Kaikki varmasti muistaa, kun oma äiti tai mummo teki vispipuuroa. Mansikoista,puolukoista tai muusta. Noh, oma äiteeni raahasi mökiltä ison kasan raparperiä minulle. Raparperi piirakka olis jees, mutta rasvaista... Enkä osaa sitä tehdä... Tai siis en ole koskaan tehnyt, kuten en mitään muutakaan raparperistä. Naapurin mammakin tarjosi jo viime vuonna omia raparperejään, mutta en niitä huolinut, sillä olen aika neuvoton ollut noiden outojen puna- vihreiden patukoiden kanssa.
Nyt kuitenkin päätin jotakin niistä tehdä. Ja otin raparperia varresta, ja ryhdyin vispipuuron tekoon. Kyselin ohjeet äiteeltä, ja moneen kertaan varmistin ne. Kun sitten aloin tekemään, ei tämä suuri yksinkertaisuus meinannutkaan näyttää siltä, miltä sen ehkä pitäisi... Soitin sormet möhnässä taas hätäapumammalle, ja kuulin, että "Ei, ei, ei, en tajunnut että alat tekemään sitä noin, se pitää tehdä näin. Anteeksi, en tajunnut, koska itselle asia on itsestään selvyys" Eli siis teko- ohjeiden tarkistus oli mennyt harakoille, koska äiteeni olu "luullut" että ymmärsin jotain sellaista josta ei puhuttu... Siinä minulla sitten oli kattilallinen jotakin oudon hajuista raparperi mäiskettä, jota oli myös seinillä, vaatteissani, ym. Löysin sitä jopa puhelimen kyljestä tänään... Sitähän piti vispata... HÄ?
Joopa joo,ketutti aikasta huolella... Onneksi raparperejä oli niin reilusti, että ei muuta kuin uusin ohjein uutta tekemään. Ja olisiko joku voinut heti sanoa, miten helppoa se on kun sen osaa, ja on kunnon ohjeet! Tämä siis onnistui, ja hyvää oli =D
Muistan kyllä että kakarana oli maxi herkullisia juurikin tuollaiset yksinkertaisuudet. Nyt on ollut korkea aika niitä opetella itse tekemään, ehkä sitten joskus voin kiikkutuolissa kuunnella kun joku muu on vispannut puurot seinille ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti