Harkitse kahdesti!

Koiran hankinta on monen perheen suuri projekti. Lapset kinuavat jotain, isällä on ehdotus toisesta ja äiti lisää oman mielipiteen soppaan. Olen kuullut monia, monia tarinoita näistä kasvattajana. Suurimmaksi osaksi, perheet ovat yhteismielein hommassa mukana, ja se suuri lausahdus "koira tulee lapsille, mutta vastuu on vanhemmilla". Tämä lämmittää aina mieltä. Oman, ensimmäisen koiran hankinta on juttu, monen joukossa. Siskoni aloitti koirasta puhumisen, ja minä jatkoin myöhemmin. Äitini oli kovasti vastaan. Ja heikkona hetkenä, vanhemmat myöntyivät koiran hankintaan. Äitini ei kuitenkaan pitänyt ajatuksesta. Koira ei saanut mennä vanhempieni makuuhuoneeseen. Taloon väsättiin portteja jne. Äitini taisi kyllä ruokkia koiraa ja joitakin kertoja ulkoiluttaa, mutta teki kaiken melko pitkin hampain. Miksi koira sitten hommattiin? Lapset halusivat. Eron uhalla, isäni koitti hoitaa meidän kanssa koiraa. Äitini oli monesti korvia myöten täynnä koirastelua, ja olikin hermoromahduksen partaalla. Tämä kaikki aiheutui helppohoitoisesta pikkuruisesta koirasta. Mitä se olisi ollut, jos kotona olisi ollut jokin iso koira, tai hyvin aktiivinen, kuten vaikka dalmatiankoira? Mitä olisi silloin tapahtunut?

Ne jotka ovat hommaamassa perheenjäsentä, olisi ehdottoman tärkeää harkita sitä kahdesti. Koiraa ei voi ostaa vain lapsille. Ja asiaa on syytä harkita kolmesti, jos joku perheestä ei koiraa halua. Monesti se taitaa olla isä, joka kanittaa. =/ Jos joku perheestä ei koiraa halua, on asia erikseen selvittää, miksi? Koira tuo vaivaa mukanaan (tai siis vaivaa sille, joka EI halunnut sitä). Koira vie aikaa, se sotkee, tuhoaa, karvastaa ja on aina suuri kysymysmerkki matkoille lähdettäessä. Mikäli kaikki perheessä ovat valmiita hoitamaan koiraa, ollaan jo hyvällä mallilla.

Rodun valinta on enemmän kuin tärkeää. Jos haluat egoa, ei kannata koittaa etsiä sitä vaikeasti koulutettavista roduista. Monet perhekoirat ovat ystävällisiä ja leppoisia, mutta suuria. Mikäli etsit rähisevää egoa, kannattaa ottaa lelukoira, sillä tämä on erittäin väärä peruste ottaa koira!
Mikäli etsii kaveria metsälle, ei kannata ottaa perhoskoiraa jne. Eli koiran käyttötarkoituksen mukaan, etsitään rotu. Koiraa, joka on kivan värinen, ei edellytä, että se olisi juuri sinulle sopiva. Kaikki pikku koirat eivät ole fifejä, vaan jotkut voivat olla teräviä käyttökoiria, ja aiheuttavat tuhoa, mikäli ei pääse toteuttamaan itseään. Ja väärästä luulosta huolimatta esim. labbis ja kultainen noutaja EI ole pelkkiä perhekoiria. Ne ovat tehokkaita metsästyskoiria, ja niiden pitäisi ehdottomasti päästä toteuttamaan itseään. Ja se ken toisin väittää "no ei meidän kultsu ainakaan halua metsälle" voi olla varma, että koira olisi sinne halunnut, mutta itse omistaja ei, ja siksi koiraa ei sinne viety... Miltä itsestä tuntuu, jos haluaa hurjasti esim. ratsastamaan tai golffaamaan. No, et mene, kun sun täytyy olla vain kotona ja loikoilla. No harmittaa, koska haluaisit mennä! Mutta sinä teet itse päätökset ja teet ne myös koirasi puolesta.
Saksanpaimenkoira on myös sarjassa "mikä koira otetaan? No sakemanni!" Kaikilla on sakemanni, mutta vain pikkiriikkinen osa niistä oikeasti harrastaa rodulle sopivia lajeja. Hatun nosto niille, jotka rakastavat tätä rotua, ja tekevät töitä koirien kanssa. Vastuuttomia kasvattajia kun löytyy, ja myyvät kenelle vain.

Mielenkiintoinen tapaus oli, kun vierailimme joskus aikaa sitten rotikka kasvattajan luona. Tarkoitus oli silloin hommata rotikka, koska isäntä sellaista halusi. Annoin heti alkuun ohjeet, että minä voin sitä viedä kyllä, mutta kouluttaa saa ukko itse. Ensimmäinen asia: tutustutaan "tuttuun" rotuun ja käydään kasvattajalla. Menimmekin, ja kerrostalosta löytyi parin rotikan ja naisen perhe. Jutustelimme hetken. Täti "kasvattaja" ryhtyi selvittämään suu vaahdossa, kuinka menestyneitä koiria hänellä on. kahdesti on voitettu rodun erikoisnäyttelykin! Tiedustelin, että onko yksikään rouvan koirista muotovalio, eli olikos rouva käynyt käyttökokeissa? "Minun koirat tottelevat ilman kokeissa käyntiäkin". No joo, niinhän ne varmaan tekevät, mutta, näyttöä muista kuin näyttelystä ei ole, eikä ilmeisesti tulekkaan! Joten, en ole etsimässä näyttelykoiraa, vaan kaveria, ja rodun omaisiin kokeisiin ja kilpailuihin soveltuvaa käyttökoiraa! Hetken jutustelun jälkeen, ovikello soi. Nainen antoi meille rotuun liittyvän kirjan, ja lähti avaamaan ovea. Tämän jälkeen me istuimme ja pällistelimme kirjaa, kun naikkonen itse jututteli ja kahvitteli tulleen vieraan kanssa. Eli, itseopiskelua. Sanoin ukolle, että täältä ei mitään osteta, jos sama peli jatkuu. Nousin ylös ja sanoin että lähdemme. Voimme lainata kirjastosta kirjoja. Emme koskaan hommanneet rotikkaa, kiitos tällekkin tätsylle siitä. Ukkoni tajusi, ettei tuollaista koiraa sovi ottaa, mikäli ei oikeasti halua olla treeni kentällä 8pv /vk!

Mutta kuinka harkitsemattomia kasvattajat ovat. Jos kasvatat rotua joka on metsästysrotu, ei saa missään tapauksessa selvittää "joo, ei meidän koirat metsästä, sopii kivaksi kotikoiraksi". Kukaan kasvattaja ei voi kitkeä pitkän linjan jalostuksen tulosta, käyttöominaisuutta, muutamassa sukupolvessa pois!
Ja jos mietit itsellesi suurta sydämen valloittajaa, laumanvartijaa, niin käyppä vaikka aluksi tiiraamassa MYRSKY- elokuva. Se selvittää, mihin rotu on tarkoitettu! Ja käykää vierailemassa, ns. vaativaa rotua hankittaessa, useamman kasvattajan ja rodun harrastajan luona. Käykää seuraamassa näyttelyissä, kokeissa ja kilpailuissa rotua. Näin ei tule huti lyöntejä, ja koira voi viettää elämänsä perheessä asuen, ilman suurempia ongelmia. Ja osta koira vain luotettavan kasvattajan luota. Kaikenlaisia helppoheikkeijä on liikenteessä paljon!