Poliisi, poliisi, poliisi...

Tänään aamulla TAAS, puhallutus. Vasta puhalsin viime viikolla, ja useasti nopeus valvontaa myös. Tämä on ihan ok, mutta, asuessani monta, monta vuotta, poliisilaitoksen naapurissa, minua ei koskaan, ei ikinä puhallutettu. Helsingissä olen tainnut koko ajokortti aikanani puhaltaa muutamia kertoja. Tutkan olen nähnyt myös... Mutta, kuinkas kävi, kun "maalle" muutettiin. Varmaan kerran viikossa on puhallutus tai tutka. Yleensä aina samoissa kohdissa, ja näitä paikkoja on tasan 3kpl. En väitä, että nämä olisi huonoja vaihtoehtoja. Tottakai tarvitsee, ja pitääkin olla näitä, ja nimenomaan, kun on koululaisia liikenteessä lähistöllä. Mutta, tänäkin aamuna, 4 poliisia seisoo tiellä, ja puhalluttaa. Tässä kohdassa juuri viimeksi oli puhallutus myös. Paikkana jees, sillä kun huomaat poliisit, et voi enään kääntyä pois. Lisäksi edelliskerralla, puhalsin töistä tullessani, koirien kanssa lenkille mennessäni ja tullessani... Eli pitivät puhallutusta melko kauan, ja alkoipas jo itseäkin hermostuttamaan, kun kokoajan olet huulet tötteröllä puhaltamassa niin että räkä lentää.
Olen kuluttanut tämän melkein 4 "maalla" asumis vuoden aikana varmasti 100l ämpärillisen verran noita pillejä. Ja kuinkahan usein, joku jää kiinni noissa kohdissa? Varmasti jokainen, joka siiderissä lähtee ajamaan, ei mene tuota kautta, vaan kiertää ne.

Poliisi on kaveri, tai ainakin pitäisi olla, joten sopii olla ryypiskelemättä, jos meinaa rattiin tarttua. Niin, ja se apina, joka suhisee mopollaan, ilman kypärää, tuppi kaakossa 30km rajoitus alueella, hirveällä pörinällä meidän tietä edes takas, niin olisi kyllä poliisin jututusta vailla. Itse, mopo aikanani, en suhissut omalla tiellä, vaan ihan muualla. Toisaalta, koska vahingon ilo on paras ilo, niin jatkakoon vain ajeluaan tuokin poika, sillä olen nyt parina kertana saanut makeat naurut, kun olen kuullut ensin hirmuista kaasutusta, katsonut ikkunasta, niin poikahan koittaa keulia tms. ja lentää turvalleen! Jousena tietysti vielä nousee ylös, ja katselee tilannetta, näkiköhän kukaan... HIHII! Kivat kolinat kuuluu, kun mopo viistää asfalttia pitkin! Ihan oikein sillekin! Ja nauran ensi kerrallakin! xD

Sattuu ja tapahtuu...!

Viikonlopun himoharrastaja on nyt saanut kiintiönsä täyteen! Kyllä tosiaan, hieman korvissa soi, kun kotiin eilen pääsi. Tuloksiakin tuli, joten ei ollut turha viikonloppu! MR D Vaasassa on puuhastellut myös reippaasti. Vetää kuin viimeistä päivää, ja viimeinen kertahan se onkin hänelle... ;D

No joo, illalla sitten, kävimme syömässä. Voisin kyllä ihmetellä ääneen, olen vielä hengissä! Seuralaiset tekivät valinnan, mennään kiinalaiseen. Ja voin sanoa, en ikinä, koskaan mene tuohon paikkaan enään! Tarjoilija ei oikein puhunut Suomea...?! Ravintola muistutti lähinnä Latvialaisen slummialueen ravintolaa, kuin Suomalaista... Lautasella ollut ananas kärysi jo pitkälle "hieman" käyneelle... Riisit olivat kiertänyt varmaan 7 muullakin ruokailijalla, tai se oli kaavittu kattilan reunoilta, sillä osa riisistä oli kuivunut takaisin alkuperäiseen muotoon... =/
Kaikki tuntui hieman eltaantuneelta, ja öljyäkin oli laitettu (ei niin tuoretta) hieman liikaa joka paikkaan... =( Joo, en ollut ainut, jolla alkoi mahassa vääntää. Sain jopa pikku oksun kurkkuun, paikalta poistuessamme... =/ Voi hemmetti!
En taida vierailla hetkeen missään muussakaan kiinalaisessa!

