Kuinka huonosta fiiliksestä voi saada hyvän, vaikka kaikki tuntuu kaatuvan niskaan, ja se saakelin huono tuuri seuraa! Omasta fiiliksestä ja asenteesta on paljon apua. Kun hyvillä mielin kävin lauantai iltana ihanan pehmoiseen hotellin sänkyyn, aloin miettiä, kuinka olin niin hyvällä tuulella, vaikka päivä oli mennyt niiiin penkin alle? Hyvä seura? Huominen? Noh, tässä tapauksessa kummatkin edellä mainituista, ja oma "ei se oo niin vakavaa"- asenne.
Perjantaina lähdimme töiden jälkeen ajelemaan kohti Poria. Matkalla satoi, satoi ja satoi. Onneksi oli hyvä ruoka- parempi mieli! ;) Perjantai ilta sujui lörpötellessä, ja muutama siiderikin tuli naukattua! Hyvin mahduttiin pikkuiseen huoneeseen, vaikka porukkaa olikin... ;) Porilaista teki mieli, mutta ei löytynyt... Edes sämpylällä!
Lauantai valkeni, ihan liian aikaisin! Käytettiin koirat ulkona, ja mentiin syömään. Ulkona mietittiin, pitäiskö laittaa auton parkkimittariin rahaa... "nooh, ei täällä ketään ole tähän aikaan aamusta sakottamassa...". Mentiin tyytyväisenä aamupalalle. Aamupala oli todella houkuttelevan näköinen, ja kokeneena hotelli vieraana, voin kertoa, että se oli myös laadukas! Aamupalalla kuitenkin tuli maksi tylsyys, koska kauan odotetut (ja legendaariset) keitetyt munat, ei oikein vastannut haluja. 7min munat valui reisille! HÄ? Eikös 7 minuutissa saada munasta kovempaa?? Hmm.. olipas ollut huono munan laittaja. Kysäisin asiasta, mutta täti vain kiitti ilmoituksestani, eikä tullut kertomaan siitä sen enempää. Itse keitän kotona 8minuuttia munia, ja tokihan ne ovat nyt hieman tiukempaa. Voiko 1 minuutti olla noin ratkaiseva??
Noh, saimme mahat täyteen, joskin löysät porilais munat sai jäädä...
Haimme kamppeet huoneesta, joka oli n. 7 tuhannen mutkan ja 13 hissin ja 60 oven takana, tavaramme. Iloista oli se, ettei hotelli täti laskuttanut koiristamme. Heh! Onhan meidän koirat niin pieniä ja siistejä... ja eihän niitä ollut taas "kun" 5...
Autolla odottaa, mitäs muutakaan saatana, kuin porilainen PARKKISAKKO!! Voi viddu! Parkkipirkko oli edelleen siinä parin auton päässä, joten, en voinut vastustaa kiusausta " hah! tää on paljon vähemmän kun HELSINGISSÄ!!!" Ja niinhän se olikin, mutta saakeli! Tosin, parkkipaikkoja on kahden hintaisia, niitä edukkaita ja noita hieman kalliimpia! Pyh, saakelin akka on joutunut lauantai aamuna töihin, maksetaan hänelle siis mieluusti tuollainen pikkusumma! Helsingissä keskustan, ihan virallinen, parkkimaksu maksaa enemmän kuin tuo!!
Ajeltiin näyttelypaikalle hyvissä ajoin, vaikka tosin aikataulusta myöhässä. Kasattiin teltta, ja odoteltiin ensimmäistä koiraa kehään. Se oli pikkuinen, ja aivan ihana, Minni! Ja hemmetti, EH!! =( Voi skeida... Noh, seuraavaan kehään... Vares, ja sääli sijoitus... =/
Noh, teltassa istuksellessamme, seuraavaa koiran vuoroa odotellessamme, alkoi sataa. Onneksi kasasimme teltan, MUTTA, vettä tuli niiiiiin paljon, etten ole hetkeen nähnyt! Sitä satoi jopa teltasta sisään, kun saumat ei enään kestäneet. Kirsin kanssa roikuttiin etulipassa. Hetki meni, ennen kuin oikeasti sade loppui...
Vettähän tuli niiiin paljon, että hetkessä oli lammikoita reippaasti! Juuri ennen siis viimeisten koirien kehään menoa, pludasin pikkuiseen lammikkoon, jonne sandaalini jäi kiinni. Kun nykäsin sandaalin mukaan, roiskasi se vettä, kuravettä, ympäriinsä. Koira, ja koko lahkeeni oli ihan kurassa... Voi ei!!! Onneksi, asiat taas järjestyi, pikaisella toiminnalla! Viimeiset koirat, saivat lämmintä kättä, ja esiintyminenkin oli, mitä oli... Mutta, lähdimme kuitenkin hyvillä mielin näyttelystä. Matka Tampereelle, kaveri juna asemalle ja hotelliin!
Ruokaa napaan, koirat lenkille, suihkuun ja sitten vain pötköttelin! Siellä, peiton alla, tämä ajatus sitten lähti. Kuinka oli hyvä mieli, vaikka olikin niin monta pientä ja isompaa negatiivista asiaa. Taitaa todella olla asenne kysymys. Sillä hetkellä, pehmeässä sängyssä, peiton alla, ei ollut yhtään huonoa asiaa. Karvakorvat tyytyväisinä, ja olin jo aikaisin menossa nukkumaan. Huomenna parempi päivä!! =)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti