Kuinka huonosta fiiliksestä voi saada hyvän, vaikka kaikki tuntuu kaatuvan niskaan, ja se saakelin huono tuuri seuraa! Omasta fiiliksestä ja asenteesta on paljon apua. Kun hyvillä mielin kävin lauantai iltana ihanan pehmoiseen hotellin sänkyyn, aloin miettiä, kuinka olin niin hyvällä tuulella, vaikka päivä oli mennyt niiiin penkin alle? Hyvä seura? Huominen? Noh, tässä tapauksessa kummatkin edellä mainituista, ja oma "ei se oo niin vakavaa"- asenne.
Perjantaina lähdimme töiden jälkeen ajelemaan kohti Poria. Matkalla satoi, satoi ja satoi. Onneksi oli hyvä ruoka- parempi mieli! ;) Perjantai ilta sujui lörpötellessä, ja muutama siiderikin tuli naukattua! Hyvin mahduttiin pikkuiseen huoneeseen, vaikka porukkaa olikin... ;) Porilaista teki mieli, mutta ei löytynyt... Edes sämpylällä!
Lauantai valkeni, ihan liian aikaisin! Käytettiin koirat ulkona, ja mentiin syömään. Ulkona mietittiin, pitäiskö laittaa auton parkkimittariin rahaa... "nooh, ei täällä ketään ole tähän aikaan aamusta sakottamassa...". Mentiin tyytyväisenä aamupalalle. Aamupala oli todella houkuttelevan näköinen, ja kokeneena hotelli vieraana, voin kertoa, että se oli myös laadukas! Aamupalalla kuitenkin tuli maksi tylsyys, koska kauan odotetut (ja legendaariset) keitetyt munat, ei oikein vastannut haluja. 7min munat valui reisille! HÄ? Eikös 7 minuutissa saada munasta kovempaa?? Hmm.. olipas ollut huono munan laittaja. Kysäisin asiasta, mutta täti vain kiitti ilmoituksestani, eikä tullut kertomaan siitä sen enempää. Itse keitän kotona 8minuuttia munia, ja tokihan ne ovat nyt hieman tiukempaa. Voiko 1 minuutti olla noin ratkaiseva??
Noh, saimme mahat täyteen, joskin löysät porilais munat sai jäädä...
Haimme kamppeet huoneesta, joka oli n. 7 tuhannen mutkan ja 13 hissin ja 60 oven takana, tavaramme. Iloista oli se, ettei hotelli täti laskuttanut koiristamme. Heh! Onhan meidän koirat niin pieniä ja siistejä... ja eihän niitä ollut taas "kun" 5...
Autolla odottaa, mitäs muutakaan saatana, kuin porilainen PARKKISAKKO!! Voi viddu! Parkkipirkko oli edelleen siinä parin auton päässä, joten, en voinut vastustaa kiusausta " hah! tää on paljon vähemmän kun HELSINGISSÄ!!!" Ja niinhän se olikin, mutta saakeli! Tosin, parkkipaikkoja on kahden hintaisia, niitä edukkaita ja noita hieman kalliimpia! Pyh, saakelin akka on joutunut lauantai aamuna töihin, maksetaan hänelle siis mieluusti tuollainen pikkusumma! Helsingissä keskustan, ihan virallinen, parkkimaksu maksaa enemmän kuin tuo!!
Ajeltiin näyttelypaikalle hyvissä ajoin, vaikka tosin aikataulusta myöhässä. Kasattiin teltta, ja odoteltiin ensimmäistä koiraa kehään. Se oli pikkuinen, ja aivan ihana, Minni! Ja hemmetti, EH!! =( Voi skeida... Noh, seuraavaan kehään... Vares, ja sääli sijoitus... =/
Noh, teltassa istuksellessamme, seuraavaa koiran vuoroa odotellessamme, alkoi sataa. Onneksi kasasimme teltan, MUTTA, vettä tuli niiiiiin paljon, etten ole hetkeen nähnyt! Sitä satoi jopa teltasta sisään, kun saumat ei enään kestäneet. Kirsin kanssa roikuttiin etulipassa. Hetki meni, ennen kuin oikeasti sade loppui...
Vettähän tuli niiiin paljon, että hetkessä oli lammikoita reippaasti! Juuri ennen siis viimeisten koirien kehään menoa, pludasin pikkuiseen lammikkoon, jonne sandaalini jäi kiinni. Kun nykäsin sandaalin mukaan, roiskasi se vettä, kuravettä, ympäriinsä. Koira, ja koko lahkeeni oli ihan kurassa... Voi ei!!! Onneksi, asiat taas järjestyi, pikaisella toiminnalla! Viimeiset koirat, saivat lämmintä kättä, ja esiintyminenkin oli, mitä oli... Mutta, lähdimme kuitenkin hyvillä mielin näyttelystä. Matka Tampereelle, kaveri juna asemalle ja hotelliin!
Ruokaa napaan, koirat lenkille, suihkuun ja sitten vain pötköttelin! Siellä, peiton alla, tämä ajatus sitten lähti. Kuinka oli hyvä mieli, vaikka olikin niin monta pientä ja isompaa negatiivista asiaa. Taitaa todella olla asenne kysymys. Sillä hetkellä, pehmeässä sängyssä, peiton alla, ei ollut yhtään huonoa asiaa. Karvakorvat tyytyväisinä, ja olin jo aikaisin menossa nukkumaan. Huomenna parempi päivä!! =)
maanantai 3. elokuuta 2009
tiistai 21. heinäkuuta 2009
perjantai 3. heinäkuuta 2009
Hätätiedotteita... Joo...
Perjantai iltaani vietellessä, loikoilin sohvalla ja katselin telkkua. Yks kaks ruudussa alkaa pyörimään punainen huomioteksti, runsaiden piippausten kera; "Karhu on purrut lenkkeilijää Lappeenrananssa!!" Mitä helvettiä! Mitä ihmettä minä teen tuolla tiedolla?? Asun monen sadan kilometrin päässä Lappeenrannasta!!
Ääni ei lakkaa vaikka laitan televisioni hiljemmalle, ja teksti jatkaa kulkuaan. Kova piippaus jatkuu, niin että minun on pakko sulkea televisio. En kuullut ohjelman puhetta laisinkaan, joten, tuijotin tyhjää telkku ruutua sitten... =(
Kauankohan se jatkuu??
Hetken mietittyäni, muistin että vanhempani olivat tänään lähteneet Lappeenrantaan. Ei muuta kuin hätäviestiä eteen päin. Isäni kiitti tiedosta, ja toivoi, ettei karhu tulisi samaan teatteri näytökseen!!
Pieni hyöty tästä oli, mutta ennen kaikkea, minua alkoi harmittamaan pitkäkestoinen piipitys ja ohjelman katsomisen häiriköinti. Viimeksi, heräsin keskellä yötä tuohon samaan piippaukseen. Televisio meni itse jopa päälle, ja herätti meidät tuolla piipityksellä! Ja mitä? Saimme tiedon että jossain perkeleen perähikiällä on jonkun tehtaan palo!! Voi morjens! Tätäkö varten pitää koko saatanan Suomi herättää??
Tällaiset ilmoitukset ovat erittäin hyviä, tehokkaita ja ennen kaikkea tärkeitä.
Mutta rajansa kaikella... =/ Eikö noitakaan saa jotenkin alueellisiksi? Niin kuin on alue uutiset?? Pohjanmaalla ei näy etelän uutiset...
Olikohan karhu niin vaarallinen, että siitä tuli kuitenkin varoittaa etelässäkin... Jos se oli tälläinen karhu?
Taidan mennä katsomaan DVD:tä!
Ääni ei lakkaa vaikka laitan televisioni hiljemmalle, ja teksti jatkaa kulkuaan. Kova piippaus jatkuu, niin että minun on pakko sulkea televisio. En kuullut ohjelman puhetta laisinkaan, joten, tuijotin tyhjää telkku ruutua sitten... =(
Kauankohan se jatkuu??
Hetken mietittyäni, muistin että vanhempani olivat tänään lähteneet Lappeenrantaan. Ei muuta kuin hätäviestiä eteen päin. Isäni kiitti tiedosta, ja toivoi, ettei karhu tulisi samaan teatteri näytökseen!!
Pieni hyöty tästä oli, mutta ennen kaikkea, minua alkoi harmittamaan pitkäkestoinen piipitys ja ohjelman katsomisen häiriköinti. Viimeksi, heräsin keskellä yötä tuohon samaan piippaukseen. Televisio meni itse jopa päälle, ja herätti meidät tuolla piipityksellä! Ja mitä? Saimme tiedon että jossain perkeleen perähikiällä on jonkun tehtaan palo!! Voi morjens! Tätäkö varten pitää koko saatanan Suomi herättää??
Tällaiset ilmoitukset ovat erittäin hyviä, tehokkaita ja ennen kaikkea tärkeitä.
Mutta rajansa kaikella... =/ Eikö noitakaan saa jotenkin alueellisiksi? Niin kuin on alue uutiset?? Pohjanmaalla ei näy etelän uutiset...
Olikohan karhu niin vaarallinen, että siitä tuli kuitenkin varoittaa etelässäkin... Jos se oli tälläinen karhu?
Taidan mennä katsomaan DVD:tä!
tiistai 30. kesäkuuta 2009
Vanha vuohi...
Vanha koira... Maailman mukavin kaveri. Oppinut, ja hyvin tunnettu. Olen saanut etuoikeuden elää monen vanhan koiran kanssa. Kaikki tähän astiset omat koirani, on elänyt vanhoiksi. Ensimmäinen koirani eli 1kk vajaa 15 vuotiaaksi, päivälleen. Seuraava vanha koirani täyttää seuraavaksi 12 vuotta. Mielestäni kunnioitettava ikä.
Vanhuus tuo mukanaan omia juttuja, joita pitää huomioida. Vanhan vuohen kuulo häviää, kävely tyyli muuttuu, näkö ja muut aistit heikentyvät, jaksaminen hiipuu, ja unen tarve lisääntyy.
Kevään ja kesän aikana olen huomannut nämä kaikki muutokset, ja monta muutakin asiaa. Ruoka ei maistu, ainakaan näin lämpimällä. Vanhus mellakoi ääritoimin, se hyökkäsi kauko- ohjattavan auton kimppuun agressiivisesti, se myös pisteli naapurin pari kissaa hengiltä, se ei tottele enään, vaan livistää, eikä ole kuulevinaan, ja ei myöskään kuule. Eilen, saunasta tullessani päästin koirat autosta (jonne ne on pakko laittaa jos ei voi vahtia, koska vanhus lähtee naapuriin etsimään lisää kissoja muuten), vanhus tepsutteli metsän laitaan. Katsoi taakseen, ja ilmeisesti varmistui, että olen tarpeeksi kaukana, ja pötki pusikkoon. Huudoistani (todella kovista) huolimatta, vanhus hiippaili vain eteen päin. Olipas sitten kiva rynnätä saunan raikkaana, sandaalit jalassa rämeikköön koiran perään. Jos vanhuksen päästää liika kauas, se ei enään kuule kutsujasi. Noh, sain vanhuksen kiinni, ja hän hieman vastahakoisesti sitten palasi luokseni. Mutta kun suunta oli vaihtunut, se jatkoikin ohitseni, "hahaa, pääsee täältäkin naapuriin!!". Tässä vaiheessa laitoin kyllä kaverin takaisin autoon.
Tänään kaivoin hyllystä juoksunarun, jonka aijon asentaa mökin pihaan, sillä en aijo koko aikaa vahtia vanhusta. Muut pysyvät kyllä pihassa, jos vanha vuohi on myös.
Tästä vanhuksesta on tullut kuriton vanhus. Tulee monta vanhainkoti vitsiä heti mieleeni, jotka sopivat tähänkin vanhukseen. Ensimmäinen vanha pappani oli hyvin erillainen. Se ei ollut tuollainen livistäjä, vaan oli kuin ennenkin, se ei vain kuullut mitään. Se ei tahallaan tehnyt konnuuksia, vaan oli ihan leppoisa vanhus.