Joskus, kauan sitten, ystäväni oli Helsingissä ravintolassa töissä, siis oikeassa ravintolassa. He jakoivat saman lastauslaiturin / sisäpihan, kiinalaisen ravintolan kanssa. Kaverini ihmetteli monesti, tupakalla käydessään, kun kiinalaisen ravintolan henkilökunta ruokki puluja takapihalla... Hän ajatteli, että vaikka kiinalaiset syövätkin kaikkea, olivat he varmasti vain ajatelleet olevansa pulujen frendejä. Piakkoin tästä, kaverini huomasi, että puluja ruokitaan jo ravintolan taka ovella, ja että pulut ovat jo melkein ravintolan takahuoneessa. Mielenkiintoista...? Noh, hetki tästä, kiinalainen ravintola lopetti toimintansa, ja "muutti" kuulemma halvempiin tiloihin. Tiedä sitten, kuinka pitkälle muuttivat, sillä paikallis lehti oli raportoinut, "Kiinalainen ravintola myi pekingin pulua ravintolassaan." Eli olivat myyneet pulua ankkana...? YÖK! En tiedä, kuinka asianlaita ihan aikuisten oikeasti on, ja oliko se juuri tämä ravintola, joka näin oli tehnyt, mutta kyllä meni halut kiinalaiseen hetkeksi. onneksi en ankkaa ole syönyt, en tykkää, enkä siis syö! Ei taida hetkeen maistua mikään muukaan ruoka, jota en näe, miten se on tehty, ja mistä!

Herkullista viikon alkua vaan kaikille!

Töttöröö!

Tämä on kuvaus tämän päivän jälkeen. Yö meni hyvin kyllä. ;) Vaikka hieman epäilyttikin. Mutta näyttelyssä meni koko päivä. Lähdimme aamusta joskus 9.00 jälkeen kotoota, ja takaisin olimme n. klo 20.00! Voi hurja. Nyt on ollut harrastetta kerrakseen! ISO vati popcornia ja tuoppi vettä, ja taitaapa olla sitten nukkumatille lähtö!

Rusina plikka tuli pitkäkoiven seuraksi, niin ei ole niin orpo olo. Olihan viime yönä kasvillisuutemme hyökännyt etsivä Vareksen kimppuun... ! Iso, pari metrinen viherkasvi, oli yöllä kaatunut (?!) sohvan päälle, ja Etsivän ilme aamulla, kasvia nostettaessa, kertoi yöllisestä hyökkäyksestä! Ihmeellistä, itse en ole moiseen rohinaan herännyt...?!?!

Huomenna taas lisää harrastetta, eli, nyt sitä popcornia! =D

Kaikki joukolla äänestämään!

Tämä on ensimmäinen kerta, kun edes harkitsen äänestämistä, mutta nyt sen teen, ja monesti! Äänestäkää nyt herranisä kaikki se BB- Minna pois sieltä! Voi kauhistus mikä mamma! Eihän kukaan jaksa katsoa, noita samanlaisia, jumppa pukuja, joita tuo nainen repii, milloin missäkin värissä, päälleen!

Tissit esiin, kesä meni jo!!- Minnan mielestä...

Himoharrastajan unelma viikonloppu!

Siitä se sitten lähtee, perjantai, ja mitäs oli muutakaan tekemistä, kuin ruinata vapaa päivä töistä, ja ajaa tampereelle edestakas viemään koiraa. Hurautin siis MR D:n Tempereelle, ja herra jatkoi sitten, poliisi autolla, matkaansa Vaasaan, naisiin... Tässä piilee taas tuon "kasvattamisen" kivat puolet. Rahaa menee, mutta tuleekos se takaisin?

Takaisin kotiin, ja pakkasin kamppeet ukko- rakkaalle, joka lähti 2 koiran kanssa serkkuaan tapaamaan, kaljan, motocrossin, kalastuksen, saunomisen, häröilyn ja muun vastaavan merkeissä. Ei siis muuta kuin prätkä lavetille, ja matkaan minun uudella autolla... Viimeksi samaiselta reissulta on järkyttävää kuva materiaalia, jota ajatellessakin menee iho kanan lihalle. Ja sitä edelliseltä reissulta on myös samankaltaista kuva materiaalia, muodossa: Dokupentti! (ja muut Pentit). Näin lähti iloisesti taas videointi vehkeet myös mukaan, saa nähdä mitä "kivaa" nyt tulee!

Mitäs sitten jää? No minä, Vares ja sotkuinen kämppä. Siivousta siis tiedossa... ;) No joo, pahin on jo hoidettu, eli taidetaan löysäillä. Olimme kyllä menossa kovasti SM- ilotulituksia katsomaan, ja kokemaan Vareksen kanssa hieman erillaista perjantai iltaa, mutta, mutta... Tarviikos sitä selitellä? ;) Tälläistä tämä lapsettoman perhe- elämä on =D

Himoharrastus siis tulee tässä kohtaa...! 2 päivää näyttelyä!!! Eipäs voi muuta sanoa... Hullua menoa. No joo, ilmoitin miljuuna koiraa näyttelyyn, ja olen siis kumapanakin päivänä paikalla. Maximi hyöty =D
Ja illalla, ihan omassa rauhassa kotona tuon pitkäkoiven kanssa. Saa nähdä, kuinka monesti herään ensi yönä, kun tuo yksityisetsivä näkee mörköjä joka nurkassa, sillä hänen henkinen "mini me" eli MR D, ei olekkaan kotona?!?!! No sehän selviää sitten, ja näkyy silmäpussien koossa. Voi tietysti olla että se the pussit, tuossa silmän alla, voi ollakin makuupussit, tai jos se pussius leviää myös ylä luomeen, niin näky muistuttaa lähinnä kanan vi***a... No hyi... eipäs nyt riehaannuta, vaikka onkin perjantai. Tämä selviää huomenna, ja viimeistään sunnuntaina...

Mutta siis viikonloppu edessä! Ja täytyy myöntää, että orpoa on olla... Miten saan vain yhden remmin solmuun?
Kivat viikonloput kaikille!

Läpi syyskuun...!

Ja repaleisen lokakuun...
Kuin napista kääntäen, alkoi syksy. Tosin, eipä se kesä koskaan kunnolla alkanutkaan. Äitienpäivä oli jees, ja pari muuta lämmintä päivää, mutta... Muutoin, pelkkää sadetta ja kosteaa tuulta. Nyt sitä sitten saa tulla, onhan nyt virallisesti syksy! Kaivelin kynttiöitä esiin, ja ajattelin jo kohta raivata "kesä"kukat pois terassilta. Nurmikko on viidakko, ei saa leikattua koska siis sataa... Kanervia oli tukku jo täys. Eli hyvä syksy fiilis kyllä. Lapin- kaipuu piinaa perkeleesti edelleen. Koitin tässä lievittää patoutunuttta haluani, ja katselin auto- juna yhdistelmiä. Joskos vaikka sitten vuodenvaihteen jälkeen...? Revontulia ja paukkupakkasia katsomaan ja kuulemaan. On tämäkin. Naapuri jakkaran mamma, ei voi sietää lappia! Varsinkaan kesällä ja talvella... Voi, voi... Noh, eiköhän tässä jaksa jotenkin kärvistellä. Syksy kun on täynnä ohjelmaa, mm. Unkarin reissu =) Ja toivottavasti tulisi pikku pentusiakin! =) Ohjelmaa riittää, mutta onko se oikeanlaista...? ;)

Niin ja olettekos katsoneet BB.tä? VOI HYVÄÄ PÄIVÄÄ! Kuka tuollaista jaksaa usean kuukauden? No jaa, en minä ainakaan. Ja viimeinen into lähtee, jos se hassua hassumpi Niko- poika poistuu talosta. Katsotaa, joskos vaikka nuo rauhoittuisivat,tai keksisivät jotakin muuta tekemistä...

Unohdettu?

Olen matkani varrella törmännyt, jos jonkinlaisiin ihmisiin, asiakkaisiin, tuttaviin ja tovereihin. Joistain on tullut hyviä ystäviä ja toiset taas jää... Itse olen sosiaalinen ja tutustun helposti uusiin ihmisiin. On esimerkiksi kasvatin omistajia, joista ei kuulu mitään, ja niitä, joita näkee joka viikonloppu. Miten ja missä määräytyy se, kenestä tulee "parempi" toveri ja kenestä taas ei tule, vaikka yrittäisikin. Kuinka pienestä se on kiinni, jääkö joku pyörimään porukkaan vai ei?
Koiranäyttelyssä tepsutellessani, tuttuja tulee aina vastaan. Toisista ei ole hajuakaan, mistä heitä tuntee ja toisista tarinan muistaa hyvin tarkkaan. Miellyttävä koira- tuttavuus, Kirsi, on sekin hassu tuttavuus. Joskus, vuonna keppi ja kivi, olin lähdössä Slovakiaan Euroopan voittaja näyttelyyn. Sanoin asiasta yhdelle ystävälleni ja totesin perään, että voisin ottaa jonkun koiran mukaan, jotta saisin omia kulujani pienemmäksi. Ystävälläni oli tiedossa, mahdollinen halukas, Kirsi. Kirsillä olikin Koo- Gorgi, joka sitten pakattiin mukaan ja lähdimme näyttelyyn. Tästä se alkoi. Puolin ja toisin olemme siis ottaneet toistemme koiria mukaan ulkomaan reissuille. Moikkaillaan näyttelyissä, ja monesti olen patistanut ATK- Kirsin apuun! Terkkuja vaan Kirsille!

Niin niitä tovereita tulee. Se, mikä ihmetyttää, on muutama ystävä, jotka ovat onnistuneet katoamaan. Se, mitä heille kuuluu, en tiedä, sillä kummatkin tekivät näyttävän katoamisen, pitkän ystävyyden päätteeksi. MR Juhulin tarina on selvä. Juhulin poitsu ystävä oli saattanut itsensä hengiltä ja Juha vajosi kaikkien vanhojen ystävien tavoiteltavista omiin oloihinsa. Olen tavannut hänet tämän jälkeen, ja hän kertoi kuinka asia on. Piste sille. Vaikkakin kerkisi "katoamaan" ennen kuin hänen selvityksensä kuulin. Ikävää on se että Juha oli todella hyvä ystävä... Toinen "ystävä"- Armi... Tämä veijari on siskoni lukio kaveri. Jostain kumman syystä, mekin tutustuimme, ehkä siksi että kuskasin heitä innokkaana 18- kesäsenä (juuri ajokortin saaneena) baariin. Ne miljoonat tunnit, kun olemme istuneet autossa, mäkin pihalla "lounaalla", polttaneet tupakkaa koppi huurussa, arvuutellut iltapäivä lehden visailuja ja ahmineet itsemme turvoksiin. Autoin kaveria mäessä, ja menin heille hommiin, kun he apua tarvitsivat. Puuhastelimme koirien kanssa, ja puhuimme monia satoja puheluita, tuntitolkulla! Kuinkas kävi? Nihkeän osallistumisen polttareihini ja häihimme, ja sen jälkeen "PUF", ei ole näkynyt... Sain joo, monta vuotta tästä, tekstiviestin, ettei vanha numero ole enään käytössä, ja jää äitiyslomalle... KIVA! Olisipa ollut mukava, jos olisi tästä voinut jotenkin muuten ilmoittaa. Mutta mitä vielä. Miten voi olla, että vaan häipyy? Ei vastaa puheluihin, tekstiviesteihin, sähköpostiin jne. Mikä kumma saa kaverin lukkiutumaan noin, ja sulkemaan muut pois elämästään. Reilua se ei ole, meille ystäville ainakaan. Sillä en ole ainut, jonka tämä tyttö raivasi kylmästi pois elämästään. OK, uskon että hän löysi elämänsä miehen ja keskittyy siihen, mutta kun me naiset ei olla tuollaisia! Onhan minullakin ukon retale, monta koiraa, asunto ja duuni, mutta en ikinä voisi kuvitella, että heivaisin kaverit pois elämästäni, noin vain! Ainahan jotkut "suhteet" hyytyvät, ja jäävät elämään säästöliekillä, mutta ei niitä unohdeta! Silloin tällöin voi soittaa, tai ainakin vastata jos soitetaan!

En osaa ymmärtää. Miksi hyvä kaveri suhde heitetään roskikseen ja häivytään. Tälläinen ihminen, ei ollutkaan oikeasti ystävä? Ja uskon, että jos joskus tulee tekstari tai puhelinsoitto "mitä kuuluu, pitkästä aikaa?", niin voin kertoa, että meidän kuulumiset on vaihdettu jo silloin, kun itse on jättänyt vastaamatta siihen...