.
Mia- ystäväni kanssa aina myös mietimme,mitäs jos olisimme jotain super rikkaita, niin että se paljastuisi samoin kuin elokuvissa "Tuntematon setänne jätti teille luxus kartanon talleineen, ja miljoona tolkulla käteistä" =D
Sellaista ei olekkaan löytynyt vielä, vaikka olemmekin "aatelis sukua". Työpöytäni viereisellä seinällä roikkuu ikuisuus projektini... Sukuselvitys. Sieltä löytyy herroja ja oikein isoja herrojen herroja =) Kuullostaa kivalta, jos eläisi 1700 luvulla =) Noh, tottakait se on edelleen kivan kuuloista. Sukututkimuksen alkupäässä on tosiaan aatelis sukuamme, Af Forsselles. Tähän porukkaan kuuluu mm. Loviisan kaupungin perustaja. Tutkimuksen jossain vaiheessa on ollut useampi veljes, ja se "meidän" linjan veljes on sitten ryssinyt ja menettänyt aatelis nimensä ja hänen takana löytyy sitten Forssell sukuisia. Se kivan kuuloinen AF jäi jonnekkin =(
Sitäpä ei tiedä, jos sitä joskus saisi virallisesti käyttää suku vaakunaa (vai mikäs se on) ja saisi tuon Af- liitteen nimeensä. Voin olla varma, että sen ottaisin, sen verta outo suku on tuossa tutkimuksessamme selvinnyt.
Olen tietysti kakarasta asti tiennyt että olen siniverinen =D Ja näin se selvisi, että oikeasti olemme sitä.
Sukuselvitys on mielenkiintoinen. Ja vaikka olisikin esim. ihan "tavallista" sukua, saattaa sieltä aina löytyä jotain mysteerejä. Kannattaa perehtyä!

Ja sinä, jolla on edelleen mummo ja/tai vaari hengissä, niin muista, että se aika on rajallinen. Tunti viikossa ei velvoita sinulta paljoa, mutta antaa vanhuksille paljon. Ja usko pois, heillä on miljoonasti mielenkiintoisia juttuja! =)

Mukavaa viikonloppua!

torstai 12. kesäkuuta 2008

Ypöilyä!

Outoa, kun on tottunut tekemään jotain säännöllisesti, esim. koirien ulkoilutus, on hyvinkin orpoa, kun sitä ei tarvitse tai joudu tekemään. Meidän perheen pojilla jatkuu kesäloma, ja orpoa on olla yksin kotona. Tai siis, ei siinä mitään ongelmaa ole, sillä olenkin intona keksinyt kaikenlaista ohjelmaa, kun ei ole ketään kotona odottamassa! Aamulla kyllä revin vaatteita niskaani ja unessa menin hapuilemaan koirien remmejä. OHO, eipäs ne ollutkaan siellä... heh...

Tämä on tapahtunut aijemmin myös. Isäntä suunnisti mökille koko koira porukan kanssa. Minäpäs sitten lähdin syömään vanhempieni kanssa. Menimme yhteen ravintolaan. Tilasimme juomat, mutta mitään mieleistä syötävää ei löytynyt. Lähdimme siis pois. Menimme seuraavaan paikkaan, joka on Helsingin keskustassa oleva 10- kerros. Noh, sapuskaa löytyi kyllä. terassilla syödessämme juttua tuli hotelli Tornin katto näkymistä. Äiteeni ihmetteli kovasti, koska minä en ollut käynyt siellä, joten, siis sinne =)
Otimme drinksut, ja katselimme maisemia, ja tuli puheeksi, etten ollut käynyt Kämpin baarissakaan, ja ei kun sinne. Otimme taas driksut... 4 ravintolan jälkeen, ja usean drinkin jälkeen, en ollut enään ajokunnossa, vaan päädyimme vaihtoehtoon yökylä. Koska kukaan ei odottanut minua kotiin, jäin vanhemmilleni yöksi Helsingin keskustaan. Aamulla taas töihin. Viikko juopottelu ei kyllä ole oikein minun juttuni...
Isäntäkin soitteli päivällä, ja tiesi etten ollut kotona yötä, tai auto ei ainakaan ollut... Kiitos huolehtiville naapureille... ;)

On joskus enemmän kuin mukavaa olla näin ihan tuuliajolla. Tänään ohjelmaan mahtuu elokuviin meno, ja kotimatkalla poikkean ystävän luona jne... =) Harmi, että tälläiset viikot lipuu liika nopeasti ohitse! Ehkä ensi kesänä uudestaan! Ja baari kierrokselle ei tarvitse lähteä, sillä vanhempani viettävät lomapäiviään Koreassa (HÖ!) Ja onnekseni, he ovat ainuita, jotka tuollaiseen pystyvät... ;D

keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

"Olet juuri voittanut..."

No johan oli. Tänään soitti herra, en muista nimeä edes, koska olin niin tohkeissani, sillä hän avasi puheen, "olette osallistunut kilpailuun, ja olette voittanut!" Mitä? Minäkö? No, mitä, mitä, mitä olen voittanut? =D
"No aivan pääpalkintoa ei osunut teidän kohdalle" HÖ... "Mutta kilpailumme yhteistyökumppani antaa sinun valita yli 40 eri lehdestä mieluisen, pieneksi ajaksi kotiin" Vai niin... "Mikäs lehti teitä kiinnostaisi? Täällä mm Me naiset, 7 päivää, hyvä terveys... Olisiko mieleistä?" hmm... No kiinnostavat lehdet tulevat kyllä kotiin, mutta laita vaikka se 7- päivää... "No niin, hyvä valinta. 7- päivää lehteä saat 4kk ajan, ja VAIN 29euroa!" MITÄ? Eikös se ukko juuri maininnut, että OLEN VOITTANUT???? Mitäs helvetin voittamista siinä on että - rataa ja tadaa, olet voittanut ässä arvassa 5 euroa, jos tietysti ensin maksat 10 euroa! Tai, jep, voitit juuri omakotitalon, siitä tarvii vain maksaa 280 000 euroa! Voiko tuon tyhmempää puhelinmyyjää enään ollakkaan??

"No, laitetaankos tulemaan 7-päivää??"
Voi vit**, tuut, tuut, tuut....

Nälkä, mikä ihana tekosyy...!

Miten se voi olla, aina nälkä, ja vaikka ei olisikaan, voi syödä. Sitten tunkee itsensä turvoksiin, ja kohta onkin jo paha olo... hmm... Ihminen on hölmö. Vain ihminen ja ihmisen ympärillä elävät elukat voivat olla ylipainoisia. Ei luonnossa ole ylipainoisia apinoita, leijonia, susia tai hevosia. Ruoka on hyvää, joo´o, mutta tolkku kaikessa. Itsellä tolkkua sen verran, että omat elukat ovat hyvässä kunnossa, elukoita en koskaan ole syöttänyt lihaviksi. Ja ei se ole sen koiran tai kissan syy, että on pullea, omistaja se on joka niitä makupaloja antaa!

Oma ylipaino vaivaa aina silloin kun tarvitsee katsella varpaita, tai etsiä kivoja vaatteita. Mutta olisi kauheaa, olla niiin ylipainoinen, ettei niitä vaatteita tosiaan löydy, tai omia varpaita ei ole nähnyt aikoihin tai että auto kiikahtaa joka kerta niin että on jouset pohjassa. Ylipaino on kauhean näköistä. Omista kuvista näkee, kuinka alli roikkuu, tai leukaa on niin että... Ja itsellä ylipainoa on vain sen verran, että niistä pääsisi helposti eroon vielä. Mutta kuinka kauheata se on jos ylipainoa vielä yksi 100kg enemmän... hrr...

Ystäväni lähetti kuvan, jossa oli lonkero pullo, ja toisessa kuvassa hyvinkin tuhti lyyli, jonka alla luki punkero lollo =D
Toinen kuva oli lyyli, joka tuskaisen ilmeen kanssa koitti saada housujaan kiinni, ja painoa ehkä lähempänä 200 kiloa ja housut pari kokoa liian pienet...
Tämä sai taas niin hyvälle tuulelle, että tiukka kesäkuntoon (2009) kamppailu jatkuu. Nyt ei muuta kuin kaupan kautta, ja jotain hyvää ja kevyttä kärryyn. Jo muutaman kilon tiputus saa aikaan sen, että tulee hyvä fiilis. 10 kilon painon pudotus on hienoa ja 20kg pudotus olisi super proo! Jos normaalipainoon olisi esim. yli 40 kg, niin heippa! Punkero lollo... ;)

sunnuntai 8. kesäkuuta 2008

Kyllä luonto hoitaa!

Vaikka ihminen onkin "fiksu" laji, on sitä monet muutkin. Sitä joutuu itsekkin ihan pohtimaan, miten nuo voi tajuta. Tämä siis lähti siitä, kun olimme torilla aamu kahvilla. Helsingin tori, Hakaniemessä, on melkoisen vilkas. Noh, torillahan saa maailman parhaat lihapiirakat, Eromangan lihikset. Jos joku nyt väittää toisin, niin kysmys kuuluu, oletko maistanut Eromangan lihiksiä? Rasvaisiahan ne ovat nykyään, liiankin kanssa, mutta kun ottaa vain silloin tällöin, pari kertaa vuodessa sellaisen, ei se haittaa tässä navassa sen enempää. Mutta, tori linnut saavat varmasti niitä useammin, jos ovat kaikki samanlaisia, kuin se pikku varpunen! Varpunen istuskeli viereisen penkin reunalla. Tiiraili tilannetta, ja kun minulla herpaantui keskittyminen, iski Varpunen! Oikea herrasmiesliigan terrori! Se iski lihapiirakkaani! nappasi nanosekunnissa siitä palasen, ja jätti vain varpaanjälkensä lihikseeni! HUH! Mikä epeli! Olisin kyllä suonut palasen varpuselle, jos olisi vain osannut pyytää... Lihis oli siinä syönti vaiheessa, etten raaskinut sitä jättää syömättä, toivoin vain ettei Varpunen kantanut lintu influenssaa tai varvas syyliä...
Toinen epeli oli MR. Naakka! Se väijyi tori kojun katon reunalla, ja kun tori myyjät käänsivät selkänsä, se nappasi herneen palon tiskiltä! hihii! voisikos olla enään hauskempaa! Myyjät huomasivat Naakan aikomukset ja siirsivät herneet tiskin taka osaan, ja siinä se Naakka jatkoi väijymistä, mutta nyt harvemmin nappasi herneitä. On ne, kyllä linnut osaa! Mutta onneksi vain Varpunen hogasi lihikseni, lokki olisi ollut huomattavasti pelottavampi tapaus! =D

Luonto hoiti myös viime yönä nurmet kosteiksi meillä. Uuvuttavan lomailun jälkeen, painelin nukkumaan heti, kun se vain oli mahdollista. Niin sikeää uni ei kuitenkaan ollut, etten olisi herännyt siihen valtavaan reippaaseen ukkoskuuroon, joka yöllä seikkaili kattomme päällä. Tämä oli kuin pahemmassakin discossa! Salamat vilkkui taukoamatta, ja tuuli niin että ison koivun latva jo hipoi maata! Ajattelin, että pakko jäädä tuijottamaan sängyn reunalle, jos vaikka tapahtuisi ihme ja sataisi! Ja niin, näin tapahtui, mutta ne olivatkin isoja rakeita! Disco meininki siis vain jatkui, koska valojen lisäksi tuli hirmuinen meteli, ja kaiken metelin yli kuului ne rakeet jotka singahtivat koirien peltiseen vesi kuppiin! Musat ja metelit ja valot! Enää puutui tungos! =)
Mukavaa oli, että rakeet muuttuivat kuitenkin vedeksi jossain vaiheessa, ja luonto hoiti pienen suihkun jo kuivettuneelle nurmelle. Discosta puuttuva tungos muuttui todeksi kun nukkumatti veti takaisin unten maille! =)