Mielenkiintoinen "luonto" hetki oli aamulla, kun koiria lähdettiin ulkoiluttamaan. Pupu-boxinkia! Siis oikeasti, ne tappeli kunnolla, nyrkein! Tälläistäkään en ole tosiaan ennen nähnyt kuin luonto- ohjelmissa... Outoa. Piti oikein jäädä pällistelemään kun kaksi rusakkoa seisoi takajaloillaan, ja mätki nyrkkeilijän lailla toisiaan niin, että oikeasti, mätke kuului! Koiratkin oli niin ihmeissään, etteivät järjestäneet sitä normaalia kohtausta, vaan tuijottivat yhtä hölmistyneinä kuin emäntäkin noita erää ottavia pupuja.
Jossain vaiheessa kuitenkin jänöt huomasivat runsaan yleisön, ja pistivät vettä myllyyn, ja ryhtyivät vielä potkimaan toisiaan!
Olen kyllä paljon katsonut luonto- ohjelmia, ja muutenkin olen luonto ihminen, mutta se on aina niiin erillaista, kun näkee livenä jotakin. Jotenkin sitä käyttäytyy aika hölmösti kun kohtaa "oikeata" luontoa.
Mexicossa lähdimme tutustumaan tippukiviluolaan, ja koska tien varrelta ei päässyt muuta kuin autolla paikalle pientä hiekkatietä, ja autoa ei näkynyt, lähdimme kävelemään tietä pitkin. Kyselimme vartijalta, että kuinka pitkä matka on? Vartijahan ei tajunnut kysymystämme, mutta antoi kuitenkin ymmärtää (tai näin tajusimme) että matkaa 2km. No, eihän tuo ole matka eikä mikään, ja lähdimme tallustelemaan. Vartija jäi hölmistyneen näköisenä katsomaan peräämme... Käveltyämme aika reilunkin matkan (enemmän kuin tuon 2km) oli kyltti, jossa luki että matkaa jäljellä 2km! no joopa joo... Matka halki viidakon oli kuitenkin antoisa, vaikkakin hikinen. Jäimme esim. pällistelemään viidakossa tarantellaa, joka loikoili polun varressa. Emmehän olleet aijemmin nähneet noita, muuta kuin lasin takana. Hetken matkan päässä pusikossa vilahti jotain... No, "melko" iso lisko livahti. Ja olihan siellä, jos jonkinlaista mönkijää. Hetki ennen kuin saavuimme perille, tuli auto vastaan, joka kyseli, haluammeko kyytiä. Tietysti se kelpasi! Kuski kyseli varovaisesti, että "näkyikö eläimiä...?". Kuski kuunteli kauhuissaan kun selittelimme mitä olimme nähneet. Tajusimmepa tämän sitten myöhemmin, kun kuuntelimme tippukiviluolan ohjastajaa... Mexicossa kuolee joka vuosi hyvin paljon ihmisiä esim. käärmeen puremaan. Mexico on täynnä erillaisia, toinen toistaan myrkyllisempiä käärmeitä, mm. sellaisia, jotka oikeasti väijyvät, hyökkäävät, ja salaman nopeasti pistää sinua myrkky hännällään mahdollisimman moneen kohtaan. Tämän jälkeen on hyvä, jos pysyt hengissä n. 20 sekunttia... Alkoipa jännittää niin paljon, että pyysimme samaa kuskia, joka meidät toi, viemään takaisin.... Hölmöjä Suomalaisia! Tätä mieltä olivat myös varmasti paikalliset...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti