Kuinka se parannetaan? Pyyhkimällä tyhjällä lompakolla otsaa, niin kuin autokuumeen saa laskemaan? Voi, voi, nyt ollaan pahasti metsässä. Siis oikeasti. Kävimme tänään katsomassa yhtä torppaa, jota olemme kuolanneet jo pidemmän aikaa. Emme vain ole halunneet mennä käymään, sillä aavistin, mitä tuleman pitää. No, tänään siellä kävimme ja niin kävi, kuinka olin arvaillut...
Oma asuntomme meni siis myyntiin. Varmaankin alkuviikosta näkyy netissä, toivottavasti. Päätöksenhän me olemme tehneet, että ei uutta, ennen kuin vanha on myyty. Nyt vain toivoo, että meidän kiinteistökauppias "Sali", olisi super reipas, ja löytyisi heti joku ihana ihminen, ja saisimme sitten sen metsä talon.
Kaikilla on omat haaveensa. Meillä on; ei naapureita, ainakaan ihan näkö etäisyydellä! Peltoa ja metsää, siis tilaa hengittää ympärillä. Hyvin säilytystilaa ja mukava talo! Nyt ne kaikki löytyi. Valtavan ihana vanha maatilan päärakennus, pienine piharakennuksineen ja navettoineen. Olis se hevonenkin tervetullut sitten!
Voi skeida, kauhia talon hinku. Vimmattu suunnittelun halu. Olenhan tälläinen "pitää tapahtua heti"- täti...
Taidan ottaa siiderin sunnuntai intoiluuni... Nyt menee jo liian kanssa höyryämiseksi!
Vinkki kuitenkin niille, jotka etsii mukavaa kolmiota, täällä olis. Ja jos olet hyvä sisustussuunnittelija, niin täällä olis yksi hullu apina asiakkaaksi unelmien talonsa kanssa! =D
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti