maanantai 13. lokakuuta 2008

Kuka pelkää mustaa miestä?

Monesti, aamu- ulkoilulla, kohtaamme tytön, joka pelkää hulluna koiria. Eniten kait pikku etsivää, jolla nyt on säkää kertynyt 74cm, ja kiloja lisäksi. Nuoren koiran hyppely ja heiluminen, ei auta asiaa. Positiivista on, että tämän tytön mukana on useasti meidän naapurin tyttö, joka kaikkea muuta, kuin pelkää koiriamme. Onhan heillä omiakin. Noh, tänä aamuna sitten, Vares moikkaili naapurin tytön, ja tämä pelokas tytteli pysytteli taka alalla. Se sai aikaan Vareksessa ylivoimaisen kiinnostuksen. "mitä sillä on, kun se noin karttelee?" Koitin kertoa ujollelikalle, ettei koira halua pahaa, se haluaa vain tutustua ja ehkäpä pusutella. Pelko on kyllä kovin voimakasta, oli se mitä tahansa,ja varmana, kaikki pelkää jotakin.

Noh, jatkoimme kävelyä, ja päästin herra etsivän hieman juoksemaan, niin mitä, se otti jäljen, ja lähti tuulispäänä noiden likkojen perään! Sillä toisella tytöllä kun oli jotakin, jota piti lähteä tutkimaan. Onneksi, mukana oli naapurin likka, joka auttoi pelkäävää likkaa. Ja kun pääsin itse näkö etäisyydelle, niin huomasin, että etsivä ja pelokas tytteli juoksee naapurin tytön ympärillä... Voi ei... Muutaman karjaisun jälkeen, herra etsivä suostui tulemaan luokseni. Mutta harmittaa kuitenkin, sillä Vaakku oikeasti luuli, että kyseessä on jokin leikki tms. kun toinen juoksee karkuun. Tiedä sitten, koska tuo likka uskaltaa koskea koiraan seuraavan kerran. Omat koirani ovat kuitenkin hyvin kilttejä. Ei ole koskaan purrut, tai käyttäytynyt aiheettomasti agressiivisesti muita ihmisiä kohtaan. Päin vastoin, Vaakku rakastaa kaikki pikku likkoja! Ja MR. D kelpuuttaa jokaisen rapsuttajan. Hippetit ovat hieman vetäytyneitä, mutta tervehtivät kyllä.

Olisiko siis syytä käydä pyytämässä anteeksi, ja tarjota pelkäävälle tytölle mm. vanhaa ja rauhallista koiraa, jotta koira- pelko, ei valloittaisi enempää? Vanha koiramme, Bico, on nimittäin joskus toiminut terapiakoirana, niitä pelkäävälle. Kyseessä oli kuuro tyttö, ja säännöllisillä tapaamisillaan, tämä kuuro tyttö, joka oli lapsesta asti ollut kuuro, pystyi jopa kutsumaan koiraa. Ottaen huomioon, että tyttö kyllä pystyi ääntelemään, mutta ei tietysti koskaan ollut puhunut "järkeviä". Hänen suunnaton innostus koiraan sai siis aikaan lopuksi todella positiivista hyvää.

Jotkut rakastaa, toiset inhoaa ja jotkut pelkää, noita ihmisen parhaita ystäviä!

Ei kommentteja: