Hyvää Huomenta!

Koirat, asia josta jaksan aina höpöttää. Nuo hauskat apinat, jotka pilaavat ja sulostuttavat elämääni! Meillä koirat ovat oikeasti perheenjäseniä. Niillä on omat ilmeet ja ajatukset. Yksi on aamu-uninen, toinen taas hyytyy illalla. Kolmas on äänekäs, ja yksi sitten puhuu pelkällä katseellaan.
Meillä koirilla on oma huone. Ne ulkoilutetaan ja ruokitaan säännöllisesti. Ne otetaan mukaan, melkein kaikkialle, niillä on pantoja, tarvikkeita ja vaatteita (lyhytkarvaiset jäätyy talvella muuten) ja kaappitilaa enemmän kuin isännällä. Me välitämme ja huolehdimme koiristamme (vaikkakaan tämä tavaramäärä ei sitä tietysti takaa). Tämä kait syy myös siihen, että saamme koirilta myös hyvin paljon. Koirillamme on kaikilla oma persoonallisuus, joka jaksaa hymyilyttää meitä melkeimpä päivittäin. Tänään juuri aamulla raahauduin umpi väsyneenä, silmät raollaan katsomaan, mitä koirille kuuluu. No se yksi aamuvirkkuainavirkku oli heti siinä hääräämässä. En olis sellaista jaksanut, joten kävin koirien huoneen lattialle pötköttämään sen yhden, aamu- unisen viereen. Hän ei jaksanut nousta. Naamasta näki, "olkaa hiljaa, muo nukuttaa, ja anna sitä peittoa tänne vielä!" Koirilla on huoneessaan isot pehmoiset patjat, joilla tosiaan kelpaa itsekkin köllötellä (jollei satatuhatta koirankarvaa haittaa silmissä, nenässä ja suussa). Tässä kyllä tulee itsellekin sellainen fiilis, että ne, jotka ovat halukkaita ulkoiluun, lähtekööt itse. Me jäädään nukkumaan. Ja tämä aamu- uninen ei yleensä siis oikeasti herää kuin vasta silloin kun on pakko,eli ulkoilemaan lähdettäessä. Itsekkin kyllä herää aamulenkillä, mutta tuo lurjus meneekin heti takaisin nukkumaan, ja minä joudun töihin lähtemään, väärin! Voi, voi. Onneksi on kohta taas viikonloppu, ja saan ottaa unikaverin sänkyyn. Tuolalisen, joka ei herää aamulla, ennen kuin on pakko! =)





On ne, koirat ovat kivoja. Tietysti ne aihettavat paljon harmiakin, mutta siitäpäs ei puhuta nyt. Päivääkään en vaihtaisi pois noiden kakkaruuttien kanssa! Olen kyllä monesti nauranut ääneen koirien tempauksille. Esimerkiksi eilen illalla, yksi koirista venytteli ja ohoh, paukku pääsi! Muinamiehinä hän sitten vaan tepsutteli pois. Voi hyvää päivää, eipä pitänyt pokka! Tälläisiä pieniä asioita sattuu paljon, ja jos ei jopa nauruun hörähdä, niin hymyssä suin ainakin. Ja koska nyt pieru asiaan päästiin, niin yritäppä tosiaan olla nauramatta ja tiukalla pokalla, kun lenkillä käpyttelimme, niin pienin koirista käveli tienlaitaa, ja kappas, peppu paukkui oikein kunnolla, ja pitkään. Voi hemmetti, piti hieman pälyillä että onko ketään näkyvissä. Kukapa olis uskonut, "se oli toi pieni koira, en minä!" joopa joo, selitys ja pieru, ne vain tulee...

Halikaa koirianne! Ja pitäkää niistä hyvää huolta! Koirat ei ole mitään tuotanto-häkki- eläimiä. Ne ovat lemmikkejä, ihan sanan mukaisessa merkityksessä!