Vanhoihin koiriin (kuin myös muihinkin vanhuksiin) tulee suhtautua lempeästi. On muistettava, että jokainen hengenveto voi olla viimeinen, kun ikää on reilusti. Vanha koira tarvitsee erityistä huomiota. On huolehdittava, että sillä on vettä ja sopivat pedit. Ruoka on tärkeää. Ulkoilut tulee tehdä vanhan koiran ehdoin. Jaksaako se vai ei? Kesä helteillä on otettava mukaan vettä ja mielellään vaikka viilentävä pyyhe. Pausseja pitää pitää, ja mikä parasta, jos vanhus voisi olla vapaana. Se saisi kävellä omaan vauhtiinsa. Eläinlääkärissä olen käyttänyt kaikki vanhat koirani pappa tarkastuksella aina. Toisella todettiin maksavika ja toisella nivelrikko pappa tarkastuksissa. Näitä voi sitten hoidella ja helpottaa koiran oloa, hyvissä ajoin.
Vanhat koirat saavat ainakin minut heltymään, samoin kuin pennut. Näitä kumpaakin tietysti yhdistää se sama asia, että kummallakin on erikoistarpeita.
Pitäkää hyvää huolta vanhuksistanne. Ne ovat ansainneet erikoiskohtelua. Juustopala silloin tällöin, ja sängyssä nukkuminen on varmasti papoista mukavaa. Ekstra rapsuttelut ja hierominen virkistää varmasti! Suhtaudu vanhan koiran aistien heikentymiseen ymmärtäväisesti. Se on kuitenkin kulkenut monet vuodet kanssasi, ja mielestäni ansainnut hyvät eläkepäivät. Anna siis vanhuksellesi mukavat eläkepäivät. Ei veteraani ikäistä koiraa tarvitse enään raahata näyttelyissä tai harrasteissa. Vanhat koirat nauttivat toden näköisesti paljon enemmän pihalla pötköttelystä ja rapsutteluista!!
Syksyllä, vietämme oman papan 12- vuotis syntymäpäiviä. Toivon, että saan nautia tämän kurittoman vanhuksen seurasta vielä senkin jälkeen monta vuotta!!

Vanhuus tuo mukanaan omia juttuja, joita pitää huomioida. Vanhan vuohen kuulo häviää, kävely tyyli muuttuu, näkö ja muut aistit heikentyvät, jaksaminen hiipuu, ja unen tarve lisääntyy.
Kevään ja kesän aikana olen huomannut nämä kaikki muutokset, ja monta muutakin asiaa. Ruoka ei maistu, ainakaan näin lämpimällä. Vanhus mellakoi ääritoimin, se hyökkäsi kauko- ohjattavan auton kimppuun agressiivisesti, se myös pisteli naapurin pari kissaa hengiltä, se ei tottele enään, vaan livistää, eikä ole kuulevinaan, ja ei myöskään kuule. Eilen, saunasta tullessani päästin koirat autosta (jonne ne on pakko laittaa jos ei voi vahtia, koska vanhus lähtee naapuriin etsimään lisää kissoja muuten), vanhus tepsutteli metsän laitaan. Katsoi taakseen, ja ilmeisesti varmistui, että olen tarpeeksi kaukana, ja pötki pusikkoon. Huudoistani (todella kovista) huolimatta, vanhus hiippaili vain eteen päin. Olipas sitten kiva rynnätä saunan raikkaana, sandaalit jalassa rämeikköön koiran perään. Jos vanhuksen päästää liika kauas, se ei enään kuule kutsujasi. Noh, sain vanhuksen kiinni, ja hän hieman vastahakoisesti sitten palasi luokseni. Mutta kun suunta oli vaihtunut, se jatkoikin ohitseni, "hahaa, pääsee täältäkin naapuriin!!". Tässä vaiheessa laitoin kyllä kaverin takaisin autoon.
Tänään kaivoin hyllystä juoksunarun, jonka aijon asentaa mökin pihaan, sillä en aijo koko aikaa vahtia vanhusta. Muut pysyvät kyllä pihassa, jos vanha vuohi on myös.
Tästä vanhuksesta on tullut kuriton vanhus. Tulee monta vanhainkoti vitsiä heti mieleeni, jotka sopivat tähänkin vanhukseen. Ensimmäinen vanha pappani oli hyvin erillainen. Se ei ollut tuollainen livistäjä, vaan oli kuin ennenkin, se ei vain kuullut mitään. Se ei tahallaan tehnyt konnuuksia, vaan oli ihan leppoisa vanhus.
Vanhoihin koiriin (kuin myös muihinkin vanhuksiin) tulee suhtautua lempeästi. On muistettava, että jokainen hengenveto voi olla viimeinen, kun ikää on reilusti. Vanha koira tarvitsee erityistä huomiota. On huolehdittava, että sillä on vettä ja sopivat pedit. Ruoka on tärkeää. Ulkoilut tulee tehdä vanhan koiran ehdoin. Jaksaako se vai ei? Kesä helteillä on otettava mukaan vettä ja mielellään vaikka viilentävä pyyhe. Pausseja pitää pitää, ja mikä parasta, jos vanhus voisi olla vapaana. Se saisi kävellä omaan vauhtiinsa. Eläinlääkärissä olen käyttänyt kaikki vanhat koirani pappa tarkastuksella aina. Toisella todettiin maksavika ja toisella nivelrikko pappa tarkastuksissa. Näitä voi sitten hoidella ja helpottaa koiran oloa, hyvissä ajoin.
Vanhat koirat saavat ainakin minut heltymään, samoin kuin pennut. Näitä kumpaakin tietysti yhdistää se sama asia, että kummallakin on erikoistarpeita.
Pitäkää hyvää huolta vanhuksistanne. Ne ovat ansainneet erikoiskohtelua. Juustopala silloin tällöin, ja sängyssä nukkuminen on varmasti papoista mukavaa. Ekstra rapsuttelut ja hierominen virkistää varmasti! Suhtaudu vanhan koiran aistien heikentymiseen ymmärtäväisesti. Se on kuitenkin kulkenut monet vuodet kanssasi, ja mielestäni ansainnut hyvät eläkepäivät. Anna siis vanhuksellesi mukavat eläkepäivät. Ei veteraani ikäistä koiraa tarvitse enään raahata näyttelyissä tai harrasteissa. Vanhat koirat nauttivat toden näköisesti paljon enemmän pihalla pötköttelystä ja rapsutteluista!!
Syksyllä, vietämme oman papan 12- vuotis syntymäpäiviä. Toivon, että saan nautia tämän kurittoman vanhuksen seurasta vielä senkin jälkeen monta vuotta!!
Taivas lyö tulta...!
... Tai ukkosta ;)
Tämä aika vuodesta, ja hetki tästä eteen päin, on siitä hauskaa, että ukkoset ovat yleisiä. Tälläiset helteet taitavat niitä vielä voimistaa. Meidän perhe on varsinaisia ukkos friikkejä. Muinoin, kun asustimme kerrostalossa, ja polttelimme tupakkia, niin saatoin istua tuntitolkulla parvekkeella kessuttelemassa, ja ihmettelemässä ukkosta, salamointia, tuulta, sadetta jne.
Kaikkein parhain fiilis on silloin, kun näkee yli mustat pilvet, ja alkaa tuulemaan.... =D
Meikeläistä ei kyllä silloin saa pois maisemista!
Jos haluaa ukkosia bongailla ja tutustua aiheeseen enemmän, löytyy infoja mm. täältä
Eniten käytän tätä, tutkaillessani säätä. Tällä kartalla voi myös nuuskia, onko ukkosta mahdollisesti tulossa, vai vaan ehkä sadetta.
Kummallista ukkosessa on se, että esim. moni koira pelkää ukkosta. Ystäväni koira meni aina n. puoli tuntia ennen ukkosta sängyn alle. Eikä se koskaan erehtynyt! ;)
Nyt ukkosia bongaamaan!
*
Tämä aika vuodesta, ja hetki tästä eteen päin, on siitä hauskaa, että ukkoset ovat yleisiä. Tälläiset helteet taitavat niitä vielä voimistaa. Meidän perhe on varsinaisia ukkos friikkejä. Muinoin, kun asustimme kerrostalossa, ja polttelimme tupakkia, niin saatoin istua tuntitolkulla parvekkeella kessuttelemassa, ja ihmettelemässä ukkosta, salamointia, tuulta, sadetta jne.
Kaikkein parhain fiilis on silloin, kun näkee yli mustat pilvet, ja alkaa tuulemaan.... =D
Meikeläistä ei kyllä silloin saa pois maisemista!
Jos haluaa ukkosia bongailla ja tutustua aiheeseen enemmän, löytyy infoja mm. täältä
Eniten käytän tätä, tutkaillessani säätä. Tällä kartalla voi myös nuuskia, onko ukkosta mahdollisesti tulossa, vai vaan ehkä sadetta.
