Ihan pihalla!

Kun kantaa kotiin nyytin, ihan elävän pienen ihmisen alun, ei voi olla tarpeeksi varautunut siihen mitä tuleman pitää. Luin kaikki saamani infot, kirjat ja lehdykät. Tilasin aiheeseen liittyviä lehtiä jo raskausaikana. Konsultoin äitejä, kuuntelin korvat höröllä tarinoita, ja silti olin pihalla kuin lumiukko!

Tietysti perus tietoja oli saatu, opuksia ja esitteitä. Oli helppo tarkistaa aina jostain kun jokin asia askarrutti.
Mutta siitä huolimatta... Kokemus on se, joka edelleen tuo tietoa. Olin ostanut kassitolkulla vaatteita vauvaa varten (kaikki vaaleanpunaisia tietty, toivoen tyttöä...), kukaan ei kuitenkaan koskaan ollut sanonut, että en tee yhtikäs mitään lyhythihaisilla bodyillä, no en tosiaan tee! Kuinka paljon helpompaa oli pukea pikkuiselle body, joka aukeaa edestä, eikä tarvitse pujoittaa pään yli, no TODELLA paljon helpompaa! Pieniä asioita, ja kuitenkin isoja. Tässä siis vinkki tuleville mamoille, ostakaa bodyt jotka aukeaa edestä ja niissä on hihat! :D

Sairaalasta saimme mukaan erittäin hyödyllisen vihkosen. Se onkin nyt sen näköinen että sitä on kyllä luettu! :) Sairaalasta tuli myös mukana pari "pentupakettia", joissa olevat tuotteet olin kyllä jo hankkinut etukäteen, mutta ei kulutustavaraa ole koskaan liikaa ;) Näissä paketeissa oli miljoona eri lehtistä, lippusta ja lappusta, ja täytynee sanoa, ne kannattaa jättää lukematta tai lukea ne hieman vasemmalla kädellä. Niissä oli nimittäin hyvin paljon ristiriitaista tietoa. Sairaalan oma vihkonen oli paras ratkaisu ongelmiin. Saamani ja hankkimani infon määrä on valtava. Hetkessä kuitenkin opin, miten asiat hoituvat, käytännön kokemuksen kautta. Oli tietty soitettava (päivittäin) siskolleni ja haastateltava sitä milloin mistäkin. Sain hyviä neuvoja! Ja vertaistukea, ennen kaikkea! Ja, olipas se pakko soittaa kerran sairaalaankin jo, kun alkoi mamma hätääntymään :) Saimme heti vastauksen ja asia tuli hoidettua.

Mistäs sitä voi ihminen tietää, kun ei ole aijempaa kokemusta?
Ystävänikin sanoi toisen lapsen synnyttyä, "sairaalassa kysyivät että haluatko hoito opastusta?" No ihan varmasti sitä tarvitaan ja kertaus on hyväksi, vaikka kotona onkin jo yksi tyttö lapsi! "onko mielessä jotain, josta aloitetaan?" "No ihan ekaksi tuo pikku nakki tuolla jalkojen välissä, ei hajuakaan mitä sille tehdään!!" :)
Aina tulee uutta! :)

Tähän asti olemme selvinneet hengissä. Ja hyvä niin. Koko ajan tulee uutta, mutta oli hyvä lukea ja jututtaa paljon äitejä ennen kaverin tuloa, jotta edes alustavasti tiesi, mitä tuon pikku tyypin kanssa tehdään!

Iso kiitos kaikille teille äideille, jotka olette saaneet oloni tuntumaan varmemmaksi aina välillä kun epätoivo on iskenyt :) Ja special thanks to my lovely sister!! :D

*