Urat keittiön lattiassa....

Ihmettelen suuresti, ettei ihmiset ole kuolleet sukupuuttoon... Olen ajatellut äitiyden raskaaksi, mutta en ole millään asteella varautunut tähän. Itse on ihmeissään, ja häkeltynyt, joskus jopa peloissaan uudesta tilanteesta. Pieni kaveri ei juuri helpota oloa kirkumalla niin sydäntäsärkevästi, että itselläkin tulee itku. Lattiaan on tosiaan tainnut painautua jo urat kun kiikuttelin pienokaista aamutakissa laahaavin askelin. Huolestuneena mietin, mikä pikku toukkaa vaivaa? Vahdin vaihto, iskä heräsi ja otti laahustusvuoron. Istuin sohvalle ja pohdin, oliko tämä nyt kuitenkaan ihan se fiksuin ratkaisu? Hommata lapsi, joka valvottaa ja itkettää aamusta iltaan ja illasta aamuun? Oliko onnellisuus sittenkin vain luonnon oma keino saada ihmiset hyväksymään tuo pikku nyytti joka pian saisi sinut hulluuden partaalle? Isyysvapaa on paras asia jota tiesin tuona aikana. Isä otti asian tosissaan, ja huolehti vauvan ja minun hyvin voinnista, ja tsemppaamisesta. Hyvin se menee, kun vaan jaksaa...

Tällä hetkellä muistan tuosta laahustamisesta sen, että yön pimeinä tunteina lauloin hiipiessäni laulua lapselle... tuutulaulua...
Heh, lapsi on edelleen hengissä kyllä ;)

Mutta kuinka voi olla niin hukassa? Olisikos sittenkin pitänyt jäädä sairaalaan?
Aamun taas valjetessa, oli olo taas ihan toinen. Päivä sujui hyvin, kunnes oli taas aika mennä nukkumaan... Näistä silmämakuupusseista on patikoijat kateellisia!
Vauva sai nukkua kaiken sen ajan, jolloin se vain nukkui. Ja yöllä vietettiin sitten ne pitkät hereillä olemiset! Tunti silloin tällöin sitterissä, sylissä nukkumista, hetki omassa sängyssä... Jokseenkin siis HYVIn risaista, vaikka vauvat nukkuvat yli 16h vuorokaudessa!
No, tulihan sitä tuon iskän kanssa myös monet yöt naurettua niin että kyyneleet valui, ja mammalta taisi pissitkin roiskahtaa housuun!
Esimerkkinä se, että pikkuinen vauva huusi ja huusi, kunnes huuto loppui kuin seinään, ilme hämmentyi, ja housuun rojahti sellainen satsi kaapelia että! :D Mahanpuruja siis? Iskä lähti pesuhommiin, joka on tietysti vaativa homma. Lapsonen pyöri käsissä, kun isäntä yritti löytää sopivaa asentoa pepun pesuun. Ja siinä hässäkässä vauvan sinappi pylly olikin isännän mahaa vasten. Siitäkös nauru syntyi! ;D Olemme siis myös yön pimeinä tunteina nauraneet pienen ja viattoman vauvan kustannuksella! Tajusimmehan itsekkin, miten pihalla me olemme!

Suuri kiitos sikolleni, joka kyllästymiseen asti jankutti minulle, "lue tämä kirja, ota käyttöön tarkat kellon ajat ja rutiinit lapsen kanssa, tee se, nyt, LUE!!"
Minähän sitten luin kirjan, Nyt nukutaan!
Se taisi olla paras päätös ikinä. Piakkoin aloitimme oppien mukaisen säännöllisen unirytmin, jonka teimme meille sopivaksi. Herätys klo 8.00, valveilla 2h. Syödään leikitään ja lauletaan. Hiippaillaan ja huolletaan :) Ensimmäiset päiväunet klo 10.00-12.30. Hereillä 2h, samoin puuhin kuin edellisellä kerralla. Toiset päikkärit 14.30-17.00, ja taas hereillä 2h. Illan pikku torkut klo 19.00-20.00. Ja iltatoimet ennen yöunia klo 22.00-08.00. Ja eipä aikaakaan kun saimme kaiken järjestymään niin että tämä toimii! :)
Ei silmäpusseja, laahustamista tai niitä yöllisiä skeida sketsejä! :) Lapsonen kyllä herää muutaman kerran yössä syömään, mutta koska luovutin ja otin kaverin viereeni nukkumaan, ei tämä tuota suuri ponnisteluja! :)

Nyt voin rehellisesti sanoa, että nautin täysin tästä pikku kaverin kanssa olemisesta! Aamuisin köllöttelemme kellon soitua sängyllä ja juttelemme. Mietitään mitä tänään tehdään! Lapsonen on 90% ajasta jolloin on hereillä hyvällä tuulella, ja mikä onkaan ihanin tapa herätä kuin pikkuinen jokellus ja naurun kiljaisut vierestä! Toimiihan tuo kaveri ihan kuin kello, kun sille opetetaan tämä rytmi, niin kaveri oppii sen pian itse, ja herää kuin nakutettu muutamia minuutteja ennen kellon soittoa!
Kuinkahan joku jaksaa tuollaista laahustamista kuukaudesta toiseen? Ei kannata! Näin on paljon mukavampaa! Kiitos ihanalle iskälle, joka jaksoi tsempata meitä tuon laahustuskauden ohi! :)

Ihanaa olla äiti ihanalle vauvalle! :D

*