Kummallista ukkosessa on se, että esim. moni koira pelkää ukkosta. Ystäväni koira meni aina n. puoli tuntia ennen ukkosta sängyn alle. Eikä se koskaan erehtynyt! ;)
Nyt ukkosia bongaamaan!
*
torstai 25. kesäkuuta 2009
Onko kuvaan enään mitään lisättävää...?
tiistai 9. kesäkuuta 2009
Ja kitara soi!
Hääkausi on taas avattu, ja menneissä häissä oli bändi soittamassa (niin kuin aina tietty...). Seurailin bändin toimia. Bändi koostui kolmesta jampasta, auto, iso peräkärry ja julmetusti kamaa! Auton pojat saivat ihan soittopaikan viereen, ja äkkiäkös kamat olivat kasassa. Ripeetä menoa, vaikka itse artistit roudasivat kamansa ja laittoi ne toimimaan.
Soiton alkaessa tuumin, miten palkkio menee? Jos kaikki kantaa kamat ja virittelee ne paikoilleen, yksi soittaa rumpuja, yksi bassoa (vai mikälie kitara se olikaan), ja yksi soittaa kitaraa ja laulaa lisäksi. Laulaja myös teki kaikki väli höpinät, jolla aikaa muut hörppivät lonkeroa... Joten laulaja kait oli kuskikin...? Kuka saa suurimman osan palkkiosta, vai meneekö se tasan kolmeen pekkaan? Vai? Eikö laulaja tee kuitenkin isoimman työn? Tai ainakin kahden tyypin työn, sillä monessa bändissä laulaja on erikseen... Onko muut sitten katkeria, kun yksi saa enemmän? Vai onko yksi katkera, että tekee tuplana duunia, ja saa saman kuin muut?
Omissa häissäni ollut aivan mahtava bändi, otti muistaakseni keikastaan 300e... Heitä oli myös 3, joten 100e äijään?
Se on selvä, että bändi on pakko olla, ja vaikka niitä tuntuu olevan pilvinpimein tarjolla, huomasin itse ainakin, että niitähän ei sitten ollutkaan kun tarvis oli. Onneksi Bestmanin duunikaveri oli bändissä, jotka sitten pelastivat meidät, erittäin hauskalla ja miellyttävällä musiikilla. =)
Jotta saa hyvän bändin, niin parasta olla hyvissä, hyvissä ajoin liikenteessä. Kyseinen bändi edellisissä häissä oli myös oikein oiva. Samoin toki häätkin. =)
*
Soiton alkaessa tuumin, miten palkkio menee? Jos kaikki kantaa kamat ja virittelee ne paikoilleen, yksi soittaa rumpuja, yksi bassoa (vai mikälie kitara se olikaan), ja yksi soittaa kitaraa ja laulaa lisäksi. Laulaja myös teki kaikki väli höpinät, jolla aikaa muut hörppivät lonkeroa... Joten laulaja kait oli kuskikin...? Kuka saa suurimman osan palkkiosta, vai meneekö se tasan kolmeen pekkaan? Vai? Eikö laulaja tee kuitenkin isoimman työn? Tai ainakin kahden tyypin työn, sillä monessa bändissä laulaja on erikseen... Onko muut sitten katkeria, kun yksi saa enemmän? Vai onko yksi katkera, että tekee tuplana duunia, ja saa saman kuin muut?
Omissa häissäni ollut aivan mahtava bändi, otti muistaakseni keikastaan 300e... Heitä oli myös 3, joten 100e äijään?
Se on selvä, että bändi on pakko olla, ja vaikka niitä tuntuu olevan pilvinpimein tarjolla, huomasin itse ainakin, että niitähän ei sitten ollutkaan kun tarvis oli. Onneksi Bestmanin duunikaveri oli bändissä, jotka sitten pelastivat meidät, erittäin hauskalla ja miellyttävällä musiikilla. =)
Jotta saa hyvän bändin, niin parasta olla hyvissä, hyvissä ajoin liikenteessä. Kyseinen bändi edellisissä häissä oli myös oikein oiva. Samoin toki häätkin. =)
*
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
