Unkari, HOI!

Vihdoin, perilla. Matkaa on tehty 3 vrk, ja kuka arvaa, etta perse on jumissa? No on! Eka paiva nayttelya, siis kavimme "vain" katsomassa piakat ym. matka kesti 2h, jonka siis piti kestaa 12min... Mieleton ruuhka ja ryysis! Nayttelyaleu on yhta sillisalaattia, jne... =/
Paikat on siis nyt nahty, ja huomenna, lauantaina, sitten heti 2 eri nayttelya tuolla porukalla! Jibii, kun muutenkin on yhta hardellia koko roska! Ja nappiksesta ei loydy a ja o kirjaimia, siis noilla pisteilla... No joo, nyt lahdetaan talsimaan taas cityyn, ja tuhlaamaan rahaa.

Hotelli on jette jees, lamminta on, sapuska on hyvaa jne. Huonoa on vain se, etta kerran vuodessa ( jos sitakaan) sairastaa, niin sattuipa se just talle hetkelle... Eli kivaa raka tauti ja kuumettakin =(

Dummy koirallekkin viela mukavaa synttari paivaa! 8.v!!

Nyt, back to pihalle, ja aurinkoon!

Se nyt vaan on tyhmää maksaa liikaa...!

Näin todetaan yhdessä, nimeltämainitsemattomassa kodinkoneliikkeessä. Onhan se, siis tyhmää maksaa liikaa, mutta mistä maksaa, on eri asia. Esimerkiksi se, että ostin kyseisestä liikkeestä tuotteen. Epäilin sen toimivuutta myyjälle, joka vakuutti tuotteen olevan hyvä. Vannoi kautta kiven ja kannon, että se toimii. No mitäpäs siinä, lähdin tuote kainalossa kotiin. Ei toiminut, edes hetkeäkään. Soitin liikkeeseen, ja tiedustelin asiaa, ja siellä sanottiin, että tuote tarvitsee lisälaitteen, toimiakseen. Ja kun olin juurikin kysynyt, nimenomaan, että toimiiko se ilman muita laitteita "KYLLÄ TOIMII". Kehen on uskominen? Liikkeessä tietysti myyjään, joka näköjään puhui sondelia suun täydeltä. Palautin tuotteen. Mitä tästä jäi? Paskaa puhuva myyjä, tylyä, pitkäkestoista (siis jonotusta) puhelinpalvelua, ja paljon ylimääräistä kulua ja aikaa tuotteen edestakas ajeluun.
No, ostimmepas toisen tuotteen. Tässä tuotteessa on 1 kuluva osa, joka pitää vaihtaa säännöllisesti. No se tiedettiin, koska saimme jo heti varalle yhden. Tämä vaihdettava osa on myös sellainen, jossa siis on niin kuin pantti, että vanha tarvitsee viedä takaisin, niin sitten saa rahaa vastaan uuden. No niin, ensimmäistä kertaa olin nyt menossa vaihtamaan tuota osaa. Vanha osa mukana. Mutta "Ei meillä ole noita, tänään...". Mitä? Miksi ei? Tehän myydessä sanoitte, että teillä on? Voi, voi, voi... Kylläpä harmitti, koska taas jouduin ajelemaan edes takas, kyselemään 7 eri myyjältä apua, ja mitä, ei ole!!

Jos on tyhmää maksaa liikaa, niin on se myös tyhmää käyttää pa***ja tuotteita ja palveluita!

Kirsejä siellä ja Kirsejä täällä, ja ehkä joka mättään päällä!

Vieraskirjaani oli ilmestynyt KirsiS kommenntti, jota ryhdyinkin poihtimaan. Tunnen oikeasti miljoona Kirsiä! Moniakin nimiä on paljon mutta... Kirsi S paljasti jo itsensä ;) Podengoton luuraaja =D
Sitten on Kirsi ja Milo + ehkä vähän Luke. Joka nykään Kettunen... Liekö antaa luonteesta vihiä... ;D Ei kait? Vai olikos Kukkonen? Joku K, eli olkoot KirsiK. Sitten "uunituoreuusioperuna" Kirsi, eli Sordon Kirsi... Eli peruna- Kirsi, kö? Sitten on (taas) Kirsi, eli Koon ja Geepsun ym. mamma... Olkoot hän ATK- Kirsi, koska jelppailee minua tuon tietokoneen ihmeellisen maailman kanssa... Kirsi, kummitätini lapsonen. Hänet on nimetty joskus Killiksi (mistähän tämäkin tulee??)... Montakos muuta Kirsiä vielä? Onhan niitä...
Ja Kati on toinen, on Kati S joka voi siis yhtäpaljon olla Eläinlääkäri Kati tai Mieheni sisko Kati. Naapurissa on Kati. Tämä siis naapurin Kati tai Kati W... Dabuljuu siis... Myös Kokkolan Kati löytyy...

Kaikki Kirsit ja Katit (S, W ja K ja Perunat, eläinlääkärit ja ATK.t ja Kokkolat... jne) ovat mukavaa sakkia, ottaisin teidän mielelläni matkaseuraksi =D Vielä kerkiätte! ;D Terkkuja vain kaikille!

Mareja on myös melko paljon. Onneksi hekin ovat saaneet etuliitteet esim. TurriMari... =) Johtuen tietysti siitä, että Turrin fleda on mitä turrein ja hänellä on Turrisia koiria! (äitini mielestä siis)
Arvaappa vain, miten joku nauraa, kun tutustuu minun kännykkäni nimimuistiin! =D
Ja siihen lisäksi se että esim. Kati W:llä on muistaakseni 4 eri numeroa...
Meidän porukassa saa kyllä jokainen oman lempinimensä, jos sellaista ei vielä ole! Tai ainakin tunniste nimen! =D

Pitkällisen salapoliisi tehtävän päätteeksi, olen löytänyt 1 saman niminen (etunimi+ sukunimi) ihmisen, kuin itse, koko Suomesta! Aijemmin ei ollut muita, kuin mää... Etunimenikin on sellainen, ettei esim. tuttavapiirissäni ole yhtään muuta saman nimistä.

Montako sinua löytyy? =D

Perhosia lentelee!

Niin se aika rientää. Keväällä, varasin matkan Unkariin, Euroopan voittaja 2008 näyttelyyn, ja nyt se on jo kohta ajankohtaista! Huu..! Katselin nimittäin aikataulut ym. näyttelyn infot, ja alkoi oikeasti tuntumaan, että kohta se on joo!
Matka valmistelut ovat tiukasti käynnissä, ja alkaapa tosiaan, hieman jo jännittää. Matkakin joo, mutta tietysti näyttely, ennen kaikkea! Reissussahan ollaan oltu, monet kerrat, mutta onhan taas sellainen kohde, jossa ei ole vielä käyty! Kartat on hommattu, ja vanhat Budabestin kävijät haastateltu (kiitos Tiina!). Onhan siis kerrankin aikaa muuhunkin kuin näyttelyyn. Joten lenkkarit tiukalle, aijon tutkia koko kaupungin! Ja varakassit mukaan, Visa voi vinkua! On sekin kelpo kaveri, maksaa kaikki ostokset, eikä kinaa yhtään vastaan!

Eli ensi viikolla mennään, mukaan Kirsi (aivan uunituoreuusioperuna podengo- hommissa, ja mitä? Minä raahaan hänet heti mukaan Unkariin näyttelyyn! Vastuutonta...) ja 4 kpl pikku jyrsijöitä, siis podengoja. ;) Hommat hanskassa ja hanskat hukassa. Koitan muistella, mitä kaikkea tarviikaan ulkomaille näyttely reissuille...? Onhan edellisestä aikaa 4kk, paitsi ettei sitä lasketa, koska se oli Ruotsissa (eli sama kuin meillä, melkein). Joten aikasta pitkä aika siitä oikeasti on... hmm... pitää oikein miettiä... Joulukuussa 06? hä? Oikeasti, en ole siis ikuisuuteen ollut näyttelyreissulla ulkomailla! Joo´ o, kyllä. Piti oikein tarkistaa... =D Joulukuussa 2006!!
Hui, jään varmaan jo länsisatamaan, kun en tajua, mitä pitää tehdä... No ei kait, sen verta on noilla matkoilla koluttu, että no hätä, mukana ollaan! =D

Koitan löytää paikan päällä jostakin netti yhteyden. Joka voi tietysti olla hieman vaikeaa, jos meillä on joku veivattava kone hotellilla (?)... Katsotaan =D Pääsee taas tekemään suoraa kisa- raporttia, paikan päällä !

Nyt ei muuta kuin jännäillään ja odotellaan! Kohta mennään! =D

Sieniä kuin sateella!

Näin on, nyt niitä on! Siis sieniä! Mustikoita en ole nähnyt tänä vuonna. Puolukoita joo, ja sieniä todella reilusti. Keräilimme vakio kanttarelli mestoilta tänä vuonna sieniä n. 5 kertaa. Normaalisti niitä saa kerättyä yhden kerran ja toisella kertaa löytyy ne, jotka jäi huomaamatta ekalla kerralla. Nyt löytyy suppiksia ja paljon sekasientä! Purkit loppuvat, kun on sieniä laittanut. Pakkanen on hyvällä mallilla, jne. Ja sitäpaitsi, liikuntaa!

Olen ollut muutaman kerran oikein sienessä, tietoisesti, tänä syksynä. Mutta kuten esim. tänään, kävelin muutaman sienen ohi, ja kas, koiran kakkipussirulla esiin, ja sienet pussiin! Ja äkkiä humahtaa pari tuntia kyykkiessä metsässä. Koirat tietysti juoksevat intona ympäriinsä sillä välin. Eli kaikki hyötyvät! Ja huomenna taas uusiksi, "lenkile" ;D

Ainut SUURI miinus on hirvikärpäset! Nuo ällöttävyydet! Syöksyvät vauhdilla, ja liimautuvat kiinni takin reunaan. Siitä hiipivät sivuluistoa niska villoihin! Ja sen jälkeen itse onkin jo hulluna heilumassa ja repimässä hiuksia! Hyi, hyi, hyi ja hyi! Ja käsittämätöntä, viilasin sieniveitsellä yhden ehdokkaista kahtia, niin ei muuta kuin meno jatkuu vaan! Etuvetosia, nuo veitikat!
No, sen verta sieni hullu olen, että yhdet hirvikärpäset ei saa minua pidettyä poissa metsistä! Kiitosta vain taas idän ihmeille, kun on tuollainen ällötys levinnyt suomeenkin! HYI!!

Ja taas kutisee, niskassa...

115 CDI!

Oletko koskaan keulinut autolla? Tai edes melkein? Niin kuin silloin "pikku tyttönä" mopolla? Hurjaa, tämä tarvii kokea, ja sen elämyksen minulle tarjosi uusi "perheenjäsenemme", hiilenmusta Vito, 115 CDI! Voi V***U! Kyseessähän on siis paku, jos joku ei tiennyt. Voimaa on kuin pienessä kylässä, ja... Poistuin moottoritieltä, ja kurkkasin vasuriin risteyksessä. Nopeasti jos menen, niin kerkeän tuon auton eteen, ja niin, reipas polkasu kaasunamiskaan, ja siitä se sitten lähti. Siis melkein räpylästä, pakettiauto! Voi V***U taas! Hytti oli käsiä täys, ja ne kävi kuin tynnyrin pesijän! Fiilis oli samanlainen, kuin olet "melko" lämpösenä käyvän hevosen selässä. Vaahtoa suusta ja perse laahaa maata, kun ei pääse etenemään. Paikallaan laukkaamista ja kuopan kaivamista! Kun annat hieman ohjaa, ja hipaiset pohkeella, perse maahan, keula ylös, avot, sinne meni! Mamma ja kaakki! Tässä tapauksessa vain, penkki oli hieman tukevampi ja ratti toimi ohjina. Kun löysää ohjia, ja antaa hieman monoa... Perse maahan, hyvä pito, kaakkeja hieman enemmän, ja V***U, sinne meni, mamma ja Vito! Tiellä pysyttiin, mutta fiilis oli "melko" ainutlaatuinen. Autoni keulii! =D

Jos et usko, niin saakeli, hyppää jouselle ja tule kokemaan! xD

Harkitse kahdesti!

Koiran hankinta on monen perheen suuri projekti. Lapset kinuavat jotain, isällä on ehdotus toisesta ja äiti lisää oman mielipiteen soppaan. Olen kuullut monia, monia tarinoita näistä kasvattajana. Suurimmaksi osaksi, perheet ovat yhteismielein hommassa mukana, ja se suuri lausahdus "koira tulee lapsille, mutta vastuu on vanhemmilla". Tämä lämmittää aina mieltä. Oman, ensimmäisen koiran hankinta on juttu, monen joukossa. Siskoni aloitti koirasta puhumisen, ja minä jatkoin myöhemmin. Äitini oli kovasti vastaan. Ja heikkona hetkenä, vanhemmat myöntyivät koiran hankintaan. Äitini ei kuitenkaan pitänyt ajatuksesta. Koira ei saanut mennä vanhempieni makuuhuoneeseen. Taloon väsättiin portteja jne. Äitini taisi kyllä ruokkia koiraa ja joitakin kertoja ulkoiluttaa, mutta teki kaiken melko pitkin hampain. Miksi koira sitten hommattiin? Lapset halusivat. Eron uhalla, isäni koitti hoitaa meidän kanssa koiraa. Äitini oli monesti korvia myöten täynnä koirastelua, ja olikin hermoromahduksen partaalla. Tämä kaikki aiheutui helppohoitoisesta pikkuruisesta koirasta. Mitä se olisi ollut, jos kotona olisi ollut jokin iso koira, tai hyvin aktiivinen, kuten vaikka dalmatiankoira? Mitä olisi silloin tapahtunut?

Ne jotka ovat hommaamassa perheenjäsentä, olisi ehdottoman tärkeää harkita sitä kahdesti. Koiraa ei voi ostaa vain lapsille. Ja asiaa on syytä harkita kolmesti, jos joku perheestä ei koiraa halua. Monesti se taitaa olla isä, joka kanittaa. =/ Jos joku perheestä ei koiraa halua, on asia erikseen selvittää, miksi? Koira tuo vaivaa mukanaan (tai siis vaivaa sille, joka EI halunnut sitä). Koira vie aikaa, se sotkee, tuhoaa, karvastaa ja on aina suuri kysymysmerkki matkoille lähdettäessä. Mikäli kaikki perheessä ovat valmiita hoitamaan koiraa, ollaan jo hyvällä mallilla.

Rodun valinta on enemmän kuin tärkeää. Jos haluat egoa, ei kannata koittaa etsiä sitä vaikeasti koulutettavista roduista. Monet perhekoirat ovat ystävällisiä ja leppoisia, mutta suuria. Mikäli etsit rähisevää egoa, kannattaa ottaa lelukoira, sillä tämä on erittäin väärä peruste ottaa koira!
Mikäli etsii kaveria metsälle, ei kannata ottaa perhoskoiraa jne. Eli koiran käyttötarkoituksen mukaan, etsitään rotu. Koiraa, joka on kivan värinen, ei edellytä, että se olisi juuri sinulle sopiva. Kaikki pikku koirat eivät ole fifejä, vaan jotkut voivat olla teräviä käyttökoiria, ja aiheuttavat tuhoa, mikäli ei pääse toteuttamaan itseään. Ja väärästä luulosta huolimatta esim. labbis ja kultainen noutaja EI ole pelkkiä perhekoiria. Ne ovat tehokkaita metsästyskoiria, ja niiden pitäisi ehdottomasti päästä toteuttamaan itseään. Ja se ken toisin väittää "no ei meidän kultsu ainakaan halua metsälle" voi olla varma, että koira olisi sinne halunnut, mutta itse omistaja ei, ja siksi koiraa ei sinne viety... Miltä itsestä tuntuu, jos haluaa hurjasti esim. ratsastamaan tai golffaamaan. No, et mene, kun sun täytyy olla vain kotona ja loikoilla. No harmittaa, koska haluaisit mennä! Mutta sinä teet itse päätökset ja teet ne myös koirasi puolesta.
Saksanpaimenkoira on myös sarjassa "mikä koira otetaan? No sakemanni!" Kaikilla on sakemanni, mutta vain pikkiriikkinen osa niistä oikeasti harrastaa rodulle sopivia lajeja. Hatun nosto niille, jotka rakastavat tätä rotua, ja tekevät töitä koirien kanssa. Vastuuttomia kasvattajia kun löytyy, ja myyvät kenelle vain.

Mielenkiintoinen tapaus oli, kun vierailimme joskus aikaa sitten rotikka kasvattajan luona. Tarkoitus oli silloin hommata rotikka, koska isäntä sellaista halusi. Annoin heti alkuun ohjeet, että minä voin sitä viedä kyllä, mutta kouluttaa saa ukko itse. Ensimmäinen asia: tutustutaan "tuttuun" rotuun ja käydään kasvattajalla. Menimmekin, ja kerrostalosta löytyi parin rotikan ja naisen perhe. Jutustelimme hetken. Täti "kasvattaja" ryhtyi selvittämään suu vaahdossa, kuinka menestyneitä koiria hänellä on. kahdesti on voitettu rodun erikoisnäyttelykin! Tiedustelin, että onko yksikään rouvan koirista muotovalio, eli olikos rouva käynyt käyttökokeissa? "Minun koirat tottelevat ilman kokeissa käyntiäkin". No joo, niinhän ne varmaan tekevät, mutta, näyttöä muista kuin näyttelystä ei ole, eikä ilmeisesti tulekkaan! Joten, en ole etsimässä näyttelykoiraa, vaan kaveria, ja rodun omaisiin kokeisiin ja kilpailuihin soveltuvaa käyttökoiraa! Hetken jutustelun jälkeen, ovikello soi. Nainen antoi meille rotuun liittyvän kirjan, ja lähti avaamaan ovea. Tämän jälkeen me istuimme ja pällistelimme kirjaa, kun naikkonen itse jututteli ja kahvitteli tulleen vieraan kanssa. Eli, itseopiskelua. Sanoin ukolle, että täältä ei mitään osteta, jos sama peli jatkuu. Nousin ylös ja sanoin että lähdemme. Voimme lainata kirjastosta kirjoja. Emme koskaan hommanneet rotikkaa, kiitos tällekkin tätsylle siitä. Ukkoni tajusi, ettei tuollaista koiraa sovi ottaa, mikäli ei oikeasti halua olla treeni kentällä 8pv /vk!

Mutta kuinka harkitsemattomia kasvattajat ovat. Jos kasvatat rotua joka on metsästysrotu, ei saa missään tapauksessa selvittää "joo, ei meidän koirat metsästä, sopii kivaksi kotikoiraksi". Kukaan kasvattaja ei voi kitkeä pitkän linjan jalostuksen tulosta, käyttöominaisuutta, muutamassa sukupolvessa pois!
Ja jos mietit itsellesi suurta sydämen valloittajaa, laumanvartijaa, niin käyppä vaikka aluksi tiiraamassa MYRSKY- elokuva. Se selvittää, mihin rotu on tarkoitettu! Ja käykää vierailemassa, ns. vaativaa rotua hankittaessa, useamman kasvattajan ja rodun harrastajan luona. Käykää seuraamassa näyttelyissä, kokeissa ja kilpailuissa rotua. Näin ei tule huti lyöntejä, ja koira voi viettää elämänsä perheessä asuen, ilman suurempia ongelmia. Ja osta koira vain luotettavan kasvattajan luota. Kaikenlaisia helppoheikkeijä on liikenteessä paljon!