sunnuntai 25. toukokuuta 2008

Sympatiat uusille äideille!

On se, en voisi edes kuvitella, kuinka rankkaa olisi olla tuore äiti, vieressä koko ajan huutava lapsonen. Joten kaikki sympatia niille monille uusille äideille, jotka tuon asian kanssa painivat ja siitä selviytyvät. Itse en varmaan selviytyisi.

Hassuahan on se, että jos koira on "liika" hankala, sen voi aina antaa pois, mutta entäs lapsi? Sitä ei voi antaa pois, sitä ei voi lopettaa tms, jota voi koiran kanssa tehdä. Tai ei se koirankaan kanssa ole mielestäni hyväksyttävää, mutta joillekkin se on ns. ainut vaihtoehto...
Itse olen sitä mieltä että 99% koirien käytös ongelmat johtuvat siitä, mitä narun päässä tapahtuu.
Onhan selvää, että auto- onnettomuudet johtuvat siitä mitä ratin ja penkin välissä tapahtuu. Vai kannattaisiko harkita auton kiinnittämistä tolppaan, kun liukas keli alkaa suistamaan autoja ojaan...?

Tämä pohdinta siis johtunee siitä, että meillä oli viikonloppuna "pienesti" läheisriippuvainen koira nuorukainen "opissa".
Jo muut koirat opettivat sille elämän arvoja, ja koiranuorukainen sopeutuikin muutamassa päivässä oloonsa. Yöt oli kurjia. Koiruus olisi halunnut tehdä kaikkea muuta kuin mitä piti. Se itki ja kiukutteli, potki ja repi... Tässä tullaan siihen, kuinka nostan hattua niille uusille äideille...
Valvoin yhden yön ja kuuntelin koiran huutoa. En reagoinut siihen, koska se olisi ollut koiralle palkka. Korkeintaan kävin muutaman kerran avaamassa äänijänteitä, niin että koiran korvat lepatti hetken huudostani. Mutta jo vain, kun käänsin selkäni, huuto alkoi taas. EPÄREILUA! Toinen yö meni samoissa merkeissä, mutta olin vain niin väsynyt, että vedin oven kiinni, ja nukahdin koiran huutoon. Aaamulla heräsin kun puhelin soi, olin nukkunut koko yön! ( yö 02.00- 7.30). Koirakin oli hiljaa! Sekin oli kait nukahtanut omaan huutoonsa...?

Olin jo ihan hermoraunio yhden yön jälkeen ja ajattelin, kuinka jotenkin yllättäen aloin tajuta niitä äitejä jotka ravistelivat muksujaan, koska elävät samankaltaisessa tilanteessa joka päivä. Taas sitä miettii, haluaako omia lapsia kuitenkaan??
Ehkäpä nuo naapurin pari vesseliä riittää, kun käyvät yö kylässä...? Ja koirat... Ehkä? Ehkä ei, mutta jos ikinä omaa jälkikasvua siunaantuu, niin ensiksi ostan korvatulpat ja ison talon... Tai tilavan auton, johon voi paeta aamusta iltaan huutavaa mukulaa.
Kuten kaikki varmasti tietää, on kurjaa jos ei saa nukuttua. Jos vielä syy on esim. huutava koira, tai lapsi, mölyävät naapurit tai vaikka unettomuus. Väsyneenä tulee tehtyä huonoja ratkaisuja, on kiukkunen ja saa muutkin huonolle tuulelle. Onhan tämäkin todettu tieteellisillä tutkimuksilla.

On kait reilua, että itse viihtyy omassa minässään? Ei ole reilua vain ajatella vain muiden hyvinvointia, ja itse voi huonosti. On hyvinkin tärkeää saada kunnolla nukuttua, eikä kenelläkään ole oikeutta sitä häiritä!

Mukavaa viikon alkua kuitenkin! =)

Ei kommentteja: