Pariisin makuja!

Notre Dame

Näkymiä Eiffel tornista.

Mona Lisa...


Eiffel- torni, tiedoksi, ken ei tätä tiennyt.... ;)




Riemu reikä.

Champs-Élysée

Seine.



Kuvat on H.Virran napsuttelemia.

Pariisi, pelkotilojen paratiisi!

Järjestimme siis pienen ylläri reissun pienelle porukalle, ja kentällä, perjantai aamulla, heille selvisi, että olemme lähdössä Pariisiin! Muut porukasta olivatkin käynyt joskus aijemmin Pariisissa, me emme.
Lähdimme siis matkaan pe aamulla aikaisin, Helsinki- Vantaalta. Pariisissa olimme hyvissä ajoin, olihan siellä vielä yksi tunti vähemmän kello. Matkatavarat, ja seikkailu alkoi. Periaatteesta, emme ottaneet taxia, vaan lähdimme sompaamaan metroon. Hieman alkoi jo hikoiluttamaan, ennen kuin löytyi. Löysimme sinne kyllä ihan suorilta, mutta jossain välissä kiireisimmille tuli jo hätä, olimmeko oikeassa paikassa.
Kaikki sujui oikeastaan oikeinkin mukavasti. Hotellikin löytyi, ja se oli hyvin mukavan tuntuinen pikku hotelli. Sellaisiahan ne on siellä, pieniä!
Hissi rikki... =/ 5 kerros, eli siis katto huoneisto, joten kävelyä riitti. Huoneetkin olivat oikein mukavat ja lähdimme tepastelemaan kaupungille.
Keli oli mitä hienoin, ja erittäin lämmintä! Aluksi tepastelimme sinne pakoliseen, Eiffel tornille. Mieletön. Se ken sen on nähnyt, tajuaa, mistä puhun. Muille tiedoksi, että kannattaa käydä, ainakin juurella! Visitointeja, taxi matkoja, bussi ajelua, nähtävää, syötävää, hauskaa jne., kyllä riitti. pitkä viikonloppu meni huminalla, eikä yhtään jäänyt "luppo"-aikaa. Kaikki aika käytettiin hyväksi. Hieno kaupunki kyllä! Asiakaspalvelua on ihan turha odottaa. Tällä kertaa voi oikeasti sanoa, että matkailu avartaa, ainakin uusien kokemusten perusteella. Koskaan en ole hypännyt taksista kesken matkan, maksamatta, mutta nyt sen teimme. Lähdimme taxilla kohti hotellia. Näytimme kuskille hotellin esitettä (koska hehän EI puhu muuta kuin fransuaa...). Asia oli kunnossa. Hieman jäi kaivamaan, kun kuski sanoi, että esitteessä oli väärä osoite...? Hä? No joo, olimmehan mekin päässeet sinne, osoitteen perusteella. Matkaan lähdettiin. Ja poks, kuski oli "perillä". Mutta eipäs se ollutkaan meidän hotelli...! Kuski katsoi uudestaan hotellin esitettä. Pyöritteli päätään ja ihmetteli, ranskaksi tietysti... Otin jopa kartan esiin, ja näytin sitä kuskille. Kuski lähti ajamaan. Ja vaikka me sanoimme hänelle, että hänellä on väärä suunta, kuski jatkoi edelleen.... Ja mittari raksutti! Kuski pyöri ja hyöri. Ajeli pitkin poikin, mutta ei ottanut minun neuvoa vastaan, menemme väärään suuntaan. Yksi matkustajista jo hermostui. Tekstiä alkoi tulla siihen malliin, että kuski jo hieman alkoi itsekkin epäillä, oliko oikeassa suunnassa. Eihän hän ollut, ja meillä meni hermo. selitykset sikseen, AUTO SEIS! Kuski ei tehnyt paljoa vastarintaa, kun oli ajeluttanut meitä ensin vajaan 20 euron edestä pitkin kylää, koittanut tarjota meille kahta eri hotellia (väärää siis), eikä ottanut edes vastaan meidän,ei niin paikallisten, neuvoja... Akat ulos autosta, ilman maksua, toisella puolella kaupunkia... Kyllä tavan seppä. Jos näytimme karttaa,missä katu oli jossa hotellimme sijaitsi, niin mitä hemmettiä, ukko lähti väärään suuntaan, ja mittari raksutti! Voi, voi! Noh, koitimme paikallistaa itsemme, ja etsiä uusi taksi. Taxi löytyi, hän katsoi karttaamme (hänellekkin osoite vieras), laittoi navigaattorin päälle, ja ajoi suorilta hotellillemme. Kiitos! Taxi kuskit eivät olleet ainoita, jotka olivat töykeitä ja epäystävällisiä. Mitenhän he oppisivat? Hotellin respassa ollut yöntimo,ei puhunut sanaakaan, kenellekkään, ei hymyillyt tai muuta. On kummaa, miksi ei voi vastata, jos jotain kysytään? Noh, mutta muuten siis tosiaan, jos emme ota huomioon noita epäystävällisiä ihmisiä ja ilmansaasteita, niin paikka oli oikein mukava. Kokemuksien arvoinen, niin ja ehdottomasti käymisen arvoinen!

Lisämausteen matkaan tuo korkeanpaikan kammoinen, minä! Vanhemmiten minulle on tullut tälläinen. Jalat vippaa, ja lakkaa toimimasta. Ja mitäpäs muuta tuolla oli kuin ahdasta ja korkeita paikkoja! Jo hotellin portaikko. Keskeltä näki koko matkan alas, yök, jalat vippaa. Ahdas, kahden hengen (nyt en huijaa, hissiin mahtui änkemällä 2 henkeä ja hissi oli varmaan n. 1/2 neliötä, eli ei lihaville) hissi, hyvin epämiellyttävää. Portaikko ylimpään kerrokseen oli erittäin ikävä. Avoin ikkuna portaiden ala tasolla, ja portaikko hyvin kapea, hui, jalat vippaa. Eiffel torni, jalat vippaa. Riemureikä, notredame, montmarte jne, jalat vippaa, ja jossain vaiheessa lakkasivat toimimasta kokonaan! Onneksi matka kuitenkin kesti vain tuon reilun viikonlopun. Jalat olisi varmaan ollut jo irti, mikäli olisi pitänyt vapista vielä päiväkin. Jo pelkkä korkean rakennuksen katsominen alhaalta sai jalat vipattamaan lopulta. Ja ne, joilla on torikammo, kerrottakoon, että näitähän tuolla riitti ahtauden lisäski.
Niin, ja ne jotka diggailevat elukoista, ei kannata käydä paikallisissa eläinkaupoissa. Meillähän ei tälläinen peli vetelisi. Koiran pentuja, ja seuraavassa kopissa kanoja. Marsuja pienen pienessä häkissä niin paljon ettei pohjaa näkynyt. Kanarialintuja n. 10cm x 15cm häkeissä,ei siis lentoa... Koiran pennut lasi kaapissa, ja hikihän siellä oli. Kassalla äitee maksoi luottokortillaan juuri ostamaansa pentua... Yhdellä kadulla oli varmaan kymmenkunta kauppaa vierivierssä, ja jos jokaisessa oli n. kymmenkunta pentua, niin valinnan varaa kyllä riittää.
Niin, ja pakkohan niillä on paperit olla, vaikkakin siis olivat oikeasti rotukoiria, mutta kun hintaa alkoi kerääntyä 2300e verran, niin joo... Mitähän tuohon sanoisi. Heräteostos? Ko?

Eli siis, jos emme ota huomioon, epäkohteliaita ihmisiä, ilmansaastetta (jonka vuoksi ilma sumeaa), ahtautta ja korkeita paikkoja ja eläinkaupassa myynnissä olleita koiranpentuja, pääsemme lopputulokseen, kannattaa käydä.
Ruoka ja näkymät olivat kuitenkin hyvin suuria plussia. Ja onhan se silti Pariisi. Lontoota kuitenkin kannatan enemmän, mutta käy tuokin. Miljoonakaupunkeja ovat kummatkin =)

Happy End!

Eilen sitten lähdimme etsintään apuun. Katselimme karttaa, ja mietimme, mitä on voinut sattua? Koiraa oli etsitty jo hyvinkin laajalta alueelta. Kuitenkin, itse ajattelin, että on parasta mennä sinne, missä koira kadonnut. Pakkasimme repun, tarkoitus oli kuitenkin olla iltaan myöhään asti. Laitoin omille koirille huomioliivit päälle, koska paikka oli uusi, ettei nekin nyt katoaisi, tai jos katoaa, niin on ainakin numero liivissä. Ajelimme paikalle, jalähdimme tepsuttamaan. Osa porukasta lähti muuhun suuntaan. Emme olleet kauaa kävellyt, kun siskoni pikku-pentu ja siis meidän kummikoiruus, Friida, väsähti. Jäin kaivamaan repusta sille maksan paloja ja vettä. Hetken paikoillaan olon jälkeen, siskoni huomasi karkulaisen! Se hiipi varovaisesti luoksemme, ja kyllä kelpasi herkut ja vesi! Koira löytyi, ja se oli kunnossa! Voi ei, kylläpä helpotti! HUH! Ei muuta kuin takaisin autolle, ja muut etsijät pois metsästä myös! Koira löytyi!

Meinasi kyllä jo ruveta hieman ahdistamaan. Mitä jos koira olisi loukkaantunut, se varmasti kyyhöttäisi jossain, eikä liikkuisi. Tai mitäs jos joku on ottanut sen sisälle? tai, tai, tai. Vaihtoehtoja oli, ja kaikista pahin tietysti mielessä. Katselin tarkkaan ojan pientareita, jos vaikka auto olisi tönäissyt. Kyllä tosiaan oli huokaus, kun koira tuli. Siellä se oli ollut varmasti koko yön hiipimässä. Ei oikein ole osannut lähteä mihinkään... Mikä on kyllä paras juttu.
Koira oli ihan kunnossa. Muutamia hyttysen pistoja, mutta niitä tulee aina. Kotona on nyt uni ja ruoka maistunut. Olihan koira kateissa 23h.

Nyt voimme kaikki lähteä hyvillä mielin viikonlopun viettoon, reissun päälle, ja ken tietää, minne olemme menossa =D

Kadonnut ja kaivattu!

Ikäviä uutisia ei voi välttää. Tässä itse niin tohinassa järkkäilen viikonlopun reissua, ja nyt sitten siskoni soitti, että heidän koira on kadonnut eilen illalla. Yötä myöten on etsitty, ilmoitettu poliisille, käyty lähiseudun taloja läpi ja jaettu numeroa jne. Koiralla on tunnisteliivit päällään, ja toivoa tarvii, löytyisi jo! Monta konstia on, jotta saisi oman karvasen kaverinsa takaisin, mutta yksin ei aina jaksa. Onkin enemmän kuin kohtuullista, että meidän komppania lähtee haravointi apuun! Kaikki siis etäispäätteet pystyssä Mäntsälä- Pornainen ym. seudulla. koira kuitenkin etenee aikasta vauhtia, mikäli haluaa! Kyseessä kun on saksanseisoja.

Voi, voi, kylläpä taas harmittaa... =(
Toivottavasti löytyy, ja elävänä...

Vanhukset jalkamiehiksi!

Kun olet tarpeeksi iäkäs, joudut uusimaan ajokorttisi. Jotkut ei sitä enään saa. Sitten voikin siirtyä mopoilemaan, fillaroimaan tai vaikka potkukelkkailemaan. Nuo kaikki vempaimet,jotka kulkevat kovempaa kuin järki, ovat hengen vaarallisia sekä vanhuksille itselleen, että muulle liikenteelle. Eilen taas todistelimme tätä. Mummeli ajeli fillarilla tienreunaa. Hieman ennen meitä, mummeli nosti kättä pystyyn, ja taakseen katsomatta lähti ylittämään maantietä. Tien "ylitys" näytti lähinnä siltä, että mummeli on hieman napsussa, ja moikkailee vain jotakin, jolloin fillarin kulkusuunta vain hieman lepsui. Rohkeasti mummeli tosiaan lähti, n. 10 cm kerrallaan hän lipui kohti keskiviivaa. Hän ei siis esim. katsonut taakseen ja mennyt reippaasti tien yli, vaan lipui pikkuhiljaa kohti toista laitaa... Hurjalta näytti, sillä olimme juuri menossa hänen ohitseen. Onneksi vastaan ei tullut autoa, sillä muuten mummeli olisi nyt meidän puskurissa. Jouduimme väistämään oikein kunnolla kyllä, sillä emme voineet uskoa, että hän ihan oikeasti pyrkii tien yli tuollaisella meiningillä! Roiskaisut tuli varmaan mummelin housuun, kun jäi siihen hoippumaan pakun ilmavirtaan, keskelle tietä! Ei siis ollut kuin tiistain hesari välissä, kun ohi menimme. Eipä paljoa kerinnyt jarruttelemaan! Voisin kuvitella, jos olet esim. huono kuuloinen, niin paremmalla syyllä katsot taaksesi. Ja ehkäpä jopa ihan pysähdyt! Voi tietysti pelata venäläistä rulettia, ja arvuuttaa minkähän värinen auto saa mummon pois tieltä! Voi kauheaa! Hieman nyt mumelit ja pappelit tarkkaavaisuutta liikenteeseen. Kun ei nuo aistit enään tämänkään ikäisellä ihan kunnossa ole, niin saatika 50 vuotta vanhemmalla!

Turvallisuutta teille!

Hyvää Huomenta!

Koirat, asia josta jaksan aina höpöttää. Nuo hauskat apinat, jotka pilaavat ja sulostuttavat elämääni! Meillä koirat ovat oikeasti perheenjäseniä. Niillä on omat ilmeet ja ajatukset. Yksi on aamu-uninen, toinen taas hyytyy illalla. Kolmas on äänekäs, ja yksi sitten puhuu pelkällä katseellaan.
Meillä koirilla on oma huone. Ne ulkoilutetaan ja ruokitaan säännöllisesti. Ne otetaan mukaan, melkein kaikkialle, niillä on pantoja, tarvikkeita ja vaatteita (lyhytkarvaiset jäätyy talvella muuten) ja kaappitilaa enemmän kuin isännällä. Me välitämme ja huolehdimme koiristamme (vaikkakaan tämä tavaramäärä ei sitä tietysti takaa). Tämä kait syy myös siihen, että saamme koirilta myös hyvin paljon. Koirillamme on kaikilla oma persoonallisuus, joka jaksaa hymyilyttää meitä melkeimpä päivittäin. Tänään juuri aamulla raahauduin umpi väsyneenä, silmät raollaan katsomaan, mitä koirille kuuluu. No se yksi aamuvirkkuainavirkku oli heti siinä hääräämässä. En olis sellaista jaksanut, joten kävin koirien huoneen lattialle pötköttämään sen yhden, aamu- unisen viereen. Hän ei jaksanut nousta. Naamasta näki, "olkaa hiljaa, muo nukuttaa, ja anna sitä peittoa tänne vielä!" Koirilla on huoneessaan isot pehmoiset patjat, joilla tosiaan kelpaa itsekkin köllötellä (jollei satatuhatta koirankarvaa haittaa silmissä, nenässä ja suussa). Tässä kyllä tulee itsellekin sellainen fiilis, että ne, jotka ovat halukkaita ulkoiluun, lähtekööt itse. Me jäädään nukkumaan. Ja tämä aamu- uninen ei yleensä siis oikeasti herää kuin vasta silloin kun on pakko,eli ulkoilemaan lähdettäessä. Itsekkin kyllä herää aamulenkillä, mutta tuo lurjus meneekin heti takaisin nukkumaan, ja minä joudun töihin lähtemään, väärin! Voi, voi. Onneksi on kohta taas viikonloppu, ja saan ottaa unikaverin sänkyyn. Tuolalisen, joka ei herää aamulla, ennen kuin on pakko! =)





On ne, koirat ovat kivoja. Tietysti ne aihettavat paljon harmiakin, mutta siitäpäs ei puhuta nyt. Päivääkään en vaihtaisi pois noiden kakkaruuttien kanssa! Olen kyllä monesti nauranut ääneen koirien tempauksille. Esimerkiksi eilen illalla, yksi koirista venytteli ja ohoh, paukku pääsi! Muinamiehinä hän sitten vaan tepsutteli pois. Voi hyvää päivää, eipä pitänyt pokka! Tälläisiä pieniä asioita sattuu paljon, ja jos ei jopa nauruun hörähdä, niin hymyssä suin ainakin. Ja koska nyt pieru asiaan päästiin, niin yritäppä tosiaan olla nauramatta ja tiukalla pokalla, kun lenkillä käpyttelimme, niin pienin koirista käveli tienlaitaa, ja kappas, peppu paukkui oikein kunnolla, ja pitkään. Voi hemmetti, piti hieman pälyillä että onko ketään näkyvissä. Kukapa olis uskonut, "se oli toi pieni koira, en minä!" joopa joo, selitys ja pieru, ne vain tulee...

Halikaa koirianne! Ja pitäkää niistä hyvää huolta! Koirat ei ole mitään tuotanto-häkki- eläimiä. Ne ovat lemmikkejä, ihan sanan mukaisessa merkityksessä!

Heinäkuu, sateinen lomakuu!

Hihii vaan kaikille teille jotka lomailette! Heinäkuun ensimmäinen 2 viikkoa on ollut poikkeuksellisen sateinen, ja monin paikoin on satanut enemmän kuin heinäkuussa yleensä yhteensä! Nyt on pakko hieman lällättää, koska olen nyt niiiin monen kaverini suusta kuullu " hyvää TYÖpäivää". No joo, arvaatteko että olen ihan mielelläni töissä. Viihdyn työssäni enemmän kuin hyvin, joten minulla ei ole sellaista "apua, lomaan enään 3 viikkoa, jipiiiiii" ja loman aikana funtsisin kokoajan, koska loma loppuu... Eikös se olekkin mukavampaa sitten kun minun lomani on, niin lähdemme reissuun, sellaiseen paikkaan jossa voi olla lomalla, hyvässä kelissä! Kyllä sitten mainostan kunnolla marraskuussa, kun te muut jäätte tänne räntä,loska, gaggeli,pimeään TÖIHIN! Ja minä lähden LOMALLE! Ei tartte sateenvarjoa! =D

Itse en ole, sitten kouluvuosien, viettänyt sellaista lomaa, että olisin ollut ihan tuuliajolla. Omat vapaani on yleisesti täynnä puuhaa, ja sijoitankin vapaani aina kaikenmoisten tapahtumien ja matkojen kohdalle. Pakolliset käynnit mm. se Linnanmäki, korkeasaari, mökkeilyt ja visitoinnit sukulaisilla ym. kerkiää käymään arkenakin tai tavan viikonloppuna. Suunnittelin jo vimmatusti ensi kesää. Jos vaikka pitäisi poikkeuksellisesti viikon tai kaksi lomaa, ja olisi tekemättä mitään tai lähtemättä minnekkään. No en usko että onnistuisi,onhan kesä täynnä ohjelmaa. Enimmäkseen koiraohjelmaa, ja kaikkiin kun pitäisi päästä niin... Noh, kaikki tyylillänsä, mutta uskokaa ihanat toverini, teidän loman mainostus on kokenut jo inflaation, enkä tule siitä mitenkään katkeraksi, päin vastoin... ;D

Mukavaa lomaa vain kaikille! Toivotaan että kelit suosii... xD