On se vain niin, että kuinka pieni lapsi voi olla viaton ja avuton, kaikkeen mitä sen ympärillä tapahtuu... Siskoni on saanut lapsosen, ja hän vierailikin mini hemmon kanssa meillä. Mini tyyppi on oikeinkin vieraskorea, sillä se ei ole kuin muutaman kerran avannut suunsa, kun olemme häntä nähneet. Muikistelee vain maailman menoa =) Ensi kertaa eläissäni, olin sitä mieltä, että ihan söpö ihmis- lapsi. Anteeksi vain kaikille kavereille, mutta en tosiaan tiedä, kyllä vieläkään, mitä "söpöä" pienissä lapsissa on? Noh, tuo mini prutku, joka meillä vieraili, on kyllä poikennut muista pienokaisista, ja positiivisella tavalla. Johtuukohan siitä, että se on sukua? =)
Oli miten oli, asia, josta halusin sanoa.
Tuttavapiirissäni on paljon sellaisia ihmisiä, jotka todella oikeasti haluavat lasta, mutta eivät saa, tai se on tuottanut melkoisen tuskan, että se lapsonen on vihdoin siunaantunut. Tälläisille henkilöille soisin oikein mielelläni pienen taikasauvan heilautuksen, että he saisivat haluamansa. He ansaitsevat lapsensa. Tekevät mitä tahansa lapsokaisensa eteen, ja antavat sille kaiken mahdollisen, mitä antaa voi, rakkauden ja nallejen välillä.
Toinen ääripää... Esimerkiksi narkkari- likka, tulee vahingossa raskaaksi, synnyttää ja pitää lapsen, mutta tekee sen todella huonosti ja välinpitämättömästi. Miksi tälläiselle henkilölle siunaantuu lapsia? He eivät niitä halua, eikä niitä missään tapauksessa ansaitse. Tiedän tapauksen, jossa lapsen syntymä, sai vahvasti riippuvaisen tytön hankkiutumaan hoitoon, ja elää tänä päivänä "tavallista" elämää, eikä voisi olla kiitollisempi, siitä mitä lapsi hänelle toi tullessaan. Lapsen isä kuoli, huumeiden yliannostukseen. Ja tapaus, jossa vahvasti alkoholisoitunut nuoripari sai lapsen, ja paskat välitti, miten lapsella menee. Tärkeämpää oli lähteä tupakalle oluen kanssa, kuin vauvan vaipan vaihtaminen. Vauvan käsittely oli todella huonoa, ja monesti kovakouraistakin. Vauvat ja pienet lapset kokivat, mitä on olla perheriidan keskellä, miltä kalja maistuu 3 vuotiaasta ja kuinka äkkiä voidaan lähteä äidin kanssa evakkoon, kun isä kaivaa puukkoa...
Miksi lapset joutuvat kärsimään, kun alkoholisti äiti tappaa itsensä? Mitä heille tapahtuu? Kuka huolehtii ja lohduttaa? Miksi tälläisen perheen teini- ikäinen lapsi ottaa ohjat käsiinsä ja huolehtii sisaruksistaan? Eikö lasten kuuluisi olla lapsia? Leikkiä ja puuhastella, eikä surra menetettyä äitiään? Ja mitä tälläinen äiti on ajatellut? Lapsilla päällimmäisenä varmasti kysymys, MIKSI?
Olen ollut nuorena mukana "ystävieni" kanssa, katsomassa kolikon kääntöpuolen, ja olen todella vihainen, etten tajunnut silloin, että noin ei voi lasta käsitellä. Olin kovin ihmeissäni siitä, kuinka elämä heittelee, ja mitä kohtalo tuo.
14 kesäisenä, opin, että puhelinta pidetään auki koko yö, jos joku tarvitsee apua...
Opiskelut veivät minut pois näistä kuvioista. Voisin kait sanoa, onneksi... On kuitenkin todella upeaa, että muutamat ystäväni, on selvinnyt lapsuudestaan, jota ei ollut. Hatun nosto heille...
Ihmettelen edelleen, kuinka ikimaailmassa, joku voi kohdella pientä kääröään huonosti? Mikä ajaa ihmisen välinpitämättömyyteen? Miksi tälläisiltä äideiltä, ei oteta lasta pois heti?
Ne, joilla lapsia on, ja niitä ovat itse halunneet, niin pitäkää hyvää huolta pienokaisistanne. Vai haluatteko itse, että teiltä jää vanhainkodissa vaipat vaihtamatta, kun oma lapsi siemailee olutta mielummin kuin huoltaisi omia vanhempiaan...?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti