Vanhana (nimenomaan vanhana) heppa likkana, mieleeni tulee usein, kuinka hauskaa olisi, jos olisi edelleen oma hevonen. Pikkulikkana tuli ratsastettua aktiivisesti, hoidettua hevosia, olipa pari omaakin... Sitten, siskoni muutti Englantiin, ja hevoset saivat väistyä tieltä.
Tarinahan alkoi siitä, kun siskoni olisi halunnut koiraa. Sitä ei suunnattomasta ruikutuksesta huolimatta otettu. Isäni sanoi, "ostan vaikka hevosen ennemmin, kuin koiran". Siskoni olikin ovelana kettuna muistanut tämän, kun hevosharrastuksemme kävi "vakavaksi". Isäni oli lunastettava lupauksensa, koska koiraa ei tullut. Tuli hevonen. Trakki poika. Tulta ja tappuraa. Muistan edelleen, kuinka hauskaa se oli, kun Trakin isän nimi oli Tissot ja äidin nimi Kassel... Tissit ja kassit, tätä jaksettiin nauraa. Ja hymyilipäs sille moni muukin, käytävää kulkenut. =)
Sukutaulun alle merkittiin, om. M&M Forssell. Periaatteesta, vaikka minun käyttö olikin vain nimellistä. Koitin monet kerrat mennä ratsastamaan "omaa" hevosta, ja siskoni aina vain sanoi, "joo, joo, mä ekaks". Ja niin kävi, että mitäs minulle jäi...? Loppu kävelyt. Olin tästäkin ikionnellinen, olinhan joka tapauksessa päässyt oman hevosen selkään. Vauhdista viis. Se, ken tuntee siskoni, tietää, miksi näin kävi. Minä, sosiaalinen väistyjä, ja siskoni, "mä haluun" tyyppi... Samanlainen, kuin isäni. Jästipäitä saakeli. Noh, vanhempani huomasivat siskoni dominassin hevostelussa, ja lupautuivat minun ruikutukseen : Haluan koiran, koska systerillä on hevonen! Melko reilua, eikö? Koiran ylläpito kulut ovat kuitenkin hyvin, hyvin pieni murto- osa hevosen kuluista. Sain koiran, ja ihanan koiran sainkin, maailman parhaan!
Sitten koitti aika. Trakissa ei ollut kapasiteettiä siihen kilpailutasoon, jota siskoni halusi. Trakki oli jo vanha mies, ja siskoni mielestä oikea vaihtoehto oli: teuraaksi. Tämä asia on ainut asia, jota meillä on käsitelty ns. "perhekokouksessa". Mitä tehdään? Siskoni halusi makkaraa, isälläni oli kaikki vaihtoehdot ok, ja minä ja äitini kiljua paruimme, ettei perheenjäsentä saa laittaa teuraaksi! 2 vastaan 1, me voitimme, ja Trakki myytiin harrastus hepaksi Paraisille. Tiedä sitten, mitä hänelle on sen jälkeen käynyt? Tilalle tuli Cassu. Hemmetin iso hevonen, ja kiltti kuin mikä! Cassusta tuli tarkkaan vaalittu kilpahevonen siskolleni, ja minun ratsastuksesta ei edelleenkään ollut hajuakaan... =(
Noh, en vaan jaksanut enään vaatia, ja sain tyytyä muutamiin ratsastus tunteihin. Oma hevonen oli kuitenkin. Ja olihan minulla koira! =) Mikä parasta.
Koiraharrastus onkin vienyt mukanaan, mutta kuinka edelleen monesti kaipaan hevosia ja ratsastamista. Säännölliseen tuntiratsastukseen minusta ei ole. Kaikki liika aikatauluttaminen saa vain harmittamaan. Olen kuitenkin aina pyöritellyt mielessä ajatusta, jos joskus saisi sellaisen talon, missä olisi navetta. Olisi oikein hauska ostaa oma "pullaponi". Sillä voisi ratsastaa muutaman kerran viikossa, ja syöttää sille laatikko tolkulla porkkanaa =) Haaveena on edelleen, vanha hoitohevoseni, Maisa, joka asustaa eläkehevosena Tortolan talleilla, Artjärvellä. Jos tässä lähellä olisi jokin edukkaampi tallipaikka, niin voisin vaikka kysäistä Maisaa tänne päin, mutta ei oikein nyt sovi kukkarolle tuollainen usean sadan euron kuukausi sijoitus... Lisäksi tietysti, että hevonen itsessäänkin jo maksaa..
Hevonen vaatii paljon aikaa, rahaa ja vastuuta! Joten, ehkäpä jatkan vain haaveilua, siitä omasta navetasta/ tallista ensiksi =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti