Tässä talohuminassa tuli mieleeni yksi vanha juttu. Olen siis tässä mielessäni remontoinut tuota taloa jo, vaikka aika epätodennäköistähän sen saaminen on...
Mutta siis, muinoin joskus, sinisen uskollisena ystävänä, huomasin, että WAU, myyntiin on tullut vessanpytyn kansia, erillaisa ja värisiä. Noh, silloinen vessani oli sinistäkin sinisempi, joten mitäs muuta, kuin sininen kansi joukkoon. Katselin ja tuumailin ja vertailin. Vihdoin silloin löysin Marimekon suunnitteleman wc.n kannen, sinisen. =)
Aarteista suurin, joka maksoi oikeasti pieniä kuukiviä! Eli kallis oli, mutta pakko oli saada.
Se vaihtoi meidän mukana myös asuntoa ja toimi hienosti. Tälläinen oli se rakkaista rakkain juttu, paskapöntön kansi (?)!!
Noh,mitäpäs sitten tapahtui kannelle. Remontti!
Meidän wessa remppa tehtiin niin, että itse olimme matkoilla siemailemassa hieman margaritoja, ja sillävälin vessamme valmistui. Mutta, karmea kotiin paluu, wessanpöntön kansi oli tiessään??!!??!!
Kysyin remontissa mukana olleelta isältäni, missä kansi oli? Joka mielissään kertoi " me heitettiin se roskiin, sehän oli ihan kauhea!" MITÄ? Mun aarre!! Eihän niitä enään myydä edes missään, ja olinhan upottanut siihen sievoisen summan rahaakin! Apua! =( super =(
Tämä onkin yksi niistä asioista, joita tulee heti mieleeni, kun tulee puhe vessan remontista... Voi aarg... Tikarilla pistelin mielessäni faijaani, joka oli sen tuhonnut, ja vielä mielissään! Voi paska! Kirjaimellisesti!
Noh, kaikesta huolimattahan olen tästä päässyt yli (vahvalla lääkityksellä) ja nyt vessassa komeilee uusi paskapönttö, valkoisine kansineen... =/ Vaikka uusi on aina uusi, ei se korvaa tässä tapauksessa vanhaa...
Naapurin Minoskin varmaan muistaa tämän komean pöntön kannen? Oli se niiiin hieno!
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti