Pannukakuksi meni!

Otin testiin Hopottajien kamppanjan Myllyn Parhaat- pannukakkujauhoja.

Sitä se sitten on, pannukakkua!
Sitä tehtiin ja sitä saatiin.
Valmistus oli helppo, kaatelin jauhon joukkoon maitoa ja vatkuloinnin jälkeen annettiin seisoa heti.
Joskus lettuja samanmoisesta pussista tehneenä, oli siinä kätevää se että mukaan sekoitettiin vettä, ei maitoa. Lisää huomattavasti retkiolosuhteiden käyttöä :)
Uuniin tuuppaamisen jälkeen vain odoteltiin.
Lopputulos oli tasainen, ehkä liiankin tasainen ja täydellinen, onhan se ollut kiva junnuna arvuutella tuleeko pannukakku uunista ulos asti pullistellessaan uunin lämmössä :D
Tasaisella alustalla pysyi toki hyvin päälliset joita kokeiltiin sokerista kermavaahtoon ja hilloon.
Ja maistuihan se!
Hieman "liisterinen" olemus mutta kyllä siitä selvästi pannukakun erotti!

No miksi ostaisin tätä itse?
Helppoa ja nopeaa. Epäonnistumisen riski, olematon!

Miksi en ostaisi tätä?

Osaan tehdä itsekkin (osaankohan?), ainakin ilman E koodeja joita pussista löytyy.

Käy tsekkaa,

www.hopottajat.fi/pannukakkujauho

Valio ainesta!

Ruuan alkuperällä on väliä. Olen vahvasti sitä mieltä!

Vierailin ravintolassa asiakkaan roolissa. Luen listaa, kysyn tarjoilijalta "onko kana kotimaista?"
Tarjoilija ei tiedä ja hiippailee keittiöön viisastuttamaan itseään. "ei, ei ole kotimaista". Hmm... en valitse kanaa siis... "onko kinkku pizzassa kotimaista?" Tarjoilija ei tiedä, epäilee kyllä olevan mutta matkaa taas keittiöön.. "kyllä se on". Hyvä, valinta on selkeä.
En halua thaimaalaista kanaa jota Subway (ainakin joskus käytti) enkä saksalaista kanaa (joita naapuri nakkikiska käyttää), en osta myöskään Wotkinilta brasilialaista kanaa, vaan haluan kotimaista kanaa! Piste.
Tietoinen riski tulee joskus jos yllätän itseni mäkkäristä. Lokin siivestä ei myöskään saa varmana yhtään mitään kotimaista mutta sen riskin otan sillä ilmoittavat asian selkeästi.

Mutta miksi ihmeessä kotimaisia tuotteita ei käytetä?
Olisiko se kamalaa ottaa salaatti annoksesta euro enemmän ja käyttää kotimaisia tuotteita?
Edes kasviksia?
Hinta on valitettavan monella se juttu. Itselläni se juttu on laatu, joka on tässä tapauksessa kotimaisuus. On selvää että suomalaisia katkarapuja tai tonnikalaa ei ole tarjolla mutta kun kotimaassa tuotetaan paljon kaikkea niin miksi mennä merta edemmäs kalaan?

Koen joka kerta itseni petetyksi kun tulee uusi tuote, viimeiseksi joku "kotitilan rae juusto"- ja Virolaista! Wotkins myy tehtaanmyymälässä jauhelihaa, alkuperämaa Viro.
Subwayn myyjä ei löytänyt yhtään mitään kotimaista raaka-aineistaan.

Valioltakin löysin tuotteen josta sitten myöhemmin huomasin puuttuvan avainlipun ja tokihan siinä sitten oli myös joku ulkolainen ainseosa jonka vuoksi ei löytynytkään. Jotkut tuotteet vaan on sellaisia että niihin uskoo 100%  mutta kokemuksesta, tarkistan vielä varuiksi.

Kasvisruoka on sellainen jota olen alkanut lisäämään reilusti ruokavalioomme. Olen löytänyt uusia hyviä makuja ja lisääkin tarvitsisi. Suomi-kokki vaan ei oikein meinaa taipua osaamisellaan esim. intialaisiin tai thai kasvis ruokiin. Nehän olis ihan parhaita!
Tässä kategoriassa uskon että tuoteselosteista löytyy paljon ulkolaisia aineita. Kun ihan vaikka pakaste herneitä ei saa kotimaisia kuin isoista marketeista.

Suosi Suomalaista, käytä kotimaista!

Kun oma napa on niin tärkeä!?

Olen asiakaspalvelija, melko taitavana pidän itseäni. En hermostu en kiihdy en vittuunnu en huuda en moiti.
Teen työni 110% panostuksella. Minulla ei ole väliä onko asiakas ostamassa 0,50€ vai 100,00€. Omat asiakkaani ovatkin tyytyväisiä ja ratkomme ongelmat aina mikäli niitä tulee. En halua että kukaan saa huonon mielen tai skeidaa pussissa. Otan myös itse vastuuta tuotteistani, korvaan rikkinäiset tuotteet vaikka esim. valmistaja ei olisi valmis tulemaan mukaan korvaukseen.
NOH, juju onkin siinä että aloin pitämään liikkeessäni paketteja välittävää pistettä. En siis ole tämän yrityksen palkkalistoilla, minä en pakkaa niitä paketteja, en kuljeta, en siis liity siihen millään muulla tavalla kuin että välitän asiakkaille minulle toimitetut paketit. Eväinä minulla on paketti toimittajan ohjeet käytännöistä ja tavoista toimia ja ohjelma josta näen pakettien liikkeet. Palvelen tässäkin asiakkaat kuin "ominani" ja tarjoan pienelle kylälle tämän palvelun. Lähtökohtana siis ihan jees, eikö?
Asiakkaille ei ole. Olen saanut tämän parin kk aikana kun paketteja on tässä kulkenut kuulla sellaista oksennuksen ja pahanolon ryöppyä ihmisiltä että täytyypä oikein ihmetellä että mikä vi**u noita ihmisiä oikein riivaa?
Jos asiakas saa paketissa, jota minä en ole lähettänyt tai pakannut tai valmistanut tms., väärän tuotteen jonka on tilannut, niin miksi ihmeessä siitä pitää minulle kiukutella? Jos paketin lähettäjä ei ole antanut oikeaa osoitetta paketin saajalle ja monen mutkan kautta sitten selviää että paketti on täällä noudettavissa niin miksi kuitenkin pitää lisätä keskustelun päätteeksi "mä en enään ikinä lähetä teille mitään pakettia välitettäväksi".
Jos asiakas on saanut useamman viestin että paketti on täällä mutta hakee sen kuitenkin vasta kun paketti on jo lähetetty takaisin, miksi siitä pitää minulle huutaa ja valittaa, kuin pystyisin muuttumaan siksi paketiksi?
Jos asiakas on saanut ilmoituksen paketista ja siinä kerrotaan että kohta se paketin säilyttäminen on maksullista niin miksi se kuitenkin tulee yllätyksenä kun säilytysmaksua peritään?
Jos itsellä on vellit housussa ja pelottaa itsensä kanssa eläminen niin miksi pitää soimata yrityksemme hälytysjärjestelmää?
Asiakas tilaa paketin joka toimitetaan oman kylän sijaan Ouluun, saan huudot, sillä minunhan syy se on että paketti on helsingissä laitettu oikeaan kohtaan mutta joku on sen napannut oulun rekkaan...

Olen yrittäjä. Tiedän tuskan kun asiat eivät mene putkeen. Odotat jotain tärkeää lähetystä ja huomaat että paketti onkin lähtenyt todella oman kotipaikan sijaan kohti Oulua?! Tiedän, se EI ole ok mutta en kyllä todella pysty sen asian suhteen tekemään mitään! En vain voi!
Olen ihminen enkä omaa supertaitoja. Yritän ja teen asiat parhaalla mahdollisella tavalla. Huutaminen minulle tai minun/yritykseni solvaaminen ei auta asiaa. Siitä tulee vain paha mieli, kummallekkin.
Kun oma napa on niin tärkeä ja oma tuska suurin maailmassa, on ihan ok tehdä muidenkin olo huonoksi?

Luuleeko tosiaan joku oikeasti että asenne ei ratkaise? 

Viimeisin puhelu oli toiselta yrittäjältä
"Haloo, olen lähettänyt paketin, voi olla että tein itsekkin virheen, mutta teillä on siellä se paketti ja siihen tulee maksua maanantaina ja asiakas on saanut ensimmäisen ilmoituksen paketista vasta tänään eikä kerkiä pakettia hakemaan"
Tähän asti oli ihan ok ja sanoin ettei minulla ole ongelmaa säilyttää pakettia maksutta maanantaihin ja kerroin että hän on kyllä saanut maanantaina jo ilmoituksen paketista.
"no näin ei ole, pistä saatana (heh, eli minä) se paketti takaisin jos et viitti yhtään joustaa!!!"

Todella, saatanapa hyvinkin, thats me! I am the ONE! En tajunnut ongelmaa sillä olin juuri kertonut että paketti voi olla täällä maanantaihin maksutta?!
Sanoin herralle että paketin palauttamisesta tulee paljon suurempi kulu kuin siitä että paketti on täällä maanantaihin, edelleen ilmaiseksi. Ja selvennykseksi hänelle, MINÄ en ole tämä paketin välitys firma, olet soittanut numeroon josta vastasin oman liikkeeni nimellä joten olisi kiva jos tajuaisit että minä vain välitän näitä paketteja, en lähettele ilmoituksia näistä tai saatika käy niitä ihmisiltä varastamassa jotteivat he saisi ilmoituksia ja minun solvaaminen ei auta tämän paketin kanssa mitenkään, päinvastoin!
"minä en lähetä sinne kylälle enään yhtään pakettia kun et pysty tälläisessä asiassa joustamaan, lähetä se paketti nyt takaisin vaan minä käyn sitten itse saatana (hänkin siis?) viemässä sen sinne asiakkaalle"
Matkaa häneltä asiakkaalle n. 100km/suunta ja edelleen paketin palauttamisesta tulevat kulut...
"ei tarvii teidän kanssa enään asioida koskaan kun tää on tälläistä!!"
Tässä vaiheessa korotin ääntäni ja sanoin selvästi artikuloiden
"MINULLA EI OLE ONGELMAA PITÄÄ PAKETTIA TÄÄLLÄ MAANANTAIHIN ASTI VELOITUKSETTA!!!"
Linjalla oli hetki hiljaista...
"okei, no jos se sitten sopii, voithan sä laittaa mulle siitä sitten laskun jos se maksaa jotain? ettei sen asiakkaan tarvitsisi nyt siitä maksaa mitään kun ei nyt sitä ekaa ilmoitusta ole saanut"
Olisikos se kannattanut soittaa ja ihan sellaisella selvityskannalla olla, asia olisi tullut jouhevaksi ja kaikille olisi jäänyt parempi mieli.
Toivottavasti sillä pääkaupunkilaisella ukolla on nyt voittaja fiilis! Sai pikku k*****in kanssa siellä nyt päästä oikein huutamaan jollekkin maalais muijalle!
Että aurinkoista viikonloppua sillekkin ********.

Kun seuraavan kerran se oma asia ja tuska on niin suuri että aijot pahoittaa jonkun mielen "joka on vain töissä siellä" niin mieti kahdesti! Kaikki ei ole yhtä tiukkoja maalaismuijia kuin minä, vaan voi paineistua siitä ihan oikeasti ja kirjaimellisesti menettää yöunensa!

Aurinkoa ja hyvää mieltä viikonloppuun!

Mitäs laitetaan? - no yksi etelän matka, teşekkür ederim

Se on sellainen laji että kun täällä officessa istuu näkemättä juurikaan pihalle päivisin alkaa huomata kuinka usein sitä vierailee matkatoimistojen sivuilla...
Tuttuja ovat monet sivustot joita kelaamalla kait luulee löytävänsä jotain ihmeellistä juuri tällä kertaa. Noh, aina paluu samaan systeemiin, no money, no traveling! Tämähän nyt tietysti tuntuisi olevan vain pieni este sillä rahahan on niin vanha keksintö että sitä on kaikilla! Ainakin yhden etelän matkan verran?
Juuri tänään huomasin että etsin halvinta mahdollista matkaa, ja katse kohdistui maahan josta otsikko antaa osviittaa. Oli sitä ja tätä ja kaikkea hienoa ja vaikka ja mitä! Hintakaan ei ollut paha, ehkä sellainen jonka juuri kärsisi maksaa 4 hengen matkasta. Ongelmaksi tulikin nyt se että kun lasten kanssa liikkuu ja kun on vanhaksi pieruksi tullut niin on paljon vaatimuksia! Ja nyt se aika oleennainen, lentoyhtiö oli joku sellainen josta en koskaan ollut edes kuullut (?!) ja lento lähtisi klo 6.00 aamulla. No jah, otankos sitten väsyneet lapset yöllä sängyistään ja roudaan kentälle murisevina? EN. Lähdenkö jollain jännäAirilla? NO EN!
Ja taas ollaan lähtöpisteessä...
Äkkilähdöissä ja halpis matkoissa on monesti myös se että hotellit / majoitus on hieman... Noh, ei niin vanhan pierun tyylinen. Olen tehnyt paljon reissuja periaatteella "siellähän vain nukutaan" joten melkein mikä paikka vain on kelvannut jotta saa pään kallistettavaksi. Ensiksi tuli vaatimus että omassa huoneessa on oltava vessa ja suihku. Ihan perus asioita. Vaatimukset ovat pikkuhiljaa lisääntynyt ja Thaimaassa vietetyn eriTTäin sateisen viikon jälkeen haluaisi myös jotain muutakin kuin siistin huoneen jossa on vessa ja suihku. Lasten kanssa nämä kaikki palvelut vain korostuvat. Eli koska haluan lähtökohtaisesti että kohde olisi kiva ja siellä olisi lämmintä. Sitten hotelli, ei mikään murju ja että olisi uima allas, ehkä lämmitetty jollei ilma ole ollut vielä montaa viikkoa hikilukemissa. Hotelli huoneessa pitää olla tilaa kun on kärryt ja muuta oheismateriaalia. Parveke olis jees. Muttei sellainen josta pikku veitikka luiskahtaa alas... Allinclusive- EI hemmetissä, siitä tuli jo kokemuksen rintaäänellä ettei missään tapauksessa... Kohde ei saa olla kaukana, 12h lento 2 pikkuisen kaverin kanssa- ei kiitos. Rajaudutaan siis aika pitkälle välimeren maisemiin.
Lennon tulisi olla aamulla tai päivällä jotta pikku kavereiden unirytmi ei kärsi pahoin. Ja lentoyhtiöstä en ole juuri poikennut... Finnairilla pääsee.
Eipä tullut vielä yhtään "halpaa" reissua näillä kriteereillä. Taidan päätyä siihen lopputulokseen että korotan panoksia mielummin kuin laadun kriteereistä.

Että sitä etelän matkaa odotellessa... možda kasnije.

Urat keittiön lattiassa....

Ihmettelen suuresti, ettei ihmiset ole kuolleet sukupuuttoon... Olen ajatellut äitiyden raskaaksi, mutta en ole millään asteella varautunut tähän. Itse on ihmeissään, ja häkeltynyt, joskus jopa peloissaan uudesta tilanteesta. Pieni kaveri ei juuri helpota oloa kirkumalla niin sydäntäsärkevästi, että itselläkin tulee itku. Lattiaan on tosiaan tainnut painautua jo urat kun kiikuttelin pienokaista aamutakissa laahaavin askelin. Huolestuneena mietin, mikä pikku toukkaa vaivaa? Vahdin vaihto, iskä heräsi ja otti laahustusvuoron. Istuin sohvalle ja pohdin, oliko tämä nyt kuitenkaan ihan se fiksuin ratkaisu? Hommata lapsi, joka valvottaa ja itkettää aamusta iltaan ja illasta aamuun? Oliko onnellisuus sittenkin vain luonnon oma keino saada ihmiset hyväksymään tuo pikku nyytti joka pian saisi sinut hulluuden partaalle? Isyysvapaa on paras asia jota tiesin tuona aikana. Isä otti asian tosissaan, ja huolehti vauvan ja minun hyvin voinnista, ja tsemppaamisesta. Hyvin se menee, kun vaan jaksaa...

Tällä hetkellä muistan tuosta laahustamisesta sen, että yön pimeinä tunteina lauloin hiipiessäni laulua lapselle... tuutulaulua...
Heh, lapsi on edelleen hengissä kyllä ;)

Mutta kuinka voi olla niin hukassa? Olisikos sittenkin pitänyt jäädä sairaalaan?
Aamun taas valjetessa, oli olo taas ihan toinen. Päivä sujui hyvin, kunnes oli taas aika mennä nukkumaan... Näistä silmämakuupusseista on patikoijat kateellisia!
Vauva sai nukkua kaiken sen ajan, jolloin se vain nukkui. Ja yöllä vietettiin sitten ne pitkät hereillä olemiset! Tunti silloin tällöin sitterissä, sylissä nukkumista, hetki omassa sängyssä... Jokseenkin siis HYVIn risaista, vaikka vauvat nukkuvat yli 16h vuorokaudessa!
No, tulihan sitä tuon iskän kanssa myös monet yöt naurettua niin että kyyneleet valui, ja mammalta taisi pissitkin roiskahtaa housuun!
Esimerkkinä se, että pikkuinen vauva huusi ja huusi, kunnes huuto loppui kuin seinään, ilme hämmentyi, ja housuun rojahti sellainen satsi kaapelia että! :D Mahanpuruja siis? Iskä lähti pesuhommiin, joka on tietysti vaativa homma. Lapsonen pyöri käsissä, kun isäntä yritti löytää sopivaa asentoa pepun pesuun. Ja siinä hässäkässä vauvan sinappi pylly olikin isännän mahaa vasten. Siitäkös nauru syntyi! ;D Olemme siis myös yön pimeinä tunteina nauraneet pienen ja viattoman vauvan kustannuksella! Tajusimmehan itsekkin, miten pihalla me olemme!

Suuri kiitos sikolleni, joka kyllästymiseen asti jankutti minulle, "lue tämä kirja, ota käyttöön tarkat kellon ajat ja rutiinit lapsen kanssa, tee se, nyt, LUE!!"
Minähän sitten luin kirjan, Nyt nukutaan!
Se taisi olla paras päätös ikinä. Piakkoin aloitimme oppien mukaisen säännöllisen unirytmin, jonka teimme meille sopivaksi. Herätys klo 8.00, valveilla 2h. Syödään leikitään ja lauletaan. Hiippaillaan ja huolletaan :) Ensimmäiset päiväunet klo 10.00-12.30. Hereillä 2h, samoin puuhin kuin edellisellä kerralla. Toiset päikkärit 14.30-17.00, ja taas hereillä 2h. Illan pikku torkut klo 19.00-20.00. Ja iltatoimet ennen yöunia klo 22.00-08.00. Ja eipä aikaakaan kun saimme kaiken järjestymään niin että tämä toimii! :)
Ei silmäpusseja, laahustamista tai niitä yöllisiä skeida sketsejä! :) Lapsonen kyllä herää muutaman kerran yössä syömään, mutta koska luovutin ja otin kaverin viereeni nukkumaan, ei tämä tuota suuri ponnisteluja! :)

Nyt voin rehellisesti sanoa, että nautin täysin tästä pikku kaverin kanssa olemisesta! Aamuisin köllöttelemme kellon soitua sängyllä ja juttelemme. Mietitään mitä tänään tehdään! Lapsonen on 90% ajasta jolloin on hereillä hyvällä tuulella, ja mikä onkaan ihanin tapa herätä kuin pikkuinen jokellus ja naurun kiljaisut vierestä! Toimiihan tuo kaveri ihan kuin kello, kun sille opetetaan tämä rytmi, niin kaveri oppii sen pian itse, ja herää kuin nakutettu muutamia minuutteja ennen kellon soittoa!
Kuinkahan joku jaksaa tuollaista laahustamista kuukaudesta toiseen? Ei kannata! Näin on paljon mukavampaa! Kiitos ihanalle iskälle, joka jaksoi tsempata meitä tuon laahustuskauden ohi! :)

Ihanaa olla äiti ihanalle vauvalle! :D

*

Ihan pihalla!

Kun kantaa kotiin nyytin, ihan elävän pienen ihmisen alun, ei voi olla tarpeeksi varautunut siihen mitä tuleman pitää. Luin kaikki saamani infot, kirjat ja lehdykät. Tilasin aiheeseen liittyviä lehtiä jo raskausaikana. Konsultoin äitejä, kuuntelin korvat höröllä tarinoita, ja silti olin pihalla kuin lumiukko!

Tietysti perus tietoja oli saatu, opuksia ja esitteitä. Oli helppo tarkistaa aina jostain kun jokin asia askarrutti.
Mutta siitä huolimatta... Kokemus on se, joka edelleen tuo tietoa. Olin ostanut kassitolkulla vaatteita vauvaa varten (kaikki vaaleanpunaisia tietty, toivoen tyttöä...), kukaan ei kuitenkaan koskaan ollut sanonut, että en tee yhtikäs mitään lyhythihaisilla bodyillä, no en tosiaan tee! Kuinka paljon helpompaa oli pukea pikkuiselle body, joka aukeaa edestä, eikä tarvitse pujoittaa pään yli, no TODELLA paljon helpompaa! Pieniä asioita, ja kuitenkin isoja. Tässä siis vinkki tuleville mamoille, ostakaa bodyt jotka aukeaa edestä ja niissä on hihat! :D

Sairaalasta saimme mukaan erittäin hyödyllisen vihkosen. Se onkin nyt sen näköinen että sitä on kyllä luettu! :) Sairaalasta tuli myös mukana pari "pentupakettia", joissa olevat tuotteet olin kyllä jo hankkinut etukäteen, mutta ei kulutustavaraa ole koskaan liikaa ;) Näissä paketeissa oli miljoona eri lehtistä, lippusta ja lappusta, ja täytynee sanoa, ne kannattaa jättää lukematta tai lukea ne hieman vasemmalla kädellä. Niissä oli nimittäin hyvin paljon ristiriitaista tietoa. Sairaalan oma vihkonen oli paras ratkaisu ongelmiin. Saamani ja hankkimani infon määrä on valtava. Hetkessä kuitenkin opin, miten asiat hoituvat, käytännön kokemuksen kautta. Oli tietty soitettava (päivittäin) siskolleni ja haastateltava sitä milloin mistäkin. Sain hyviä neuvoja! Ja vertaistukea, ennen kaikkea! Ja, olipas se pakko soittaa kerran sairaalaankin jo, kun alkoi mamma hätääntymään :) Saimme heti vastauksen ja asia tuli hoidettua.

Mistäs sitä voi ihminen tietää, kun ei ole aijempaa kokemusta?
Ystävänikin sanoi toisen lapsen synnyttyä, "sairaalassa kysyivät että haluatko hoito opastusta?" No ihan varmasti sitä tarvitaan ja kertaus on hyväksi, vaikka kotona onkin jo yksi tyttö lapsi! "onko mielessä jotain, josta aloitetaan?" "No ihan ekaksi tuo pikku nakki tuolla jalkojen välissä, ei hajuakaan mitä sille tehdään!!" :)
Aina tulee uutta! :)

Tähän asti olemme selvinneet hengissä. Ja hyvä niin. Koko ajan tulee uutta, mutta oli hyvä lukea ja jututtaa paljon äitejä ennen kaverin tuloa, jotta edes alustavasti tiesi, mitä tuon pikku tyypin kanssa tehdään!

Iso kiitos kaikille teille äideille, jotka olette saaneet oloni tuntumaan varmemmaksi aina välillä kun epätoivo on iskenyt :) Ja special thanks to my lovely sister!! :D

*

Salista osastolle...

Onnea, teille on syntynyt tyttövauva! Synnytyssalin tarjoilu!

Porvoon sairaalan synnytys osaston neidot, kauniita nuoria tyttöjä. Työnsä puolesta eivät saa varmastikkaan laitattaa rakennekynsiä, mutta voi jummi, niitä ripsiä, ja joka mammalla! Toistaan pidemmät kaikilla!

Noh, miksi tähän kiinnitin huomiota?
Synnytyksessäni avusti 2 kätilöä. "pää"kätilö oli mukava nuori naikkonen, joka kyllä osasi asiansa. Kiitos hänelle, ilman häntä en varmasti olisi saanut mitään aikaiseksi. Siinä mielentilassa oli ihan turha pyydellä minulta, vaan käskeä piti. Avustava kätilö olikin sitten toinen juttu... Heh, hänet nimesimme Pitkäripseksi. Synnytyksen aikana en hänestä huomannut muuta kuin nuo hemmetin pitkät ripset. Myöhemmin, neito osoittautui kyllä hyvinkin pitkäripsiseksi neidoksi... Kun olin päässyt pikku Undulaatin kanssa osastolle, tuli Pitkäripsi noutamaan Undulaattia kokeisiin. Undulaattia takaisin tuodessa, hän törmäsi vankkurilla minun sänkyyni. Johtunee ehkä siitä että puhuin hänelle, niin Pitkäripsen huomio herpaantui. Pyysin häneltä myöhemmin, voisiko hän tuoda kaksi asiaa, hän toi toisen ja unohti toisen. Pyysin uudestaan unohtunutta asiaa, ja hän toikin aivan muuta! Hän myös merkkasi papereihin hieman vääriä tietoja. Kysyin kysymyksen, ja sain vastaukseksi ympäripyöreitä "ehkä", "voi olla", "todennäköisesti"- tyyppisiä vastauksia... Ripsien syy se ei tietysti ollut, mutta neito antoi itsestään varsin hömelön kuvan. Hän ei jäänyt ainoaksi pitkäripsiseksi. Parin vuorokauden aikana vuorot vaihtuivat tietysti, ja aina oli uusi tyyppi.

Vanhemmat rouvat osasivat asiansa, ja tiesivät mitä tekevät. Heiltä kysyttyihin kysymyksiin sai luotettavia vastauksia. Ja se jos mikä oli tärkeää varsin tietämättömälle äiteelle. Kokemushan se on joka tuo tietoa, ja voisin uskoa ettei noilla nuorilla pitkäripsillä ole omaa kokemusta lapsista tai siitä synnytyksestä. Joskus lueskelin lehdestä nuoren kätilön haastattelua, jossa hän sanoi että ammattinsa vuoksi, olisi erittäin tärkeää tietää, miltä synnytyskivut tuntuvat. Vaikeaahan se on toki neuvoa kun ei tiedä itse mitä toinen käy läpi. Samoin vauvan hoidossa. Jos olet yötäpäivää hoitanut omaa lasta, tiedät siitä varmasti enemmän kuin kukaan muu, joka lasta on hoitanut muutaman tunnin.
Viimeisen yön neitokainen (pitkäripsi sekin), sai minut vakuuttuneeksi siitä että haluan pian pois sairaalasta. Koti-ikävä oli valtava. Tuo uusi tyyppi tuijotteli omasta kaukalostaan minua yön hämärinä tunteina ja pahastihan se oli iskänsä näköinen, joten ikävä tuli isukkiakin ;)

Sairaalassa oli hyvä ruoka, huolenpitoa, mukava oma huone... Mutta, omalla tavallaan epävarmat neitokaiset saivat minut vakuuttuneeksi siitä että nukun paremmin omassa sängyssä, ja saan apua tarvittaessa ystäviltä, netistä, puhelimitse jne. Se, että sain apua nappia painamalla, ei nyt tässä kohti ollut se, miksi olisin jäänyt sairaalaan. Kysyinkin heti, milloin täältä pääsee pois? :)

Oltuani sairaalassa 2vrk Undulaatti pääsi lääkärin kopeloitavaksi. Halusivat vielä myöhemmin varmistaa yhden pienen asian, mutta sen jälkeen saisin luvan lähteä. Kaikki oli siis kunnossa. Lapsen lähtötarkastus ei kyllä sitten välttämättä oli se paras paikka olla mukana... Mamma hormoonit saa mielen herkäksi eikä sitä todella ollut kiva katsoa. Tietysti lääkäri tekee työnsä, ja hyvä niin että lapset tarkastetaan, mutta raajojen vääntely ja vauvelin heiluttelu rempseästi sai minulla aikaan sydämentykytyksiä... Empä olisi halunnut nähdä tuota rutistelu hetkeä :/

Lisäselvittelyjen jälkeen, kaikki oli hyvin ja sain luvan lähteä. Outoa, kun piti vielä painaa nappia ja kysyä "mitä tälle pitää laittaa päälle?".
Tyhmiä kysymyksiä ei ole, mutta kyllä siinä kohti hieman itseänikin nauratti. Sängyn päälle oli levitetty vaatekaupan verran vauvan vaatteita, joista kätilö sitten osoitteli mitä laitetaan. Vaikka olin ottanut kotoota pienimpiä vaatteita joita löysin, oli kaikki silti isoa pikku Undulaatille. Ja, onneksi vaatteita oli reilusti mukana, sillä ekan vaatesatsin laitettuani kaveri loristi housut täyteen savea... Ja, ei muuta kuin riisutaan vaatteet, peffan pesu ja uusi vaatekerta päälle.

Pian olimme valmiita sanomaan heipat sairaalan henkilökunnalle. Näin tein varmasti kolmeen kertaan, jotta he huomaisivat, että me nyt ihan oikeasti lähdetään, ja otetaan vauva mukaan! :) Olihan se outoa lähteä kahtena kappaleena kun paikalle oltiin kuitenkin saavuttu yöllä yhtenä. Kukaan ei lähtenyt peräämme, eikä hälyttimetkään soinut ovella, joten kyllä tämän vauvan sai sitten kait kotiin viedä, ihan oikeesti :D

Muutaman päivän täyshoidosta sai pulittaa vaivaiset 97,00e, joka on ihan naurettavan vähän verrattuna siihen mitä sillä rahalla sai!
Ympärivuorokautista apua ja henkilökuntaa. Ruokaa monesti päivässä, lakanat pedattuna, puhtaita vaatteita, suihku jne... Olisin maksanut tästä mielelläni enemmänkin. Aluksi vaikka tuplata hinta.



Kotona! Haalarissa ja sitterissä on kasvunvaraa ;)

Nyt se meidän yhteinen matka alkoi ihan oikeasti!
Jännää!

*